Lapsiveden puuttuminen. :(

Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kiitos noista tiedoista, oikeasti. Kohti tuntematonta ollaan menossa. Miehelle paha paikka myös, en ole varma, kumpi on itkenyt enemmän. Mutta toivoa täytyy, että KOKS:ssa asiat sujuu hyvin. Huomenna kaiketi soitan perinnöllisyyslääkärille, että laittaa sen lähetteen heti, kun mahdollista. Ei tätä auta venyttää. :(

Mitä ihmettä sitä sanoisi lapsille, jotka odottavat pikkusiskoa- tai veljeä? :(
meillä ei löytynyt kaksosraskaudessa niitä sydänääniä enää 17+5 ja vkolla 18 synnytin pojat kuolleena. Ihan naistentautien osastolla yksityishuoneessa oltiin ja kipulääkkeitä saa kun vaan pyytää, kun ei tarvitse "varoa" vauvaa.

Me kerroimme esikoiselle ja kuopukselle että vauvat ei enää jaksaneet ja he on nyt enkeleinä katsomassa meidän peräämme, tähdistä vilkuttavat. Suru on suuri ja sinulla se on vielä suurempi, olet pidemmällä ja vauvasi on vielä elossa, minulla ei ollut vaihtoehtoja ollenkaan. Voimia toivotan paljon, niitä tulet tarvitsemaan ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan, puhu kaikille jotka kuuntelevat, niin minä sain enimmät asiat purettua :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kiitos noista tiedoista, oikeasti. Kohti tuntematonta ollaan menossa. Miehelle paha paikka myös, en ole varma, kumpi on itkenyt enemmän. Mutta toivoa täytyy, että KOKS:ssa asiat sujuu hyvin. Huomenna kaiketi soitan perinnöllisyyslääkärille, että laittaa sen lähetteen heti, kun mahdollista. Ei tätä auta venyttää. :(

Mitä ihmettä sitä sanoisi lapsille, jotka odottavat pikkusiskoa- tai veljeä? :(
meillä ei löytynyt kaksosraskaudessa niitä sydänääniä enää 17+5 ja vkolla 18 synnytin pojat kuolleena. Ihan naistentautien osastolla yksityishuoneessa oltiin ja kipulääkkeitä saa kun vaan pyytää, kun ei tarvitse "varoa" vauvaa.

Me kerroimme esikoiselle ja kuopukselle että vauvat ei enää jaksaneet ja he on nyt enkeleinä katsomassa meidän peräämme, tähdistä vilkuttavat. Suru on suuri ja sinulla se on vielä suurempi, olet pidemmällä ja vauvasi on vielä elossa, minulla ei ollut vaihtoehtoja ollenkaan. Voimia toivotan paljon, niitä tulet tarvitsemaan ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan, puhu kaikille jotka kuuntelevat, niin minä sain enimmät asiat purettua :hug: :hug:
Kiitos. Ja anteeksi, sinä olet se, jolle sanoin pahasti suruajasta yms. Nytpähän tiedän paremmin. :ashamed: Olen todella pahoillani puolestasi, anteeksi, vilpittömästi. :ashamed: :(
 
speechless
Ensin, paljon voimia koko perheelle. Toi on hirvein tilanne johon vanhemmat voi joutua. Tuntuu täysin epäoikeudenmukaiselta että kukaan joutuu tuollaista kokemaan. Tämä on ehkä väärä hetki sanoa tätä, mutta musta on hienoa miten ap on tässäkin ketjussa jaksanut vielä myöntää olevansa tahditon joidenkin asioiden suhteen. Musta on tosiaan ihailtavaa, että voi tuolla tavoin tunnustaa erehtyneensä ja pyytää anteeksi. Se on kyllä ihan uskomattoman väärin, että joutuu tällaisen asian kautta ymmärtämään, mutta... no... en taida jatkaa tästä asiasta enempää. Pahoittelen jos jotenkin loukkasin tällä, se ei ollut tarkoitus :hug:
 
voimia
Haluatko ap vielä lisää lapsia? vai miltä tuntuu? mietin vaan että kun nyt on sitten pari keskeytystä takana ja ne sektiot, niin miten vaikuttaa raskauteen. Olikohan sillä edellisellä keskeytyksellä jotain osaa näihin ongelmiin tässä raskaudessa.. Toivottavasti ei :(.
 
:(
oi että, otan osaa! tosi surullista. voimia keskeytykseen.

itse en pystyisi keskeyttämään. mää varmaan kantaisin niin kauan, että se luonnostaan kuolisi kohtuun tai sitten kuolisi syntymän jälkeen. tuo olisi kyllä tosi traumaattista.
 
ööö
Alkuperäinen kirjoittaja voimia:
Haluatko ap vielä lisää lapsia? vai miltä tuntuu? mietin vaan että kun nyt on sitten pari keskeytystä takana ja ne sektiot, niin miten vaikuttaa raskauteen. Olikohan sillä edellisellä keskeytyksellä jotain osaa näihin ongelmiin tässä raskaudessa.. Toivottavasti ei :(.
Mä en usko. Mä tein abortin, kaavinta, ja sen jälkeen tulin heti raskaaksi ja syntyi terve vauva. Tosin, abortin ja seuraavan raskauden välillä oli melken 2 vuotta joten en tiedä vaikuttiko se että palauduin kunnolla.
 
huoh
mä en vaan jaksaisi elämää jos joutuisin otattamaan itsestäni pienen ihmisenalun pois.Oli syy mikä tahansa.Se varmaan pyörisi mielessä yötä päivää.Toivon sinulle ja miehellesi kovasti voimia tulevaan!!
 
Kyllä
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
En ihan ymmärrä näitä juttuja. Pidättekö lääkäreitä jumalina?
Serkkuni on kantanut kaikki lapsensa kuivana ja kaikki ovat syntyneet terveinä.
Lapsivettä muodostuu lisää kokoajan, että tuskin se vauva on jatkuvassa 100%ssa kuivuudessa.
Mutta jokainen tavallaan.
"Kantanu kaikki lapsensa kuivana". Niin, mikäköhän siinä on että jotkut luottavat ennemmin lääkäriin kuin tällaisia "asiantuntijalausuntoja" laukoviin puolijumaliin.

Jos ongelma on nimenomaan siinä että lapsivettä ei muodostu, niin tokkopa sitä "muodostuu koko ajan lisää". Jos serkkusi on tosiaan saanut useita lapsia "kuivana", lainkaan ilman lapsivettä, niin olen kyllä todella syvästi hämmästynyt ja mielelläni luen ne lääketieteelliset tutkimukset, joita tuollaisesta ihmenaisesta varmaan on tehty lukuisia.

Ap, voimia kestää. Älä välitä näistä "asiantuntijoista".
 
k
Aplle voimia ja haleja.

Täytyy kyllä sanoa, että palstailen vissiin ihan liian vähän koska edellinen muistikuva apn nikistä oli että halusi abortin, mutta kai siitä on jo aikaa sitten vierähtänyt...

Kauhea tilanne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja k:
Aplle voimia ja haleja.

Täytyy kyllä sanoa, että palstailen vissiin ihan liian vähän koska edellinen muistikuva apn nikistä oli että halusi abortin, mutta kai siitä on jo aikaa sitten vierähtänyt...

Kauhea tilanne.
Joo, tämä oli toivottu raskaus uuden miehen kanssa.
 
juni
Vispilälle perheineen paljon voimia.

Vaikea on tähän löytää sopivia sanoja, mutta jos ei ole täysin sopimatonta, ehdotan että otat esim. sormiväripurkin mukaasi että saat pienen jalanjäljet muistoksi.
 
ullis
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kiitos noista tiedoista, oikeasti. Kohti tuntematonta ollaan menossa. Miehelle paha paikka myös, en ole varma, kumpi on itkenyt enemmän. Mutta toivoa täytyy, että KOKS:ssa asiat sujuu hyvin. Huomenna kaiketi soitan perinnöllisyyslääkärille, että laittaa sen lähetteen heti, kun mahdollista. Ei tätä auta venyttää. :(

Mitä ihmettä sitä sanoisi lapsille, jotka odottavat pikkusiskoa- tai veljeä? :(
meillä ei löytynyt kaksosraskaudessa niitä sydänääniä enää 17+5 ja vkolla 18 synnytin pojat kuolleena. Ihan naistentautien osastolla yksityishuoneessa oltiin ja kipulääkkeitä saa kun vaan pyytää, kun ei tarvitse "varoa" vauvaa.

Me kerroimme esikoiselle ja kuopukselle että vauvat ei enää jaksaneet ja he on nyt enkeleinä katsomassa meidän peräämme, tähdistä vilkuttavat. Suru on suuri ja sinulla se on vielä suurempi, olet pidemmällä ja vauvasi on vielä elossa, minulla ei ollut vaihtoehtoja ollenkaan. Voimia toivotan paljon, niitä tulet tarvitsemaan ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan, puhu kaikille jotka kuuntelevat, niin minä sain enimmät asiat purettua :hug: :hug:
Kiitos. Ja anteeksi, sinä olet se, jolle sanoin pahasti suruajasta yms. Nytpähän tiedän paremmin. :ashamed: Olen todella pahoillani puolestasi, anteeksi, vilpittömästi. :ashamed: :(
Olen pahoillani tilanteestasi ja pikkuisesi puolesta. :(

Mutta nyt kun itsekin olet sanomisistasi ja "tunteettomuudestasi" ketjussa puhunut, niin ajattelin heti kun uin ekan kirjoituksesi että jos tästä kaivaa jotain hyvää on se toivottavasti se että tämä tapahtuma pehmentää sinua hiukan ihmisenä.
 
Voisiko tässä ketjussa lopettaa nuo väittelyt siitä mitä kukin kyseisessä tilanteessa tekisi? Nyt on kysymys kuitenkin ap:n ja hänen perheensä elämästä ja he ovat oman ratkaisunsa tehneet.

Loppupelissä kukaan meistä ei tiedä miten toimisi tällaisesa tilanteessa ennen kuin se eteen sattuu ja siksi tuntuu todella typerältä tässä toisen suuren surun keskellä käydä väittelemään näistä asioista. Ei kai kukaan oikeasti kuvittelisi oman läheisensä kohdalla menevänsä sanomaan jotain tällaista? :eek:
 
vieras
aplle voimia, oli hänen taustansa sitten mikä tahansa (en tiedä alkuperäistä juttua). kuolleen esikoiseni synnyttäneenä tiedän jotain asiasta, mutten todellakaan voi sanoa, miltä hänestä juuri nyt tuntuu. tuo kaikki tulee päälle vasta viikkojen päästä ja silloin voimia tarvitaan. pieni enkeli kulkee perheenne jäsenenä lopun matkaa, näin voit muille lapsille kertoa. omasta menetyksestäni alkaa olla kohta 2 vuotta, eikä päivääkään ole kulunut ettenkö pientä poikaamme muistaisi.

jotkut kyselyt täällä on ihan asiattomia, mikähän mahtaa olla palstalaisten keski-ikä tai älykkyys noin yleensäkin. ei voi kuin ihmetellä.
 
Joku vain
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Voisiko tässä ketjussa lopettaa nuo väittelyt siitä mitä kukin kyseisessä tilanteessa tekisi? Nyt on kysymys kuitenkin ap:n ja hänen perheensä elämästä ja he ovat oman ratkaisunsa tehneet.

Loppupelissä kukaan meistä ei tiedä miten toimisi tällaisesa tilanteessa ennen kuin se eteen sattuu ja siksi tuntuu todella typerältä tässä toisen suuren surun keskellä käydä väittelemään näistä asioista. Ei kai kukaan oikeasti kuvittelisi oman läheisensä kohdalla menevänsä sanomaan jotain tällaista? :eek:
Juuri näin!

Jälleen sinun kommenttisi Madicken oli sydäntä lämmittävä :hug:

Terveisin eräs sinun kirjoiutuksiasi seurannut
 

Yhteistyössä