Lapsi jää erossa isälleen, miksi ratkaisuun päädyttiin?

[vieras vieras]

Lasten jakaminen erotilanteessa on ihan HIRVEETÄ, eikä mulla siinä mielessä ole mielipiteitä siitä, miten muissa perheissä sellainen kriisitilanne ratkaistaan. Kaikki jotka säästyvät käräjöinneiltä ovat voitajia. En itsekään voisi kuvitella luopuvani lapsestani niin että ryhtyisin etävanhemmaksi, mutta en väheksy niitä jotka niin tekevät. Lähipiirissänikin isänsä kanssa elävillä lapsilla on yleensä sellainen tilanne, että äidillä on päihde- tai mielenterveysongelmia. Saattaa myös olla niin, että osa lapsista asuu isän ja osa äidin luona. Enemmän törmään niihin (yleensä itseäni vanhempiin) isiin, jotka ovat ajautuneet etävanhemmiksi, sillä "se on ollut tapana", eikä systeemiä ole juuri kyseenalaistettu. Ne miehet usein puhuvat siitä, miten pahalta se tuntuu, ettei saa olla lapsensa kanssa tarpeeksi, eikä se ikävä välttämättä hellitä ikinä. Tekipä melkein miten vaan, aina särkyy joltain sydän.

 

["vieras"]

Tiedän myös perheen jossa avovaimo lähti toisen miehen matkaan toiseen kaupunkiin ja kolme lasta jäivät isälleen, itse olivat halunneet jäädä. Varmaan tuossakin tapauksessa lasten kannalta paras ratkaisu, saivat jäädä asumaan entiseen kotiin ja jatkaa koulua entiseen tapaan, jos olisivat lähteneet äidin mukaan kaikki olisi mennyt uusiksi.
Itsellä erossa lapset jäivät minulle mutta jos exä:llä ei olisi ollut tiettyjä ongelmia niin olisin voinut jättää lapset isälleenkin, mieluummin eroaisin sovussa kuin rupeaisin riitelemään siitä kumman luona lapset asuu (edellyttäen siis että kumikin vanhempi on kykeneväinen huoltajuuteen).

 

["Pauke"]

[QUOTE="Jep";23826790]^ Mitäs jos Pauke itse harkitsisit uudelleen, ennen kuin alat tuomitsemaan epänormaalina ihmissuhdetta jossa kyetään ystävyyteen ja lapsen parhaaksi -ajatteluun? Jos mielestäsi nimittäin on normaalia vihanpito yms. huonoon eroprsessiin kuuluva syyttely ja lapsista tappeleminen oikeusteitse...vai menikö jo liian monimutkaiseksi ;D[/QUOTE]

Taisipa mennä, sulle nimittäin. Enpä ole tainnut mainita että normaalia ois vihanpito yms, vaan normaalia ois asustaa ihan reilusti omillaan, taikka miettiä että niin miksi erottiin.

 

["rtee"]

Mä ja mun veli jäätiin isän luo, koska äiti muutti työn perässä ulkomaille. Mutta me oltiin jo teinejä.

 

[LoveStreet]

Mun kaveri jäi aikonaan isälleen omasta tahdostaan, pienemmät sisarukset menivät äidilleen. Toisessa tapauksessa nainen ei halunnut enään nähdä 6 vuotiasta lastaan, joten jäi isälleen. Naisella ennestään kolme lasta toisen miehen kanssa, eikä jostain syystä halua tavata tätä yhtä.

 

[kkkttt]

En halua mitään vihatappeluketjua vaan ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi teillä on lapsi jäänyt erossa isälle. Lähipiirissä juuri nyt avioero käynnissä ja nainen hankki oman kämpän ja muuttaa yksin muualle. Noin 10-vuotias lapsi jää kaikkien suureksi yllätykseksi asumaan isän kanssa. Eivät hae yhteishuoltajuutta, äiti tapaa lastaan tulevaisuudessa pari kertaa kuussa. Tämä sai minut ajattelemaan asiaa ja miten meillä toimittaisiin erotilanteessa.

En halua mitenkään kritisoida heidän ratkaisuaan, mutta tilanne on jo aiheuttanut melkoista juoruilua ja spekulointia ihmisissä. Ilkeimmät sanovat, että äiti vain haluisi eroon lievästi kehitysvammaisesta lapsestaan, sai pojan nuorena ja oli aina todella pettynyt lapsen sairauteen. Minulle olisi mahdotonta jättää lapset missään tilanteessa kokonaan isälle, kuolisin ikävään. Miten teillä, onko lapsen isälle jäämiseen ollut joku syy vai onko asiasta tapeltu oikeudessa ja tuomio mennyt niin? Pari kaveriani on kasvanut isänsä kanssa, äiti on muuttanut ala-asteaikana muualle ja jättänyt lapset isälle kasvatettavaksi, mutta se taitaa kuitenkin vielä olla aika harvinaista.

Ainahan ne ihmiset juoruaa...mutta siis asiaan...vaikeitahan nää on kaikille teki miten vain MUTTA...itsekkin sitä aikoinaan ihmettelin (nyt on elämä niin "opettanut" ettenpä enää paljoo ihmettele teki kukakin mitä vain missä tilanteessa vain...niin moni asia vaikuttaa niin moneen asiaan jne.
Siis joskus ihmetteli kun pari tuttavaa on jättänyt lapset isälleen...mutta nyt jos meille se ero tulee, niin LAPSEN takia taitaa olla parasta jos lapsi jäis tähän isälleen. Omakotitalo, lapselle tuttu koti, isällä paremmat taloudelliset/sosiaaliset piirit jne. Kyllä kuolisin ikävään ja varmaan kuolisin kirjaimellisesti, ei mulla muuta olis. Ja mun oma elämäntilanne siihen vaikuttas, taloudellinen ja muut ihmissuhteet, joita siis ei ole. Enpä ala enempi tässä selitellä - muuta kuin ettei mulla ole sukulasia jne. ei ainakaan vielä mitään todettua mt-ongelmaa joten ei siitä kyse vaan muuten LAPSEN parhaasta - vaikka vielä joku aika sitten olin sitä mieltä etten MÄ ikinä olisi lapsesta erossa vaan MINÄ otan lapsen mukaan jos erotaan. KUNNES paljon mietittyä tulin siihen tulokseen että LAPSEN on parempi isällään joka pysytyy tarjoamaan muutakin kuin pelkän sylin kuten minä.
Toki toivon että yhdessä pysyttäs ja saatas asiat suhteessa kuntoon, ei mulla ole kuin mies ja lapsi. Ja tätä suurinosa ei tajua että joku voi olla näin yksin...ei sukua, ei ystäviä ei mitään. Mutta ei näin aina ollut, on vain tapahtunut sitä ja tätä ja kaikki kadonnut elämästä.