Moi
Uskaltauduinpa rekisteröitymään. Tuntuu, että oisi kiva jossakin vaihtaa ajatuksia (taikka vaan ajatella "ääneen") raskaudesta, mulla kun ei oikein ole samassa tilanteessa olevia tuttuja. Ihana avomies on kyllä, jolle voi onneksi jutella lähes mitä vaan
Odotan ekaa lasta, rv 18 meneillään
Laskettu aika on siis huhtikuussa.
Varsinkin alussa hirvitti kovasti, milloin tää menee kesken. Kaiken maailman kipuja oli ja itse asiassa on ollut aina silloin tällöin tähän asti -sellaista kuukautistyyppistä polttelua alapäässä ja muuta vihlontaa. En nyt ole enää ihan niin pelokas ollut enää, kun reilu kuukausi sitten näkyi liikkuvainen viikkoja vastannut vauveli nt-ultrassa
ja tämän viikon neuvolassa taas kuului sydänäänet! Jotain liikkeitäkin oon jo alkanut tuntea -en ollu aluksi varma, mutta niitä ne varmaan on, kun samantyyppistä "tuuppimista" ja hentoa pallottelua ollut niin useasti ja jotenkin vahvistuvassa määrin nyt
Kyllä vähän murehduttaa edelleen että meneeköhän/onkohan kaikki ihan hyvin, mutta ehkä se kuuluu asiaankin.
Mulla on aiemmin ollut yksi keskenmeno, joka kyllä tapahtui jo aiemmin, rv 10-11 (eikä silloin sitä sykettäkään ollut vielä ees yritetty kuunnella, niin ei oikein varmaksi tiedä oliko siellä "mitään"). Surullinen kokemus oli.
En oo kertonut tuttavapiirissä tai töissä tästä vielä ollenkaan. Viimeksi eilen taas mietin, että alkaa käydä sellaiset pukeutumisvaihtoehdot vähiin, missä mahaa ei huomaa (vaikka voishan sen toki tulkita ehkä vielä lihomiseksi tms.). Ei mulla ole mitään erityistä tarvetta salailla ja itse oon tästä hyvinkin onnellinen. Luulen vaan, ettei tuttuni ollenkaan odota multa lapsen saamista, vaikka jonkinlaisessa perheellistymis-iässä tai siitä jo ohikin olen (34v.). Tuntuu jotenkin isolta jutulta möläyttää. Töissä meinasin odottaa ehkä rakenneultran jälkeiseen aikaan taikka siihen, että tulee joku erityinen syy kertoa. Työni on aika fyysistäkin, mutta oon varsin hyvin toistaiseksi jaksanut. Ja kun teen sitä aika yksin (siivooja), niin varsinaisia työkavereita tulee nähtyä vaan satunnaisesti.
Tulipas pitkä selostus. Mutta terve kaikille ja kiitos kirjoituksistanne! Niistä saa perspektiiviä omaankin tilanteeseen ja mukava kuulla raskausjuttuja. Varsinkin kun tää on kaikki niin jotenkin uutta ja outoa itselle.