Lapsia vs. ei lapsia

[Jussi2u]

haluaisin huomauttaa, että parisuhteissa riidellään eniten PIENISTÄ asioista.

Tuo on täysin totta mutta et näe metsää puilta.

Pienistä asioista riidellään (eniten) aina ja vain siksi että on olemassa jokin iso asia joka mättää oiken olan takaa, josta ei voi tai siitä ei ole mahdollista tai siitä ei enää kannata/viitsi riidellä tai puhua.

Ja erotaan myös niiden pienistä asioista syntyvien riitojen takia.

Ero ei koskaan tule trivian takiaa. Trivista riidellään vain ja vasta kun yhteiselämä ei suju jonkin sellaisen asian takia joka jommalle kummalle tai kummallekin on äärimmäisen tärkeä.

Tälläkään palstalla ei ole kuin pari päivää siitä, kun yksi vaimo valitti tulevana hulluksi, koska mies ei kotisaunassa VIIKANNUT laudeliinaa.

Silloin kun oikein todella riepoo niin aivan kaikki pikkuasiatkikn riepoo.

Väitän edelleen, että isoista asioista ihmiset yleensä pystyvät sopimaan, pienistä eivät. Niin järjetöntä kuin se onkin.

Se todellinen suuri ongelma on vaan pantu nin piiloon ettet sitä näe.

Aina se menee niinpäin että kun ne isot asiat (kummallekin erittäin tärkeät asiat) ovat hyvällä mallilla niin kaikki trivia sujuu kuin itsestään ja silloin ..siedetään ....hyväksytään aivan mitä tahansa aivan missä tahansa pikkuasiassa.

Mutta kun yksi iso asia mättää niin sitten mikä tahansa pikkuasia riepoo.

Jussi

 

[Sann_i]

Itselleni lapsiasia oli niin iso juttu, että se puhuttiin miehen kanssa selväksi jo ennen kuin aloimme seurustella. Tämä asiahan tulee parisuhteessa esille jo ihan ensimetreillä, kun päätetään ehkäisystä, ja käsittääkseni jokainen pari käy sen keskustelun, mitä tapahtuu jos ehkäisy pettää. Jos mieheni olisi ollut sitä mieltä, että ehkäisyn pettäessä tehdään abortti, tai että hän ei halua lapsia ikinä, niin olisimme lähteneet molemmat etsimään sopivampaa kumppania. Oliko teillä, ap, eri näkemys lapsista silloin, kun aloitte seurustella, mitä nyt? Kumpi on muuttanut mieltään, ja miksi?

Oma lapsi on ollut iselleni hyvässä mielessä mullistava kokemus. Minun elämäni kyllä on muuttunut, ja minä olen ihmisenä muuttunut, ja parempaan päin. MUTTA. Muistan yhä ne järkytyksen, epävarmuuden ja ahdistuksenkin tunteet, mitä raskauden aikana kävin läpi (ja mitä siis suurin osa naisista käy lävitse.) Siitä selvisi ja sen uskalsi ottaa vastaan, koska tiesi haluavansa lasta, ja ymmärsin, että nuo tunteet kasvaa odotusaikana rakkaudeksi lasta kohtaan, kuten kävikin.

Jos en olisi lasta halunnut, voin kuvitella, että olisi ihan hirveää, jos omassa kehossa eläisi toinen ihminen, jota ei halua kantaa eikä synnyttää, mutta joka potkii ja pyörii siinä ihon alla ja jonka käytössä oma keho on täydellisesti. Se olisi itse asiassa niin ahdistavaa, etten todellakaan toivo, että ketään painostetaan tai pakotetaan siihen. Kaikilla kun niitä rakkauden tunteita ei edes kehity sitä lasta kohtaan, vaan lapsi joutuu sitten maksamaan koko elämänsä siitä, että joutui tahtomattaan syntymään äidille, joka ei häntä halunnut. Kun katson omaa pientä poikaani, en voi kuvitella mitään surullisempaa, kuin lapsi, joka on ilman vanhempiensa rakkautta täysin avuton ja yksin tässä maailmassa.

Siksi minä en suosittele ketään tekemään lasta ihan vaan "kokeilumielessä" ja katsomaan, joko mieli muuttuisi lapsen synnyttyä. Eikä missään nimessä ketään pidä painostaa tällaiseen ratkaisuun. Elämän mielekkyys ja onnellisuus on jokaisen rakennettava tässä elämässä omien toiveiden varaan, eikä lapsi mitenkään automaattisesti tuo niitä tullessaan.

 

[anna mennä]

Anna miehesi mennä vapaan nuoren naisen luo. joka haluaa kanssa lapsia.
Hän on oikeassa, elämä epäkypsän, itsekkään , ehkä jo mahon naisen kanssa ei ole elämisen arvoista.
Myöhemmin häntä kaduttaa hukkaan heitetyt vuodet.
Sinulla voi olla jo mahdollisuudet lapsen tekoon menneet.

 

[Jussi2u]

käsittääkseni jokainen pari käy sen keskustelun, mitä tapahtuu jos ehkäisy pettää.

Käytännöllisesti katsoen nykyiset ehkäisymenetelmät eivät petä. Ainoa jolla on reaalinen mahdollisuus pettää on hän jonka tehtäväksi ehkäisy on sovittu.

Jos mieheni olisi ollut sitä mieltä, että ehkäisyn pettäessä tehdään abortti, tai että hän ei halua lapsia ikinä, niin olisimme lähteneet molemmat etsimään sopivampaa kumppania.

Mikä/kuka teillä petti?

Jussi

 

[Sann_i]

Jussi; mikään asia tässä elämässä ei ole 100% varma. Etkö sinä tosiaan ole käynyt tätä keskustelua kumppanisi kanssa, ikinä? Kova on luotto miehellä...
Tiedän, että provosoit, mutta voin kertoa, että meillä on yhteiseloa takana lähes kymmenen vuotta, ja lapsi oli yhteinen päätös, johon molemmat olivat täysin valmiita. En ikinä painostaisi rakastamaani ihmistä näin isoihin päätöksiin. Siksi lapsiasia selvitettiin jo heti alkumetreillä.

 

[Jussi2u]

Jussi; mikään asia tässä elämässä ei ole 100% varma. Etkö sinä tosiaan ole käynyt tätä keskustelua kumppanisi kanssa, ikinä?

Ehkäisymenetelmät ovat (äärimmäisiä poikkeuksia lukuunottamatta) satavarmoja. Minulla on ollut kaksi 17v kestänyttä pääsuhdetta ja paljon sivusuhteita, ikinä emme ole keskustelleet siitä mitä tehdään jos ehkäisy ei toimisi, emme koskaan.

Se on aina selvästi sovittu että ehkäisyä käytetään. Käsittääkseni siihen on liittynyt sellainen sanaton yhteisymmärrys että jos tuo äärimmäinen poikkeus kuitenkin kohdallemme osuisi niin sitten toimimme siten että lopputulokseksi tulee juuri se jollaiseksi se ennalta oli sovittu/päätetty/ajateltu.

Ei seksi/erotiikka/rakasteleminen ole mikään ruletti, kuten yritit epätoivoisesti selitellä.

Kun tavoitteena/aikomuksena/sopimuksena on nautiskella/mellastella/peuhata/irstailla _huolellisesti huolehtien_ siitä ettei lasta pullauteta, niin jos siitä huolimatta tekniikka kuitenkin pettäisi niin silloin tietenkin tehdään aivan kaikki mahdollinen sen eteen ettei se lapsi pullahda.

Ja kun tavoitteena/aikomuksena/sopimuksena on pullauttaa lapsi niin sitten tehdään aivan kaikki mahdollinen sen eteen että niin tapahtuu.

Jussi

 

[Jussi2u]

Täsmennän: Olemme aina ennalta keskustelleet lapsenpullautusvaarasta, ja tuoneet toisillemme selväksi, ja sitten yhteisesti sopineet että emme halua lasta pullauttaa JA _sen perusteella/johdosta/takia_ olemme päättäneet käyttää ehkäisyä.

Jussi

 

[AP:lle]

Olen pahoillani, mutta mielestäni teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, mikäli sinä et halua lasta ja miehesi haluaa. Lisääntymisenhalu on biologiaa, joka pitää ihmiskunnan hengissä. Evoluutio tarkoittaa sitä, että epäkelvon aineksen geenit eivät jää elämään, vaan poistuvat. Tämä tarkoittaa myös niitä, jotka eivät halua lapsia. Jos ei halua biologian kannalta toteuttaa perusedellytystä eli lisääntymistä, niin sellaisen henkilön geenit eivät säily eteenpäin. Tämä edellämainittu on vain biologiaa ja totta kai meidän yhteiskunnassamme on täysin hyväksyttyä olla tekemättä lapsia. Se on ihan okei.

Minusta jälkikasvun hankinta on niin suuri kysymys, että siinä ei voi eikä saa tehdä kompromissejä. Jos jompikumpi teistä kokee joutuvansa pakotetuksi taipumaan toisen tahtoon, niin ihan vuorenvarmasti siitä tulee katkeruutta ajan myötä.

Minä en nuorena halunnut lapsia, vaan halusin elämältäni vapautta, matkustelua, vahvoja ystävyyssuhteita, harrastelua ja työuraa. Kuitenkin ajan myötä rupesin lämpenemään ajatukselle. Suurelta osin mielipiteeni muuttumiseen vaikutti mies, joka mielestäni oli sellainen, josta tulisi vastuullinen aviomies ja hyvä isä lapsille.

En rakasta muiden lapsia, mutta omia lapsiani rakastan eniten maailmassa. Äidiksi kasvu oli vaikeaa, koska olin aiemmin ollut vastuullinen vain itselleni ja yhtäkkiä kaikessa vauva meni minun edelleni tarpeineen. Äidiksi kasvu vei aikaa ja vaati useita itkuja. Yövalvomiset, vaikea imetysprosessi ja kotiin jämähtäminen olivat sellaisia asioita, että niihin oli vaikea sopeutua. Lasta rakasti ihan mielettömästi, mutta se tunne, että tukehtuu kotona eikä näe ketään aikuiskontakteja oli tosi raastavaa. Vasta toisen lapsen kanssa oli helpompaa ja ekan lapsen kohdalla meninkin mielelläni töihin vanhempainloman jälkeen. Toisen lapsen kohdalla olisin ollut kotona mielelläni vielä vaikka pari vuotta enemmänkin. Ihminen siis sopeutuu kyllä erilaisiin tilanteisiin, kun hän haluaa selvitä ja on motivoitunut tilanteeseen. Aikuinen ihminen myös ottaa vastuun teoistaan olipa se sitten tässä asiassa vanhemmuus tai siitä kieltäytyminen. Toki tiedät itsekin, että äidiksi tulo onnistuu vain tiettynä aikana ihmisen elämässä ja hedelmällisyys laskee selvästi 30 ikävuoden jälkeen. Se, että joku onnistuu tekemään vauvan 45-vuotiaana, on mahdollista, mutta ei välttämättä mitenkään itsestään selvää ilman hedelmöityshoitoja, kun se ei aina onnistu edes hedelmöityshoitojen kautta nuorempien naistenkaan kohdalla!

 

[vakain tuumin ja harkiten]

Olen pahoillani, mutta mielestäni teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, mikäli sinä et halua lasta ja miehesi haluaa. Lisääntymisenhalu on biologiaa, joka pitää ihmiskunnan hengissä. Evoluutio tarkoittaa sitä, että epäkelvon aineksen geenit eivät jää elämään, vaan poistuvat. Tämä tarkoittaa myös niitä, jotka eivät halua lapsia. Jos ei halua biologian kannalta toteuttaa perusedellytystä eli lisääntymistä, niin sellaisen henkilön geenit eivät säily eteenpäin. Tämä edellämainittu on vain biologiaa ja totta kai meidän yhteiskunnassamme on täysin hyväksyttyä olla tekemättä lapsia. Se on ihan okei.

Sitä on oltu biologiantunnilla korvat auki.

Näihän se menee: mietitään kumppanin kanssa halutaanks me säilyttää meidän geenit ihmiskunnan perimässä, ja päätetään sit, et ruvetaaks täs harjottaan tätä perustoimintaa eli lisääntymään, vai annetaanks evoluutiolle mahis meidän kohdalla tehdä biologinen valinta ja jättää nää geenit pois jatkosta. Ku se on kuiteskii ihan okei. Siis oikeesti.

 

[etsi toinen vela suosiolla]

Muutama ystäväpariskunnistani on eronnut tuon samaisen kysymyksen takia. Se oli heille molemmille ja molempien puolisoille paras ja ainoa ratkaisu. Kolmas ystäväpariskuntani erosi vasta kun naiselle selvvisi, että toinen nainen odottaa hänen miehelleen lasta. Loppu kääntyi lapsen parhaaksi. Lapsella on nyt ehjä koti ja molemmat vanhemmat alun kommelluksista huolimatta.

 

[kiikun kaakun]

Minulla osittain samanlainen tilanne kuin alkuperäisellä, mutta lievempänä.

Olen itse aina sanonut etten halua lapsia, miehellenikin ilmoitin tämän asian heti suhteen alussa. Hänkin aluksi sanoi ettei edes pidä lapsista, mutta silti hän on tässä vuosien saatossa useampaan otteeseen puhunut "kuinka sellainset leikki-ikäiset on suloisia". Ei siis ole suoraan sanonut että haluaa lapsia, mutta on mm. sanonut ettei olisi mitään sitä vastaan jos tulisin raskaaksi. Minulle taas abortti olisi ainoa vaihtoehto.

Mietin siis silloin tällöin että tuleeko miehen lapsikuume joskus nousemaan niin, että hän ehdottomasti haluaa lapsen, vai tuleeko se ehkä laskemaan niin että hän on tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia. Nyt hän siis heiluu jossain välimaastossa. Minua ei huvittaisi odottaa ja tuhlata vuosia miehen kanssa jos lopulta päädymme eroamaan tämän asian vuoksi, mutta hankala sitä on miestä hoputtamaan tekemään päätöstä.

 

[minnakaisa]

Minusta sen, joka ei halua lapsia ei kannata suostua niitä hankkimaankaan. Mutta vielä vähemmän sen, joka niitä haluaa, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Jos lapsia haluaa, niihin jää elinikäinen kaipuu. Liian monta kertaa on kuultu naisesta, joka jättää lapset hankkimatta koska mies ei halua. Sitten kun nainen on liian vanha hankkimaan lapsia, mies vaihtaa nuorempaan ja alkaa isäksi. Mikä voi enää satuttaa naista kovemmin.

Toisin päin tilanne tuskin pääsee näin pahaksi. Jos mies haluaa lapsia ja nainen ei, mies voi vielä myöhemminkin toteuttaa haaveensa jonkun toisen naisen kanssa. Mies voi vitkutella pidempään kuin nainen. Mutta oli se lapsia haluava osapuoli kumpi tahansa, hänen ei kannata haaskata aikaansa lapsia haluamattoman kanssa. Kannattaa laittaa lapsia haluamaton kumppani vaihtoon, sillä omat lapset ovat varmasti tärkeämpiä kuin mikään kumppani sellaiselle, joka lapsia haluaa.

Itse en halua lapsia, mutta en kyllä halua myöskään pilata kenenkään niitä haluavan elämää. Siksi selvitin jo suhteen alussa miehen mahdolliset lapsihaaveet ja onneksi niitä ei ollut. Ymmärrän halun saada lapsia ja ymmärrän, että se voi olla todella suuri. Ei yhteistä taloa ym. kannata hankkia, jos ollaan täysin eri linjoilla näin perustavanlaatuisessa kysymyksessä.

 

[ewll]

Onko ap vielä nuori? Itse en nuorempana voinut kuvitellakaan lapsen saamista ja sanoin aina tutuille, että pidän enemmän eläimistä. Sitten 34 v iski käsittämätön vauvakuume, tuntui, että elämä menettää merkityksensä ilman lasta. Sen saaminen ei vaan enää ollut helppoa ja vaati useamman vuoden rankkoja lapsettomuushoitoja.

Lapsi kyllä muuttaa elämän täydellisesti, mutta useimmat kai siinä vaiheessa jo kaipaavatkin sellaista muutosta. Jos lapsi olisi itselläni ollut vähemmän toivottu, olisin katunut raskaasti, kun ihan normaalistikin toivotun lapsen saamista kadutaan usein n ekat pari vuotta. Aluksi tuntuu, ettei osaa eläää lapsen kanssa, ja myöhemmin taas, ettei enää osaisi elää ilman lasta. Niin siihen elämänmuutoksen sopeutuu, mutta tilanne voi olla toinen, jos lapsi ei ollutkaan toivottu, eikä ihminen koe itseään vanhemmaksi.

Jos siis olette nuoria, niin ehkä kannattaa odottaa vielä, miehillähän ei niin ole kiirekään lastenhankinnassa biologisesti.

 

[-Jarska]

Jussi; mikään asia tässä elämässä ei ole 100% varma. Etkö sinä tosiaan ole käynyt tätä keskustelua kumppanisi kanssa, ikinä?

Ehkäisymenetelmät ovat (äärimmäisiä poikkeuksia lukuunottamatta) satavarmoja. Minulla on ollut kaksi 17v kestänyttä pääsuhdetta ja paljon sivusuhteita, ikinä emme ole keskustelleet siitä mitä tehdään jos ehkäisy ei toimisi, emme koskaan.

Jussi

Jussin kannattaa päivittää tietonsa ajantasalle. Edes strerilisaatio ei anna 100% ehkäisylupausta, vaan 99.99%. Samalla tasolle yltää ns oikeista ehkäisymenetelmistä vain hormonikierukka.

Ainoa 100% ehkäisykeino on pidättäytyminen.

 

[Eronnut]

Mina olen eronnut taman saman asian vuoksi. Kun aloimme seurustelemaan 25-vuotiaina tein heti selvaksi etta lapsia en sitten halua. Silloinen mieheni vakuutti ajattelevansa samoin. Mutta 10-vuoden kuluttua han alkoi painostamaan minua lapsentekoon. Han jopa huomautti etta ei ollut uskonut minua kun heti suhteen alussa tein kantani selvaksi. Han ajatteli etta mieleni muuttuisi kun ikaa tulisi lisaa. Tunsin itseni petetyksi pahemman kerran.

No erohan siita sitten tuli, silla tallaisessa asiassa ei voi tehda kompromissia. Ex-mieheni on sittemmin paassyt toteuttamaan haaveensa ja on nyt kahden lapsen onnellinen isa. Myos mina olen loytanyt rinnalleni vapaa ehtoisesti lapsettoman puolison, eli onnellisia olemme molemmat tahoillamme.

 

[kaisu74]

Luepa aiheeseen sopivasti liittyvä kirja: Emily Giffin: Vauvanpitävä. En ole kyllä tietoinen, miten kirja päättyy, vasta tänään aloitin sen. Mutta samaa aihepiiriä käsittelee.
Mulla oli aiemmassa suhteessa sama tilanne, mies painosti hankkimaan vauvoja ja itse en halunnut ainakaan vielä silloin. Onneksi erosimme, voin vaan huokaista helpotuksesta. Mies on nyt saanut vauvan pikavauhtia uuden naisen kanssa, eikä se vauvaelämä ollutkaan sitten niin hohdokasta ja pumpulista kuin hän kuvitteli. Vauvan syntymän jälkeen än on ehtinyt juoda itselleen alkoholipsykoosin, hommata itsensä tämän vuoksi sairaalahoitoon ja menettää kännitörttöilyiden takia työpaikan, pettänyt kännissä naistaan, kun vauvan hoito ja itku ovatkin, yllätys yllätys, raskaita ja vaimon huomio on vaan vauvassa jne. Enpä haluaisi olla tuon naisen asemassa pätkän vertaa. Olen maailman onnellisin sen vuoksi, että en suostunut hänen lapsipainostukseensa. Nyt olen löytänyt miehen, joka on samoilla linjoilla kanssani ja muutenkin paljon ihanampi. Painostukseen ei kannata suostua, lapsi on elämässäsi aina ja se muuttaa elämän niin täysin, että sitä on oikeasti haluttava, jotta sen kaiken jaksaa.

 

[Dee Deedee]

Sellainen mies, joka puhuu lapsen pullauttamisesta ja lapsenpullauttamisvaarasta, ei tarvitsekaan saada lasta.

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että tuo on vain hänen kohdalleen sattunut tapus, joten ei kannata kuvitella, että aina lapsen saatuaan miehestä tulee alkoholisti, joutuu sairaalaan, menettää työnsä jne.

Jos kaikki ihmiset viimeisen päälle miettisivät ja harkitsisivat sitä lapsen tekemistä, ja ryhtyisivät siihen vasta sitten, kun kaikki asiat varmasti olisivat kohdallaan jne, lapsia syntyisi kovin vähän. Ja mikä hulluinta, joutuvat siitä huolimatta muuttamaan elämäänsä aivan erilaiseksi kuin kuvittelivat.

 

[kaisu74]

Juu, en väittänytkään, että näin käy kaikille. Tämä tapaus oli minun onneni, että en hankkinut lapsia hänen kanssaan ja erityisesti näiden tapahtumien vuoksi olen kiitollinen, että pidin pääni. Mutta onhan se niin tutkimustenkin mukaan, että parisuhteiden onni kääntyy usein laskuun lasten myötä. Ja varsinkin, jos miehellä tai naisella on liian ruusunpunaisia vauvaunelmia, jotka ovat hyvin kaukana oikeasta vauva arjesta. Minun pari ystävää on myöntänyt, että eivät olisi hankkineet lapsia, jos olisivat tienneet, kuinka paljon se muuttaa elämää huonommaksi. Tosin pari ystävää on taas saanut elämäänsä paljon sisältöä lasten myötä ja ovat hyvin onnellisia. Mutta edelleenkin a ja o on se, että lapsia hankitaan vaan jos niitä halutaan.

 

[ainokainen]

Jos kaikki ihmiset viimeisen päälle miettisivät ja harkitsisivat sitä lapsen tekemistä, ja ryhtyisivät siihen vasta sitten, kun kaikki asiat varmasti olisivat kohdallaan jne, lapsia syntyisi kovin vähän. Ja mikä hulluinta, joutuvat siitä huolimatta muuttamaan elämäänsä aivan erilaiseksi kuin kuvittelivat.

Voi kun olisikin näin!

Mun unelma-maailmassa lapsia hankkisivat vain täysjärkiset, vakaasti asiaa pohtineet vastuulliset ihmiset, jotka olisivat valmiita lapsen tuomaan muutokseen.
Lapsia syntyisi vähemmän, mikä olisi todella hyvä asia väestöräjähdystä ajatellen.
Vähemmän lapsia, mutta "laatutavaraa".

 

[Hmmm...]

Jos kaikki ihmiset viimeisen päälle miettisivät ja harkitsisivat sitä lapsen tekemistä, ja ryhtyisivät siihen vasta sitten, kun kaikki asiat varmasti olisivat kohdallaan jne, lapsia syntyisi kovin vähän. Ja mikä hulluinta, joutuvat siitä huolimatta muuttamaan elämäänsä aivan erilaiseksi kuin kuvittelivat.

Voi kun olisikin näin!

Mun unelma-maailmassa lapsia hankkisivat vain täysjärkiset, vakaasti asiaa pohtineet vastuulliset ihmiset, jotka olisivat valmiita lapsen tuomaan muutokseen.
Lapsia syntyisi vähemmän, mikä olisi todella hyvä asia väestöräjähdystä ajatellen.
Vähemmän lapsia, mutta "laatutavaraa".

Puhut asiaa. Tuntuu nykyään olevan jonkinlainen hyvä että lapsia tehdään sen enempää ajattelematta tai suunnittelematta. Jos joku miettii syitä minkä takia lapsia ei olisi vielä hyvä hankkia niin aina on joku kertomassa, ettei sellaisia kannatta ajatella ja että lapsi ottaa kyllä tilansa. Lapsen kannalta parasta olisi kuitenkin syntyä nimenomaan kotiin jossa asiaa on vakaasti harkittu ja kummatkin haluavat lasta ja ovat valmiita elämänmuutokseen.

 

[Lapsen oikeus]

jokaisen lapsen oikeutena pitäisi olla syntyä toivottuna ja odotettuna.

 

[työssäni näen]

Työssäni näen ihan riittävästi lastensuojelutapauksia, että lapsia on vaan pyöräytetty sen kummemmin ajattelematta. Voi näiden lapsi parkojen tulevaisuutta. Nämäkin vanhemmat eivät ole olleet lainkaan kypsiä vanhemmuuteen ja sen tuomaan elämänmuutokseen. Näitä vanhempia on valitettavasti paljon, lastensuojelutapukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun kaikki ihmiset eivät vaan hankkisi lapsia.

 

[Miehet puhuvat paljon mutta tekevät vähän]

Voi kuulostaa tylyltä, mutta monet miehet saavat kyllä syyttää naisten lastenhankkimiskammosta vain omaa sukupuoltaan. Suurin osa hoitovastuusta ja kotitöistä kun kaatuu nyky-Suomessakin edelleenkin naisten harteille, ja sen ovat nuoret naiset huomanneet. Ovathan ne vauvat ja leikki-ikäiset totta kai suloisia kun joku muu hoitaa ne. Eikö miestä muka pelottaisi jos tuttavien vauvat ja huushollit olisivat jääneet 90 prsenttisesti miesten hoitoon, ja naiset istuisivat baarissa ja ravaisivat harrastuksissa kuutena päivänä viikossa? Tuollainen esimerkki tosiaan saa naiset ajattelemaan että oma elämä loppuu totaalisesti vauvan syntymään ja jäljellä on vain raatamista, kaupassakäyntiä ja valvottuja öitä.

Ennen erosta puhumista kehoittasin alkuperäistä miettimään mitkä nimenomaiset seikat tuntuvat vastenmielisiltä vauvan hankinnassa. Onko se työtaakan alle kaatuminen, yövalvominen (joka kuitenkin loppuu aika pian), vauvan kanssa yksin jääminen eron sattuessa vai jokin muu. Jos mies on tosissaan lapsen hankinnassa, hänen pitää sitoutua nimenomaan siihen ettei jätä sinua yksin kasvattamaan lasta ja hoitamaan kotia niinkuin monet isät käytännössä valitettavasti tekevät. Jos vauva on miehelle tosiaan noin tärkeä, vauvan ja kodin eteen on sitten paras sitoutua tekemään tosissaan töitä seuraavat 20 vuotta. Baarissa ravaaminen ja oma harrastaminen on jätettävä vähemmälle. Monille suomalaismiehille tämä ei vaan näytä onnistuvan.

 

[ainokainen]

Naulan kantaan! Erittäin hyvin kirjoitettu.