Laskettu aika oli eilen ja mies lähti

[vieras]

Mies on ollut herkkä huutamaan jo pitkään, ei ole ollut töissä ja varmaan minäkin olen ollut vaikea rankan raskauteni kanssa. Mitään en ole kuitenkaan tahallani väärin tehnyt, ärsyttänyt tai "vittuillakseni" ollut hankala. Olen vain yrittänyt sinnitellä lastenhoidon ja kodin pyörityksen kanssa kipuineni ja valvomisineni. Illalla otin ihan varovaisesti puheeksi miehen työkuviot, koska hän on ollut jo pitkään vain kotona ilman suunnitelmia. Sanoin, että en tule vauvan syntymän jälkeen jaksamaan enää pitkään tällaista epävarmuutta ja mielestäni tänne ei arkeen kahta aikuista oikein sovi. Teemme asiat niin eri tavalla ja mies on hyvin kärkäs arvostelemaan kaikkea tekemääni. Sanoin, että joko hän lähtee töihin tai minä.

No hän sitten pakkasi kamansa, lähti ja laittoi vielä puhelimen kiinni. Sen verran informoi, että ei kuulema synnytys kiinnosta ja mitäs heitit pihalle ??!!

Mitä ihmettä tällaisesta pitäisi ajatella? En yrittänyt haastaa riitaa, en ymmärtänyt tehneeni mitään väärin. Perään laittelin tekstareita, joissa pahoittelin väärinkäsityksiä, joiden syntymekanismia en edes tajunnut. Huolestuttaa, miten tulee vaikuttamaan mieheen se, jos hän suutuspäissään "missaa" synnytyksen. Itse tarvitsisin tukihenkilöä siellä myös, mutta koko raskausaika on ollut rankkaa ja olen kokenut olevani hyvin yksin, joten minulle hänestä tuskin paljoa tukea olisikaan. Miehen ja lapsen takia olisin miestä synnytykseen halunnut.

 

[rasvie]

No huhhuh... Onpas oikeen "mies"...

 

[suomalainen]

:hug: Miestäkin taitaa jännittää koko synnytys.

 

[puupie]

Siis onko teillä jo ennestään lapsia vai onko tämä miehelle eka?
Pahasti kalskahtaa ainakin omaan korvaani että ois ukolla jotain muita kuvioita ja nyt keksi "helpon" tavan lähteä tilanteesta nostelemaan.

 

[sitä saa mitä..]

Uhkailu tuntuu joskus hyvältä, mutta toisinaan se voi myös toteutua..

 

[rasvie]

Siis onko teillä jo ennestään lapsia vai onko tämä miehelle eka?
Pahasti kalskahtaa ainakin omaan korvaani että ois ukolla jotain muita kuvioita ja nyt keksi "helpon" tavan lähteä tilanteesta nostelemaan.

Munkin mielestä kuulostaa sellaiselta, että sai "syyn" lähteä. Nyt sit on niinku ap:n "vika", että lähti...

 

[Älä nyt]

...hyvä ihminen laita pahoitteluja miehes perään. Kyllä tietää tehneensä typerästi ja jos ei tiedä, niin tosi paljon pahempi juttu.

Mun ukko oli kans täys paskiainen mun raskauteni ajan ja kun synnyttämisen aika tuli, en päästänytkään häntä saliin mukaan. Se jätti mut sairaalan ovelle hoomoilasena ja sen verran tuntui ukossakin, että on todella katunut tekojaan ja harmitellut, kun ei päässyt mukaan.

Miks sun miehes muuten on kotona? Se on sille varmaan tosi kova paikka, niin kuin miehille yleensäkin, ja ei tod. ole normaalia, jos mies haluaa olla kotona. Jos työtä ei ole, niin sitten juttu on vähän toinen.

Ahdistuneella ja masentuneella miehellä käytös on monesti ala-arvoista ja heidän on hyvin vaikea myöntää tilaansa, koska se käy miehisen kunnian päälle. Silloin ei kestetä normaalia keskusteluakaan päivänpolttavasta aiheesta, räjähdellään pikkuasioista ja kommentit voi olla tosi ala-arvoisia.

Fakta kuitenkin on, että tosimies ymmärtää raskauden vaivoja ja mielialanvaihteluja ja ei ainakaan synntysjutuilla kiristä tai käytä niitä valta/uhkauskeinoina. Sun mies käyttäytyy ala-arvoisesti, mutta uskon, että anelemalla et saavuta mitään.

 

[ap]

Olen joko sen verran sekaisin raskaushormoneista tai unettomuudesta tai sitten muuten vain sekaisin, mutta en ole tajunnut uhkailleeni häntä mitenkään. Olen kyllä yrittänyt keskustella vakavasti työstä, taloudesta, vastuunkannosta, arjen rutiineista ym., mutta uhkailu ei minusta kuulu perhe-elämään. Asioista voi ja pitää voida puhua rauhallisesti ja järkevästi.

Tarkoittaako mies tosiaan, ettei synnytys kiinnosta vai voiko olla pelkkää uhittelua? Mitä hän mahtaa odottaa minun tekevän nyt? Jos tietäisin hänen vilpittömästi haluavan unohtaa koko syntymän, niin en pommittaisi viesteilläkään, mutta huolestuttaa, jos hän vain raivoissaan jättäytyy hommasta pois ja katuu sitten mahdollisesti loppuelämänsä.

 

[eevis]

Hyvä ihminen, saat kohta lapsen. Keskity hyvänen aika ITSEESI nyt ja jätä ukko omaan arvoonsa!!! Tarvitset kaiken mahdollisen voiman ja jaksamisen edessäsi olevaan joten älä käytä voimiasi miettimiseen miltä MIEHESTÄ mahtaa tuntua! Nokka pystyyn ja tsemppiä!

 

[ap]

Itse asiassa en ole kunnon yksiselitteistä selitystä saanutkaan sille, miksi mies on jo kuukausitolkulla kotona ollut ja raha-asiat ovat retuperällä. Hän on jatkuvasti kertonut uusia selityksiä ja luvannut, että seuraavalla viikolla töitä jo on ja on käskenyt minun lopettaa asian vatvominen ja hiillostus. Minun on vaikeaa kuitenkaan suunnitella mitään, pitää tiukkaa budjettia yms., koska en tiedä miehen kuvioista mitään todellista.

Masentuneelta mies vaikuttaa kyllä, mutta tosimies ei kai sitten apua ole valmis hakemaan

 

[Milkkis]

:hug: Anna miehen olla, sehän pompottaa sinua mennen tullen. Saisitko jonkun muun tukihenkilöksi? Meillä kun viides syntyi menin kiukuspäissäni synnyttämään yksin. Kyllä se mieskin sinne kiireiltään sitten lopulta kerkes ja oli vittuilunkin unohtanu. Mutta ei se mun yksinäisyys heti haihtunut. Piti tapahtua niin raastavia juttuja joista selvittyä vasta lähennyttiin. Aina mies ei muista arvostaa mitä on nenän alla.

 

[ap]

En minä tähän hätään ketään sinne saa. Aika kipeä olo on nytkin niin, etten pysty nukkumaan. Vanhemmat lapset ovat syntyneet aina ennen laskettua aikaa. Toivottavasti sattuu hyvä kätilö ja muutenkin kaikki menisi suht ok. Enköhän minä selviä. Miehen tuntemuksia vain mietin ja sitä, että varmaankin tulee syyllistämään joko minua tai itseään siitä, ettei ollut paikalla.

 

[dfghg]

Älä itseäsi syytä. Mieshän tässä on lapsellisuuden huippu tai pitäisikö sanoa, että törkimys. Tällaiset henkistä väkivaltaa käyttävät narsistit saavat uhrinsa kuvittelemaan, että ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Anna miehen kiukutella, omapahan on mokansa.

 

[sitä saa mitä..]

Ap: ".Sanoin... mielestäni tänne ei arkeen kahta aikuista oikein sovi. Teemme asiat niin eri tavalla ja mies on hyvin kärkäs arvostelemaan kaikkea tekemääni. Sanoin, että joko hän lähtee töihin tai minä... "

Ehkä miehesi on kyllästynyt kuuntelemaan tällaista?

 

[ap]

Minusta on aivan luonnollista ja toivottavaakin, että mies olisi kyllästynyt kuuntelemaan sitä, että kyselen töistä, raha-asioista ja arjen pyörityksestä. Mies on ollut kuukausia pois töistä, eikä ole osallistunut mihinkään kuluihin. Minun on kannettava kaikki taloudellinen vastuu. Arjen töihin hän osallistuu sen mitä jaksaa ja mitä sattuu huvittamaan. Minä olen jatkuvasti noussut lasten kanssa ylös ajoissa, vaikka öisin en ole nukkunutkaan. Minä hoidan ruoanlaitot ja siivoilen, mitä pystyn. Mies fiksailee paikkoja ja on vanhempien lasten kanssa, mutta ainoastaan, mikäli hän jaksaa. Minä en ole saanut yhtäkään päivää lepäämiseen tai vapautusta ruoanlaitosta. Yhden kerran olen raskausaikana vajaan tunnin kävelyllä yksin käynyt.

Olemme puhuneet vastuun jakamisesta, mutta se ei ole onnistunut, koska mies lähtee "kohta" töihin ja sitten menee joka tapauksessa kaikki uusiksi. Sitä "kohtaa" ei vain ole tullut.

 

[sitä saa mitä..]

Minusta on aivan luonnollista ja toivottavaakin, että mies olisi kyllästynyt kuuntelemaan sitä, että kyselen töistä, raha-asioista ja arjen pyörityksestä. Mies on ollut kuukausia pois töistä, eikä ole osallistunut mihinkään kuluihin. Minun on kannettava kaikki taloudellinen vastuu. Arjen töihin hän osallistuu sen mitä jaksaa ja mitä sattuu huvittamaan. Minä olen jatkuvasti noussut lasten kanssa ylös ajoissa, vaikka öisin en ole nukkunutkaan. Minä hoidan ruoanlaitot ja siivoilen, mitä pystyn. Mies fiksailee paikkoja ja on vanhempien lasten kanssa, mutta ainoastaan, mikäli hän jaksaa. Minä en ole saanut yhtäkään päivää lepäämiseen tai vapautusta ruoanlaitosta. Yhden kerran olen raskausaikana vajaan tunnin kävelyllä yksin käynyt.

Olemme puhuneet vastuun jakamisesta, mutta se ei ole onnistunut, koska mies lähtee "kohta" töihin ja sitten menee joka tapauksessa kaikki uusiksi. Sitä "kohtaa" ei vain ole tullut.

No eikö sitten ole hyvä, että lähti?

 

[yks]

ap?

 

[Mulkut vastuuseen]

Minusta on aivan luonnollista ja toivottavaakin, että mies olisi kyllästynyt kuuntelemaan sitä, että kyselen töistä, raha-asioista ja arjen pyörityksestä. Mies on ollut kuukausia pois töistä, eikä ole osallistunut mihinkään kuluihin. Minun on kannettava kaikki taloudellinen vastuu. Arjen töihin hän osallistuu sen mitä jaksaa ja mitä sattuu huvittamaan. Minä olen jatkuvasti noussut lasten kanssa ylös ajoissa, vaikka öisin en ole nukkunutkaan. Minä hoidan ruoanlaitot ja siivoilen, mitä pystyn. Mies fiksailee paikkoja ja on vanhempien lasten kanssa, mutta ainoastaan, mikäli hän jaksaa. Minä en ole saanut yhtäkään päivää lepäämiseen tai vapautusta ruoanlaitosta. Yhden kerran olen raskausaikana vajaan tunnin kävelyllä yksin käynyt.

Olemme puhuneet vastuun jakamisesta, mutta se ei ole onnistunut, koska mies lähtee "kohta" töihin ja sitten menee joka tapauksessa kaikki uusiksi. Sitä "kohtaa" ei vain ole tullut.

Sun mies on käytökseltään täys mulkku? Etkö ymmärrä?

Miehelläs on selvästi psyykkisiä ongelmia ja ehkäpä joku sellainen työhön liittyvä kuvio, jota hän häpeää eikä suostu sitten siitä puhumaan. Työhän on monille miehille aika tabujuttu, tai ainakin sen puuttuminen.

Anyway, sun miehes käyttäytyminen ei ole minkään vuoksi sallittua ja hän varmaan tarvisi jonkin sortin apua. Ja sinä tarvisit apua omaan jaksamiseesi. Onko vanhemmistasi apua?

 

[Ulla]

En minä tähän hätään ketään sinne saa. Aika kipeä olo on nytkin niin, etten pysty nukkumaan. Vanhemmat lapset ovat syntyneet aina ennen laskettua aikaa. Toivottavasti sattuu hyvä kätilö ja muutenkin kaikki menisi suht ok. Enköhän minä selviä. Miehen tuntemuksia vain mietin ja sitä, että varmaankin tulee syyllistämään joko minua tai itseään siitä, ettei ollut paikalla.

Kaikki menee hyvin. Usko Pois! Melkein kaikki kätilöt ovat oikeita helmiä. Jos synnytät Treella tai jossain lähettyvillä voisin tulla mukaasi kaveriksi Olen itse vääntänyt neljä tenavaa maailmaan (ovat jo isoja) ja ollut kaksi kertaa doulana eli "synnytyskaverina".
Pyydä rohkeasti mukaan jos näillä tienoilla olet; voithan sitten heti ovensuusta käännyttää jos vaikka esim. isä sattuukin olemaan mukana. Tsemppiä!!!

 

[Heffalump]

Ap: ".Sanoin... mielestäni tänne ei arkeen kahta aikuista oikein sovi. Teemme asiat niin eri tavalla ja mies on hyvin kärkäs arvostelemaan kaikkea tekemääni. Sanoin, että joko hän lähtee töihin tai minä... "

Ehkä miehesi on kyllästynyt kuuntelemaan tällaista?

No kyllä se nykyisin taitaa valitettavasti olla niin että toisen täytyy käydä töissä jotta jotenkin taloudellisesti tulee toimeen :headwall:

Tosin munkin korvaan särähti tuo että "mielestäni tänne ei arkeen kahta aikuista oikein sovi"

Mutta ap:lle kai sulla on joku kattomaan lapsia kun synnyttämään lähdet? onko nuo vanhemmat teidän yhteisiä? vai onko tämä miehen eka lapsi? jospa sitä pelottaa synnytys, jos raskauskin on ollut vaikea? tai et miten selviätte uuden perheen jäsenen kanssa... masentuneena voi tuntua mahdottomalta töiden etsiminen ja mahdolliset pettymykset jos ei hakemaansa paikkaa :/

 

[ap]

Kiitos Ulla! Harmi, etten ihan Tampereelle asti selviä synnyttämään, mutta kiitos tarjouksesta!

Kommenttina sitä saa mitä...: Mikäli mies on tosissaan ja tavallaan tietää, mitä tekee, eikä tee tätä nyt uhitellakseen tai satuttaakseen minua, niin sitten on ihan ok, että lähti. Haluan, että hän on onnellinen ja koska tiedän, ettei tämä lapsiperhearki paljon muuta ole kuin työtä, niin sitä on tosissaan haluttava, tai mikään ei onnistu. Hänen vointinsa on ollut pitkään jo todella huono. Jos hän tosissaan on päätöksensä tehnyt, eikä vain lähtenyt äkkipikaisuuksissaan, niin hyväksyn asian - en oikein muutakaan voi. Itse en ole pystynyt häntä auttamaan, eikä hän ole apua hakenut, mutta jos hän lähtemällä saa rauhan, niin mielestäni se on hyvä asia.

 

[iii]

mietin vaan jos joskus tarvitset apua..?

 

[iii]

mietin vaan jos joskus tarvitset apua..?

 

[sitä saa mitä..]

Kiitos Ulla! Harmi, etten ihan Tampereelle asti selviä synnyttämään, mutta kiitos tarjouksesta!

Kommenttina sitä saa mitä...: Mikäli mies on tosissaan ja tavallaan tietää, mitä tekee, eikä tee tätä nyt uhitellakseen tai satuttaakseen minua, niin sitten on ihan ok, että lähti. Haluan, että hän on onnellinen ja koska tiedän, ettei tämä lapsiperhearki paljon muuta ole kuin työtä, niin sitä on tosissaan haluttava, tai mikään ei onnistu. Hänen vointinsa on ollut pitkään jo todella huono. Jos hän tosissaan on päätöksensä tehnyt, eikä vain lähtenyt äkkipikaisuuksissaan, niin hyväksyn asian - en oikein muutakaan voi. Itse en ole pystynyt häntä auttamaan, eikä hän ole apua hakenut, mutta jos hän lähtemällä saa rauhan, niin mielestäni se on hyvä asia.

Masentunut mies on raskas taakka ja sinulla on muutenkin paljon hoitamista. Et voi huolehtia myös hänen hyvinvoinnistaan. Jos ei hän kykene olemaan tilanteessa vastuullinen aikuinen, on parempi, että lähtee. Masentunut vastuullinen aikuinen lähtee etsimään apua ja suostuu keskustelemaan asiallisesti puolisonsa kanssa. Sinä olet äiti lapsillesi, et miehellesi. Voimia sinulle!!

 

[Älä luovuta]

Kiitos Ulla! Harmi, etten ihan Tampereelle asti selviä synnyttämään, mutta kiitos tarjouksesta!

Kommenttina sitä saa mitä...: Mikäli mies on tosissaan ja tavallaan tietää, mitä tekee, eikä tee tätä nyt uhitellakseen tai satuttaakseen minua, niin sitten on ihan ok, että lähti. Haluan, että hän on onnellinen ja koska tiedän, ettei tämä lapsiperhearki paljon muuta ole kuin työtä, niin sitä on tosissaan haluttava, tai mikään ei onnistu. Hänen vointinsa on ollut pitkään jo todella huono. Jos hän tosissaan on päätöksensä tehnyt, eikä vain lähtenyt äkkipikaisuuksissaan, niin hyväksyn asian - en oikein muutakaan voi. Itse en ole pystynyt häntä auttamaan, eikä hän ole apua hakenut, mutta jos hän lähtemällä saa rauhan, niin mielestäni se on hyvä asia.

Sun mies on sellasessa jamassa, ettei häntä voi auttaa kuin ammattilainen.

Kuka sua auttaa sun työtaakkasi kanssa, kun sulla on vauva?

Ajatteleeko mies sun vointiasi ja onneasi pätkääkään?

Nämä olisi kuule hänen velvollisuuksiaan ja oikeuksiaan, mutta hän ei nyt niihin ollenkaan kykene. Eli hän tarvii itse paljon apua selvitäkseen omista jutuistaan. Mutta sun ei nyt kuulu ajatella hänen onneaan ,vaan sitä, miten SINÄ JAKSAT HOITAA ITSEÄSI, VAUVAASI JA KOTIASI. Sinä olet se päälinkkin teidän perheen hyvinvointiin.

Kovasti sulle voimia ja onnea synnytykseen sekä sinniä kotielämään. Sulla tulee oleman tosi raskas vauva-arki ja todennäköisesti monivaiheiset taistelut edessä miehesi kanssa.

T. yksi kaiken kokenut ja nähnyt, mutta kaikesta selvinnyt

ja...

se äijäkin on ollut ihan tolkku ja kiva heppuli jo pitemmän aikaa

ja...

miesten on joka tapauksessa kannettava itsestään vastuu ja siitä miten hänen vointinsa vaikuttaa koko perheeseen, huonoa käytöstä ei tule puolustella ja mies on saatava hakemaan apua ja vastuuseen