Laskettuaika 2022

Pahoittelut mimmimami

Teillä alkuvuodesta synnyttävillä alkaa tosiaan olla jännät paikat pian, jospa aika menisi nopsasti sinne alkuvuoteen asti.

En tiedä onko kielletty puheenaihe mutta kyllä tämänhetkiset koronaluvut vähän hirvittävät raskaana ollessa... Olen kuitenkin lohduttautunut että olen ottanut molemmat rokotteet. Rs-viruksestakin oli juttua että tämä talvikausi voisi olla paha nyt kun viime talvena kaikki oli niin suljettua.

Omaa napaa, rv 23 pyörähti käyntiin. Täällä on alkanut mahdoton mylläys ja vauvan liikkeitä tuntuu pitkin päivää ja etenkin kuin olen paikoillani, mieskin jo osan tuntee kädellä koskettamalla. On aika ihanaa ja nyt ainakin tietää sikiön olevan varmasti kunnossa joka päivä. Harjoitussupistuksetkin silloin tällöin lienevät tässä kohtaa jo ihan normaaleja.

Sinänsä tämä noudattelee edellisen raskauden kaavaa melko pitkälti; pientä kiusaa siellä täällä. Vasen pohje ajoittain on kramppiherkkä yöaikaan, oikean puolen nivunen on välillä kipeä kävellessä ja ajoittain on ilmeisesti jonkinlaisia kohdun kasvukipuja. Magnesiumia, lisärautaa ajoittain, äitiysvitamiinia.. mulle on tullut hillitön himo c-vitamiiniporetabletteihin ja voisin juoda niitä litratolkulla päivässä olen kuitenkin tyytynyt sitten vain pariin lasiin viikossa.

Sf-mitta on isohko, mutta sikiön koko ja lapsiveden määrä olivat täysin normaaleja rakenneultrassa. Istukka on myös tarpeeksi ylhäällä, joten alatiesynnytykseen on hyvät mahdollisuudet.

 

@Skyela taisitkin mainita liitoskivuista aiemmin, tai sitten jollakin muulla oli samaa vaivaa. Tsemppiä tosiaan nyt loppuraskauteen kipujen kanssa. Hyvä, että nyt ei ole ollut tuota istumista haittaavaa kipua, mutta ikävältä kuulostaa silti. Hyvä jos pystyt lepäämään niin, että kivut eivät ylly liian kovaksi. Ei ole kauaa aikaa enää


Käärmeinen, harjoitussupistuksen noilla viikoilla kuulostaa normaalilta ja tutulta, minulla myös rv 24 näyttää alkaneen. Nyt ei kuitenkaan viime päivinä olen ollut. Jotain kolotuksia kyllä täälläkin, mutta ei pahasti.

 

Me käytiin tänään ylimääräisessä ultrassa kurkkimassa vauvaa. Rakenteita ei tutkittu ihan niin tarkkaan kuin rakenneultrassa, mutta kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja juuri niin kuin kuuluukin. Nyt voi mennä vähän rauhallisemmin mielin ensi viikon rakenneultraan.
Vaikuttaa siltä, että meille tulee pikkuveli

 

Ihanaa lukea teidän muiden juttuja kun ootte jo niin pitkällä! Alkaa ihan itteäkin jänskättää, kun konkretisoituu, että mähän olen nyt "samassa porukassa", ja toi kaikki on vielä itelläkin edessä!

Toki onhan sinne vielä matkaa kun nyt vasta 6. viikolla, mutta ei tässä mikään kiire ole.

 

Mites muuten erityisesti esikoista odottavilla on nuo perhe/synnytysvalmennukset menneet? Meillä oli tällä viikolla neuvola ja ohjasi osallistumaan kahden kerran etävalmennukseen. Mainoslapussa luki, että tarkoitettu niille, joilla laskettu aika tammi- maaliskuussa, meillä vasta toukokuussa mutta kuulemma ei ole tietoa vielä miten jatkuvat keväällä, niin siksi ohjasi sinne. Mies on ruotsinkielinen ja Folkhälsanilla on kuulemma kans jotain, eli se on vaihtoehto myös, mutta toki just nyt synnytykseen liittyvä sanasto yms ei oo ihan ruotsiksi itsellä hallussa

Vähän oikeasti hirvittää, kun koronan takia ainakin Espoossa lääkärintarkastus tehdään tässä vaiheessa vain riskiraskauksille yms. Sinänsä olen itse terve, eli tuo tarkastus ei välttämättä ole itselle niin tärkeä. Mutta vähän mietityttää, täytyykö etsiä joku yksityinen synnytysvalmennusta tarjoava taho vielä, kun tuo nyt tarjottu on vain kaksi tunnin sessiota, joissa toinen liittyy jo vauvan hoitoon. Ja millaiset seuraukset tälläkin on, kun osa pystyy omasta pussista maksamaan ja varautumaan synnytykseen ja toiset ovat sen varassa, mitä koronan vuoksi nyt vaan satutaan pystyä järjestämään. Terveydenhuollossa ollaan nyt varmasti kovilla eikä tällaiset asiat tietenkään ole priona, mutta ihan tällaisia asioita en ajatellut että joutuisin odotusaikana pohtimaan.

 

Mites muuten erityisesti esikoista odottavilla on nuo perhe/synnytysvalmennukset menneet? Meillä oli tällä viikolla neuvola ja ohjasi osallistumaan kahden kerran etävalmennukseen. Mainoslapussa luki, että tarkoitettu niille, joilla laskettu aika tammi- maaliskuussa, meillä vasta toukokuussa mutta kuulemma ei ole tietoa vielä miten jatkuvat keväällä, niin siksi ohjasi sinne. Mies on ruotsinkielinen ja Folkhälsanilla on kuulemma kans jotain, eli se on vaihtoehto myös, mutta toki just nyt synnytykseen liittyvä sanasto yms ei oo ihan ruotsiksi itsellä hallussa

Vähän oikeasti hirvittää, kun koronan takia ainakin Espoossa lääkärintarkastus tehdään tässä vaiheessa vain riskiraskauksille yms. Sinänsä olen itse terve, eli tuo tarkastus ei välttämättä ole itselle niin tärkeä. Mutta vähän mietityttää, täytyykö etsiä joku yksityinen synnytysvalmennusta tarjoava taho vielä, kun tuo nyt tarjottu on vain kaksi tunnin sessiota, joissa toinen liittyy jo vauvan hoitoon. Ja millaiset seuraukset tälläkin on, kun osa pystyy omasta pussista maksamaan ja varautumaan synnytykseen ja toiset ovat sen varassa, mitä koronan vuoksi nyt vaan satutaan pystyä järjestämään. Terveydenhuollossa ollaan nyt varmasti kovilla eikä tällaiset asiat tietenkään ole priona, mutta ihan tällaisia asioita en ajatellut että joutuisin odotusaikana pohtimaan.

Älä huoli. Se jo, että pohdit tätä asiaa, kertoo mielestäni, että olet hyvä äiti ja osaat kyllä, ja pystyt paljon ottamaan omin päin selväö asioista jos tämä koronatilanne niin vaatii. Toki sitä kyllä haluaisi ulkopuolista ammattilaisten valmennusta paljon, ymmärrän!
Itse kävin esikoista odottaessa "live"synnytysvalmennuksen v.-12. Ei mainittavaa hyötyä. Odotin paljon sitä, että saisin vaihtaa ajatuksia muiden odottavien perheiden kanssa, mutta ryhmään sattui vain tuppisuita. Joten tämä palsta ajaa varmasti paremmin sen asian!
Kannattaa ottaa etukäteen selvää ja lukea synnytyksen eri vaiheista. Näistä (ja vauvanhoidosta, tai esim. kivunlievityksestä) löytyy hyvin tietoa netistä ja kirjoista. Synnytyspelkoihin varmasti saa korona-aikanakin apua neuvolapsykologilta. Ja ehkä sinulla on ystäviä/sukulaisia, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja joilta voit saada hyviä vinkkejä?
Tärkein neuvo tai ajatus itselleni valmennuksesta oli: luota itseesi ja voimiisi. Sinä saat vauvan ulos alkukantaisella voimallasi, kun sen aika on. Ja sairaalassa (jos synnytät siellä) et ole yksin, ammattilaiset ovat apunasi. Ja kun muistaa myös sen, että synnytystä ei voi ennustaa eikä suunnitella, jokainen synnytys on erilainen etkä pysty hallitsemaan sitä. Pitää päästää siinä tilanteessa tavallaan irti kontrollista ja antaa vaistojen, tuntemusten ja kivun viedä. Mutta hyvä varmaan lukea nuo vaiheet etukäteen niin tietää fyysisesti, mitä kropassa tapahtuu. Ja mitä eri kivunlievitysvaihtoehtoja on.
Itselläni neljä synnytystä takana ja toivottavasti keväällä viides edessä. Jokainen synnytys on ollut erilainen, ainutlaatuinen, ihmeellinen, herkkä, kipeä kokemus, myös vauhtia ja vaaratilanteita ollut.
Luota itseesi! Kaikki menee todennäköisesti hyvin!

 

@Andune, minusta ei varmastikaan ole paljoa apua, kun en Suomessa ole, mutta hyvä että manitsit tämän! Itsellä nämä samat kysymykset ja seuraava lääkäri tiistaina.

Minusta tuntuu että täälläpäin saa yleisesti ottaa kaikesta itse selvää ja esim. ruokarajoitteista ei ole vieläkään mainittu sanaakaan tai annettu listaa kouraan vaikka menossa jo rv17! Saa nähdä jos omalta lääkäriltä saa enemmän neuvoja kun tuntuu että gyne keskittyy lähes täysin vauvan kehitykseen ja erilaisiin kokeisiin.. Harmi vaan että nyt kun pääsen useammin ultraan sen tuloksettoman niptin vuoksi, tapaamisen oman lääkärin kanssa varmaan loppuu (jossen itse halua erikseen mennä). Jotenkin kaipaisin sitä raskauteen ohjaamista vähän enemmän, vaikka toki pääasia on vauvan hyvinvointi, mutta käytännön jutuista saa tosiaan itse etsiä tiedon...

 

Rakenneultrassa käyty ja vauvalla on kaikki hyvin Istukka on takaseinässä matalalla ja hyvin lähellä kohdunsuuta. Se kontrolloidaan uudelleen rv 32.

 

Onnittelut Aneliina

Esikoisen kohdalla kävin synnytysvalmennuksessa. Mulla taisi silloin tulla jonkinlainen alemmuuskompleksi sillä lähinnä perhevalmennus ahdisti kun kaikki muut tuntuivat olevan hirveän valmiita kaikkeen ja myöskin tietävän monesta asiasta miljoona kertaa enemmän kuin minä. On huojentavaa ettei uudelleensynnyttäjille tarjota mitään valmennusta erityisesti :-D tosin kyllä ainakin itselleni jäi kutina että esimerkiksi synnytyskertomusten lukeminen ennen synnytystä auttoi enemmän ja parhaat opit vauvan hoitoon ja imetykseen sai sairaalassa kätilöltä. Ja toki neuvolakäynnitkin olivat alkuun niin tiheästi että oppia tuli kokoajan; alkuunhan vauvaa vain hoidetaan ja pikkuhiljaa hän onkin lapsi jota kasvatetaan.

Omaa napaa, tänään on mäntti päivä. Mies ajoi kolarin yövuorossa ollessaan (on onneksi kunnossa) ja tältä päivältä on vissiin omat fyysiset voimavarat käytetty, niin raskas olo mahalla että pötköllään täytyy yrittää viettää loppupäivä.

 

@Aneliina ihana juttu, että vauvalla kaikki hyvin

Käärmeinen, tsemppiä olojen kanssa. Harmi tuo miehen kolarointi, hyvä ettei mitään vakavampaa käynyt. Täällä myös tänään ollut ihan voimat pois. Koko ilta menny maatessa.

 

@Aneliina, ihania uutisia!

Käärmeinen tsemppiä oloihin ja hyvä ettei miehelle käynyt kummemmin Itse olen ensisynnyttäjä, mutta luulen vähän että vauvan hoitoon liittyen tulen ärsyyntymään neuvoista, etenkin kun täällä ilmeisesti pitää olla sairaalassa useampi päivä 'opettelemassa' synnytyksen jälkeen ja kätilöä vielä tunkee kotiinkin 'avustamaan'. Voi tietenkin olla, että tilanteen tullen (toivottavasti) suhtaudun tähän 'holhoamiseen' vähän paremmin, kun synnytys kuitenkin varmaan väsyttää ja kolotuksia lienee siellä täällä. Itsellä on vauvanhoidosta kuitenkin vuoden kokemus 8h/pv viitenä päivänä viikossa, niin tietynlainen rutiini löytyy jo varmasti takaraivosta.

Omaa napaa sen verran, että meille selvisi eilen vähän hassusti vauvan sukupuoli, sillä se oli merkattu paikalliseen omakantaan, vaikkei meille oltu sitä ultrassa (rv15+5) kerrottu ei ihan se tapa, miten ajattelin tiedon saavani, vaikka haluttiinkin tietää

Näyttäisi siis siltä, että meille olisi poika tuloillaan

 

Valmennuksessa kävin itsekkin esikoisen aikaan, mutta koin että eipä sieltä mitään uutta saanut mitä ei itse netistä löydä. Ja mitään ystävyys suhteita ei syntynyt sen kummemmin.

Tsemppiä kaikille olojen kans. Täälä itekki sitä kyllä kaipaa. Nyt viikkoja 28 ja alkaa maha olemaan jo sellanen et olo on tukala ja kömpelö. Asiaa ei yhtään auta issias ja häpyluu kivut...

Kävin lääkörineuvolassaki ja siellä ei nyt mitään kovin kivaa selvinnyt. Pissassa oli sokereita joten joudun vielä tarkemmin mittaileen sokereita. Minulle on tullut napatyrä jotaa pitää nyt seurailla ja pitää tiukkaa mahan ympärillä olevaa tukivyötä. Hemoklobiini ei raudan syönnistä huolimatta ollut noussut, joten ferritiinit laitettiin mittaukseen ja saa nähdä onko rautainfuusio edessä. Lisäksi sisätutkimuksessa kävi ilmi että peräsuoli on pullistunut emättimen puolelle, tätä pitää sitten synnytyksen jälkeen kontrolloida ja miettiä mitä sille tehdään... Joten fiilikset ovat tällä hetkellä aika ristiriitaiset. Toisaalta onnellinen et vauvalla kaikki hyvin, mut oma kroppa alkaa reistalla siihen malliin et toivoisin synnytyksen olevan lähempänä.

Täälä maataan kans sohvalla suurin osa päivästä ja en ihmettele enää väsymystä noilla 100 hemoklobiineilla. Mut siis tämmöstä avautumista täältä. Mitenkäs muilla? Ootteko jaksanu joulua laitella. Mulla joulukoriste laatikko odottelee pöydällä et jaksasin ne laittaa ehkä huomenna kun muut lapset päiväkodissa.

 

Väsyttää ja kolotuksia kropassa. Ei varmaankaan mitään isompaa, mutta kuitenkin huomaa kehossa tapahtuvan muutoksia. Kilpparit, ferritiini ja perusverenkuva otetaan lähiviikkoina. Hemogloobini hieman noussut, olen nyt parisen kuukautta syönyt rautalisää. Ei se vieläkään viitearvioissa ollut, mutta kuitenkin parempaan suuntaan. Vauvalla vaikuttaa olevan kaikki hyvin, liikkeet tuntuu, sykkeet ok ja maha kasvaa. Itsellä raihnainen olo, ei oikein mitään fyysisesti raskaampaa voi tehdä ilman kolotuksia.

 

Valmennuksessa kävin itsekkin esikoisen aikaan, mutta koin että eipä sieltä mitään uutta saanut mitä ei itse netistä löydä. Ja mitään ystävyys suhteita ei syntynyt sen kummemmin.

Tsemppiä kaikille olojen kans. Täälä itekki sitä kyllä kaipaa. Nyt viikkoja 28 ja alkaa maha olemaan jo sellanen et olo on tukala ja kömpelö. Asiaa ei yhtään auta issias ja häpyluu kivut...

Kävin lääkörineuvolassaki ja siellä ei nyt mitään kovin kivaa selvinnyt. Pissassa oli sokereita joten joudun vielä tarkemmin mittaileen sokereita. Minulle on tullut napatyrä jotaa pitää nyt seurailla ja pitää tiukkaa mahan ympärillä olevaa tukivyötä. Hemoklobiini ei raudan syönnistä huolimatta ollut noussut, joten ferritiinit laitettiin mittaukseen ja saa nähdä onko rautainfuusio edessä. Lisäksi sisätutkimuksessa kävi ilmi että peräsuoli on pullistunut emättimen puolelle, tätä pitää sitten synnytyksen jälkeen kontrolloida ja miettiä mitä sille tehdään... Joten fiilikset ovat tällä hetkellä aika ristiriitaiset. Toisaalta onnellinen et vauvalla kaikki hyvin, mut oma kroppa alkaa reistalla siihen malliin et toivoisin synnytyksen olevan lähempänä.

Täälä maataan kans sohvalla suurin osa päivästä ja en ihmettele enää väsymystä noilla 100 hemoklobiineilla. Mut siis tämmöstä avautumista täältä. Mitenkäs muilla? Ootteko jaksanu joulua laitella. Mulla joulukoriste laatikko odottelee pöydällä et jaksasin ne laittaa ehkä huomenna kun muut lapset päiväkodissa.

Aika hurjaa! Toivottavasti saat infuusion että on voimia edes synnyttää, kannattaa olla kovana ja vaatia tai käydä yksityisellä. Tsempit!
Itse olisin varmaan jo tosi huonossa hapessa ellen olisi juuri ennen plussaa saanut tämän.
Arvoja luultavasti tarkkaillaan vielä neuvolassa. Nyt hb oli viimeksi ihan hyvä 120
Täällä porskuttaa puoli väli ja paha olo helpottaa, luojan kiitos!
Liitoskivut,närästys ja yö juokseminen sen sijaan sitten vaivana
Nyt täutyisi alkaa keskittymään keräämään lihasvoimaa ja energiaa kun vihdoin pääsi pois sohvan syövereistä, tuntuu että kaikki lihakset on hävinneet, takapuoltakaan ei ole ollenkaan tai sitten se on liikahtanut tohon etupuolelle koska maha on jo aika suuri pallo
Mikä ei siis haittaa yhtään, tätähän mä toivoinkin, ei tosiaan tarvi ulkopuolisten arvailla onko raskaana vai ei, vaikka en tätä mainostakaan vielä Somekin on ollut täyspimennossa vielä.

 

Ihana kuulla teidän kuulumisia!

Täällä käynnistyy huomenna jo rv32! Tällä viikolla käytiin taas polilla katsomassa tilannetta ja kaikki näytti edelleen hyvältä. Joulun välipäiville sovittiin seuraava aika ja silloin saadaan tietää jo vauvan syntymäpäivä Niin uskomatonta, että tämä aika hujahti näin!
Melko vaivalloista menoa on jo masun ja kolotusten kanssa, mutta toisaalta kaikki valmistelut on nyt tehty ja joulua yritän laittaa mahdollisimman helpolla ja nauttia nyt tästä rauhasta.

 

Kovasti tsemppiä, voimia ja lepoa sopivissa suhteissa teille joilla vaivoja! Ja kaikille muillekin toki

Oletteko muuten miten säännöllisesti tunteneet/huomanneet ihan vaan ollessa noita lapsen liikkeitä? Varmaan yleisesti niin, että ne tulee sitä selvemmiksi, mitä pitemmällä on. Kai se yksilöllistäkin kuitenkin on ja riippuu siitäkin, missä istukka, yms. Itsellä rv 20+2 (tai nt-ultran perusteella pari päivää enemmän mutta ehkei tuolla väliä ) ja joitain viikkoja on aina välillä huomannut potkuttelua ja muuta möyrintää hyvinkin selvästi. Nyt taas tuntuu, että ollut hiljaisempaa vuorokausi-pari, ehkä jotain ollut... Itse yleensä nuo huomaan paikallaan ollessa, eli tavallisimmin illalla.

Mä olen ollut onnekas, alkuraskaus ollut aika helppo pientä kuvotusta ja sitten sellaisia enemmän-vähemmän jatkuvia "kuukautiskipu"-pistelyjä lukuun ottamatta. Pari kertaa ollut öitä, jolloin sekä alaselkä että -vatsa olleet todella kipeinä. Eka oli juuri ennen ensimmäistä ultraa -> pelkäsin keskenmenoa ja olin jo ihan lohduttomana. Toinen kerta tässä ehkä viikko sitten -> pelkäsin taas keskenmenoa, mutta pahin meni ohi ja liikkeitä tuon jlk selvästi tuntunut. Ehkä nuo on jotain kohdun kasvua ja liitoskipuja? Molemmilla kerroilla myös ollut ihan pienen pientä rusehtavaa vuotoa, siis lähes olematonta, mutta sen verran että kerkeää säikähtää. Neuvolastahan näistä pitäisi kysellä, pitääpä ottaa puheeksi seuraavalla kerralla... aina siinä vaiheessa, kun oon jo miettinyt suunnilleen yksityiselle ultraan menemistä, on olo helpottanut.

Mulla on vieläkin kertomatta raskaudesta suht usein näkemilleni tutuille ja töissä (työkavereita en juuri nää, lähinnä vaan asiakkaita). Mahan näkyminen tuntuu vielä riippuvan vaatteista ja siitä, osaako sitä katsoa Rakenneultraan vajaa viikko!

 

Kovasti tsemppiä, voimia ja lepoa sopivissa suhteissa teille joilla vaivoja! Ja kaikille muillekin toki

Oletteko muuten miten säännöllisesti tunteneet/huomanneet ihan vaan ollessa noita lapsen liikkeitä? Varmaan yleisesti niin, että ne tulee sitä selvemmiksi, mitä pitemmällä on. Kai se yksilöllistäkin kuitenkin on ja riippuu siitäkin, missä istukka, yms. Itsellä rv 20+2 (tai nt-ultran perusteella pari päivää enemmän mutta ehkei tuolla väliä ) ja joitain viikkoja on aina välillä huomannut potkuttelua ja muuta möyrintää hyvinkin selvästi. Nyt taas tuntuu, että ollut hiljaisempaa vuorokausi-pari, ehkä jotain ollut... Itse yleensä nuo huomaan paikallaan ollessa, eli tavallisimmin illalla.

Mä olen ollut onnekas, alkuraskaus ollut aika helppo pientä kuvotusta ja sitten sellaisia enemmän-vähemmän jatkuvia "kuukautiskipu"-pistelyjä lukuun ottamatta. Pari kertaa ollut öitä, jolloin sekä alaselkä että -vatsa olleet todella kipeinä. Eka oli juuri ennen ensimmäistä ultraa -> pelkäsin keskenmenoa ja olin jo ihan lohduttomana. Toinen kerta tässä ehkä viikko sitten -> pelkäsin taas keskenmenoa, mutta pahin meni ohi ja liikkeitä tuon jlk selvästi tuntunut. Ehkä nuo on jotain kohdun kasvua ja liitoskipuja? Molemmilla kerroilla myös ollut ihan pienen pientä rusehtavaa vuotoa, siis lähes olematonta, mutta sen verran että kerkeää säikähtää. Neuvolastahan näistä pitäisi kysellä, pitääpä ottaa puheeksi seuraavalla kerralla... aina siinä vaiheessa, kun oon jo miettinyt suunnilleen yksityiselle ultraan menemistä, on olo helpottanut.

Mulla on vieläkin kertomatta raskaudesta suht usein näkemilleni tutuille ja töissä (työkavereita en juuri nää, lähinnä vaan asiakkaita). Mahan näkyminen tuntuu vielä riippuvan vaatteista ja siitä, osaako sitä katsoa Rakenneultraan vajaa viikko!

Katsoin sovelluksesta, niin juuri noihin aikoihin oli sellaista, että saattoi olla joitain päiviä ihan ilman liikkeiden tuntemista. Nykyisin tuntuu useita kertoja päivässä, yleensä huomaan makuulla ollessa. Tai saattaa lenkille lähtiessäkin aluksi tuntua, mutta en tiedä nukahtaako sitten ja liikkuu vähemmän

 

Kovasti tsemppiä, voimia ja lepoa sopivissa suhteissa teille joilla vaivoja! Ja kaikille muillekin toki

Oletteko muuten miten säännöllisesti tunteneet/huomanneet ihan vaan ollessa noita lapsen liikkeitä? Varmaan yleisesti niin, että ne tulee sitä selvemmiksi, mitä pitemmällä on. Kai se yksilöllistäkin kuitenkin on ja riippuu siitäkin, missä istukka, yms. Itsellä rv 20+2 (tai nt-ultran perusteella pari päivää enemmän mutta ehkei tuolla väliä ) ja joitain viikkoja on aina välillä huomannut potkuttelua ja muuta möyrintää hyvinkin selvästi. Nyt taas tuntuu, että ollut hiljaisempaa vuorokausi-pari, ehkä jotain ollut... Itse yleensä nuo huomaan paikallaan ollessa, eli tavallisimmin illalla.

Mä olen ollut onnekas, alkuraskaus ollut aika helppo pientä kuvotusta ja sitten sellaisia enemmän-vähemmän jatkuvia "kuukautiskipu"-pistelyjä lukuun ottamatta. Pari kertaa ollut öitä, jolloin sekä alaselkä että -vatsa olleet todella kipeinä. Eka oli juuri ennen ensimmäistä ultraa -> pelkäsin keskenmenoa ja olin jo ihan lohduttomana. Toinen kerta tässä ehkä viikko sitten -> pelkäsin taas keskenmenoa, mutta pahin meni ohi ja liikkeitä tuon jlk selvästi tuntunut. Ehkä nuo on jotain kohdun kasvua ja liitoskipuja? Molemmilla kerroilla myös ollut ihan pienen pientä rusehtavaa vuotoa, siis lähes olematonta, mutta sen verran että kerkeää säikähtää. Neuvolastahan näistä pitäisi kysellä, pitääpä ottaa puheeksi seuraavalla kerralla... aina siinä vaiheessa, kun oon jo miettinyt suunnilleen yksityiselle ultraan menemistä, on olo helpottanut.

Mulla on vieläkin kertomatta raskaudesta suht usein näkemilleni tutuille ja töissä (työkavereita en juuri nää, lähinnä vaan asiakkaita). Mahan näkyminen tuntuu vielä riippuvan vaatteista ja siitä, osaako sitä katsoa Rakenneultraan vajaa viikko!

Mulla samat viikot kuin sulla. Ja kyllä vaihtelee liikkeet päivästä toiseen, selkeimmillään huomaa illalla ja kylkiasennossa.
Mulla on ollut kovia kipuja liikkuessa sekä yölläkin joista neuvolassa mainitsin, ovat kuulemma liitoskipuja. Pistelee, tuikkii, viiltelee ja sit on myös semmosta menkkakipua.
Eilen just esim. En tahtonut pystyä kävelee enkä sohvalta noustessa suoristamaan itseäni ja tuntui että alavatsa repeää. Mut se oli varmaan se rangaistus siitä ku juoksin pitkin kyliä tekemässä joululahjaostoksia

 

Tänään 11+3. Vielä alkuraskautta. Hyvin kuitenkin mennyt. Välillä huonoa oloa ja alle 10 kertaa oksennus tullut. Tänäänkin kuulunut sikiön sykkeet hyvin Dopplerilla.

Tilattiin jo yhdistelmävaunut ja turvaistuin sekä telakka. Tulevat sitten tammikuun alkupuolella. Luottavainen olo, että tämä raskaus menisi hyvin loppuun asti.

 

Tänään 11+3. Vielä alkuraskautta. Hyvin kuitenkin mennyt. Välillä huonoa oloa ja alle 10 kertaa oksennus tullut. Tänäänkin kuulunut sikiön sykkeet hyvin Dopplerilla.

Tilattiin jo yhdistelmävaunut ja turvaistuin sekä telakka. Tulevat sitten tammikuun alkupuolella. Luottavainen olo, että tämä raskaus menisi hyvin loppuun asti.

Oi
Me ei olla ostettu vielä mitään

 

Mekin aktivoiduttiin nyt tilaamaan yhdistelmärattaat sekä turvakaukalo (ja niiiiiin ihania vaaleita harsoja ja lämpöpussi). Suvussa kiertää pinnasänky, jolle ei pitäisi olla nyt muita käyttäjiä, niin se haetaan siskon varastosta joskus alkuvuodesta.

Oli muuten vaikea valita sopivaa kaukaloa (haluttiin mahdollisimman turvallinen ja omaan autoon sopiva) ja rattaita (pitkäikäiset oli toiveissa, sekä helposti kokoonlaitettavat mutta silti hyväkulkuiset, ei liian raskaat eikä liian rimpulat). Vauvatarvikkeet (vaatetta on vähän varastossa jo valmiiksi) ovat siis kohtuullisessa vaiheessa. Kun vielä keksisi minullekin auton millä tämä pesue liikkuisi myös. Nykyisessä pikkuautossa tulee ongelmia, vaikka isommilla pojilla onkin käytössä enää istuinkorokkeet.

Liikkeet tuntuu täällä jo kymmeniä kertoja päivässä ja myös vatsan päältä kokeilemalla mies tuntee osan liikkeistä. Pari viikkoa takaperin ei tuntunut yhtä selkeästi. Neuvolassa oli torstaina normi kuviot, täytyy Kelan jutut tehdä valmiiksi kun tietää työnantajan kuvioista, ehkä ensi viikolla. Painoa ei ollut tullut yhtään, sf-mitta on edelleen reilun kokoinen ja nyt näkyi proteiini pissassa vähän joten jouduin viemään vaihteeksi pissanäytteen tk:hon. Seuraavaksi sitten 23.12 neuvola ja sokerirasitus samassa yhteydessä. Jo rv 24 menossa :O

Pikkuinen pöytäkuusi ja jonkinverran valoja on viritelty joulua ajatellen. Ja lahjaostokset ainakin osittain valmiita :-D

 

Mekin aktivoiduttiin nyt tilaamaan yhdistelmärattaat sekä turvakaukalo (ja niiiiiin ihania vaaleita harsoja ja lämpöpussi). Suvussa kiertää pinnasänky, jolle ei pitäisi olla nyt muita käyttäjiä, niin se haetaan siskon varastosta joskus alkuvuodesta.

Oli muuten vaikea valita sopivaa kaukaloa (haluttiin mahdollisimman turvallinen ja omaan autoon sopiva) ja rattaita (pitkäikäiset oli toiveissa, sekä helposti kokoonlaitettavat mutta silti hyväkulkuiset, ei liian raskaat eikä liian rimpulat). Vauvatarvikkeet (vaatetta on vähän varastossa jo valmiiksi) ovat siis kohtuullisessa vaiheessa. Kun vielä keksisi minullekin auton millä tämä pesue liikkuisi myös. Nykyisessä pikkuautossa tulee ongelmia, vaikka isommilla pojilla onkin käytössä enää istuinkorokkeet.

Liikkeet tuntuu täällä jo kymmeniä kertoja päivässä ja myös vatsan päältä kokeilemalla mies tuntee osan liikkeistä. Pari viikkoa takaperin ei tuntunut yhtä selkeästi. Neuvolassa oli torstaina normi kuviot, täytyy Kelan jutut tehdä valmiiksi kun tietää työnantajan kuvioista, ehkä ensi viikolla. Painoa ei ollut tullut yhtään, sf-mitta on edelleen reilun kokoinen ja nyt näkyi proteiini pissassa vähän joten jouduin viemään vaihteeksi pissanäytteen tk:hon. Seuraavaksi sitten 23.12 neuvola ja sokerirasitus samassa yhteydessä. Jo rv 24 menossa :O

Pikkuinen pöytäkuusi ja jonkinverran valoja on viritelty joulua ajatellen. Ja lahjaostokset ainakin osittain valmiita :-D

Kannattaa ostaa sellaiset yhdistelmä rattaat johon saa kaukalon kiinni. Itselläni on ollut Britaxin yhdistelmät. Niistä on saanut näppärästi pyöräosan irti kaukalo siihen. Säästää aikaa , tilaa ja hermoja. Kun menee esim kauppaan niin ei tarvitse ottaa koppa osaa vaan kaukalo riittää. Ne yhdistelmät vie yllättävän ison tilan autossa. Ei mahdu paljoa ostoksia.

 

Meillä on jo aika paljon hankittuna, käytettynä suurin osa. Puuttuu vielä tosin joitain isompiakin juttuja, mutta ehtii hankkia. Minä olen tilannut joululahjat netistä. Kuusta ei laiteta tänä vuonna. Jotain jouluvaloja olen laittanut ja voisi tyynyliinoja, pöytäliina yms. jouluista kuitenkin laittaa. Väsynyt olo koko ajan. Koko raskauden ollut hyvä mieliala ja luottavainen fiilis. Nyt alkanut tulla sellaista surumielisyyttä, yksinäisyydeen tunnetta ym. Luulen, että tämä pimeys vaikuttaa. Ehkä kuitenkin ihan normaalia, menee ohi. Täytyy neuvolassa kuitenkin ottaa puheeksi.

 

Minttuni, täällä esiintyy kanssa ajoittain tuota surumielisyyttä. Pääosin olen iloinen, mutta tunteet vaihtelevat.

Kutsu pelkopolille tuli, joskin täytyy varmaan soittaa sinne ja yrittää vaihtaa aikaa, kun samalle päivälle on jo miljoona muutakin sovittua juttua eikä jaksaisi rimpuilla kauheassa kiireessä.

Itseasiassa tällä hetkellä tunne synnytyksestä ei ole ollenkaan pelokas. Tällä hetkellä sitä vaan jännittää että koska pääsee "turvallisille viikoille" jos vauva päättäisi syntyä ennenaikaisesti. Päivä kerrallaan, nyt ei ole muutamaan päivään supistellut juuri ollenkaan. Lauantainen, poikkeuksellinen 12h istumatyöpäivä kyllä pisti kropan lujille, selkä on ollut hirveän kipeä. Onneksi ei normaalisti ole noin pitkiä päiviä eikä istumistakaan paljon.

Mites muut rv 20+, alatteko te jo luottaa vauvan tuloon?

 

Minttuni, täällä esiintyy kanssa ajoittain tuota surumielisyyttä. Pääosin olen iloinen, mutta tunteet vaihtelevat.

Kutsu pelkopolille tuli, joskin täytyy varmaan soittaa sinne ja yrittää vaihtaa aikaa, kun samalle päivälle on jo miljoona muutakin sovittua juttua eikä jaksaisi rimpuilla kauheassa kiireessä.

Itseasiassa tällä hetkellä tunne synnytyksestä ei ole ollenkaan pelokas. Tällä hetkellä sitä vaan jännittää että koska pääsee "turvallisille viikoille" jos vauva päättäisi syntyä ennenaikaisesti. Päivä kerrallaan, nyt ei ole muutamaan päivään supistellut juuri ollenkaan. Lauantainen, poikkeuksellinen 12h istumatyöpäivä kyllä pisti kropan lujille, selkä on ollut hirveän kipeä. Onneksi ei normaalisti ole noin pitkiä päiviä eikä istumistakaan paljon.

Mites muut rv 20+, alatteko te jo luottaa vauvan tuloon?

Millaisista asioista tarkoitus puhua pelkopolilla? En muista, oletko kertonut aiemmin, yritin selata mutta ei osunut silmään. Toivottavasti saat siirrettyä aikaa, stressaavaa voi olla juosta paikasta toiseen kiireellä.

Tänään en ole vielä kertaakaan itkenyt, mutta onhan tässä päivää aikaa. Tai sitten parempi päivä mielialan osalta tänään En ole huolissani itsestäni tai vauvasta, mutta jotenkin on sellainen alakuloinen mieli. En tunnista, mistä johtuu, ja mitä ajatuksia tulee mieleen. Itku voi tulla melkein mistä vain. Toki valtaosan ajasta mieliala on hyvä.