Lapsi nukahtaa vain sylissä heilutteluun, neuvokaa ?!

Ongelmana on että 4kk lapseni nukahtaa VAIN ja ainoastaan sylissä heilutteluun tai vaunuilla annettuihin todella koviin vauhteihin. Pienokainen ei totisesti nukahda niin, että vain pitäisin häntä sylissä, vaan hän vaatii kunnon keinuttelua ja heiluttelua, muuten ei rauhoitu ei niin millään. Jos pääsee yliväsyneeseen tilaan, joutuu avuksi vielä ottaa jonkin huminan/hurinan, esim. hiustenkuivaajan..

Alkaa olla jo rankkaa, haluaisin opettaa pikkuisen omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta on työlästä joka kerta ensin heilutella sylissä. Monesti kun hänet viimein sänkyyn lasken, alkaa itku uudestaan, ja heiluttelu ja nukutus on aloitettava alusta. Selkä, kädet, jalat kaikki ihan puhki..

Mikä siis neuvoksi? Onko muilla ollut samaa tilannetta? Vaunuunkaan en haluaisi opettaa nukkumaan, sisällä muutenkin ahdas niitä heilutella..

Neuvoja? : /

 

Meillä vauva nukahti syliin 3kk ikäiseksi. Melkein tuohon asti oli hyvin itkuinen tapaus ja siksi "nukutettiin" syliin. Yksi ilta laitettiin pinnikseen, aina kun alkoi itkemään mentiin viereen istumaan, välillä käytettiin sylissä että rauhoittui. Eka iltana meni puoltoista tuntia ennen kuin nukahti, sen jälkeen aika lyheni ilta illalta ja nyt 6kk iässä käydään yleensä kerran laittamassa tutti takaisin kun putoaa suusta ja sen perään kitisee. Jotenkin noin se kai vain on tehtävä, täytyy itse vain pysyä tiukkana vaikka muutamana iltana nukahtaminen kestäisikin. Ei siis huudatettu vauvaa yksinään, vaan tultiin viereen kun alkoi itkemään ja siliteltiin ja välillä syliteltiin. Aina kun ei itkenyt mentiin pois huoneesta.

 

Meillä kun ei auta silittelyt, hyssyttelyt, ei mitkään. Pelkkä syliin ottaminenkaan ei auta, ellei heiluttele. Ja pikkuinen huutaa niin kauan että on päässyt unen päähän sylissä. Sänkyyn ei yksinään nukahda koskaan.

 

Meitin neiti tykkää nypeltää jotain nukahtaessaan, joten olen hänelle antanut unirätin (ihan normiharso siis). Jollain tapaa saa siitä "turvaa", vaikka tuttikin on suussa. Kannattaisiko sinunkin harkita? Jos siinä rätissä olisi vielä äidin tuttu tuoksu, niin voisi toimia entistä paremmin (esim. käytössäsi ollut t-paita/yöpaita tms)? Ehkä sitä rättiä voisi ensin tarjota sylissä / vaunuissa tai missä sitten onkaan tottunut nukahtamaan, ja sitten hiljalleen siirtyä sinne vauvan omaan sänkyyn? Jos kaikki konstit on jo kokeiltu, niin mikset kokeilisi vielä tuotakin!

 

Kyllä nyt on valitettavasti niin, että huutoa on vaan kestettävä. Nuorempi oli (ja on edelleen) haastava nukutettava. Syliin piti saada nukahtaa heijaamiseen. Neuvolasta sain hyviä ohjeita (kannattaa sinunkin soittaa!). Kapalointi, lähes kaljulla vauvalla jopa lakki päähän (ei siis meidän peikonpoikaselle). Vauva laskettiin sänkyyn, oltiin vieressä ja siliteltiin/tassutettiin. Kun huuto oli silmitöntä, otettiin syliin rauhoittumaan, kunnes itkun sävy muuttui ja takaisin sänkyyn. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Älä vaan jätä lasta yksin huutamaan, pidä kättä päällä ja hiljaa laula tai puhu, kunnes rauhoittuu. Mutta siinä vaiheessa, kun lapsi on todellakin nukahtamisen hetkessä (jotkut lapset huutavat aina nukahtamiseensa saakka, sen kuulee sitten itkun sävystä), ole hiljaa, äläkä koske, muuten saat sitten tehdä sitä joka ilta ja yöllä noin tunnin välein. Tosiaan parina ekana iltana meni meilläkin pari tuntia huutokonsertissa ja toista viikkoa meni, että saimme tytön oppimaan. Tyttö oli silloin 4,5kk.

Vaikka se sille tuntuu, ettei vauva muuten osaa nukahtaa, niin kyllä lapset aikanaan sitten nukahtavat kuitenkin, vaikkakin pitkän ja hartaan huudon jälkeen. Ja tämä unillemeno todellakin kannattaa oppia alle puolivuotiaana, sen jälkeen lapsilla on jo piintyneet tapansa ja kaikki on vielä vaikeampaa. Terveydenhoitaja sanoi, että herkät ja aktiiviset lapset ovat yleisimmin näitä nukahtamisongelmaisia ja ne ovat tytöillä yleisempiä kuin pojilla.

Soita neuvolaan, osta korvatulpat ja muutama varapinna ja eikun opettamaan nukkumista!

 

Ihan pakko kommentoida, että unikoulua ei saa aloittaa ennen kuin lapsi on 6kk ikäinen. Ja nuo tassuttelujutut ja ohjeet on kaikki ihan unikouluohjeita. Meillä nukahti tissille ja syliin ja keinutteluun jne. ennen kuin tuli tuo ihana 6kk ikä, jolloin aloitettiin unikoulu ja saatiin poju vihdoin nukahtamaan omaan sänkyynsä.

 

mä taas komppaan tota tillukasta. eihän sitä lasta jätetä yksin, vaan ennemmin vastataan siihen OIKEESEEN itkuun. mulla kolmas vauva menossa, jokaiselle oon tehny samat jutut jo näin pienenä, eikä mitään tunne-elämän vaurioita ole vauva saanut.
Ennemmin oon sellasen unikoulun kannalla, kuin että äiti on ihan väsynyt jonka vauva vaistoaa, eikä nukahda sen helpommin vaikka heiluttaisi kuinka.
Lapselle riittää kyllä jos äiti /isä on lähellä, vastaa itkuun, käy monta kertaa vieressä. silittää hiukan tms.
mulla alle puolivuotias vauva, ja nukahtaa joku pehmo toisessa kainalossa ja riepu toisessa kainalossa joka ilta. lähes itse.
mutta jokainen tekee parhaaksi kattomallaan tavalla. tsemppiä aloittajalle, kokeiles rentouttaa vauvaa jotenkin ennen nukkumaan menoa. tee joka ilta samat kuviot. käytä pesulla, (lämmin kylpy väsyttää tehokkaasti) lue kirja, laula joku sama laulu joka ilta. sulje verhot vauva sylissä, näin se oppii tunnistamaan näistä toistuvista asioista että oikeasti ON nukkumaan menon aika helpotti ainakin meillä arkea.

 

mä taas komppaan tota tillukasta. eihän sitä lasta jätetä yksin, vaan ennemmin vastataan siihen OIKEESEEN itkuun. mulla kolmas vauva menossa, jokaiselle oon tehny samat jutut jo näin pienenä, eikä mitään tunne-elämän vaurioita ole vauva saanut.
Ennemmin oon sellasen unikoulun kannalla, kuin että äiti on ihan väsynyt jonka vauva vaistoaa, eikä nukahda sen helpommin vaikka heiluttaisi kuinka.
Lapselle riittää kyllä jos äiti /isä on lähellä, vastaa itkuun, käy monta kertaa vieressä. silittää hiukan tms.
mulla alle puolivuotias vauva, ja nukahtaa joku pehmo toisessa kainalossa ja riepu toisessa kainalossa joka ilta. lähes itse.
mutta jokainen tekee parhaaksi kattomallaan tavalla. tsemppiä aloittajalle, kokeiles rentouttaa vauvaa jotenkin ennen nukkumaan menoa. tee joka ilta samat kuviot. käytä pesulla, (lämmin kylpy väsyttää tehokkaasti) lue kirja, laula joku sama laulu joka ilta. sulje verhot vauva sylissä, näin se oppii tunnistamaan näistä toistuvista asioista että oikeasti ON nukkumaan menon aika helpotti ainakin meillä arkea.

Unikoulu kotona eli tassuhoito, Vanhempainnetti - MLL

Unikoulua se on, jos tassutellaan ja annetaan lapsen itkeä sitä ei-oikeaaitkua itsekseen, kunnes vastataan hätään. Alle puolivuotiasta ei saa unikoululla opettaa, ei niitä sääntöjä varmaan turhan päiten ole tehty. Jokaisen oma asia tietty, mutta itse en ikinä olis alkanut alle puolvuotiasta kouluttaa. Niin pieni voi vielä tarvita äidin/isän syliä nukahtamiseen ja se on ihan ok. Jos tuntuu ettei jaksa, niin vuorotelkaa tai pyytäkää joku avuksi. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt loppupeleissä. Tsemppiä aloittajalle, kyllä se helpottaa ajan kanssa!

 

Unikoulu kotona eli tassuhoito, Vanhempainnetti - MLL

Unikoulua se on, jos tassutellaan ja annetaan lapsen itkeä sitä ei-oikeaaitkua itsekseen, kunnes vastataan hätään. Alle puolivuotiasta ei saa unikoululla opettaa, ei niitä sääntöjä varmaan turhan päiten ole tehty. Jokaisen oma asia tietty, mutta itse en ikinä olis alkanut alle puolvuotiasta kouluttaa. Niin pieni voi vielä tarvita äidin/isän syliä nukahtamiseen ja se on ihan ok. Jos tuntuu ettei jaksa, niin vuorotelkaa tai pyytäkää joku avuksi. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt loppupeleissä. Tsemppiä aloittajalle, kyllä se helpottaa ajan kanssa!

Voi toki olla että pieni vauva tarvitsee syliä nukahtamiseen ja se hänelle suotakoon, mutta eikös tässä ollut ongelma se, että pelkkä syli ei enää auta vaan täytyy heilua ja hytkyä minkä ehtii, ja tarvittaessa ottaa avuksi hiustenkuivaaja (!) hurisemaan. Se ei enää ole "normaalia" läheisyyden kaipuuta vai onko? Kyllä tuossa on maalaisjärjen käyttö sallittua; jos aloittaja jatkaa samaa nukutusrumbaa vielä 2kk jotta vauva on 6kk niin taitaa olla oma (ja vauvan isän) kroppa niin hajalla ettei sitä lasta sitten sylissä heijata seuraavan puolen vuoden aikana ollenkaan. Ulkopuolisen avun saaminen noihiin tilanteisiin on hankalaa, ja jos pilkkua aletaan viilamaan niin jos se kerta on äidin/isän syli mitä vauva kaipaa niin eipä siinä muiden heilumiset sitten auta.

Mutta jos ei haluta lähteä kokeilemaan sänkyyn nukuttamista (vaikka vanhempien sänkyyn niin että makaa itse vieressä "sylinä"), niin ap voisi kokeilla kantoliinaa tai -reppua. Siinä kädet ja hartiat ainakin pääsee vähemmällä ja useimmat vauvat nukahtavat siihen äidin/isän rytmiin tämän kävellessä ympäriinsä. Yhtäkaikki, siitäkin on edessä vieroitus jossain vaiheessa, mutta voinee tarjota väliaikaisen avun ainakin.

 

ja eihän sitä lasta tarvii kokonaan yksin jättää... mä ainakin seison sängyn vieressä, ja kuuntelen siinä mitä önisee. vauvaa silitän ja saatan jopa heiluttaa jalkaakin. mihin se milloinkin nukahtaa. olkkarin nojatuoli on metrin päässä vauvan pinnasängystä, seinä vaan välissä. en ainakaan ite koe olevani kamala äiti kun näin teen.
vauva pyörii ja önisee sängyssään ennen nukahtamista, sehän on aivan normaalia. välillä pääsee itku, OIKEA itku johon vastataan samantien joko syliin rauhoittamalla tai pullolla jos sattui nälkä jäämään.
Kaikkein tärkeintä on pienen saada lämpöä ja hellyyttä, ja että nukahtaminen on turvallinen juttu eikä pelottava.
Huoneeseen voi jättää pienen valonkin jos tuntuu että ei ihan pilkkopimeään vauva halua jäädä. meillä on tosin vauva tottunut että on aivan pimeää, se valo mikä olohuoneesta kajastaa, on riittävä. muutoin on pimennysverhot aina yön, mäkin nukun paremmin kun on pimeää, kesät vallankin ois kamalia ilman noita verhoja.
Ja nuo unilelut on oikeesti hyvä konsti. mä laitan joka yö eri lelun , näin vauva on tottunut siihen että se ei ole juuri se jämpti, jonka tarvii sitten tuoksuakin juuri samalle lelu kuin lelu, ja riepu aina kans, ja niitäkin pesen usein, ettei tule sellasta Tenavat-ilmiöö että se lapsi on viis ja imee sellasta harmaata koskaan koneessa käymätöntä riepua
Voimia vaan eteenpäin, jokainen on hyvä äiti vaikka tekisikin eri tavalla kuin toiset :hug:

 

Nimenomaan yksin ei saa vauvaa jättää ja nämä ohjeet sain neuvolasta. Huomattavan hellää unikoulua siis pidimme pari viikkoa, että vauva oppi uusille tavoille. Mitä erikoista vauvalle tapahtuu sinä yönä, kun se puoli vuotta tulee täyteen? Ei mitään. Nuoremmalle homma vaan pitää tehdä lempeämmin. Esikoisen koulin nukahtamistavoille yli puolivuotiaana, kun luotin tuohon ohjeeseen, mutta kyllä nyt pääsin helpommalla. Koulu kyllä kesti kauemmin, kun piti olla niin hellä, mutta huuto oli vähäisempää, lapsi helpommin rauhoitettavissa ja eritoten en ehtinyt uupumaan itse niin totaalisesti.

Voimia aloittajalle! Älä päästä itseäsi uupumaan, siitä on enemmän haittaa kuin hellästä opettamisesta!

 

Ja kannattaa oikeesti asialle jotain jo nyt tehdä. Meillä esikoinen oli tuommonen enkä mitään asialle osannu tehä.. Vieläkin (neiti 2,5v) vaikeeta nukahtamisen kanssa, mutta nyt menee jo ihan omaan sänkyyn. Siihen on kyllä töitä joutunut tekemään. Kuopuksen kanssa onkin helpompaa, viereen en oo ottanu, alusta asti nukkunu omassa sängyssä ja siihen ihan itekseen nukahtaa.

 

Yleensä noi ongelmat poistuu omia aikojaan. Mä olen nukuttanut kaikki 3 lasta rinnalle/syliin/vaunuihin. Imetyksen olen lopettanut samoin kuin n. 1v iässä olen viimeistään alkanut nukuttaa omaan sänkyyn illalla, keskimmäisen jo 8kk iässä. Lapsi muuttuu niin paljon ekan vuoden aikana, että vielä siinä lähes vuoden vanhana on helppo muuttaa käytäntöjä ja lapsi unohtaa nopeasti vanhat tavat.

Tee kuten teidän perheelle parhaiten sopii. Tai miten nyt saat lapsen nukkumaan. Nukkuva on kivempi kuin huutava ja valvova, oli tapa nukuttaa sitten oikea tai väärä.

 

joo, meillä oli samaa. ja vielä olin opettanu nukahtaan tissille... 1h välein heräiltiin yöllä, olin vähä zombina. pää alkoi jo seota. jooh, minä kannatan kans sitä et lapsen hätähuutoon vastataan heti, välillä toki on semmoista tympäsy äkinää, mut kyl sen oppii erottaan. ja kovin helpolla lapsi ei pilalle mene, et ei tarvi pelätä et traumatisoi lapsen kovin helposti. tassuttelu on hyvä 6kk iästä eteenpäin. 4kk iästä eteenpäin kannattaa kokeilla tätä: Perhe-elämää: Tracy Hogg. sitä suosii jopa nekin äidit jotka ei ollenkaan kestä lapsen itkua. kyllähän se lapsi itkee, mut siis sylissä. sit ku rauhoittuu lasketaan alas. tätä jankataan niin kauan kunnes lapsi nukkuu. sit siirrytään vähitellen tassutteluun ym. tuosta linkistä löytyy enemmän tietoa, en jaksa tänne kopsata. jokainen tekee tyylillään, mut jos äiti alkaa väsähtään, ei oo väärin kokeilla eri kikkoja. kun äiti voi hyvin, lapsi voi hyvin. tsemppiä! ohi noi kaudet menee ja kohtapa se lapsi alkaa jo käveleen!

 

Olen samaa mieltä pampaksen kanssa. Tee niin kuin teidän perheelle parhaiten tällä hetkellä sopii.
Minunkin esikoinen oli vaikea tapaus mm. nukahtamisessa ja nukkui vain tissille, autoon ja vaunuihin. Ensimmäiset 3 kk hän vihasi vaunuja, huusi kuin syötävä kun vaunuilemaan lähdettiin eikä rauhoittunut millään, samoin pinnasänky oli kauhistus. Luulen että näihin jotenkin vaikutti synnärin teho-osaston vauvakoppa..Vihasi sitäkin sen jälkeen kun mamman viereen pääsi. Eli perhepetiläinen alusta asti.
Tuttikaan ei kelvannut joten minä olin ainoa mahdollinen nukuttaja iltaisin, se oli helpointa näin ja kyllä siitä tissistä aikanaan eroon päästiin kuitenkin.
Sen jälkeen jouduinkin keinuttelemaan muksun uneen, siihen saattoikin vierähtää useampi tunti. Joskus piti vielä ottaa lopuksi apuun todella vauhdikas keinutus kun muksu ei meinannut millään malttaa nukahtaa. Noiden iltojen jälkeen olin yleensä aivan naatti. Rankkaa oli mutta kyllä se aikanaan ohi meni ja nyt riittää että pidän häntä kädestä kun hän nukahtaa. Ja toinen ehto edelleen on että pitää olla hiiren hiljaista, kaikenlaiset rapsahdukset siirtävät unta. Ikää typyllä siis nyt 2 vuotta 7 kk.

Kun kakkonen syntyi, odotin samaa luonnetta hällekkin mutta voi sitä onnea! Meille tuli helppo vauva joka nukahti aina kun liesituuletin, pesukone tai astianpesukone laitettiin päälle. Nukahti aluksi myös tutille mutta nykyään tykkää enemmän taputtelusta. Nyt tytöllä ikää 4 kk.

Onko vauvasi muuten millainen luonteeltaan? Minun esikoinen on luonteeltaan aina ollut vaativa, varautunut, arka, vaikeasti tyyntyvä, yllätyksistä järkyttyvä ja herkkä kun taas kakkonen on iloinen, rohkea, helposti tyyntyvä, onnellinen vauva. Tällä haen siis sitä että kaikkeen ei edes vanhemmat voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. Tunsin joskus esikoisen vauva-aikana syyllisyyttä siitä että enkö osaa olla tarpeeksi hyvä äiti vauvalleni koska sen olo on niin usein kovin tukala jollain tavoin mutta varsinkin toisen synnyttyä olen huomannut että kyllä se vauvan luonnekkin vaikuttaa siihen miten sitä voi hoitaa. Esim. sukulaiseni lapset ovat aina nukahtaneet kun ne on vain viety sänkyyn, ilman satuja, lauluja tms. Se ei ikinä onnistuisi minun esikoiseni kanssa.

Tietysti kannattaa sulkea pois myös mahdolliset ruoka-aineallergiat ja mahdolliset hampaiden tulot. Makuulla olo kun vaikuttaa näihin ikävästi ja se pään kohottaminen auttaisi tähän ainakin hieman. Meidän esikoisella oli siis myös maitoallergia jota ei edes heti huomattu ja hän teki koko vauva-aikansa julmetusti hampaita. Ekat kuulti ikenistä jo 6 viikon iässä ja kaksi ensimmäistä puhkesikin sitten jo paljon ennen kuin neiti täytti 3 kk. Minusta oli tietenkin helpompi kestää ne kitinät ja itkut kun tiesi mistä on kyse kuin jos kyseessä olisi ollut koliikki, vaikkei kipulääkettä voitukkaan antaa.

Kokeile uusia keinoja aina välillä mutta koita jaksaa, kyllä se vauva siitä jossain vaiheessa rauhoittuu helpommillekkin nukutustavoille vaikkei mitään selvää syytä löytyisikään!

 

Mun pikkusisko on erityislapsi ja sillä oli samaa "vikaa", eli vain syliin heijailuihin nukahti, mutta sitten meille kotia hommattiin riippukeinu ja nukahtaminen helpottui Tosin tilanne oli eri, mutta jos moiseen mahollisuus niin kokeile ihmeessä. Turvallinen tasainen heijaus ja reunat nousee sillain sivuille niin on turvallisen tukevakin.

 

Meillä on kaksi lasta pienempi nyt melkein 7 kuukautta ja isompi kohta neljä vuotta. Meillä molemmat lapset on olleet just tuota hytkyttelyä ja nytkyttelyä kaipaavaa mallia joten tiedän miltä susta tuntuu.
:hug:

Pienemmällä on ollut muutenkin masuvaivaa ja itkuisuutta joten hänen kanssa käytiin allergiaverikokeissakin. Tuttiakaan nämä vauvat ei ikinä syöneet. Meillä molemmat oppivat jossain välissä nukahtamaan omaan sänkyynsä, esikoinen n. 4kk ikäisenä ja kuopus vasta nyt lähes 7 kk:n ikäisenä vaikka häntä joutuu vieläkin välillä sylitellä mutta rauhoittuu kuitenkin sylittelyn jälkeen omaan sänkyyn. Voin vain kertoa neuvoja että mitä kannattaa kokeilla säästääkseen omia voimiaan välillä, mikä meillä tuntui välillä auttavan.

Kokeile hytkytellä sitterissä, meillä tässä ainakin alko vauvojen silmät lupsimaan ja siitä siirsin yleensä nukkuvana tai puoliunisena omaan sänkyyn. Parempi olisi puoliunisena jolloin oppisi yhdistämään nukahtamisen sänkyyn. Sänkyyn kyljelleen ja taputtele pepulle tai silittele selkää. Molempia kokeilin kantaa myös äitiyspakkauksen makuupussiin tai peittoon käärittynä jolloin pieni ei huomaa niin helposti sänkyyn laskemista kun sylin lämpö ei katoa niin nopeasti.

Et todellakaan ole ainoa joka joutuu tekemään sirkustemppuja saadakseen pienokaisen nukkumaan, jos se ajatus yhtään lohduttaa.

 

Meillä jos pojat (kaksoset) ei meinaa nukahtaa sänkyyn ja kaipaavat hyssyttelyä ja syliä niin laitan makuupussiin ja sitä heiluttelen pinnasängyssä, sit meillä on semmoset pitkät käärmepehmolelut kummallakin sängyssä, niistä saa hyvän pikku pesän vauvalle unirätit on myös käytössä, eivät osaa nukkua ilman, toiselle pojalle se rätti pitää laittaa silmien päälle, nukahtaa hetkessä. Toinen poitsu rutistelee rättiä käsissään ja "hankaa" sitä naamaansa.

 

Hei kaikki!

Lapsukaiseni, joka on tällä hetkellä siis 8kk-ikäinen, ei vieläkään nuku öitään. Kokeilimme puolen vuoden iässä tassuttelu-unikoulua jota neuvolassa suositeltiin, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. Lapsi kiihtyi ja huusi hysteerisenä sängyssään, 30min-2h yössä ellei päässyt syliin. Tassutteluista/silittelyistä ei välittänyt pätkän vertaa, huusi vain. Unikoulu ei tuntunut siis sopivalta ja lopetimme sen, ainoa hyöty tästä oli, että lapsen hytkyttely jäi pois.

Vieläkään lapsemme ei omaan sänkyyn nukahda, vaan ainoastaan syliin tai viereen sängylle, josta siirretään omaan sänkyynsä nukahdettuaan. Nukahtaminen on yhä yhtä taistelua, päikkärit tosin ulkona nukutettuna menevät hyvin.

Yhtäkään kokonaista yötä ei olla meidän perheessä vieläkään nukuttu. Tämän hetken suurin vaiva on kuitenkin yöriehumiset, lapsi on oppinut konttaamaan ja riekkuu siis yöt pinniksessään ja huutaa jos kukaan ei jaksa leikkiä. Uudelleen nukutus todella haastavaa...

Univelkaa ja järkyttävää väsymystä siis täällä yhä, kiitos kaikille neuvoista, vinkeistä ja kivoista vastauksista, ehkä pääsen jälleen neljän kuukauden kuluttua jo kirjoittamaan, että meillä nukutaan. Hope so!

ap