Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

["vieras"]

Aika harva kuitenkaan taitaa köyhyyttä ihannoida. Useimmiten pienituloisa pidetään idiootteina jotka ei mistään mitään ymmärrä. Se pitää yhtä vähän paikkansa kuin se että kaikki rikkaat käyttävät merkkivaatteita ja/tai ovat pinnallisia.

Oletko kenties uusi tällä palstalla? Joo, oikeassa elämässä sitä ilmenee vähemmän, mutta kyllä sitä on. Köyhyyden ihannoija on tosin aika lailla tasan kaksi ryhmää, ituhipit, joiden mielestä on "niin siistii kun ei oo rahaa ja hei eiks maailmakin ois paljo kivempi paikka ilman rahaa kun kaikki vaan tiijätkö auttais toisii silleen ihan vaan niinku hyväntahtosuutaan" ja toinen ryhmä on köyhät, jotka ovat myös katkeria ja kateellisia ja yrittävät sen takia selitellä, että köyhyys on ainoa oikea tapa. Palstalla joulukuu on parasta kyseisen ilmiön bongaamiseen. Jos perheessä saa paljon joululahjoja, ei perheellä ole muita arvoja kuin raha ja koko joulussa on kyse vain materiasta. Jos taas jouluna ei saa kuin yhden tai kaksi lahjaa, on perheessä ihanan lämmin joulu, jossa tärkeintä on yhdessäolo ja rauhoittuminen.

 

["Vieras"]

Ei se rikkaus tuo onnea. Minä olin köyhän yksinhuoltajaperheen lapsi. Vaatteet tulivat käytettyinä ja harrastusvälineet lainattiin tai niissäkin jouduin tyytymään muiden vanhoihin. Harrastukset olivat edullisimmasta päästä, 4h-kerho ja pianotunnit. Joskus pääsin rikkaammasta perheestä olevan kaverin mukana tallille, mutta en voinut ratsastaa, koska siihen ei ollut varaa, kuin harvoin. Ulkomaanmatkat rajoittuivat yhteen Ruotsin risteilyyn.

En silti voi sanoa kärsineeni asiasta kauheasti. Minua ei kiusattu ja muita tyhmempikään en koe olevani sen vuoksi, etten päässyt koskaan ulkomaille. Lapsena luin paljon, kirjasto oli köyhälle hyvä harrastus.

Sen sijaan mietin usein, että oppiiko liian hyvälle tottunut ihminen arvostamaan saavuttamiansa tavoitteita tai materiaa. Pelkään, että lapsilleni tarttuu malli nykyajan kulutusmallista. Omien lasteni ei tarvitse elää köyhyydessä ja heillä on enemmän, kuin minulla koskaan oli. Silti toivoisin, että lapseni ymmärtäisivät, että raha ei kasva puussa ja tavarapaljous/merkkivaatteet eivät tee onnellisemmaksi ketään. Minä olin lapsena ylpeä saavutuksestani ja onnellinen saatuani tavaran, johon olin säästänyt pitkään. Monelle lapselle tavaran saaminen on itsestäänselvyys, joka tulee, kuin Manulle illallinen, sormia napsauttamalla. Lapseni ovat päässeet pari kertaa kiertelemään pohjoismaita, ja minäkin vihdoin tietenkin aikuisikään päästyäni ulkomaille. Kyllä maailmaa on kiva nähdä, mutta ei se ole pakollista.

Uskon, että tähän nykyisenkaltaiseen kulutushysteriaan tulee jotain rajaa taloustilanteen tästä vielä heiketessä.Miten pärjäävät ne, joilla on aina ollut kaikki haluttu saatavilla. Moni jättilainan kanssa kamppaileva saa tehdä töitä entistä pidempiä päiviä ja silti rahaa tulee jäämään vähemmän, koska hinnat kallistuvat. Minä haluaisin tarjota lapsilleni enemmän aikaani ja yhteistä tekemistä, koska uskon, että se tulee ennenpitkää olemaan heille tärkeämpi asia, kuin se että on rahaa millä rällätä.

Aloittajalle: Asenteet ja ennakkoluulot luovat aikuiset. Ei köyhyys tarkoita sitä, että lapsi kärsii. Enemmän kärsii ne, joille rahalla yritetään korvata yhdessäolo ja hyvittää se, että koskaan kukaan ei ole paikalla.

 

[hmjt]

[QUOTE="vieras";28838922]Oletko kenties uusi tällä palstalla? Joo, oikeassa elämässä sitä ilmenee vähemmän, mutta kyllä sitä on. Köyhyyden ihannoija on tosin aika lailla tasan kaksi ryhmää, ituhipit, joiden mielestä on "niin siistii kun ei oo rahaa ja hei eiks maailmakin ois paljo kivempi paikka ilman rahaa kun kaikki vaan tiijätkö auttais toisii silleen ihan vaan niinku hyväntahtosuutaan" ja toinen ryhmä on köyhät, jotka ovat myös katkeria ja kateellisia ja yrittävät sen takia selitellä, että köyhyys on ainoa oikea tapa. Palstalla joulukuu on parasta kyseisen ilmiön bongaamiseen. Jos perheessä saa paljon joululahjoja, ei perheellä ole muita arvoja kuin raha ja koko joulussa on kyse vain materiasta. Jos taas jouluna ei saa kuin yhden tai kaksi lahjaa, on perheessä ihanan lämmin joulu, jossa tärkeintä on yhdessäolo ja rauhoittuminen.[/QUOTE]

En voi sanoa olevani uusi. Tottakai sitä omaa elämää tämän tyyppisissä keskusteluissa puollustellaan. Niinhän sinäkin teet.

 

["vieras"]

Ymmärrän pointtisi, mutta ihan oikeasti... kai nyt nykyisin kaikki tietävät muutenkin, että kieli on erilaista, ruoka on erilaista, rakennukset ovat erilaisia... Mutta toki on hienoa päästä näkemään ja kokemaan se itse (joskin ruokia pääsee kyllä kokemaan ihan Suomessakin). Aika harvan varmaan tarvitsee matkustaa paikan päälle tajutakseen, että "hitto vie, maantiedon kirja oli sittenkin oikeassa ja palmuja on olemassa"

Totta kai, mutta pointti on juurikin se, että asian ymmärtää eri tavalla, kun sen näkee oikeasti. Ei tietystikään kaikkien kohdalla, mutta hyvin usean kohdalla se menee niin. Toki he tietävät, että muualla on erilaista, mutta se konkretisoituu kun sen oikeasti kokee itse ja siihen saa ehkä uusia näkökulmia.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28838881]merkkivaatteita käyttävät ovat pinnallisia ja aivopestyjä ihmisiä, joilla ei ole oikeita arvoja.[/QUOTE]

Vain silloin, jos he uskovat niiden merkkivaatteiden olevan hyvän elämän edellytys. Jos he todella uskovat, että kaikki nämä nykyajan turhuudet ovat itsestäänselvästi osa kunnollisten ihmisten elämää, jotka kaikkien tulisi saada. Jos aiheesta koulukiusaaminen tulee ensimmäisenä mieleen, että kaikilla pitäisi olla ne merkkivaatteet ettei kiusata.

Että kyllä minua tavallaan ahdistaa tämä touhu. Kuinka moni on menettänyt itsetuntonsa ja kärsinyt pohjimmiltaan ainoastaan siksi, että jotkut jo rikkaat jossain tahtovat aina vain lisää rahaa ja sitä saadakseen manipuloivat ihmiset uskomaan näihin "tarpeisiin"? Minusta se ei ole oikein.

 

[Neydan]

Hmm, uskot siis, että täytyy nähdä vaihtoehtoja voidakseen kuvitella niitä? Jaa. Kummasti monet kykenevät kyseenalaistamaan vaikka koko länsimaisen yhteiskunnan tai esim. yhteiskunnan patriarkaalisuuden, vaikka eivät olisi koskaan missään muunlaisissa yhteiskunnissa käyneetkään. Riittävän fiksu ihminen osaa kyllä pohtia kriittisesti myös ns. itsestäänselvyyksiä ja pohtia eri näkökulmista juuri tuollaisia omilleen muuttamisen ja kasvatuksen tapaisia asioita, oli sitten matkustellut tai ei.

Oletko asunut ulkomailla? Jos olet, niin muistatko ne muutokset, joita ajatusmaailmassa tapahtui sinä aikana?

Minun mielestäni en olisi päässyt lähellekään tätä ajatusmaailmaa ilman ulkomaan oleskelua, enkä ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka sanoisi ettei oma ulkomaan oleskelu ole muuttanut tavassa ajatella yhtään mitään.

 

[toinen vieras]

En voi sanoa olevani uusi. Tottakai sitä omaa elämää tämän tyyppisissä keskusteluissa puollustellaan. Niinhän sinäkin teet.

Ai muiden kustannuksella? Kas kun en itse tuo puolustukseeni koskaan toisen halveksimista. Ei normaali ihminen niin tee.

 

["vieras"]

En voi sanoa olevani uusi. Tottakai sitä omaa elämää tämän tyyppisissä keskusteluissa puollustellaan. Niinhän sinäkin teet.

Mutta maailma ei ole oikeasti niin mustavalkoinen mitä se monen mielestä tuntuu olevan. Sitä omaa elämää voi puolustella haukkumatta muiden elämää.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838935]Totta kai, mutta pointti on juurikin se, että asian ymmärtää eri tavalla, kun sen näkee oikeasti. Ei tietystikään kaikkien kohdalla, mutta hyvin usean kohdalla se menee niin. Toki he tietävät, että muualla on erilaista, mutta se konkretisoituu kun sen oikeasti kokee itse ja siihen saa ehkä uusia näkökulmia.[/QUOTE]

Kyllä vain. Tämä on niitä matkailun hyötyjä.

 

["vieras"]

Oletko asunut ulkomailla? Jos olet, niin muistatko ne muutokset, joita ajatusmaailmassa tapahtui sinä aikana?

Minun mielestäni en olisi päässyt lähellekään tätä ajatusmaailmaa ilman ulkomaan oleskelua, enkä ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka sanoisi ettei oma ulkomaan oleskelu ole muuttanut tavassa ajatella yhtään mitään.

Niin samaa mieltä!

terv. tähän mennessä neljä vuotta viidessä eri maassa viettänyt vieras, joka tässä on samasta asiasta jankuttanut

 

["vieras"]

Ymmärrän pointtisi, mutta ihan oikeasti... kai nyt nykyisin kaikki tietävät muutenkin, että kieli on erilaista, ruoka on erilaista, rakennukset ovat erilaisia... Mutta toki on hienoa päästä näkemään ja kokemaan se itse (joskin ruokia pääsee kyllä kokemaan ihan Suomessakin). Aika harvan varmaan tarvitsee matkustaa paikan päälle tajutakseen, että "hitto vie, maantiedon kirja oli sittenkin oikeassa ja palmuja on olemassa"

Elä viiti, nyt kyllä aliarviot mutta myös teet itsestäsi hieman yksinkertaisen. Itse ainakin ulkomailla matkustellessa olen oppinut arvostamaan Suomea, meidän sosiaaliturvaa (espanjassa meiltä kaveriporukalla vietiin laukut 17-vuotiaina eikä poliisi voinut tehdä siellä mitään muuta kun lohduttaa) koulutusjärjestelmää jne. NIitä tulee miettineeksi vasta kun kokee sen omakohtaisesti, miten hienoa on todella syntyä tänne.

Lisäksi kielitaidon arvostus tai oikeastaan välttämättömyys nykymaailmassa tuli opittua kantapään kautta! Matkailun ansiosta olen halunnut opiskella englanninkielen tosi sujuvaksi, se tuli opittua myös tuolla espanja reissulla kun tutustuin silloiseen englantilaiseen poikaystävään.

Kulttuuri on aivan toisenlainen ja mielenkiintoinen ulkomailla. Kaikki systeemit, tavat, ruoka, luonto, ilmasto, KAIKKI on upeaa ja ihmeellistä suomitytölle/pojalle.

Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.. =)

 

["vieras"]

Vain silloin, jos he uskovat niiden merkkivaatteiden olevan hyvän elämän edellytys. Jos he todella uskovat, että kaikki nämä nykyajan turhuudet ovat itsestäänselvästi osa kunnollisten ihmisten elämää, jotka kaikkien tulisi saada. Jos aiheesta koulukiusaaminen tulee ensimmäisenä mieleen, että kaikilla pitäisi olla ne merkkivaatteet ettei kiusata.

Että kyllä minua tavallaan ahdistaa tämä touhu. Kuinka moni on menettänyt itsetuntonsa ja kärsinyt pohjimmiltaan ainoastaan siksi, että jotkut jo rikkaat jossain tahtovat aina vain lisää rahaa ja sitä saadakseen manipuloivat ihmiset uskomaan näihin "tarpeisiin"? Minusta se ei ole oikein.

Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ja jos on, kuinka paljon? Itse en taida tuntea yhtään. Sellaisia kyllä tunnen, jotka nauttivat asioista, joita rahalla saavat, mutta eivät he pidä niitä asioita minään kunnollisuuden edellytyksenä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Tomi";28838475]

Lukion opettajana huomaan aika nopeasti, jos joku nuori ei ole kokenut matkustelua/kulttuuria yhtä paljon, kuin ikätoverinsa ja se näkyy tyhmyytenä monessa asiassa, vaikka nuori itsessään olisikin motivoitunut ja mukava tyyppi.[/QUOTE]

En jaksa lukea koko ketjua, ehkä tätä esille ottamaani asiaa on jo puitukin.
Tyhmyyshän on jotain muuta kuin tiedon puutetta, erikoinen sanavalinta lukion opettajalta...Ei kai se matkustelu sentään älykkyyteen vaikuta vaikka varmasti monelle hyvää tekeekin.

 

[Ultramariini]

Minä pidän matkustelusta ja uskon sen jopa avartaneen minua. Joskin matkustelulla on myös kääntöpuolensa, tai miten sen ilmaisisi. . matkustelu saa aikaan haluja ja tarpeita, päästä aina uudelleen matkustamaan.. ( tässä tosin myös mainoksilla on provosoiva vaikutus ) enkä tiedä, onko se matkailun avartava vaikutus sittenkään niin avartava, jos se saa minut uskomaan, että elämäni on vajaampaa ilman jotakin matkaa ( sitä mitä juuri sillä hetkellä satun haluamaan )..


Olisinko kuitenkin onnellisempi avartumattomampana , siististi supistettuna omaan pieneen viitekehykseeni ja asuinmaahani, jos en osaisi muualle edes kaivata ?


Tekisikö se minusta tyhmemmän, jos mieluummin olisin Tuurissa kuin Toscanassa.

( no joo, toi oli jo huono.)
'


en ole käynyt kummassakaan..:xmas:

 

[Mörköäiti]

Oletko asunut ulkomailla? Jos olet, niin muistatko ne muutokset, joita ajatusmaailmassa tapahtui sinä aikana?

Minun mielestäni en olisi päässyt lähellekään tätä ajatusmaailmaa ilman ulkomaan oleskelua, enkä ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka sanoisi ettei oma ulkomaan oleskelu ole muuttanut tavassa ajatella yhtään mitään.

Valitettavasti en ole asunut ulkomailla - se oli vahvasti suunnitteilla, mutta perheenlisäys ehti väliin eikä enää tullut pienen lapsen kanssa lähdettyä. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Kaikki kokemukset voivat tuoda muutoksia ajatusmaailmaan, ja ulkomailla asuminen lienee niitä, joissa saa vahvimman kontrastin entiseen/tuttuun. Juuri tämänkaltaista hain siinä, kun kirjoitin, että tavallinen perusmatkaaja ei pääse samalla lailla "sisään" toiseen kulttuuriin kuin ihminen, joka pelkän turistireissun sijaan oikeasti tutustuu ihmisiin ja elää heidän kanssaan.

Ja siis ketjussa puhuttiin matkustamisesta, mikä on eri asia kuin asua ulkomailla, kuten itsekin varmaan allekirjoitat. Itse rakastan matkustamista ja matkustan todella mielelläni, toivon myös että voin viedä lapsiani moniin, erilaisiin kohteisiin ulkomailla - ja toisaalta kotimaassa myös. Toivoisin, että voisin joskus asuakin ulkomailla - joten jos olet saanut teksteistäni käsityksen, että väheksyisin tai en olisi kiinnostunut, niin se ei pidä paikkaansa. Lähinnä vastustan ajattelua, että ihminen (nuori), joka ei ole matkaillut, on tyhmempi, ja vastaavasti matkustellut ihminen (nuori) olisi automaattisesti fiksumpi, suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja mitähän vielä...

 

[Ultramariini]

Kulinaristisia nautintoja vaille jäävien lasten lapsuus olisi toki aika kamalaa.
Ajatella: ankeaa ja ahdistavaa aurajuustoton asumus. :xmas:

( hei Moraalinvartija:wave: huomaatko kuinka pidän tätä keskustelun tasoa yllä )

 

[Viikate]

Täytynee tyrkätä lusikkansa soppaan. Itse kasvoin suht. varakkaassa perheessä elämäni ensimmäiset 13 vuotta ja sain harrastaa mitä mielin ja matkustella. Elämä oli epävakaata jo ennen kouluikää, sen muistan, mutta erityisen vaikeaksi se muuttui isäni alkoholisoiduttua kunnolla ollessani n. 8-vuotias. Seuraavat 5 vuotta olivat hirveitä. Äitini rakasti minua ja sisaruksiani ja rahaa paloi edelleen, oli viimeisen päälle harrastusvermeet ja syvimmän laman aikaan lähdettiin komeasti Disney Worldiin. Isä joi jatkuvasti enemmän ja muuttui jatkuvasti arvaamattomammaksi.

Äiti otti meidät lapset ja lähti viimein, kun olin 13-vuotias ja nähnyt jo liikaakin kaikenlaista. Elämä muuttui taloudellisesti tiukemmaksi, kalliit harrastukset loppuivat ja asunto oli vaatimattomampi. Mutta sitä sisäistä rauhaa ja vuosikausia kestäneen pelon päättymistä ei mikään summa korvaa. Elämä oli antanut perspektiiviä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28838960]Elä viiti, nyt kyllä aliarviot mutta myös teet itsestäsi hieman yksinkertaisen. Itse ainakin ulkomailla matkustellessa olen oppinut arvostamaan Suomea, meidän sosiaaliturvaa (espanjassa meiltä kaveriporukalla vietiin laukut 17-vuotiaina eikä poliisi voinut tehdä siellä mitään muuta kun lohduttaa) koulutusjärjestelmää jne. NIitä tulee miettineeksi vasta kun kokee sen omakohtaisesti, miten hienoa on todella syntyä tänne.

Lisäksi kielitaidon arvostus tai oikeastaan välttämättömyys nykymaailmassa tuli opittua kantapään kautta! Matkailun ansiosta olen halunnut opiskella englanninkielen tosi sujuvaksi, se tuli opittua myös tuolla espanja reissulla kun tutustuin silloiseen englantilaiseen poikaystävään.

Kulttuuri on aivan toisenlainen ja mielenkiintoinen ulkomailla. Kaikki systeemit, tavat, ruoka, luonto, ilmasto, KAIKKI on upeaa ja ihmeellistä suomitytölle/pojalle.

Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.. =)[/QUOTE]

No siinä viestissäni oli hymiö, koska ei ollut ihan vakavalla naamalla kirjoitettu. Mutta siis, tarkoitin, että eivät ihmiset enää elä missään komerossa, kyllä tietoa ja ymmärrystä on eri lailla kuin joskus ennen.

Tuo, mitä kirjoitit, on ihan tuttua - matkailu on hauskaa ja ihanaa ja mielenkiintoista ja innostavaa... niin. En ole siitä missään vaiheessa eri mieltä ollutkaan.

 

[Neydan]

Valitettavasti en ole asunut ulkomailla - se oli vahvasti suunnitteilla, mutta perheenlisäys ehti väliin eikä enää tullut pienen lapsen kanssa lähdettyä. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Kaikki kokemukset voivat tuoda muutoksia ajatusmaailmaan, ja ulkomailla asuminen lienee niitä, joissa saa vahvimman kontrastin entiseen/tuttuun. Juuri tämänkaltaista hain siinä, kun kirjoitin, että tavallinen perusmatkaaja ei pääse samalla lailla "sisään" toiseen kulttuuriin kuin ihminen, joka pelkän turistireissun sijaan oikeasti tutustuu ihmisiin ja elää heidän kanssaan.

Ja siis ketjussa puhuttiin matkustamisesta, mikä on eri asia kuin asua ulkomailla, kuten itsekin varmaan allekirjoitat. Itse rakastan matkustamista ja matkustan todella mielelläni, toivon myös että voin viedä lapsiani moniin, erilaisiin kohteisiin ulkomailla - ja toisaalta kotimaassa myös. Toivoisin, että voisin joskus asuakin ulkomailla - joten jos olet saanut teksteistäni käsityksen, että väheksyisin tai en olisi kiinnostunut, niin se ei pidä paikkaansa. Lähinnä vastustan ajattelua, että ihminen (nuori), joka ei ole matkaillut, on tyhmempi, ja vastaavasti matkustellut ihminen (nuori) olisi automaattisesti fiksumpi, suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja mitähän vielä...

Ymmärrän pointtisi hyvin, enkä todellakaan ajattele että matkustelu/ulkomailla eläminen olisi ehdoton edellytys sivistykselle. Meillä on paljon ulkomaalaisia ystäviä ja toki sekin ruokkii ymmärrystä.

Kuitenkin olen iloinen, että minulla on taloudelliset mahdollisuudet tukea lapseni matkailua, vaihto-oppilasvuotta tai muuta ulkomaan oleskelua.
Nyt täytyy vain toivoa, että lapsesta kasvaa matkailua rakastava

 

["ville"]

Olipahan jokseenkin idioottimainen aloitus mikäli ei provoksi ollut tarkoitettu ja mammathan näköjään juoksee perässä kuin lampaat.

 

["vieras"]

Valitettavasti en ole asunut ulkomailla - se oli vahvasti suunnitteilla, mutta perheenlisäys ehti väliin eikä enää tullut pienen lapsen kanssa lähdettyä. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Kaikki kokemukset voivat tuoda muutoksia ajatusmaailmaan, ja ulkomailla asuminen lienee niitä, joissa saa vahvimman kontrastin entiseen/tuttuun. Juuri tämänkaltaista hain siinä, kun kirjoitin, että tavallinen perusmatkaaja ei pääse samalla lailla "sisään" toiseen kulttuuriin kuin ihminen, joka pelkän turistireissun sijaan oikeasti tutustuu ihmisiin ja elää heidän kanssaan.

Ja siis ketjussa puhuttiin matkustamisesta, mikä on eri asia kuin asua ulkomailla, kuten itsekin varmaan allekirjoitat. Itse rakastan matkustamista ja matkustan todella mielelläni, toivon myös että voin viedä lapsiani moniin, erilaisiin kohteisiin ulkomailla - ja toisaalta kotimaassa myös. Toivoisin, että voisin joskus asuakin ulkomailla - joten jos olet saanut teksteistäni käsityksen, että väheksyisin tai en olisi kiinnostunut, niin se ei pidä paikkaansa. Lähinnä vastustan ajattelua, että ihminen (nuori), joka ei ole matkaillut, on tyhmempi, ja vastaavasti matkustellut ihminen (nuori) olisi automaattisesti fiksumpi, suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja mitähän vielä...

Matkustamisella ei ole mitään tekemistä tyhmyyden tai fiksuuden kanssa. Ja nuo muutkin ominaisuudet riippuvat ihmisestä. Mutta se matkailu silti avartaa. Nykyään onneksi voi matkustaakin niin monella eri tavalla, esimerkiksi sohvasurffailu antaa jo ihan erilaisen kuvan paikallisesta elämästä kuin hotellissa asuminen

Mä olen esimerkiksi ollut Kiinassa viikon kiinalaisessa perheessä ja kyllä siinä pääsi todellakin näkemään paikallista elämää. Jopa enemmän mitä asuessani vuoden eräässä toisessa maassa, koska siellä asuin perheeni kanssa ja opiskelin ulkomaalaisten parissa, joten itse paikallisten elämään ei niin tutustunut vaikka kulttuuriin muuten toki.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="ville";28839013]Olipahan jokseenkin idioottimainen aloitus mikäli ei provoksi ollut tarkoitettu ja mammathan näköjään juoksee perässä kuin lampaat.[/QUOTE]

Mä kirmaan.

 

[fortunate]

Mä en oikeastaan edes ymmärrä, mistä te puhutte. Koko ketju täynnä jankutusta matkustelusta ja ulkomailla asumisesta.

Matkustelu tietysti avartaa, mutta matkustelevat ihmiset on hyvin marginaalinen ryhmä maailmassa, eivätkä he taida silti mitenkään viisaudellaan häikäistä.
Ulkomailla asuminen taas on vielä harvinaisempaa jopa meille länsimaalaisille, joten se nyt on sinänsä hieman hassu edes vetää kasvatuskeskusteluun.

Itse en ole irl tottunut tällaiseen asenteeseen ja ilmapiiriin, kuin esimerkiksi tässä ketjussa, joten en osaa sanoa oikein mitään. Hämmästyttää lähinnä, ihmeellistä kouhotusta koko ketju täynnä asioista, jotka mielestäni ovat aika mitättömiä.

Suomen korkeasta elintasosta johtuen ketjussa mainitut asiat ovat meille pitkälti arvovalintoja.
Esimerkkinä omaan tuttavapiiriini kuuluu keskituloinen opettajapariskunta, jotka laittavat kaiken rahansa matkusteluun ja syövät vaikka näkkäriä sen vuoksi, jos tarve vaatii.
Eräällä toisella perheellä on miljoonaomaisuus, mutta perheen teini säästää rahaa pleikkariin.

 

[hmjt]

[QUOTE="vieras";28838946]Mutta maailma ei ole oikeasti niin mustavalkoinen mitä se monen mielestä tuntuu olevan. Sitä omaa elämää voi puolustella haukkumatta muiden elämää.[/QUOTE]

Muiden haukkuminen taas liittyy varallisuuteen kovin vähän. Paitsi tietysti siten että ongelmilla on tapana kasutua ja paineet välillä tupaa johonkin purkautua (mieluummin tietysti muuhun kun toisiin ihmisiin)

Johtuuko köyhyys muista ongelmista vai muut ongelmat köyhyydestä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.

Tämän tyyppinen vastakkain asettelu vaan ei johda oikeastaan mihinkää. Tietyllä tavalla se on ihan hyvää viihdettä ja huvittavuutta tuo lisää se että samassa yhteydessä puhutaan älykkyydestä, sivistyksestä, suvaitsevaisuudesta jne. Viihtynyt olen nyt tarpeeksi, öitä.

 

["vieras"]

Valitettavasti en ole asunut ulkomailla - se oli vahvasti suunnitteilla, mutta perheenlisäys ehti väliin eikä enää tullut pienen lapsen kanssa lähdettyä. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Kaikki kokemukset voivat tuoda muutoksia ajatusmaailmaan, ja ulkomailla asuminen lienee niitä, joissa saa vahvimman kontrastin entiseen/tuttuun. Juuri tämänkaltaista hain siinä, kun kirjoitin, että tavallinen perusmatkaaja ei pääse samalla lailla "sisään" toiseen kulttuuriin kuin ihminen, joka pelkän turistireissun sijaan oikeasti tutustuu ihmisiin ja elää heidän kanssaan.

Ja siis ketjussa puhuttiin matkustamisesta, mikä on eri asia kuin asua ulkomailla, kuten itsekin varmaan allekirjoitat. Itse rakastan matkustamista ja matkustan todella mielelläni, toivon myös että voin viedä lapsiani moniin, erilaisiin kohteisiin ulkomailla - ja toisaalta kotimaassa myös. Toivoisin, että voisin joskus asuakin ulkomailla - joten jos olet saanut teksteistäni käsityksen, että väheksyisin tai en olisi kiinnostunut, niin se ei pidä paikkaansa. Lähinnä vastustan ajattelua, että ihminen (nuori), joka ei ole matkaillut, on tyhmempi, ja vastaavasti matkustellut ihminen (nuori) olisi automaattisesti fiksumpi, suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja mitähän vielä...

Ei siellä ulkomailla tarvitse asua, että näkee ja kokee omakohtaisesti sen mitä on halunnut ja haaveillut. Siihen ei tarvitse kun viikon parin, että saa jo mukavasti kokemusta paikallisesta kulttuurista ja tapaa hauskoja, mukavia ihmisiä Saa mieltä lämmittäviä muistoja roppa kaupalla.