Taisin kirjoittaa tuolla aijemmin, että tytöltä löytyi se suulakihalkio, niin nyt sitten husekesta lääkäri otti meihin yhteyttä ja epäili vahvasti, että tytöllä olisi robinin sekvenssi eli pieni leuka, suulakihalkio ja hengitys vaikeuksia. Omasta mielestä tytön leuka ei ole pieni, mutta kaksi muuta hänellä on. Perjantaina meillä tuli (rv32)
Laskettuaika 2022
- Viestiketjun aloittaja Töppönen_
- Ensimmäinen viesti
Suurperheenmama
Käärmeiselle tsemppiä, tiän kyllä niin tuon tunteen ko ei meinaa millään tulla ulos. Keskimmäistä käynnisteltiin neljä päivää... Mut toivon et sulla ei niin kauan menis. 
Tääl vähän niin ja näin. Oma jaksaminen alkaa olla aika loppu. Vauveli nyt kolme viikkoa ja on nyt sit näyttäny luontonsa...
Ei oikeastaan rauhotu missää muualla ko sylissä ja yöllä heräilee 5-6 kertaa. Sit oon alkanu epäileen jonku näköstä koliikkia. Ilta kuuelta alottaa huutamisen/vikinän ja tekee sitä yheksään.... On tosi hankalaa hoitaa muut lapset ja kotihommat ko vauva on niin vaativa. Mandukassa oon pitäny jonku verran, mut tuo mun selkä ei siitä tykkää yhtään.
Onneks kumminki jalka/selkä parantunu sen verran et keppiä en tarvi enää. Vähän on vieläki kipeä ja joutuu vieläki nilkuttaan, mut toivon et pääsisin jösenkorjaajalle täs ens viikolla.
Tämmöstä täälä. Oikein en voi sanoa et olisin nauttinu tästä vauva-ajasta ja suhteen muodostaminen vauvaan on ollu vähän niin ja näin näitten palautumisvaikeuksen ja väsymyksen takia. Vaan eikhän tääki jossain vaiheessa helpotu, kait.
Tääl vähän niin ja näin. Oma jaksaminen alkaa olla aika loppu. Vauveli nyt kolme viikkoa ja on nyt sit näyttäny luontonsa...
Ei oikeastaan rauhotu missää muualla ko sylissä ja yöllä heräilee 5-6 kertaa. Sit oon alkanu epäileen jonku näköstä koliikkia. Ilta kuuelta alottaa huutamisen/vikinän ja tekee sitä yheksään.... On tosi hankalaa hoitaa muut lapset ja kotihommat ko vauva on niin vaativa. Mandukassa oon pitäny jonku verran, mut tuo mun selkä ei siitä tykkää yhtään. Onneks kumminki jalka/selkä parantunu sen verran et keppiä en tarvi enää. Vähän on vieläki kipeä ja joutuu vieläki nilkuttaan, mut toivon et pääsisin jösenkorjaajalle täs ens viikolla.
Tämmöstä täälä. Oikein en voi sanoa et olisin nauttinu tästä vauva-ajasta ja suhteen muodostaminen vauvaan on ollu vähän niin ja näin näitten palautumisvaikeuksen ja väsymyksen takia. Vaan eikhän tääki jossain vaiheessa helpotu, kait.
Piipaa93, voimia kovasti 
Käärmeinen, tsemppiä käynnistelyihin!
Suurperheenmama, teidän vauva-arki kuulostaa rankalta. Toivottavasti pian helpottaisi
Täällä tänään 37+0 ja vauva on täysiaikainen! Saa siis syntyä ja mielellään mahdollisimman pian
Sairastin sitten tähän väliin vielä koronan, oireet alkoi reilu viikko sitten. Nyt olen jo muuten tervehtynyt, mutta keuhkot ei ole vielä palautuneet vaan on tosi raskas olo ja väsähdän tosi nopeasti. Jospa tää tästä pian helpottaisi.
Käärmeinen, tsemppiä käynnistelyihin!
Suurperheenmama, teidän vauva-arki kuulostaa rankalta. Toivottavasti pian helpottaisi
Täällä tänään 37+0 ja vauva on täysiaikainen! Saa siis syntyä ja mielellään mahdollisimman pian
Sairastin sitten tähän väliin vielä koronan, oireet alkoi reilu viikko sitten. Nyt olen jo muuten tervehtynyt, mutta keuhkot ei ole vielä palautuneet vaan on tosi raskas olo ja väsähdän tosi nopeasti. Jospa tää tästä pian helpottaisi.
Käärmeinen
60h häätöä takana ja tänään tuli aamuvarhaisella reilut 3900g ja 52cm hyvävointinen tyttö maailmaan. Rv 38+3 saapui hän monenkirjavien vaiheiden jälkeen
Onnittelut, Käärmeinen!!
Piipaa93, paljon voimia pikkuiselle ja teille koko perheelle!
Suurperheenmama, voimia sinnekin, toivottavasti helpottuisi arki.
Piipaa93, paljon voimia pikkuiselle ja teille koko perheelle!
Suurperheenmama, voimia sinnekin, toivottavasti helpottuisi arki.
Suurperheenmama
Onnea käärmeinen
Ja voimia hirveesti Piipaalle
Kiitos tukemisesta kaikille, oon alkanu miettiin jotain imetysdiettiä vaikka niitä ei suosutellakkaan. Mut alkaa niin säälittään reppanan vauvan itkut et jotain aattelin kokeilla...
Ja voimia hirveesti Piipaalle
Kiitos tukemisesta kaikille, oon alkanu miettiin jotain imetysdiettiä vaikka niitä ei suosutellakkaan. Mut alkaa niin säälittään reppanan vauvan itkut et jotain aattelin kokeilla...
Käärmeinen
Kiitos onnitteluista
Vauvalla kaikki hyvin ja eilisaamuna päästiin jo kotiin, ehtona oli 3h syöttövälit. Eilen illalla ja viime yönä alkoi imetys vauvankin puolesta jo sujumaan paremmin. Välillä sairaalassa ja kotona ruokittiin minun maidolla ruiskua tai lusikkaa käyttäen kun vauva ei jaksanut ihan niin reippaasti joka kerta imeä. Uskallettiin kuitenkin kotiutua, hyvä niin, maitoa tulee nyt jo tosi paljon ja vauvakin jaksaa imeä kokoajan paremmin.
Synnytyskertomusta; Perjantaina pistettiin hommat kotona kasaan jos käynnistys olisi edessä. Kahden maissa lääkäri joka asensi ballongin ja laski kotiin. Napakasti supisteli heti ballongin laiton jälkeen. Kotona ehdittiin olla tunti kun kuului naps ja vettä alkoi lirittämään, ballonki oli jostain syystä hajonnut. Takaisin sairaalalle, tavarat mukaan. Puoli kuuden aikaan 4cm auki ja saliin, oksitosiinilla jatkettiin. Rv 38+0 tässä kohtaa menossa. Hyvin maltillista oksitosiinia edellisen sektion vuoksi. Puoliltaöin todettiin ettei homma edennyt ja määräys 00-06 yölepoon.
Yö synnytyssalissa meni huonosti enkä oikein osannut nukkua vaikka mies olikin mukana. Lauantaina jatkettiin oksitosiinitipalla, kohdunsuu oli vähän sulkeutunut takaisinpäin. Päivystävä lääkäri ei halunnut pistää uutta ballonkia eikä puhkaista kalvoja. Koko päivä jumpattiin tipalla klo 21 asti, eikä tuloksia... lääkäri lupasi että aamulla pääsen kotiin ja jatketaan harjoituksia maanantaina. Illalla iski mieletön päänsärky ja väsymys ja vain tutisin pari tuntia sen oksettavan olon kanssa. Sain panadolin, siihen asti oli menty kipulääkkeiden osalta luomuna..
Noh sunnuntaiaamuna uusi päivystävä tahtoikin pitää meille salin varattuna. Uusi ballonki ja sanoi puhkaisevansa kalvot kun se irtoaa. Käytiin kävelyllä, kaupassa ja läheisestä mäkkäristä otettiin hampparit. Sairaalan hedelmäkeitto ja mangojugurtti oli alkanut tässä kohtaa jo tökkimään.
Saliin päästyä patistin miehen selvittämään kotiasioita. Välillä nyin ohjeiden mukaan ballonkia ja noin kahden maissa se poistuikin. Lääkäri tuli paikalle ja puhkoi kalvot n. 14.15, totesi että olen 5cm auki ja että nyt päästään pidemmälle tässä synnytyksessä.
Soittelin miehelle ja kerroin tilanteesta. Kalvojen puhkaisu napakoittikin omia supistuksia kovasti eikä tippaa tarvittu. Synnytys merkittiin käyntiin 15.15, napakat supistukset hoituivat tens-laitteella ja lämpötyynyllä hetken aikaa.. pistoksena sain oxynormin ja pahoinvointilääkkeen ja jaksoin sinne 7-8cm avautumiseen asti kuten esikoisestakin.
Epiduraali vei esikoisen sydänäänet ja olin sitä mieltä että ei sitä. Noh kipu muutti suunnitelmia ja tulikin lähes toisinto esikoisesta. Sydänäänikäyrät romahtivat taas kun epiduraali laitettiin. Napakka kätilö hälytti heti toisen kätilön ja lääkärin ja tilanne saatiin heti kuriin ilman toista hätäsektiota
Sunnuntai-iltana hidas avautuminen jatkui lähes puolille öin, välillä lisäannoksia epiduraaliin saaden. Pystyasento ja muut olivat kaikonneet mielestä. Panadolia tippui suoneen koska oli noussut kuumetta ja jokainen ruumiinosa vain vatkasi holtittomasti.
Noh kuume laski lääkkeillä mutta vapina ei siitä loppunut. Jumpattiin tuntikausia että vauva laskeutuisi ja välillä kokeiltiin ponnistaa vailla tuloksia. Paine takapuolessa oli hirveä ollut jo monia tunteja, ja ajattelin että nyt kyllä loppuu kunto. Lopulta soitin n. 4.40 aikaan kelloa ja sanoin kätilölle että teen mitä tahansa jos imukuppiapua saa. Aloitettiin vielä ponnistelemaan, kätilö soitti lääkärin jossain kohtaa apuun ja toisen kätilön. Sakset napsahtivat ja ne olisi tarvittu ilman kuppiakin. Imukuppiavusteinen ponnistus kesti 13 minuuttia ja tyttö syntyi lopulta 05.37 ja sain hänet suoraan syliin hyvävointisena
Urakka oli pitkä, alle 10 tuntia unta yli 60 tuntiin, tikkejä tuli parisenkymmentä, mutta sain toivomani alatiesynnytyksen vaikka tarvitsinkin apua. Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä ja korjaava mies oli tukena alusta loppuun ja ollut muutenkin niin huolehtivainen meistä. Olen niin onnellinen, toki istuminen on haasteellista ja särkylääkkeitä täytyy ottaa että jaksaa. Palkinto on paras mutta tosi iso merkitys itselle oli myös sillä että sain alateitse synnyttää koska asia vaivasi minua tosi pitkään esikoisen hätäsektion jälkeen.
Tulipa pitkä kirjoitus, toivottavasti ette tylsisty
Paljon tsemppiä kaikille joilla synnytys vielä edessä ja myös heille joilla vauva-arki välillä takkuaa.
Käärmeinen ja tyttö 2vrk
Vauvalla kaikki hyvin ja eilisaamuna päästiin jo kotiin, ehtona oli 3h syöttövälit. Eilen illalla ja viime yönä alkoi imetys vauvankin puolesta jo sujumaan paremmin. Välillä sairaalassa ja kotona ruokittiin minun maidolla ruiskua tai lusikkaa käyttäen kun vauva ei jaksanut ihan niin reippaasti joka kerta imeä. Uskallettiin kuitenkin kotiutua, hyvä niin, maitoa tulee nyt jo tosi paljon ja vauvakin jaksaa imeä kokoajan paremmin.
Synnytyskertomusta; Perjantaina pistettiin hommat kotona kasaan jos käynnistys olisi edessä. Kahden maissa lääkäri joka asensi ballongin ja laski kotiin. Napakasti supisteli heti ballongin laiton jälkeen. Kotona ehdittiin olla tunti kun kuului naps ja vettä alkoi lirittämään, ballonki oli jostain syystä hajonnut. Takaisin sairaalalle, tavarat mukaan. Puoli kuuden aikaan 4cm auki ja saliin, oksitosiinilla jatkettiin. Rv 38+0 tässä kohtaa menossa. Hyvin maltillista oksitosiinia edellisen sektion vuoksi. Puoliltaöin todettiin ettei homma edennyt ja määräys 00-06 yölepoon.
Yö synnytyssalissa meni huonosti enkä oikein osannut nukkua vaikka mies olikin mukana. Lauantaina jatkettiin oksitosiinitipalla, kohdunsuu oli vähän sulkeutunut takaisinpäin. Päivystävä lääkäri ei halunnut pistää uutta ballonkia eikä puhkaista kalvoja. Koko päivä jumpattiin tipalla klo 21 asti, eikä tuloksia... lääkäri lupasi että aamulla pääsen kotiin ja jatketaan harjoituksia maanantaina. Illalla iski mieletön päänsärky ja väsymys ja vain tutisin pari tuntia sen oksettavan olon kanssa. Sain panadolin, siihen asti oli menty kipulääkkeiden osalta luomuna..
Noh sunnuntaiaamuna uusi päivystävä tahtoikin pitää meille salin varattuna. Uusi ballonki ja sanoi puhkaisevansa kalvot kun se irtoaa. Käytiin kävelyllä, kaupassa ja läheisestä mäkkäristä otettiin hampparit. Sairaalan hedelmäkeitto ja mangojugurtti oli alkanut tässä kohtaa jo tökkimään.
Saliin päästyä patistin miehen selvittämään kotiasioita. Välillä nyin ohjeiden mukaan ballonkia ja noin kahden maissa se poistuikin. Lääkäri tuli paikalle ja puhkoi kalvot n. 14.15, totesi että olen 5cm auki ja että nyt päästään pidemmälle tässä synnytyksessä.
Soittelin miehelle ja kerroin tilanteesta. Kalvojen puhkaisu napakoittikin omia supistuksia kovasti eikä tippaa tarvittu. Synnytys merkittiin käyntiin 15.15, napakat supistukset hoituivat tens-laitteella ja lämpötyynyllä hetken aikaa.. pistoksena sain oxynormin ja pahoinvointilääkkeen ja jaksoin sinne 7-8cm avautumiseen asti kuten esikoisestakin.
Epiduraali vei esikoisen sydänäänet ja olin sitä mieltä että ei sitä. Noh kipu muutti suunnitelmia ja tulikin lähes toisinto esikoisesta. Sydänäänikäyrät romahtivat taas kun epiduraali laitettiin. Napakka kätilö hälytti heti toisen kätilön ja lääkärin ja tilanne saatiin heti kuriin ilman toista hätäsektiota
Sunnuntai-iltana hidas avautuminen jatkui lähes puolille öin, välillä lisäannoksia epiduraaliin saaden. Pystyasento ja muut olivat kaikonneet mielestä. Panadolia tippui suoneen koska oli noussut kuumetta ja jokainen ruumiinosa vain vatkasi holtittomasti.
Noh kuume laski lääkkeillä mutta vapina ei siitä loppunut. Jumpattiin tuntikausia että vauva laskeutuisi ja välillä kokeiltiin ponnistaa vailla tuloksia. Paine takapuolessa oli hirveä ollut jo monia tunteja, ja ajattelin että nyt kyllä loppuu kunto. Lopulta soitin n. 4.40 aikaan kelloa ja sanoin kätilölle että teen mitä tahansa jos imukuppiapua saa. Aloitettiin vielä ponnistelemaan, kätilö soitti lääkärin jossain kohtaa apuun ja toisen kätilön. Sakset napsahtivat ja ne olisi tarvittu ilman kuppiakin. Imukuppiavusteinen ponnistus kesti 13 minuuttia ja tyttö syntyi lopulta 05.37 ja sain hänet suoraan syliin hyvävointisena
Urakka oli pitkä, alle 10 tuntia unta yli 60 tuntiin, tikkejä tuli parisenkymmentä, mutta sain toivomani alatiesynnytyksen vaikka tarvitsinkin apua. Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä ja korjaava
mies oli tukena alusta loppuun ja ollut muutenkin niin huolehtivainen meistä. Olen niin onnellinen, toki istuminen on haasteellista ja särkylääkkeitä täytyy ottaa että jaksaa. Palkinto on paras mutta tosi iso merkitys itselle oli myös sillä että sain alateitse synnyttää koska asia vaivasi minua tosi pitkään esikoisen hätäsektion jälkeen. Tulipa pitkä kirjoitus, toivottavasti ette tylsisty
Paljon tsemppiä kaikille joilla synnytys vielä edessä ja myös heille joilla vauva-arki välillä takkuaa.
Käärmeinen ja tyttö 2vrk
Kiitos synnytyskertomuksesta, Käärmeinen! Aika rankan kuuloinen ponnistus. Hienoa kun päättyi onnellisesti ja sinulle jäi hyvä kokemus, ja ihanaa kun saat mieheltä niin hyvin tukea! Toivottavasti toipuminen jatkuu hyvin 
Itsellä on alkanut tuleva synnytys kolkuttelemaan aiempaa enemmän mielessä, vaikka laskettuun aikaan on vielä melkein kuukausi (37. raskausviikko just alkoi tai on "oman laskutapani" mukaan puolivälissä). Vieläkään en kyllä oo mitään kasseja pakannut tms. Pitäisi hommata imetysliivit, muuten alkaa olla kaikkea tarpeellista olemassa aika hyvin. Toisaalta ei malttaisi odottaa, että vauva jo saapuisi, toisaalta ajatus äidiksi tulemisesta tuntuu vieläkin tosi hurjalta. Vaikka ihanalta.
Itsellä on alkanut tuleva synnytys kolkuttelemaan aiempaa enemmän mielessä, vaikka laskettuun aikaan on vielä melkein kuukausi (37. raskausviikko just alkoi tai on "oman laskutapani" mukaan puolivälissä). Vieläkään en kyllä oo mitään kasseja pakannut tms. Pitäisi hommata imetysliivit, muuten alkaa olla kaikkea tarpeellista olemassa aika hyvin. Toisaalta ei malttaisi odottaa, että vauva jo saapuisi, toisaalta ajatus äidiksi tulemisesta tuntuu vieläkin tosi hurjalta. Vaikka ihanalta.
Käärmeinen
Kohta teilläkin Sohvapeitto ja Aneliina on pienet sylissä
Täältä myös tsemppiä edelleen Piipaa93
Meilläkin alkuvaihe takkuaa. Vauvaa käytettiin ylimääräisissä verikokeissa väsymyksen vuoksi ja nyt mulle iski jonkinnäköinen kohtutulehdus, onneksi lievin oirein sentään. Sain päivystyksestä antibiootit, saas nähdä miten vauva reagoi, ostettiin maitohappobakteereja meille molemmille. Imetys sujuu siinä mielessä hyvin että maitoa tulee vauvan tarpeisiin ja aikalailla ylimääräistäkin.
Täältä myös tsemppiä edelleen Piipaa93
Meilläkin alkuvaihe takkuaa. Vauvaa käytettiin ylimääräisissä verikokeissa väsymyksen vuoksi ja nyt mulle iski jonkinnäköinen kohtutulehdus, onneksi lievin oirein sentään. Sain päivystyksestä antibiootit, saas nähdä miten vauva reagoi, ostettiin maitohappobakteereja meille molemmille. Imetys sujuu siinä mielessä hyvin että maitoa tulee vauvan tarpeisiin ja aikalailla ylimääräistäkin.
Tänään alkoi kolmas kolmannes (28+0). Vointi ollut hyvä, pari päivää sitten töissä tuli supistuksia ja nyt sit eilisen lepäillyt saikulla. Vielä pari vapaapäivää siihen päälle, josko auttais lepo. Selkä myös välillä vihottelee vihlaisuilla, mut ei pidempiaikaista vaivaa kuitenkaan vielä. Näin jo unta synnytyksestä et jouduin pakotettuun suunniteltuun sektioon josta en tienny ite ennen kun lapsi oli ulkona 
Meillä on sairaalan vaihto hoidettu ja omalääkäri sekä edellisen sairaalan kätilö ymmärsi ja puolsi meidän päätöstä täysin, mikä oli ihanaa sen edellisen lääkärikohtaamisen jälkeen 
.
Pesänrakennusviettiä kovasti odotan, koska kotona on kaikki ihan alkutekijöissään. Tänään myös pyörähti käyntiin viimeinen kuukausi ennen mammalomaa, mikä vähän hirvittää
Sain jopa aikaiseksi pestä vauvan vaatteita, mutta ei olisi varmaan kannattanut kun ilmeisesti kutistin ne vaatteet siinä samalla, joten epäilyttää mahtuuko ne edes vauvalle enää päälle
Huomenna rv34+0
.Pesänrakennusviettiä kovasti odotan, koska kotona on kaikki ihan alkutekijöissään. Tänään myös pyörähti käyntiin viimeinen kuukausi ennen mammalomaa, mikä vähän hirvittää
Sain jopa aikaiseksi pestä vauvan vaatteita, mutta ei olisi varmaan kannattanut kun ilmeisesti kutistin ne vaatteet siinä samalla, joten epäilyttää mahtuuko ne edes vauvalle enää päälle
Huomenna rv34+0
Ymmärsinkö @Possu oikein, että sulla alkaa äitiysloma vasta just ennen laskettua aikaa? Mä kun olin lomalla jo 34. viikolla, vaikka sen takia, että pidin lomapäiviä ennen äitiysvapaata. En kyllä nyt enää 37+0 haluisi olla töissä, sen verran vaikeaa on kenkien jalkaan laittaminenkin, yöunet pätkii miten sattuu jne.
Juu, saisinhan miä jäädä nyt jo äippärille, mutta kun täällä sitä saa huimat 15 viikkoa jäisi jäljelle vain 9vko synnytyksen jälkeen
itsellä on onneksi ollut aika helppoa tähän saakka, joten toistaiseksi töissä olo ei tuota ongelmia.. Ja jos huonosti käy niin saikkua voi saada viimeisille viikoille. Lomia taas en halua pitää nyt, koska pitkitän niillä äippäriä toisesta päästä 
Onpas siellä jossainpäin maailmaa lyhyt äippäloma! Miten perheet tuon äippäloman jälkeen yleensä toimii ja miten te aiotte tehdä?
Minä harmittelen täällä jo valmiiksi, että jos pitää laittaa reilu 1v hoitoon, kun ei kestä perse jäädä pidemmälle kotihoidontuelle
Joo ei täällä äipääri ole oikein mistään kotoisin. Vasta pari vuotta sitten tuli muutos, ettei ennen äippäriä olevia sairaslomia lasketa pois äippäristä..Onpas siellä jossainpäin maailmaa lyhyt äippäloma! Miten perheet tuon äippäloman jälkeen yleensä toimii ja miten te aiotte tehdä?
Minä harmittelen täällä jo valmiiksi, että jos pitää laittaa reilu 1v hoitoon, kun ei kestä perse jäädä pidemmälle kotihoidontuelle
Useimmissa perheissä äidit menee töihin ja lapset päikkyyn/isovanhemmille tuon äippärin jälkeen. Jotkut yhdistelee sen vuosilomiin ja toiset ottaa vielä päälle vanhempainvapaita, jotka saa pitää täyspäiväisesti tai tietyn määrän päiviä viikossa. Itse yhdistän nuo kaikki, mutten kuitenkaan käytä vanhempainvapaata kuin reilun kuukauden, koska se söisi seuraavan vuoden lomapäiviä, joita niitäkin on maksimissaan 20.
Oma suunnitelma on lopettaa työt 13 päivää ennen LA:aa, tuosta pidän 3pv lomia ja sitten alkaa äippäri. Äippärin jälkeen 2vko vuosilomia ja 1kk vanhempain vapaata, jonka jälkeen teen ekat 3kk (jouluun asti) neljä päiväistä työviikkoa. Pikkumies menee siis päikkyyn noin 5kk ikäisenä, mikä on hirvittävän aikaisin, mutta tuon kanssa voin elää
Hui aika karua! Itselläkin vähän stressannut jo se, kun vanhempainvapaa päättyy ennen kuin vauveli on vuoden ikäinen, mutta taitaahan täällä Suomessa olla aika reilut ehdot useimpiin muihin maailmankolkkiin verrattuna. Esim. lapseni isä on aikoinaan mennyt hoitoon 3 kk:n ikäisenä ja varmaan aika moni muukin, että ei kai se tosiaan ole mitään tavatonta. Huoli vauvasta olisi itsellä varmaan aika kova, mutta on se varmaan hoidon alkaessa joka tapauksessa, ja kyllähän pilteistä varmasti huolta pidetään! Tsemppiä Possulle töihin, koita ottaa rauhallisesti jos vaan mahdollista.
Käärmeinen
Täällä onkin hiljaista. Mitä kaikille odottaville kuuluu?
Meillä neiti tuli tänään jo kahden viikon ikään imetys sujuu hyvin ja paino tuntuu hällä nousevan. Enää ei koske epparihaavaankaan sen kummemmin eikä tarvitse särkylääkkeitä. Oma kunto tuntuu hyvältä ja reippaalta ja täytyy vähän varoa ettei touhua liikaa (ettei tule myöhemmin ongelmia vaikka vatsalihasten erkauman kanssa). Painoa on 3kg vähemmän kuin ennen raskautta... että ulkoisesti tuntuu hyvinkin palautuneelta ja täytyy katsoa ettei enää laihtuisi lisää. Itseasiassa tämä taisi kaikin puolin mennä nyt 31-vuotiaana paljon helpommin kuin silloin nuorena 23-veenä kun esikoisen sain. Olen vähän yllättynyt.
Vanhempainvapaasta; Meillä tyttö ehtii täyttää 9.5kk ennen äitiysloman/vanhempainvapaan loppua. Sitten varmaan täytyy minun alkaa pyrkimään edes pari päivää viikossa töihin (rahallisen puolen vuoksi). Ehkä siihen saadaan alkuun vaikka isän lomapäiviä ja mummoloista apua, ettei hoidossa tarvitse aloittaa heti. Silti hän varmasti tuntuu kauhean pieneltä silloin
Meillä neiti tuli tänään jo kahden viikon ikään
imetys sujuu hyvin ja paino tuntuu hällä nousevan. Enää ei koske epparihaavaankaan sen kummemmin eikä tarvitse särkylääkkeitä. Oma kunto tuntuu hyvältä ja reippaalta ja täytyy vähän varoa ettei touhua liikaa (ettei tule myöhemmin ongelmia vaikka vatsalihasten erkauman kanssa). Painoa on 3kg vähemmän kuin ennen raskautta... että ulkoisesti tuntuu hyvinkin palautuneelta ja täytyy katsoa ettei enää laihtuisi lisää. Itseasiassa tämä taisi kaikin puolin mennä nyt 31-vuotiaana paljon helpommin kuin silloin nuorena 23-veenä kun esikoisen sain. Olen vähän yllättynyt.Vanhempainvapaasta; Meillä tyttö ehtii täyttää 9.5kk ennen äitiysloman/vanhempainvapaan loppua. Sitten varmaan täytyy minun alkaa pyrkimään edes pari päivää viikossa töihin (rahallisen puolen vuoksi). Ehkä siihen saadaan alkuun vaikka isän lomapäiviä ja mummoloista apua, ettei hoidossa tarvitse aloittaa heti. Silti hän varmasti tuntuu kauhean pieneltä silloin
Häntäluun alue välillä kipuilee. Nyt muutamana päivänä harkkasupistuksia ollut, ja sen verran kivuliaita, että sain ohjeen käydä käyrillä. Käyrä ok. Vielä lääkärillä pitää käydä. Jospa ei olis paikat vielä lähteneet kypsymään, ja sais pikkuinen rauhassa kehitellä vielä itteään. Tänään 28+5.
Täällä 30+3 tänään ja olo on sen mukainen. Sairauslomalla olen mitä luultavammin äitiyslomaan asti, mikä alkaisi 27.4. Liitoskivut ja unettomuus tällä hetkellä kiusana. Hirveä aivosumu päällä päivät. Eilen niin kovat kivut, ettei sängystä meinannut päästä ylös. Onneksi välillä myös parempia päiviä. Alkaa jo hieman jännittämään tuleva! Ei enää pitkä aika, niin oma tuhisija on täällä
Täällä menossa rv 34 ja nyt tuntuu, että alkaa niitä kunnon vaivoja ilmestyä. Ainakin jaloissa tuntuu turvotusta, alaselkä vihoittelee ja ajoittain alkanut siihen malliin vihlomaan, että olisikohan viimein niitä liitoskipuja.
Viime viikko oltiin keittiöremonttia evakossa ja nyt pitäisi selvitä parista viimeisestä työpäivästä ja sen jälkeen loppukiri vauvavalmistelujen kanssa. Nyt jotenkin iski kunnolla se, että tässä on tosiaan kuutisen viikkoa laskettuun aikaan ja vielä pitäis tehdä ja hankkia sitä sun tätä. Eli suoraan sanottuna pieni hirvitys päällä
Viime viikko oltiin keittiöremonttia evakossa ja nyt pitäisi selvitä parista viimeisestä työpäivästä ja sen jälkeen loppukiri vauvavalmistelujen kanssa. Nyt jotenkin iski kunnolla se, että tässä on tosiaan kuutisen viikkoa laskettuun aikaan ja vielä pitäis tehdä ja hankkia sitä sun tätä. Eli suoraan sanottuna pieni hirvitys päällä