Lapsi täysin tukiverkottomaan tilanteeseen?

[Jenis]

Meillä on kome lasta eikä tukiverkkoa. Hyvin on pärjätty.

Onneksi olkoon. Mulla on 2 lasta ja bonuspoika, ja meillä on ihana, iso, lämminhenkinen tukiverkko joka tekee mielen iloiseksi joka päivä. Ilmankin oltais varmasti pärjätty, mutta kivempi näin

 

[endie]

Meillä on kome lasta eikä tukiverkkoa. Hyvin on pärjätty.

Onneksi olkoon. Mulla on 2 lasta ja bonuspoika, ja meillä on ihana, iso, lämminhenkinen tukiverkko joka tekee mielen iloiseksi joka päivä. Ilmankin oltais varmasti pärjätty, mutta kivempi näin

meillä taas on kaksi lasta ja nykyään ihana tukiverkosto.
ennen ei ollut ja pärjättiin kyllä,mutta en millään tasolla vaihtaisi nykyistä entiseen tilanteeseen.

 

[Ap]

Vaan tilanteista joita jokaiselle tulee eteen, ettei vaikka kumpikaan pääse hakemaan lasta ajoissa hoidosta, tulee joskus jotkut tärkeät juhlat milloin tarvisi hoitajaa, parisuhde takkuaa ja pitäisi saada edes yksi viikonloppu aikaa puhua asioista kahden kesken, riittäähän noita tilanteita. Ne on niitä arjen tilanteita, jolloin muut vanhemmat vievät jälkikasvunsa mummolaan tai kummille tai ystävälle, meillä ei ole ketään. Se on tylyä se .

Tuossa yläpuolella voitte viisastelijat lukea kuinka kuvasin noita tilanteita ihan vain arjen tilanteiksi, jolloin apua voisi tarvita tai toivoa, en hätätilanteiksi kuten sanani täällä jo käännettiin. Oikea hätä on asia erikseen. Minusta suomalainen yhteiskunta vain kannustaa tai ehkä jopa pakottaa äärimmäiseen individualismiin, on häpeä olla pärjäämättä täysin yksin. Toivon, että tätä ajatusta voisi muuttaa. Ja kyllä, haluan myös nauttia elämästä vaikka minulla olisikin lapsia, enkä ymmärrä marttyyriäitiyttä.
Ehkä sitten tuo MLL auttaa, jos sellainen tilanne tulee eteen.

 

[Ap]

meillä taas on kaksi lasta ja nykyään ihana tukiverkosto.
ennen ei ollut ja pärjättiin kyllä,mutta en millään tasolla vaihtaisi nykyistä entiseen tilanteeseen.

Mistä löysit nämä ihmiset ?

 

[endie]

meillä taas on kaksi lasta ja nykyään ihana tukiverkosto.
ennen ei ollut ja pärjättiin kyllä,mutta en millään tasolla vaihtaisi nykyistä entiseen tilanteeseen.

Mistä löysit nämä ihmiset ?

me muutimme takaisin kotikonnuille.paras ratkaisu ikinä.

 

[hmm]

Resurssit ei vaan taida riittää siihen, että kaikille riittäisi niitä perhetyöntekijöitä yms. tukiverkostoja. Etenkään mihinkään vanhempien "juhliin ja ravintolaillallisiin" Lastenhoitoapu yleensä aina maksaa! Joten jos sulla on rahaa, niin voit hankkia sillä tavoin lastenhoitoapua.

 

[Ap]

meillä taas on kaksi lasta ja nykyään ihana tukiverkosto.
ennen ei ollut ja pärjättiin kyllä,mutta en millään tasolla vaihtaisi nykyistä entiseen tilanteeseen.

Mistä löysit nämä ihmiset ?

me muutimme takaisin kotikonnuille.paras ratkaisu ikinä.

Aah, aivan...

Yksi syy miksi tätä asiaa mietin, on muutamia vuosia sitten sairastamani masennus. Pelkään todella paljon, että se uusii jos lapsen myötä joutuu repimään itsensä ja jaksamisensa aivan äärirajoille, ja masennushan todella tuo "mustan aukon" tullessaan. Tai ehkä sitä on vain tullut ylivarovaiseksi .

 

[endie]

Resurssit ei vaan taida riittää siihen, että kaikille riittäisi niitä perhetyöntekijöitä yms. tukiverkostoja. Etenkään mihinkään vanhempien "juhliin ja ravintolaillallisiin" Lastenhoitoapu yleensä aina maksaa! Joten jos sulla on rahaa, niin voit hankkia sillä tavoin lastenhoitoapua.

mutta jospa me äiditkin enempi avattais silmiämme ja autettaisi toinen toisiamme, annettais vastavuorosesti apua lastenhoidossa ja muussa,niin eihän se mitään maksa kellekään.
harmi vaan kun nykyään ei oikeen tunneta sitä naapurinkaan äitiä. :/

 

[Ap]

Resurssit ei vaan taida riittää siihen, että kaikille riittäisi niitä perhetyöntekijöitä yms. tukiverkostoja. Etenkään mihinkään vanhempien "juhliin ja ravintolaillallisiin" Lastenhoitoapu yleensä aina maksaa! Joten jos sulla on rahaa, niin voit hankkia sillä tavoin lastenhoitoapua.

Niin... Jotenkin saat mut kuulostamaan joko joltakin luksusrouvalta joka käy seurapiiri-illallisilla tai vastaavasti juhlii kuoharilasi kädessä yöt läpeensä, näin ei ole . Ihan tavallisia arjen tilanteita edelleen tarkoitan, että parisuhde pysyisi kasassa ja oma jaksaminen riittäisi. Joskushan siitä varmasti joutuukin maksamaan, mutta kaipaisin vain niin kovasti jonkinlaista naapuriapusysteemiä tms., vastavuoroisuusperiaatteella tietysti. Mutta ehkä murehdin liikaa, ja uusia ystäviä tulee lapsen myötä. Tuntuu vain että kaikilla on jo omat kuvionsa.

 

[No]

Toisilla on paljon tukiverkostoja, toisilla ei ollenkaan. Mummot yms. voi asua kaukana. Niillä korteilla pitää pelata, jotka on itse kasannut

 

[Ap]

Resurssit ei vaan taida riittää siihen, että kaikille riittäisi niitä perhetyöntekijöitä yms. tukiverkostoja. Etenkään mihinkään vanhempien "juhliin ja ravintolaillallisiin" Lastenhoitoapu yleensä aina maksaa! Joten jos sulla on rahaa, niin voit hankkia sillä tavoin lastenhoitoapua.

mutta jospa me äiditkin enempi avattais silmiämme ja autettaisi toinen toisiamme, annettais vastavuorosesti apua lastenhoidossa ja muussa,niin eihän se mitään maksa kellekään.
harmi vaan kun nykyään ei oikeen tunneta sitä naapurinkaan äitiä. :/

Tällaista nimenomaan tarkoitin . En tiedä miten se yhteisöllisyys niin nopeasti hävisi, muutamassa vuosikymmenessä, ehkä entisajoissa oli jotain paremminkin.

 

[endie]

Aah, aivan...

Yksi syy miksi tätä asiaa mietin, on muutamia vuosia sitten sairastamani masennus. Pelkään todella paljon, että se uusii jos lapsen myötä joutuu repimään itsensä ja jaksamisensa aivan äärirajoille, ja masennushan todella tuo "mustan aukon" tullessaan. Tai ehkä sitä on vain tullut ylivarovaiseksi .

siitä masennuksestahan kannattaa kertoa neuvolassa,niin hekin osaavat sitten paremmin auttaa jos ilmenee tarvetta.
kyllä sä vaikutat ihan täysjärkiseltä ja fiksulta kun pohdit asioita jo näin etukäteen ja mietit jaksamistasi. mutta kun ei kukaan voi ennustaa miten asiat tulee menemään,niin kehottasin kyllä että rohkeesti vaan koittamaan lasta!

 

[Ilokummitin]

meillä taas on kaksi lasta ja nykyään ihana tukiverkosto.
ennen ei ollut ja pärjättiin kyllä,mutta en millään tasolla vaihtaisi nykyistä entiseen tilanteeseen.

Mistä löysit nämä ihmiset ?

me muutimme takaisin kotikonnuille.paras ratkaisu ikinä.

Varmaan niin, jos siellä on joku odottamassa. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole, eikä se todellakaan ole oma valinta. Mielellään mekin ihanalle mummille veisimme, mutta sellaista nyt vaan ei ole. Varamummoa olemme hakeneet Pelastakaa Lapset ry:stä, mutta tyly vastaus oli, että koska asumme 20 km kaupungin ulkopuolelle, niin ei meitä kukaan halua, ei vaikka kyyditsisimme omalla autollamme. Elämä nyt on vaan sellasta joillekin, ei niitä mummeja ja kummeja ole tyrkyllä vaikka mihin muuttaisi ja mitä tekisi.

 

[2 lasta]

No kai teidän täytyy olla valmiita oma lapsenne hoitamaan, jos sellaisen haluatte En sano siis mitenkään pahalla, mutta ette voi laskea minkään tukiverkon varaan, kun aina voi kuitenkin käydä niin, ettei se teidän etukäteen suunnittelema tukiverkko toimikaan. Kyllä apua aina saa, jos joku paha tilanne teille tulee, ja tarvitsette sitä.

Ei ollutkaan kyse mistään 24/7-avusta, sinä sentään ymmärsit. Vaan tilanteista joita jokaiselle tulee eteen, ettei vaikka kumpikaan pääse hakemaan lasta ajoissa hoidosta, tulee joskus jotkut tärkeät juhlat milloin tarvisi hoitajaa, parisuhde takkuaa ja pitäisi saada edes yksi viikonloppu aikaa puhua asioista kahden kesken, riittäähän noita tilanteita. Ne on niitä arjen tilanteita, jolloin muut vanhemmat vievät jälkikasvunsa mummolaan tai kummille tai ystävälle, meillä ei ole ketään. Se on tylyä se .

Meillä kaksi pientä lasta, eikä tukiverkostoa alun perin ollut, kun mummolat 300km päässä. Jos on ihan pakottava tarve tullut, lastenhoitoapua on järjestynyt, tosin esim. yhtään kahdenkeskistä yötä ei meillä ole ollut, emmekä ole esim. missään juhlissa käyneet. Ei olla kyllä em erityisemmin kaivattukaan. Mutta kun toista menin synnyttämään, apua löytyi ja mieskin pääsi mukaan synnytykseen ja muutamia pienempiä pakkotilanteita ollut (esim. olen joutunut lähtemään toisen kanssa ykskaks sairaalaan ja toinen lapsi ollut hoitajaa vailla, kun mies töissä) ja kyllä niihin aina on apua löytynyt. Verkostoitumaan vaan naapureiden ja lapsiperheellisten kanssa, mll on hyvä paikka myös kysyä hoitaja-apua. Ja kolmatta lasta tässä sitten yritellään, että hyvin on mennyt ja varmasti menee teilläkin!

 

[Ap]

Varmaan niin, jos siellä on joku odottamassa. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole, eikä se todellakaan ole oma valinta. Mielellään mekin ihanalle mummille veisimme, mutta sellaista nyt vaan ei ole. Varamummoa olemme hakeneet Pelastakaa Lapset ry:stä, mutta tyly vastaus oli, että koska asumme 20 km kaupungin ulkopuolelle, niin ei meitä kukaan halua, ei vaikka kyyditsisimme omalla autollamme. Elämä nyt on vaan sellasta joillekin, ei niitä mummeja ja kummeja ole tyrkyllä vaikka mihin muuttaisi ja mitä tekisi.

Voih ! Olisiko mitään muuta järjestöä minkä kautta hakea? Muistelen nähneeni myös Kodin Kuvalehdessä (tai joku vastaava kodinlehti, todennäköisesti se oli KK) kirjeenvaihtoilmoituksissa varavaareja -ja mummuja.

 

[Ap]

siitä masennuksestahan kannattaa kertoa neuvolassa,niin hekin osaavat sitten paremmin auttaa jos ilmenee tarvetta.
kyllä sä vaikutat ihan täysjärkiseltä ja fiksulta kun pohdit asioita jo näin etukäteen ja mietit jaksamistasi. mutta kun ei kukaan voi ennustaa miten asiat tulee menemään,niin kehottasin kyllä että rohkeesti vaan koittamaan lasta!

Kai mä ihan täyspäinen olenkin, suunnilleen, mutta (tämän asian suhteen) vain ylivarovainen . Vaikka eihän kaikkea voi etukäteen suunnitella millään, mutta halusin silti nostaa aiheen esille, ehkä tästä keskustelusta on lohtua muillekin.

 

[endie]

Varmaan niin, jos siellä on joku odottamassa. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole, eikä se todellakaan ole oma valinta. Mielellään mekin ihanalle mummille veisimme, mutta sellaista nyt vaan ei ole. Varamummoa olemme hakeneet Pelastakaa Lapset ry:stä, mutta tyly vastaus oli, että koska asumme 20 km kaupungin ulkopuolelle, niin ei meitä kukaan halua, ei vaikka kyyditsisimme omalla autollamme. Elämä nyt on vaan sellasta joillekin, ei niitä mummeja ja kummeja ole tyrkyllä vaikka mihin muuttaisi ja mitä tekisi.

juu,en mä muuttoa ollutkaan tarjoamassa ratkaisuksi vaan kerroin vain miten meille se oli se "pelastus"
tiedän,että monilla ei tosiaan ole ketään ja itsekin sen koin tosiaan ja kaipasin ihan älysti sitä, että joskus pääsisi edes sinne Prismaan ilman mukuloita ostamaan ne viikon ruuat.

 

[juu]

Meillä ei ole tukiverkkoja ollenkaan. Mummot asuvat kaukana, samoin sisaret.

Jotenkin on vain jaksettu ja pärjätty mutta helpommallakin voisi päästä.

Yhden lapsen kyllä 2 ihmistä hoitaa, mutta kaksi on jo vaikeampi, jos koko perhe on vaikka sairas tai vaikka vain sen toisen lapsen synnyttäminen tai 2 kanssa liikkuminen joka paikassa, gyne, oma lääkäri...

 

[Vieras]

Omalta kohdalta vastaan niin, että lapsilukuun täydellinen tukiverkottomuus olisi jopa saattanut vaikuttaa. Meillä on neljä ja viides tulossa, mutta tukiverkot laajat ja 20km säteellä kaikki. Molemmat isovanhemmat viiden kilometrin säteellä ja heidän lisäksi noin äkkiä laskettuna lähemmäs 10 paikkaa (suku, ystävät ym) mihin voisin hädän tullen ja vaikka muulloinkin soittaa ja apua saisin kellonajasta riippumatta. Jos näitä ei olisi, olisi saattanut näin iso perhe jäädä haaveeksi.

Kovaa koulutusta oli nimittäin eräs talvi niin, että esikoinen oli 3v, toinen vauva ja kolmas mahassa. Ok-talon työt ja miehellä jalka kipsissä kuukausikaupalla. Siinä tuli moneen kertaan mietittyä, mikä niiden tukiverkkojen arvo onkaan. Muita avuntarpeita on olleet juuri nuo sairaalareissut, sairastelukierteet, viemis- ja tuomisongelmat ja muut. Ja onhan se ihanaa välillä viedä koko jengi mummoloihin tai muualle ja viettää viikonloppu tai vaikka vain kauppareissu kaksin. Me on tehty tietoinen valinta asua kotipaikkakunnallamme isolta osin juuri tästä syystä. Meidän perhe ei ole vain ydinperhe, vaan koko lähisuku.

 

[Ilokummitin]

Varmaan niin, jos siellä on joku odottamassa. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole, eikä se todellakaan ole oma valinta. Mielellään mekin ihanalle mummille veisimme, mutta sellaista nyt vaan ei ole. Varamummoa olemme hakeneet Pelastakaa Lapset ry:stä, mutta tyly vastaus oli, että koska asumme 20 km kaupungin ulkopuolelle, niin ei meitä kukaan halua, ei vaikka kyyditsisimme omalla autollamme. Elämä nyt on vaan sellasta joillekin, ei niitä mummeja ja kummeja ole tyrkyllä vaikka mihin muuttaisi ja mitä tekisi.

juu,en mä muuttoa ollutkaan tarjoamassa ratkaisuksi vaan kerroin vain miten meille se oli se "pelastus"
tiedän,että monilla ei tosiaan ole ketään ja itsekin sen koin tosiaan ja kaipasin ihan älysti sitä, että joskus pääsisi edes sinne Prismaan ilman mukuloita ostamaan ne viikon ruuat.

Enkä tarkottanutkaan varsinaisesti sua, mutta sun kirjoitus sopi hyvin siihen lainattavaksi Usein törmää siihen, että ihmiset suhtautuu tukiverkoston puutteeseen omana valintana ja se kyllä riipaisee, kun tekisi ihan mitä vaan että lapsilla olisi edes se yksi kiva mummi. Molemmilla on kyllä kivat kummit, mutta asuvat kaukana ja heillä on omat kiireet, että kovin usein ei ehdi edes nähdä. Musta olis ihan hirmu hyvä idea verkostoitua, lähtisin viivana mukaan.

 

[juu]

Meillä ei ole tukiverkkoja ollenkaan. Mummot asuvat kaukana, samoin sisaret.

Jotenkin on vain jaksettu ja pärjätty mutta helpommallakin voisi päästä.

Yhden lapsen kyllä 2 ihmistä hoitaa, mutta kaksi on jo vaikeampi, jos koko perhe on vaikka sairas tai vaikka vain sen toisen lapsen synnyttäminen tai 2 kanssa liikkuminen joka paikassa, gyne, oma lääkäri...

Ja se tukiverkkojen hankkiminen tutuista tai naapureista tai vieraista isovanhemmista on kyllä useimmille vaikeaa, jos on jo lapsia. arki on kiireistä ja raskasta . tukiverkot pitäisi olla ennen lapsia.

 

[Ap]

Niin ja lisään vielä yhden aika oleellisen seikan; sekä minulla että miehellä on jokin aivan muu työaika kuin normaali toimistoaika, eli kummatkin on pitkälti töissä esimerkiksi viikonloppuisin. Alaa ei ole tarkoitus vaihtaa. Että sekin sekoittaa pakkaa aika reippaasti, vaikka varmaan pk-seudulla on jo ympärivuorokautisia päiväkoteja, sitten kun sellaista joskus tarvitsisi.

 

[näin]

Jos noin mietityttää, anna olla koko juttu. Itselle kai sen lapsen olisitte tekemässä, eikä muiden hoidettavaksi?

höpöhöpö, kyllä niitä tilanteita lasten kanssa tulee, että hoitajaa joskus tarvitaan.

aapeelle vinkiksi, että on olemassa mll:hoitajia ja voihan sitä itsekkin laittaa hakemuksen vaikka lehteen, että tarvitsee silloin tällöin lastenhoitajaa, ja ottaa vaikka jonkun opiskelijan sitten avuksi.
tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä, ei vauvan tekoa kannata lykätä tukiverkoston puuttumisen vuoksi.

 

[endie]

nuo mLL:N hoitajat ja muut lehti-ilmojen kautta löytyvät hoitsut on varmaan ihan hyviä ja sillai, mutta mulla ainakin oli ja on korkea kynnys niihin. kun kuitenkin vieras ihminen..että osaako varmasti kattoo meidän lapsia jne :ashamed: hirvee epäluottamus lause,anteeksi !
mutta mieluummin just ois itse toivonut sellaista "aitoa" verkostoa,että olis löytynyt ystäviä/kavereita joiden kanssa sitten ajan myötä olis voinutkin sopia kaikkea.

 

[4:n äiti]

Niin ja lisään vielä yhden aika oleellisen seikan; sekä minulla että miehellä on jokin aivan muu työaika kuin normaali toimistoaika, eli kummatkin on pitkälti töissä esimerkiksi viikonloppuisin. Alaa ei ole tarkoitus vaihtaa. Että sekin sekoittaa pakkaa aika reippaasti, vaikka varmaan pk-seudulla on jo ympärivuorokautisia päiväkoteja, sitten kun sellaista joskus tarvitsisi.

Noh, tietenkin on totta sekin että edes toisen vanhemmista säännöllinen työaika helpottaa elämää kummasti.

Musta jotenkin tuntuu, että ehkä te ette ylipäätään ole ihan valmiita lapsiasioita miettimäänkään. Aika itsekkäältä pohjalta lähtee homma. Tukiverkkojen ja muiden miettiminen on todellakin ok, mutta yleisasenne vaikuttaa vähän...kypsymättömältä ehkä?