Lapsi täysin tukiverkottomaan tilanteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mielipiteitä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Vastaaja:
mielestä on erittäin järkevää pohtia, miten jaksaa. Jatkuvasti saa näiltä palstoilta lukea vinkumista kuinka se perhe-elämä on NIIN rankkaa kun ei mihinkään pääse joko yksin tai miehen kanssa ja pitää heivata lapsi hoitoon eikä jaksata siivota ja vauva valvottaa jne. jne. jne. lista loputon.

Tukiverkkojen varaan ei mitään kannata rakentaa eikä edes parisuhteen. Tarvittaessa sen/niiden lasten kanssa on pärjättävä vaikka yksin. Voi tulla ero tai puoliso voi kuolla, ei sitä äitiyttä enää perumaan pääse.

Meillä olisi tukiverkkoja, mutta emme niitä kertaakaan tämän 13-vuotisen lapsiperhe-elämän aikana ole käyttäneet. Mun periaatteena on, että lapset hoidetaan itse. Minua kyllä hoidatettiin mummolla kun vanhemmat liihotteli ympäri maailmaa, mutta samaa en halua lapsilleni. Viimeksi miehen kanssa oltu yhdessä ulkona vuonna 2002. Omaa aikaa toki saan ja otankin, mutta pärjäisin kyllä yksinkin.

Tyhmää rinnastaa niin,että tukiverkkoa käyttävät ei hoitais muka lapsiaan itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Vastaaja:
mielestä on erittäin järkevää pohtia, miten jaksaa. Jatkuvasti saa näiltä palstoilta lukea vinkumista kuinka se perhe-elämä on NIIN rankkaa kun ei mihinkään pääse joko yksin tai miehen kanssa ja pitää heivata lapsi hoitoon eikä jaksata siivota ja vauva valvottaa jne. jne. jne. lista loputon.

Tukiverkkojen varaan ei mitään kannata rakentaa eikä edes parisuhteen. Tarvittaessa sen/niiden lasten kanssa on pärjättävä vaikka yksin. Voi tulla ero tai puoliso voi kuolla, ei sitä äitiyttä enää perumaan pääse.

Meillä olisi tukiverkkoja, mutta emme niitä kertaakaan tämän 13-vuotisen lapsiperhe-elämän aikana ole käyttäneet. Mun periaatteena on, että lapset hoidetaan itse. Minua kyllä hoidatettiin mummolla kun vanhemmat liihotteli ympäri maailmaa, mutta samaa en halua lapsilleni. Viimeksi miehen kanssa oltu yhdessä ulkona vuonna 2002. Omaa aikaa toki saan ja otankin, mutta pärjäisin kyllä yksinkin.

Kiitos sulle asiallisesta kannanotosta. Ja kyllä, ehkä oon viettänyt liikaa aikaa tällä palstalla, koska arjesta lasten kanssa on kyllä tullut kieltämättä aika ankea ja negatiivinen kuva, sellaista puurtamista vain koko ajan, huumori ja ilo tuntuvat monella olevan vähissä. Ja silti mietin omaa ;).

ehkä se on parempikin, ettei ole niitä ruusunpunaisia laseja silmillä ja sitten rymähtää pilvilinnoista, että minne se elämä katos.

Valitettavasti ihmisiä kehotetaan vastuuttomasti lisääntymään sitä vaan -periaatteella. Lapset muuttaa kuitenkin koko elämän ja se vastuu on jaksettava kantaa myös huonoina päivinä.

Ihmisiä on erilaisia ja jaksamista erilaista. Itse en kuulu tähän "vali vali" -ryhmään vaan ennemminkin "mennään vaikka hampaat irvessä läpi kallion" -ryhmään :) Eikä tämäkään aina kovin järkevää ole...

Mutta onnea mitä päätätkin. Kiire ei kuitenkaan ole, mieti rauhassa :)
 
vielä kuitenkin, ettei se lapsiperhearki mitään kamalaa ole, en kai muuten kolmea lasta olisi tehnyt. Välillä kiristää hermoa enemmän, välillä vähemmän, mutta niitä ihania ja hauskoja hetkiä mahtuu mukaan paljon. Eikä mikään ole rakkaampaa kuin omat lapset :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ihmissuku alunperin syntynyt tukiverkottomaan maailmaan. haloo..hyvin pyyhkii täällähän me olemme

Höpsis. Ihminen on alunperin laumaeläin.

Jos kivikautiset ihmiset on pystyneet pentunsa vetämään perässään aikuiseksi asti, niin kai nyky-yhteiskunnassa siihen pystyy myös!
 
Eniten mietityttää, että miksei teillä ole tukiverkkoa? Jos ette ole ihan uusia kaupungissanne, niin miksi ette ole jo sellaista rakentaneet? Ei se vauvantulo sitä rakentamista helpota...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Eniten mietityttää, että miksei teillä ole tukiverkkoa? Jos ette ole ihan uusia kaupungissanne, niin miksi ette ole jo sellaista rakentaneet? Ei se vauvantulo sitä rakentamista helpota...

Muutama vuosi ollaan asuttu täällä. Ei ole sukulaisia täällä, joitakin ystäviä on mutta kuten heti alussa kerroin, niin kenelläkään ei ole lapsia eikä kukaan ole niistä kiinnostunutkaan... Emme koskaan kyläile kenenkään luona, paljon ollaan kahdestaan ja ystäviä nähdään sitten kaupungilla tms.
Tutustuminen on ei ole koskaan ollut mulle helppoa, vaikka yritän.
 
Eikä sitä tukiverkkoa voi siinä mielessä rakentaa, että jos joskus tulee lapsia. Että otanpa tämän ihmisen nyt verkostooni, niin se varmaan auttaa mua sitten joskus lapsenhoidossa... Kyllä voin muissa asioissa pyytää tuttavien apua ja neuvoja, mutta en usko että he olisivat lainkaan innostuneet lastenhoitokeikasta :).
 
Et varmasti selvia jos olet jo etukateen sita mielta etta et selvia. Voi ihmiset sentaan,,,tammoiseksi tama on mennyt - heti alusta ollaan jo apua hakemassa - ei omilla jaloilla voi seista, ei voi,, ihan oikeesti!!!! Ettet taida vaan pilailla....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria Mundi:
Et varmasti selvia jos olet jo etukateen sita mielta etta et selvia. Voi ihmiset sentaan,,,tammoiseksi tama on mennyt - heti alusta ollaan jo apua hakemassa - ei omilla jaloilla voi seista, ei voi,, ihan oikeesti!!!! Ettet taida vaan pilailla....

Joo, no en pilaile, kunhan POHDIN! En vaan ole niin loppumattoman itseriittoinen :(.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria Mundi:
Et varmasti selvia jos olet jo etukateen sita mielta etta et selvia. Voi ihmiset sentaan,,,tammoiseksi tama on mennyt - heti alusta ollaan jo apua hakemassa - ei omilla jaloilla voi seista, ei voi,, ihan oikeesti!!!! Ettet taida vaan pilailla....

naurettavaa ymmärtää taas näin tahallisesti väärin. Kun ap ei selkeästikään nyt tarkoita että voi apua selvitäänkö ja voi kauhee ja plaaplaa vaan pohtii ja miettii ja kyselee. Mutta saitpahan sinä nyt itsesi vaikuttamaan ainakin omasta mielestäsi kovinkin fiksulta ja ystävällismieliseltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria Mundi:
Et varmasti selvia jos olet jo etukateen sita mielta etta et selvia. Voi ihmiset sentaan,,,tammoiseksi tama on mennyt - heti alusta ollaan jo apua hakemassa - ei omilla jaloilla voi seista, ei voi,, ihan oikeesti!!!! Ettet taida vaan pilailla....

naurettavaa ymmärtää taas näin tahallisesti väärin. Kun ap ei selkeästikään nyt tarkoita että voi apua selvitäänkö ja voi kauhee ja plaaplaa vaan pohtii ja miettii ja kyselee. Mutta saitpahan sinä nyt itsesi vaikuttamaan ainakin omasta mielestäsi kovinkin fiksulta ja ystävällismieliseltä.

Hyva 'vieras',
olen oppinut etta ketjuista luen usein vain sen aloituksen koska jatkossa ketju usein ajautuu aivan toisaalle ja aloitus jaa muiden asioiden jalkoihin. Ja senkin olen oppinut taalla palstalla etta taalla on paljon, paljon aiteja jotka jatkuvalla syotolla vikisevat siita etta 'isovanhemmat eivat hoida lapsenlapsia, eivat auta, ei ole ystavia jotka auttaisivat, kaikki pitaa tehda itse'. Ja olen tosiaan sita mielta etta jos alunperin on sita mielta ettei siihen itse/puolison kanssa kaksistaan pysty, siis siihen perheen pyoritykseen, niin sitten on ehka parempi jattaa valiin.

 
No, aivan varmasti selviää ihan yksinkin mutta miten helppoa ja mukavaa se on niin siitä voidaan sitten olla montaa mieltä.

Me tehtiin itse lapset tilanteeseen missä sukulaiset asuivat toisessa maassa ja itse oltiin juuri muutettu uudelle alueelle, käytännössä tuttavamme rajoittuivat sillä hetkellä lähinnä työkavereihin. Kuitenkin lasten myötä sitä tutustui muihin lapsiperheisiin ja sitten tarpeen tullen kyllä jeesailimme toisiamme lastenhoidossa yms. Sitten muista kavereista, työn harrastusten ja miehen opintojen myötä alkoi löytyä uusia ihmisiä joista rakensimme sitä tukiverkkoa. Ollaan palkattu mm. opiskelijoita hoitamaan lapsiamme silloin tällöin jne. Päiväkodista on myös ajan myötä tullut meille tärkeä osa lastenhoito-verkostoa.

Ja muuten sitä henkistä tukea on saatu omilta sukulaisiltamme noin netin ja puhelimen välityksellä. Meillä lapset on erityislapsia ja heidän myötään on myös muodostunut uusia vertaistukiryhmiä yms mitkä ovat auttaneet ja poistaneet yksinäisyyttä.
 

Yhteistyössä