Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

["vieras"]

On myös täysin normaalia, että toisinaan joutuu pettymään. Sitten siitä päästään yli ja mietitään josko jokin muu juttu olisikin yhtä kiva tai jopa kivempi.

Toki. Mutta pettymys pettymysten perään ei ole hyväksi sekään. Jos lapsi joka ikinen kesä saa pettyä, että taaskaan en päässyt mihinkään muualle kuin naapurimetsään ja keskusten jätskikioskille, niin kyllä se varmasti jättää lapseen jälkensä ja suoraan voi sanoa, että mukavampaa olisi ollut, jos lapsi olisi joskus päässyt jotain muutakin tekemään.

 

[kaikkea saa lukea]

[QUOTE="vieras";28838717]Toki tietoa saa, mutta tieto ja kokemus on täysin eri asioita. Kyllähän sitä töistäkin saa teoriatietoa kirjoista, mutta jostain kumman syystä joka ikinen koulutus taitaa sisältää myös sitä käytännön tekemistä.[/QUOTE]

Kyllä se turistimatkan "kokemus" on sen verta pintaraapaisu, että syvemmän kokemuksen siitä toisesta kulttuurista saat vaikka niistä kirjoista.

 

[hmjt]

Syy ja seuraus suhteita ehkä kannattaa miettiä tarkemmin. Ongelmat tietysti yleensä kasaantuu silloin kun kaikesta on puutetta, mutta eipä se varallisuuskaan tämänkään ketjun perusteella näemmä lisää viisautta tai loogista päättelykykyä.

 

[Birgitte]

[QUOTE="vieras";28838712]Mullakaan ei ole ollut isää koskaan elämässä. En silti voi sanoa että en ole jäänyt mistään paitsi, vaikka lapsuus oli onnellinen ja turvallinen. Sitä mitä ei ole - ei osaa kaivata. Sitä et voi sanoa ettei matkustelu olisi arvartanut, opettanut ja sivistänyt sinua, enkä minä sitä että isä ei olis tuonut turvaa ja isällistä rakkautta mulle.[/QUOTE]

Mutta sen voin sanoa, etten ikinä tahtonut matkustella. En ole aikuisenakaan tahtonut, pakon edestä on välillä pitänyt. Äitini on matkustellut minua enemmän, minulla ei ole ollut mitään intoa (jos ei autolla liikkumista lasketa lukuun). Luen kyllä National Geographicia ja rakastan kulttuuri- ja tiededokumentteja, mutta pidän matkustamista todella epämiellyttävänä. Olisin siis todennäköisesti inhonnut sitä lapsenakin, koska nykyäänkin vihaan kassien raahaamista, univelkaa, aikaeroja, odottamista, ruuhkaa, turistirysiä... lista on loputon.

 

[Ultramariini]

Olisiko sellainenkin mahdollista, että sellainen vähävaraisemman tai ei niin hyvätuloisen perheen lapsi voisi lopulta kasvaa itsetunnoltaan vahvaksi ihmiseksi, koska ei ole saanut niin paljoa niitä asioita, joilla ns. ulkoisesti pönkittää omaa itsetuntoaan.
Hienot harrastukset, mittava matkustelu, vaatetus ja vaurausko ne eniten ovat lapsen minäkuvaa muodostavat?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838661]Varmasti tämäkin pitää paikkaansa. Mutta itse kun on matkustellut paljon ja asunutkin useassa eri maassa, sen eron asenteissa kyllä huomaa. En puhuisi todellakaan mistään tyhmyydestä vaan siitä, että kun näkee miten asiat ovat muualla, myös ajattelee asioista eri tavalla. Kuten esim. se, että niin moni, sanoisin, että suurin osa ihmisistä, on sitä mieltä, että vain Suomessa tehdään asiat oikein vaikkapa nyt omilleen muuton tai lasten kasvatuksen suhteen, mutta kun on nähnyt, että asiat toimivat yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun ne tehdään toisella tavalla, sitä osaa suhtautua vähemmän jyrkästi asioihin.[/QUOTE]

Hmm, uskot siis, että täytyy nähdä vaihtoehtoja voidakseen kuvitella niitä? Jaa. Kummasti monet kykenevät kyseenalaistamaan vaikka koko länsimaisen yhteiskunnan tai esim. yhteiskunnan patriarkaalisuuden, vaikka eivät olisi koskaan missään muunlaisissa yhteiskunnissa käyneetkään. Riittävän fiksu ihminen osaa kyllä pohtia kriittisesti myös ns. itsestäänselvyyksiä ja pohtia eri näkökulmista juuri tuollaisia omilleen muuttamisen ja kasvatuksen tapaisia asioita, oli sitten matkustellut tai ei.

 

[Rollolainen]

Kenties liian iso asunto henkilömäärään nähden?

neljä ihmistä asuu 84 neliön neliössä ei ole iso asunto

 

["vieras"]

Mutta sen voin sanoa, etten ikinä tahtonut matkustella. En ole aikuisenakaan tahtonut, pakon edestä on välillä pitänyt. Äitini on matkustellut minua enemmän, minulla ei ole ollut mitään intoa (jos ei autolla liikkumista lasketa lukuun). Luen kyllä National Geographicia ja rakastan kulttuuri- ja tiededokumentteja, mutta pidän matkustamista todella epämiellyttävänä. Olisin siis todennäköisesti inhonnut sitä lapsenakin, koska nykyäänkin vihaan kassien raahaamista, univelkaa, aikaeroja, odottamista, ruuhkaa, turistirysiä... lista on loputon.

Meidän perhe kun matkusteli ei meidän lasten tarvinnut kantaa kasseja, univelkaa/aikaeroa ei tullut koska matkustettiin pisimillään Egyptiin, odottaminen tuntui pieneltä hinnalta siihen nähden minne päästiin lopulta, turistirysiä vältettiin ja matkakohteissa oli rauhallista (ei ruuhkia, melua) Joten nuo miinuspuolet on valintoja!

 

[Birgitte]

Olisiko sellainenkin mahdollista, että sellainen vähävaraisemman tai ei niin hyvätuloisen perheen lapsi voisi lopulta kasvaa itsetunnoltaan vahvaksi ihmiseksi, koska ei ole saanut niin paljoa niitä asioita, joilla ns. ulkoisesti pönkittää omaa itsetuntoaan.
Hienot harrastukset, mittava matkustelu, vaatetus ja vaurausko ne eniten ovat lapsen minäkuvaa muodostavat?

Uskon hyvin, hyvin vahvasti, että lapsen kasvaminen ehjäksi aikuiseksi vaatii positiivisen esimerkin joltakin vahvalta vaikuttajalta (omalla kohdallani äiti) ja sellaiset luonteen vahvat puolet, joilla hän kykenee kääntämään heikkoudetkin voimavaroiksi. Joskus jopa puute voi olla rikkaus, jos se puute osuu tietynlaisen ihmisen kohdalle.

 

["vieras"]

Hmm, uskot siis, että täytyy nähdä vaihtoehtoja voidakseen kuvitella niitä? Jaa. Kummasti monet kykenevät kyseenalaistamaan vaikka koko länsimaisen yhteiskunnan tai esim. yhteiskunnan patriarkaalisuuden, vaikka eivät olisi koskaan missään muunlaisissa yhteiskunnissa käyneetkään. Riittävän fiksu ihminen osaa kyllä pohtia kriittisesti myös ns. itsestäänselvyyksiä ja pohtia eri näkökulmista juuri tuollaisia omilleen muuttamisen ja kasvatuksen tapaisia asioita, oli sitten matkustellut tai ei.

Toki. Mutta valitettavasti näin fiksuja ihmisiä on hyvin, hyvin harvassa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838717]Toki tietoa saa, mutta tieto ja kokemus on täysin eri asioita. Kyllähän sitä töistäkin saa teoriatietoa kirjoista, mutta jostain kumman syystä joka ikinen koulutus taitaa sisältää myös sitä käytännön tekemistä.[/QUOTE]

Tieto ja kokemus ovat eri asioita - joo. Mutta tuollahan oli puhetta siitä, voiko ilman matkailua kasvaa kulttuureista tietoiseksi ja suvaitsevaiseksi". Ja siinä kyllä lukeminen tai muu asioihin perehtyminen on hyvä keino. Jos vaan matkustaa ummikkona jonnekin todetakseen, että "tämä ja tämä asia on täällä huonosti" saattaa tulla jopa ennakkoluulosiempana takaisin. Sen sijaan, jos on lukenut tai muuten perehtynyt asioiden syihin, kuten historiaan, politiikkaan, jne. ymmärtää, miksi asiat ovat kuten ovat ja näkee laajemman kokonaisuuden.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838769]Toki. Mutta valitettavasti näin fiksuja ihmisiä on hyvin, hyvin harvassa.[/QUOTE]

Mitäs luulet, auttaako sitten se matkustaminenkaan, jos ihminen ei ole edes puoliksi niin fiksu?

 

["vieras"]

Tieto ja kokemus ovat eri asioita - joo. Mutta tuollahan oli puhetta siitä, voiko ilman matkailua kasvaa kulttuureista tietoiseksi ja suvaitsevaiseksi". Ja siinä kyllä lukeminen tai muu asioihin perehtyminen on hyvä keino. Jos vaan matkustaa ummikkona jonnekin todetakseen, että "tämä ja tämä asia on täällä huonosti" saattaa tulla jopa ennakkoluulosiempana takaisin. Sen sijaan, jos on lukenut tai muuten perehtynyt asioiden syihin, kuten historiaan, politiikkaan, jne. ymmärtää, miksi asiat ovat kuten ovat ja näkee laajemman kokonaisuuden.

Paras vaihtoehto olisi ihminen, joka on sekä lukenut, että nähnyt itse.

 

[Birgitte]

[QUOTE="vieras";28838760]Meidän perhe kun matkusteli ei meidän lasten tarvinnut kantaa kasseja, univelkaa/aikaeroa ei tullut koska matkustettiin pisimillään Egyptiin, odottaminen tuntui pieneltä hinnalta siihen nähden minne päästiin lopulta, turistirysiä vältettiin ja matkakohteissa oli rauhallista (ei ruuhkia, melua) Joten nuo miinuspuolet on valintoja![/QUOTE]

Kaikki eivät pidä samoista asioista kuin sinä. Minun on helppo ymmärtää se, mikä matkailussa viehättää niitä, jotka siitä pitävät. Miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä, että joitain ihmisiä matkailu ei viehätä ollenkaan?

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28838733]Toki. Mutta pettymys pettymysten perään ei ole hyväksi sekään. Jos lapsi joka ikinen kesä saa pettyä, että taaskaan en päässyt mihinkään muualle kuin naapurimetsään ja keskusten jätskikioskille, niin kyllä se varmasti jättää lapseen jälkensä ja suoraan voi sanoa, että mukavampaa olisi ollut, jos lapsi olisi joskus päässyt jotain muutakin tekemään.[/QUOTE]

No miksi se lapsi olettaa, että hänen kuuluisi päästä muualle? Jos hän ei olettaisi, hän ei pettyisi.

Ihmisen perustarpeita on loppujen lopuksi aika vähän. Se, mitä me nykyään nimitämme "tarpeiksi", on täysin markkinavoimien luomaa kuvitelmaa. Me tarvitsemme matkoja aurinkorannoille, me tarvitsemme hiusvärejä, me tarvitsemme merkkivaatteita ja suuria taloja ainoastaan siksi, että joku on meille niin uskotellut.

Ja nyt siis ollaan siinä pisteessä, että tämän hillittömän kusetuksen purematta nielemistä kutsutaan "kriittiseksi ajatteluksi".

 

["vieras"]

Mitäs luulet, auttaako sitten se matkustaminenkaan, jos ihminen ei ole edes puoliksi niin fiksu?

Auttaa. Olen saanut tämän itse nähdä niin monta kertaa. Täysin idootteille ei auta tietenkään, mutta sellaiselle keskiarvoälykkäälle kyllä.

 

[Ultramariini]

Minä en haluaisi lasteni kasvavan sellaiseen maailmaan ( en tiedä voinko sitä estää ), jossa asiat saavat painavimman arvon sitä kautta, mitä toiset niistä ajattelevat.
Jos matkustelun yhdeksi keskeiseksi syyksi halutaan asettaa se, että lapsi pääsee sitten loman jälkeen sanomaan, että mäkin kävin hei Pulkariassa.

Tai jos auto pitää vaihtaa siksi, että naapuritkin näkee, että on sitä meilläkin kuulkaa nyt se Pemari.

Näin tahallisesti asiaa vähän viereen vieden..:xmas:

ja lisähöysteeksi vielä, onko tavoiteltavaa kasvattaa lapsensa kerskakuluttjaksi.

Vai voisiko ehkä lapsen kasvattaa siihen, että kaikkea ei ehkä ole pakko saada, kuluttaminen voi olla maltillista, kaikki ei ehkä sittenkään kuulu juuri mulle.

Sitäpaitsi sporttidivari on keskitty..:stick:

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838733]Toki. Mutta pettymys pettymysten perään ei ole hyväksi sekään. Jos lapsi joka ikinen kesä saa pettyä, että taaskaan en päässyt mihinkään muualle kuin naapurimetsään ja keskusten jätskikioskille, niin kyllä se varmasti jättää lapseen jälkensä ja suoraan voi sanoa, että mukavampaa olisi ollut, jos lapsi olisi joskus päässyt jotain muutakin tekemään.[/QUOTE]

No jos ei pääse minnekään muualle kuin naapurimetsään tai jätskikioskille, vaikka olisi halunnut, niin ongelma ei taidakaan olla rahanpuute?

 

[jfkdsjöfs]

Miksi niin moni lässyttää nyt, että pitäisi saada kaikki? Eikö todella ole välimuotoa? Minua köyhän perheen lapsena ahdosti se ikuinen stressi niistä päivistä kun tuli luistelua, tuli leirejä, tuli uintia ja sen rahan saaminen niihin ja sen häpeän odottaminen kun ei ole varaa mihinkään. Jos olikin, siihen piti pihistellä ja nipistää kaikesta. Housut kuluivat rikki niin piti kavereille selitellä, "etten vaan ole jaksanut uusia katsoa vielä". Kaikilla (huom ei vain rikkailla) oli käyttörahaa leirikoulussa ja säästin pienestä viikkorahastani edes sen verran, ettei tarvinnut nolostua kun ei ole sitä kymppiä rahaa viikon leirillä.

Kesälomapaikassa joka saatiin ns tuettuna, piti hävetä kun tiesin pitäjien tietävän ettei ollut varaa itse maksaa siitä ja kohtelusta pystyi päätellä mitä mieltä ovat tällaisista loisista.

Ei saanut edes niitä yksiä merkkikenkiä, laukkua tai mitään koko lapsuudessa ellei joku kiltti sukulainen erehtynyt säälimään. Siis en tarkoita mitään burberryä, vaan edes muutaman kympin hienompaa laukkua samaan aikaan kun muilta löytyi vaatekaapit pursuten hienoja uusia vaatteita.

Piti ävetä sitä jättipuhelinta jota piti pitää useita vuosia kun muilla oli tavalliset puhelimet. Ei siis olisi tarvinnut viimeistä huutoa olla, mutta edes tavallinen!

Kaiken pienenkin saaminen tuntui pahalta kun tiesin että se on heikosta elintasosta kiinni, uudet kynät syksyllä oli sellainen lohkasu, että se tuntui. Ei vaan voinut ajatella iloisena, että ihanaa saada kyniä vaan aina pienellä huonolla omatunnolla hypistelin niitä uuttuutta kiiltäviä kyniä.

Nykyään kaupassa tuntuu ihan uskomattomalle, että voin oikeasti ostaa vaikka salaattia, lisäksi lohta ja vaikka ihan jogurttiakin, eikä tarvitse edes miettiä asiaa. Voin ostaa hurjana vaikka MUROJA! Vaikka ne ovat niin kalliita.

Että jos joku vielä väittää että pitää kaikki saada niin haistakaa paska. En halua omalle lapselleni taloudellisesti ahdistavaa lapsuutta jossa kaikesta piti stressata, esittää ettei haluakaan ja nipistää joka asiassa. Haluan ihan tavallisen lapsuuden. Suuruudenhulluksi tulen välillä ja tuntuu sydäntäriipaisevalta jos lapsi ei saa jotain, mutta olen päättänyt ettei saakaan. Kuitenkin niistä normaaleista asioista ei meillä tarvitse ahdistua.

Välillä pitää toppuutella itseään, ettei saa ahnehtia lapselle kaikkia leluja vain siksi että oma lapsuus oli niin köyhä. Olisikin ollut ihan vain tavallinen taloustilanne.

Koulukirjoistakin piti huokailla ja etsiä pää punasena pitkin kaupunkia kirjastoista kun ei vaan ollut varaa ja nekin jotka piti ostaa, tuottivat suuria huokailuja ja taas nipistettiin. Tästä toki piti minua muistutella, että ollaan niin uhrauduttu kun ne vitun kirjatkin sain.

Eli älkää suurennelko, köyhä vs ylimenevä yltäkylläisyys ei ole ainoat vaihtoehdot.

 

["vieras"]

Kaikki eivät pidä samoista asioista kuin sinä. Minun on helppo ymmärtää se, mikä matkailussa viehättää niitä, jotka siitä pitävät. Miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä, että joitain ihmisiä matkailu ei viehätä ollenkaan?

Et ole kokenut hyvin järjestettyä matkaa, koska sulla on kuva että se on kauhean epämielyttävää ja vaivalloista. Itsekään en ole yli vuoteen käynyt ulkomailla, joten ymmärrän ettei aina jaksa kiinnostaa tai ei vaan onnistu lähteä jos ei saa lomaa tms.

 

["vieras"]

No miksi se lapsi olettaa, että hänen kuuluisi päästä muualle? Jos hän ei olettaisi, hän ei pettyisi.

Ihmisen perustarpeita on loppujen lopuksi aika vähän. Se, mitä me nykyään nimitämme "tarpeiksi", on täysin markkinavoimien luomaa kuvitelmaa. Me tarvitsemme matkoja aurinkorannoille, me tarvitsemme hiusvärejä, me tarvitsemme merkkivaatteita ja suuria taloja ainoastaan siksi, että joku on meille niin uskotellut.

Ja nyt siis ollaan siinä pisteessä, että tämän hillittömän kusetuksen purematta nielemistä kutsutaan "kriittiseksi ajatteluksi".

Tässä tulee tietysti kuvioon juurikin se ympäröivä yhteiskunta. Toki voit opettaa lapsesi kriittisiksi ajattelijoiksi ja että kaikkea ei voi, eikä tarvi saada. Mutta on aika järkyttävän epätodennäköistä, että pystyisit opettamaan lapsesi ihmisiksi, joita ei vähääkään kiinnosta toiset ihmiset ja heidän mielipiteet, jotka eivät halua harrastaa mitään tai käydä ikinä missään, jotka eivät halua kotiin telkkaria tai tietokonetta tai kännykkää vaan jotka haluavat istua kanssasi tyhjällä olohuoneen lattialla meditoiden ja ajatellen Afrikan köyhiä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838787]Auttaa. Olen saanut tämän itse nähdä niin monta kertaa. Täysin idootteille ei auta tietenkään, mutta sellaiselle keskiarvoälykkäälle kyllä.[/QUOTE]

Entä, jos keskivertoälykäs ei pääse matkustamaan paikanpäälle, mutta saa mahdollisuuden opiskella, lukea, tutustua erilaisiin ihmisiin (ehkä jopa muualla asuneisiin), tms?

 

[Birgitte]

[QUOTE="vieras";28838795]Et ole kokenut hyvin järjestettyä matkaa, koska sulla on kuva että se on kauhean epämielyttävää ja vaivalloista. Itsekään en ole yli vuoteen käynyt ulkomailla, joten ymmärrän ettei aina jaksa kiinnostaa tai ei vaan onnistu lähteä jos ei saa lomaa tms.[/QUOTE]

Sovitaan, että sinä saat pitää oman kantasi, ja minä edelleenkin matkustan kotisohvalta käsin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

 

[Eedla]

Siis katsokaa nyt herranjumala millaisessa maailmassa me elämme :O
Eikö kenellekään muulle tosiaan tule mieleen, että tässä on jotain tosi pahasti pielessä?

Kuuluuko ihmisen todellakin saada kaikki, mitä TEKEE MIELI?
Miksi tavaroiden määrä ja merkki on tekijä, joka määrittelee ihmisen arvon?
Miksi edellisten seurauksena ei keskustella siitä, miten lapset pitäisi kasvattaa jotta he eivät syrjisi toisiaan lippalakkien perusteella vaan todetaan vain että lippalakki on välttämätön ettei syrjitä?
Minkä takia meillä ei ole kehittäviä harrastuksia, jotka eivät maksa 400€/lukukausi?

oon niin samaa mieltä. Tää länsimainen materialistisuus on jitain niin yököttävää. Onneksi sille tulee loppu kun talous tästä kaatuu.

Itse oon pyrkiny opettamaan lapsiani ennenkaikkea ekologiseen ja eettiseen elämäntapaan,siihen ei kuulu kerskakulutus eikä ylenmääräinen matkustelu varsinkaan lentokoneella. Toki lapselle on ikävää jos ei koskaan saa mitään mitä toisilla on mut ei lapsen tarvi myöskään saada kaikkea mitä toisilla on. On terveellistä oppia se ettei kaikkea voi saada.

 

["vieras"]

No jos ei pääse minnekään muualle kuin naapurimetsään tai jätskikioskille, vaikka olisi halunnut, niin ongelma ei taidakaan olla rahanpuute?

En tiedä, ainakin tämä palsta tuntuu olevan täynnä ihmisiä, joilla ei riitä rahat edes ruokaan, saati sitten bussilippuun naapurikaupunkiin tai museon pääsymaksuun.