Lapsi raivoaa ruusta ja imee peukaloa jatkuvasti, äitikin alkaa kohta itkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Taidat aina vaan luovuttaa ja lapsi tietää sen. Älä ota stressiä lapsen syömisestä, jos ei syö niin olkoon syömättä. Ja se tahtojen taistelu kestää kauemmin kuin yhden illan tai yhden yön, voin taata sen.

Peukun imemisestä mä en niin huolestuisi, kyllä se loppuu aikanaan.
 
[QUOTE="susu";26286945]Sulla on ilmeisesti ainakin luetunymmärtämisessä ongelmaa.[/QUOTE]

ei vaan minun ongelmani on se että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että joskus voi olla kyseessä muukin kuin se että lapsi pompottelee tahallaan. Muukin kuin kasvatus.

Mä uskon että aloittajakin on päätynyt tuohon ratkaisuun sen jälkeen kun on eka yrittänyt tätä perinteistä vanhemmat päättää mitä tarjotaan ja lapsi sen paljonko syö. Mut sitten jossain vaiheessa se huoli lapsen syömättömyydestä saattaa johtaa siihen ratkaisuun että kunhan syö jotain.

Sulla ei varmaan oo kokemusta lapsesta joka päiviä, viikkoja kuukausia ja jopa vuosia syö vaan 1-2tl jokaisella lämpimällä aterialla. Kyllä se pistää miettii eri vaihtoehtoja.

Siis koska mä lähin siitä oletuksesta että ap on päätynyt ratkaisuun siksi että lapsi söisi jotain(todettuaan pitkällä aikavälillä että ei syö juuri mitään muuten) niin halusin kertoa oman kokemukseni siitä mitä voi tarkoittaa se että terve lapsi syö... Meilläkin on periaatteessa terve lapsi, mutta aivojen toiminta on poikkeavaa(samaten tietysti käytös).

Minä tiedän miltä se tuntuu.

Ja minusta paras neuvo on se että se lapsi kyllä pysyy hengissä, ja parasta on se että ei stressaa asiasta, mutta ottaa samalla selvää että voisko olla jotain mikä aiheuttaa tämän ongelman. koska mitä varhemmin asiaan löytyy syy ja mahd. ratkaisu, sitä parempi lopputulos.

Voi olla että ap on aina ollut sellanen että antaa periksi ja on aina antanut muffinin jos ruoka ei maistu.. ja lapsi on näin oppinut tämän toimintavan. Mutta kun ihmisillä on tapana katsoa elämää omasta näkökulmasta,johon tietysti vaikuttaa omakohtaiset kokemukset, lähdin siitä oletuksesta että hän on aluksi toiminut ns. oikein. ja huoli on saanut hänet toimimaan toisin.

Eli ap tarjoaa jatkossa ruokaa ruoka aikaan, ei tuputa,ei moiti, ei edes katso. Vaan keskittyy omaan syömiseen, ruokailun päätyttyä pistää ruuan pois mitään sanomatta ja tarjoaa ruokaa sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Eikä puhettakaan ruuasta lapsen kanssa. Näin jos kyse on valtataistelusta ongelma ratkeaa(tai jos tästä on tullut negatiivinen asia, niin se negatiivinen tunnelma poistuu).

Mutta jos tästä ei ole apua, suosittelen lukemaan aistiyliherkkyyksistä yms.
Ja esimerkiksi keskittymis ja tarkkaavaisuushäiriö voi tehä sen että lapsi on koko ajan menossa,eikä jaksa keskittyä niin tylsään asiaan kuin ruokailu, hotkaisee vaan pari lusikallista ja taas menee. Refluksikin on otettava huomioon koska lapsi oppii kyllä sen että tietyt ruuat pahentaa närästystä.
 
ei vaan minun ongelmani on se että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että joskus voi olla kyseessä muukin kuin se että lapsi pompottelee tahallaan. Muukin kuin kasvatus.

Mä uskon että aloittajakin on päätynyt tuohon ratkaisuun sen jälkeen kun on eka yrittänyt tätä perinteistä vanhemmat päättää mitä tarjotaan ja lapsi sen paljonko syö. Mut sitten jossain vaiheessa se huoli lapsen syömättömyydestä saattaa johtaa siihen ratkaisuun että kunhan syö jotain.

Sulla ei varmaan oo kokemusta lapsesta joka päiviä, viikkoja kuukausia ja jopa vuosia syö vaan 1-2tl jokaisella lämpimällä aterialla. Kyllä se pistää miettii eri vaihtoehtoja.

Siis koska mä lähin siitä oletuksesta että ap on päätynyt ratkaisuun siksi että lapsi söisi jotain(todettuaan pitkällä aikavälillä että ei syö juuri mitään muuten) niin halusin kertoa oman kokemukseni siitä mitä voi tarkoittaa se että terve lapsi syö... Meilläkin on periaatteessa terve lapsi, mutta aivojen toiminta on poikkeavaa(samaten tietysti käytös).

Minä tiedän miltä se tuntuu.

Ja minusta paras neuvo on se että se lapsi kyllä pysyy hengissä, ja parasta on se että ei stressaa asiasta, mutta ottaa samalla selvää että voisko olla jotain mikä aiheuttaa tämän ongelman. koska mitä varhemmin asiaan löytyy syy ja mahd. ratkaisu, sitä parempi lopputulos.

Voi olla että ap on aina ollut sellanen että antaa periksi ja on aina antanut muffinin jos ruoka ei maistu.. ja lapsi on näin oppinut tämän toimintavan. Mutta kun ihmisillä on tapana katsoa elämää omasta näkökulmasta,johon tietysti vaikuttaa omakohtaiset kokemukset, lähdin siitä oletuksesta että hän on aluksi toiminut ns. oikein. ja huoli on saanut hänet toimimaan toisin.

Eli ap tarjoaa jatkossa ruokaa ruoka aikaan, ei tuputa,ei moiti, ei edes katso. Vaan keskittyy omaan syömiseen, ruokailun päätyttyä pistää ruuan pois mitään sanomatta ja tarjoaa ruokaa sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Eikä puhettakaan ruuasta lapsen kanssa. Näin jos kyse on valtataistelusta ongelma ratkeaa(tai jos tästä on tullut negatiivinen asia, niin se negatiivinen tunnelma poistuu).

Mutta jos tästä ei ole apua, suosittelen lukemaan aistiyliherkkyyksistä yms.
Ja esimerkiksi keskittymis ja tarkkaavaisuushäiriö voi tehä sen että lapsi on koko ajan menossa,eikä jaksa keskittyä niin tylsään asiaan kuin ruokailu, hotkaisee vaan pari lusikallista ja taas menee. Refluksikin on otettava huomioon koska lapsi oppii kyllä sen että tietyt ruuat pahentaa närästystä.

Itseasiassa juurikin mulla sattuu olemaan esim 15 vuoden kokemus nimenomaan aistiyli- ja aliherkkydestä, autismista ym, eli tiedän kyllä kohtuulisen hyvin mistä puhun. Kokemusta löytyy myös täysin terveistä ja omapäisistä lapsista. Sun pitäis lukea niitä viestejä ajatuksella ettei käy niin että ammennat niistä vain sen minkä haluat.
 
Ruoka on oiva vallan väline lapselle. Mikä sen mukavampaa kuin nähdä äiti hermostuneena, kun ei syö. Ja kun ei syö niin voi imeä peukaloa, koska se vasta äitiä hermostuttaakin. Tarjoa lapselle ruokaa ja sen lisänä VÄHÄN maitoa ja leipää. Jos ei syö mitään niin ok, jos syö vain leivän ja maidon niin ok. Älä tee mitään numeroa syömisestä. Ole TÄYSIN neutraali vaikka sisällä kiehuiskin. Ihan oikeasti kokeile ja saattaa kestää pitkääkin ennenkuin tuloksia syntyy. Voimia koitokseen. Tiedän kyllä mitä nirsoilu ja syömättömyys on, kahden nirsoilijan kokemuksella, jotka nyt koululaisina syövät jo hyvin =)
 
Voisiko johtua poskihampaista? Tätä AINA ehdotetaan joka kitinään, mutta joskus osuu oikeaan.. Anna yöksi panadolia ja päiväksikin, jos vaikka auttaisi.

Älä stressaa. Unohda peukku. Tee ruokahetkistä mukavia. Kata kauniisti, asettele ruoka värikkäästi, asettele eri ruoka-aineet erilleen (usein lapset ei tykkää "sotkuista") ja anna syödä mitä syö, älä tee numeroa. Jos lounas menee huonosti, anna välipalalla vaikka jätskiä, uusi ruoka päivälliseksi ja taas sen menekin mukaan iltapala herkuksi/tavalliseksi. Rennosti.
 
Supernannyllä oli tosi hyvät vinkit tuohon syömisasiaan. Mut valitettavasti peukalon imemiseen en ole hänen ohjelmassa törmännyt. Semmosen jakson ku vielä näkis, että miten vierottaa lapsi peukalosta niin kokeilisin heti.
 
En jokaista sinulle tullutta kommenttia jaksanut lukea, mutta vastaan nyt niin kuin itse tämän näen.

Ensinnäkin: lapsi ei tapa itseään nälkään eli pidät nyt kertakaikkiaan pääsi, etkä anna YHTÄÄN MITÄÄN vaihtoehtoista ruokaa. Sitä syödään, mitä pöytään katetaan. Piste. Ei yksikään terve lapsi näännytä itseään loputtomiin.

Toiseksi: tuo paniikin poikanen pois päältä. Kun sinä suhtaudut ruokailuihin stressaten, lapsikin suhtautuu. Kysy vaikka lapselta, tahtooko hän tänään syödä vai ei, ilmoitat milloin on seuraava ruoka-aika, ja että siihen pitää odottaa jos nyt ei ole nälkä. Kun lapsi ei tule pöytään, anna mennä leikkeihinsä. Ryhmäpaine voi auttaa. Lapsi leikkii aikansa, mutta kokee omituiseksi, kun ei olekaan siellä missä muut: ruokapöydän ääressä. Voi hyvin olla, että lapsi alkaakin pyörimään siinä pöydän ympärillä. ÄLÄ KIINNITÄ HUOMIOTA, vaan jatka syömistä. Älä kysy enää toista kertaa, onko nälkä. Jos lapsi sitten tulee pöytään istumaan, tarjoa ruoka lautaselle ja keskity omaan syömiseen. Jos leikkii, lautanen pois ja lapsi pois pöydästä, ja seuraava ruoka tulee pöytään, kunhan tulee. Se ruokailu on sitten ohitettu. Ryhmäpaine ei ehkä vaikuta vielä ensimmäisillä kerroilla, mutta vähitellen. Seuraa tilannetta, mutta kiinnitä mahdollisimman vähän huomiota lapsen tekemisiin. Ruoka-aika on pyhitetty syömiselle - sitten vaikka muiden syömiselle, jos lapsi itse ei syö - lapsen pitää ymmärtää, ettei muita häiritä millään tavalla. Muiden seuraan pääsee vain, jos tulee itsekin syömään.

Komanneksi: peukalon imemiseen voit kokeilla samaa konstia, mitä olen käyttänyt koiran kouluttamisessa. Joo joo, on kyse lapsesta, mutta luulen, että tämä voi onnistua, joskin vaatii paljon työtä. Aina, kun lapsi tekee eleen laittaakseen peukun suuhun, kiljahda leikkimielisesti ja kiinnitä lapsen huomio jonnekin aivan muualle. Nosta vaikka riehakkaasti syliin tai näytä jotain jännää jostain kirjasta yms. Kun koirani otti tavakseen purra sohvankulmaa, sain puremisen loppumaan kiljahtamalla ja kiinnittämällä huomion johonkin muuhun. Luulisi toimivan lapsellakin. Ideana siis on, että tavaksi tullut peukalon imeminen unohtuu ja lapsi vierottuu siitä, kun ei enää saa tehdä sitä maagista liikettä, joka nyt tapahtuu kuin itsestään.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä yritykseen!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
[QUOTE="vieras";26291320]Jos lounas menee huonosti, anna välipalalla vaikka jätskiä, uusi ruoka päivälliseksi ja taas sen menekin mukaan iltapala herkuksi/tavalliseksi. Rennosti.[/QUOTE]
Juuri näin ei pidä tehdä
 
Tämän: "Jos lounas menee huonosti, anna välipalalla vaikka jätskiä, uusi ruoka päivälliseksi ja taas sen menekin mukaan iltapala herkuksi/tavalliseksi. Rennosti." täytyi olla piruilua. Ei mitenkään mahdollista, että joku voisi 'epähuomiossa' johdattaa ketjun aloittajaa harhaan noin säälittävän huonolla neuvolla.
 
Supernannyllä oli tapaus, joka söi vain leipää. Poika oli 5 tai 6 v. Kaiken muun oksensi. Mutta kun vanhemmat pysyivät tiukkina eivätkä antaneet leipää, vaikka poika kuinka pyysi niin jo rupes ruokakin menemään. Ja oli myös tyttö joka söi vain herkkuja, muuta ei. Olisko ollu 3-4 vuotias. Ruoka-aikaan tyttö sai eteensä annoksen, jos ei syönyt sitä niin annettiin puoli tuntia ruuan olla ja jos ei sinä aikana menny, heitettiin pois. Ja seuraavan kerran sai ruokaa vasta seuraavalla ateeialla.m supernanny käski tarjota ruuan kolme kertaa päivässä lapselle. Siis ilmeisesti aamupala, lounas ja iltapala. Ainakinn aluksi niin, jotta tulis tarpeeks nälkä ja ruokakin maistuis. Pari päivää siinä meni, että tyttö kiukutteli eikä syönyt oikein mitään, mutta sitten rupes menemään ja nimenomaan just sitä ruokaa mitä vanhemmat halus tarjota, ei herkkuja.
 

Similar threads

Yhteistyössä