Kiitos onnitteluista
Vauvalla kaikki hyvin ja eilisaamuna päästiin jo kotiin, ehtona oli 3h syöttövälit. Eilen illalla ja viime yönä alkoi imetys vauvankin puolesta jo sujumaan paremmin. Välillä sairaalassa ja kotona ruokittiin minun maidolla ruiskua tai lusikkaa käyttäen kun vauva ei jaksanut ihan niin reippaasti joka kerta imeä. Uskallettiin kuitenkin kotiutua, hyvä niin, maitoa tulee nyt jo tosi paljon ja vauvakin jaksaa imeä kokoajan paremmin.
Synnytyskertomusta; Perjantaina pistettiin hommat kotona kasaan jos käynnistys olisi edessä. Kahden maissa lääkäri joka asensi ballongin ja laski kotiin. Napakasti supisteli heti ballongin laiton jälkeen. Kotona ehdittiin olla tunti kun kuului naps ja vettä alkoi lirittämään, ballonki oli jostain syystä hajonnut. Takaisin sairaalalle, tavarat mukaan. Puoli kuuden aikaan 4cm auki ja saliin, oksitosiinilla jatkettiin. Rv 38+0 tässä kohtaa menossa. Hyvin maltillista oksitosiinia edellisen sektion vuoksi. Puoliltaöin todettiin ettei homma edennyt ja määräys 00-06 yölepoon.
Yö synnytyssalissa meni huonosti enkä oikein osannut nukkua vaikka mies olikin mukana. Lauantaina jatkettiin oksitosiinitipalla, kohdunsuu oli vähän sulkeutunut takaisinpäin. Päivystävä lääkäri ei halunnut pistää uutta ballonkia eikä puhkaista kalvoja. Koko päivä jumpattiin tipalla klo 21 asti, eikä tuloksia... lääkäri lupasi että aamulla pääsen kotiin ja jatketaan harjoituksia maanantaina. Illalla iski mieletön päänsärky ja väsymys ja vain tutisin pari tuntia sen oksettavan olon kanssa. Sain panadolin, siihen asti oli menty kipulääkkeiden osalta luomuna..
Noh sunnuntaiaamuna uusi päivystävä tahtoikin pitää meille salin varattuna. Uusi ballonki ja sanoi puhkaisevansa kalvot kun se irtoaa. Käytiin kävelyllä, kaupassa ja läheisestä mäkkäristä otettiin hampparit. Sairaalan hedelmäkeitto ja mangojugurtti oli alkanut tässä kohtaa jo tökkimään.
Saliin päästyä patistin miehen selvittämään kotiasioita. Välillä nyin ohjeiden mukaan ballonkia ja noin kahden maissa se poistuikin. Lääkäri tuli paikalle ja puhkoi kalvot n. 14.15, totesi että olen 5cm auki ja että nyt päästään pidemmälle tässä synnytyksessä.
Soittelin miehelle ja kerroin tilanteesta. Kalvojen puhkaisu napakoittikin omia supistuksia kovasti eikä tippaa tarvittu. Synnytys merkittiin käyntiin 15.15, napakat supistukset hoituivat tens-laitteella ja lämpötyynyllä hetken aikaa.. pistoksena sain oxynormin ja pahoinvointilääkkeen ja jaksoin sinne 7-8cm avautumiseen asti kuten esikoisestakin.
Epiduraali vei esikoisen sydänäänet ja olin sitä mieltä että ei sitä. Noh kipu muutti suunnitelmia ja tulikin lähes toisinto esikoisesta. Sydänäänikäyrät romahtivat taas kun epiduraali laitettiin. Napakka kätilö hälytti heti toisen kätilön ja lääkärin ja tilanne saatiin heti kuriin ilman toista hätäsektiota
Sunnuntai-iltana hidas avautuminen jatkui lähes puolille öin, välillä lisäannoksia epiduraaliin saaden. Pystyasento ja muut olivat kaikonneet mielestä. Panadolia tippui suoneen koska oli noussut kuumetta ja jokainen ruumiinosa vain vatkasi holtittomasti.
Noh kuume laski lääkkeillä mutta vapina ei siitä loppunut. Jumpattiin tuntikausia että vauva laskeutuisi ja välillä kokeiltiin ponnistaa vailla tuloksia. Paine takapuolessa oli hirveä ollut jo monia tunteja, ja ajattelin että nyt kyllä loppuu kunto. Lopulta soitin n. 4.40 aikaan kelloa ja sanoin kätilölle että teen mitä tahansa jos imukuppiapua saa. Aloitettiin vielä ponnistelemaan, kätilö soitti lääkärin jossain kohtaa apuun ja toisen kätilön. Sakset napsahtivat ja ne olisi tarvittu ilman kuppiakin. Imukuppiavusteinen ponnistus kesti 13 minuuttia ja tyttö syntyi lopulta 05.37 ja sain hänet suoraan syliin hyvävointisena
Urakka oli pitkä, alle 10 tuntia unta yli 60 tuntiin, tikkejä tuli parisenkymmentä, mutta sain toivomani alatiesynnytyksen vaikka tarvitsinkin apua. Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä ja korjaava
mies oli tukena alusta loppuun ja ollut muutenkin niin huolehtivainen meistä. Olen niin onnellinen, toki istuminen on haasteellista ja särkylääkkeitä täytyy ottaa että jaksaa. Palkinto on paras
mutta tosi iso merkitys itselle oli myös sillä että sain alateitse synnyttää koska asia vaivasi minua tosi pitkään esikoisen hätäsektion jälkeen.
Tulipa pitkä kirjoitus, toivottavasti ette tylsisty
Paljon tsemppiä kaikille joilla synnytys vielä edessä ja myös heille joilla vauva-arki välillä takkuaa.
Käärmeinen ja tyttö 2vrk