Lapsi ja opiskelu

heippa kaikki lapselliset! :heart: olen itse vasta lukiossa mutta kohta puoliin sieltä valmistun... olen avoliitossa ja pian olemme menossa kihloihin ja lapsistakin jo unelmoidaan... Ainut asia mikä itseäni kovasti häiritsee, on se, miten pärjää lapsen kanssa kun aloitan jatko-opinnot.. itse pyrin opiskelemaan valtiotiedettä ja haluan siihen myös panostaa mutta samalla tahdon myös lapsen...eli onko täällä paljon äitejä jotka opiskelevat samaan aikaan ja miten teidän arki sujuu? ja jääkö omaa aikaa silloin ollenkaan?
kiitos kaikille jotka viitsivät vaivautua vastaamaan....

 

Heip..
Mä opiskelen ammattikorkeakoulussa.. eka vuosi on takana.. meillä on kaksi lasta ja kaikki on menny ihan suht hyvin.. nuorempi on kevään ajan valvottanu melkein joka yö korvakipujen takia, että sen takia olen ollu vähän pihalla joillakin kursseilla.. ei oikeen pysy ajatukset päässä kun on ihan väsyny..

Ainut este/ongelma mun opiskelulleni on raha.. lapset olivat nyt kevään ajan pph:lla hoidossa, eikä meillä riitä millään rahat.. mä saan ainoastaan opintotuen ja lapsilisän.. eli 443,50?/kk.. siitä lähtee sitte hoitomaksut vielä pois.. meillä hoitomaksu kahdesta lapsesta on 80?/kk.. eli aika paljon kannattavampaa olis olla kotona.. onneks lapset pääsee syksyllä mummille hoitoon..

Mutta siis.. jos rahaa riittää, niin ei lapset estä opislelua.. =)

 

heippa vaan!

Mulla poika syntyi viime heinäkuussa ja opiskelemaan aloin heti syyskuun alusta. Opiskelen yliopistossa siis. Koska poika on niin pieni eikä meillä ole paikkakunnalla sellaisia tuttavia tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa pikkuista, olen ollut kotiäiti/opiskelija. Miehellä on onneksi joustava työ eli voi venyttää ruokatuntia tarvittaessa ym. että olen päässyt joillekin kurseille osallistumaan. Muuten paljon kirjatenttejä ja esseesuorituksia. Niihin on sitten aikaa lukea lähinnä illalla/yöllä ja se on kyllä tenttiruuhkan aikaan melko rankkaakin. Siihen kuitenkin tottuu ja oppii käyttämään kaiken ajan tehokkaasti. Miehen apu on ollut korvaamatonta. Alussa oli helpompaa, kun poika nukkui paljon ja imettäessäkin pystyi samalla lukemaan. Nyt aika täytyy vaan repiä jostain. Olen saanut suoritettua lähes 100op eli opintotukeen vaadittava määrä on täysin mahdollista suorittaa lapsen kanssa. Suosittelen kyllä lämpimästi opiskelua samalla! On jotain omaa juttua vastapainoksi lapsenhoidolle. Itse olisin tullut varmaan hiukan hölmöksi ilman opiskelua... Toivottelen onnea ja menestystä opintoihin!!!

 

hei, meillä kaksi pientä lasta ja lopettelen opintojani ammattikorkeassa. Lapset käy lyhennettyä päivää päiväkodilla ja ovat sairastaneet ihan hirveesti!! eli valvottuja öitä, lääkärissä ravaamista, jatkuva räkä, mulla koulussa poissaoloja, joita eivät meinaa ymmärtää. jaksoin syksyn ja talven, näytti hetken siltä että valmistuisin keväälle, mutta sitten loppu voimat. nyt oon pikemminkin levännyt ja tehnyt vaan vähän kouluu. eli älä ahnehdi liikaa, hae kouluun, opiskele hetki, tee lapsi ja ole kotona ilman suorituspaineita, voit suorittaa jotain opiskelua vauvan hoidon ohessa, mutta nauti vauvasta ja lähde täysipainoisesti kouluun vasta kun lapsi 1v-2v. lapset on pieniä hetken aikaa ja kun ne on oikeesti niin ihania, niin niitten kanssa kannattaa olla hetki kotona ilman muuta hommaa, nauttia!

 

hei ap,

olet vielä TOSI nuori, älä missään tapauksessa hanki heti muksuja ja ala opiskella samalla! Itse kävin lukion jälkeen AMK:n; biletin, seurustelin ja vietin mukavaa ihan normaalia opiskelijan arkea vähine rahoineen, vaihto-opiskeluaikoineen ja opiskelijaelämineen. Luulin etukäteen ettei tuollainen minua kiinnostaisi mutta kuinkas kävikään, nuoruus vei mennessään ja aika oli ihanaa...

Sitten aloitin yliopiston 24 v:nä, menin kihloihin ja 28 v:nä sain lapsen. Se oli oikea aika, opiskelijaelämää oli nähty ja nuoruutta koettu. Opiskelut jäi siis silloin kesken, ja olen nyt jatkanut niitä pikkuisen ollessa 1 v. On tosi rankkaa rahallisesti vaikka meillä mies käy töissä ja tenttiputket yms. aiheuttaa turhaa jännitettä välillä kotiin. Mutta enää ei voi vaihtaa, jos nyt saisin uuden mahdollisuuden, opiskelisin ensin ja tekisin lapsen sitten!!

Neuvoan täti muuten kertoi myös vauvan voivan masentua, ja suurimaksi osaksi nämä masennustapaukset johtuvat äidin kiireisestä elämästä ; opiskeluista ja sen aiheuttamista raha-huolista, kiireistä ja jännitteistä...

Laita lapsen etu edelle ja elä nuoruutta hieman ensin itse! Kyllä sitä kerkiää lapsia tehdä!!

 

Moikka
Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja sain esikoiseni kesken opiskelujeni. Olin vuoden pois koulusta ja nyt olen taas opiskelemassa. Tällä hetkellä menee oikein mukavasti, kun poika on isän kanssa kotona. Meillä on muutenkin hyvät hoitomahdollisuudet, jolloin opiskeluni ei kärsi. Kun opiskelee, kannattaa jakaa aika erittäin taloudellisesti, jotta kukaan tai mikään osapuoli ei kärsisi. Aluksi kaikki on hankalaa, mutta kyllä se siitä.

 

Itse juuri hain korkeakouluun, äitiysloma loppuu elokuussa ja töihinkin on pakko mennä, mutta tiedän että onnistun!!!

Yks entinen opettajani opiskeli jyväskylän yliopistossa, osa opettajista antoi ei liikkuvan lapsen eli alle vuoden ikäisen olla luennoilla mukana..

Kyllä se onnistuu, mutta raskaampaa se on!!! yliopistossa opiskelu on onneksi aika vapaata!!

 

mä opiskelen amk.ssa, juuri sain ekan vuoden päätökseen. Lapsi syntyi kesken ensimmäisen vuoden ja olin vuoden pois opiskeluista.

Meillä on mennyt tosi hyvin kaikki, vaikka meillä myös mies opiskelee, eli rahallisesti on todellatodella tiukkaa. En oo kokenu opiskelua mitenkään raskaana, vaan oon saanut kaikki kouluhommat tehtyä ajallaan, eikä ole tarvinnut edes venyttää päiviä öihin.
Meillä lapsi on pph.ssa ja sukulaiset asuvat kaukana joten ollaan ihan omillamme.

Mulla on ollut siinä mielessä kevyt lukujärjestys, ettei kontaktitunteja ole ollut läheskään joka päivä, ja päivät on olleet aika lyhyitä. Vapaapäivinä olen sitten joko tehnyt itsenäisiä kouluhommia (joita on jonkin verran) tai sitten ollut lapsen kanssa kotona.

Ainakin mulla opiskelu on ollut monin tavoin helpompaa ja joustavampaa kuin mitä työelämä aiemmin on ollut.

En ole mitenkään ylirasittunut....aikaa on ollut jopa kodinhoidolle.
Niin ja bilettämäänkin olen pari kertaa opiskelukavereiden kanssa päässyt, kun mies on hoitanut lapsen.

 

Sain lapsen 20 vuotiaana. Opiskelut jäivät kesken ja olin vuoden kotona vauvan kanssa. Omasta kokemuksesta voin suositella kotona olemista ja "rauhoittumista" vauvan kanssa! Itse ainakin nautin siitä kovasti, enkä usko että opiskeluistani olisi tuolloin tullut mitään, kun en voinut, enkä halunnutkaan keskittyä mihinkään muuhun kuin vauvaan.

Palasin kouluun kun tyttö oli 1v3kk. Myös mieheni lähti tuolloin opiskelemaan. Meillä on niin onnekas tilanne, että äitini hoitaa tyttöä päivät, kun olemme koulussa. Rahasta on välillä tiukkaa, mutta tullaan kuitenkin toimeen! Valmistun ensi viikolla, mutta tarkoitus olisi vielä jatkaa opintojani.

Koulu antaa hyvää vastapainoa lastenhoidolle. Välillä ärsyttää kun ei voi ostella mitä haluaa, mutta helpottaa kun muistaa "rahapulan" olevan tämänhetkinen tilanne, ja eihän lapsia rahalla hoideta. En todellakaan kadu, että olemme saaneet lapsen kesken opiskelun. Päin vastoin lapsen tulon jälkeen tuntuu, että opiskelumotivaatio on entisestään parantunut!

Enkä koe, että olen jäänyt biletyksestä paitsi. Eivät kaikki halua juhlia kolmekymppiseksi asti.

 

Itse valmistun tuotapikaa. Viimeinen vuosi meni opiskellessa lapsi kainalossa. En suositele lapsen kanssa opiskelua!

Ja toiseksi kannattaa ottaa ilo irti opiskelijaelämästä!

Minäkin äidiksi vanhoillapäiillä...(27.v ja tyttö 10kk)

 

\

Sain lapsen 20 vuotiaana. Opiskelut jäivät kesken ja olin vuoden kotona vauvan kanssa. Omasta kokemuksesta voin suositella kotona olemista ja "rauhoittumista" vauvan kanssa! Itse ainakin nautin siitä kovasti, enkä usko että opiskeluistani olisi tuolloin tullut mitään, kun en voinut, enkä halunnutkaan keskittyä mihinkään muuhun kuin vauvaan.

Palasin kouluun kun tyttö oli 1v3kk. Myös mieheni lähti tuolloin opiskelemaan. Meillä on niin onnekas tilanne, että äitini hoitaa tyttöä päivät, kun olemme koulussa. Rahasta on välillä tiukkaa, mutta tullaan kuitenkin toimeen! Valmistun ensi viikolla, mutta tarkoitus olisi vielä jatkaa opintojani.

Koulu antaa hyvää vastapainoa lastenhoidolle. Välillä ärsyttää kun ei voi ostella mitä haluaa, mutta helpottaa kun muistaa "rahapulan" olevan tämänhetkinen tilanne, ja eihän lapsia rahalla hoideta. En todellakaan kadu, että olemme saaneet lapsen kesken opiskelun. Päin vastoin lapsen tulon jälkeen tuntuu, että opiskelumotivaatio on entisestään parantunut!

Enkä koe, että olen jäänyt biletyksestä paitsi. Eivät kaikki halua juhlia kolmekymppiseksi asti.

Olen 20-vuotias naimisissa oleva opiskelija, jota kirjoituksesi kannusti vauvahaaveiden jatkamisen osalta. Saa nähdä, jos Luoja soisi meille yhden ensi vuonna. Toivon antoisaa ja rauhallista arkea ja lämmintä kesää teille!

 

hei,
olen 22v. yliopistossa opiskeleva mamma ja meillä on 6kk tytär, hän siis syntyi joulukuussa. opiskelin normaalisti lapsen syntymään asti ja nyt kevään olen ollut kotona. olen jatkamassa opintojani syksyllä jolloin tyttö on 9kk, tai no mulla on kahtena päivänä vk. koulua, koska suurinosa opinnoista on jo ohi. olemme viemässä tyttären yksityiselle (toivomuksenamme olisi saada jokin kotiäiti (1-2 lapsen äiti) hoitajaksi...kyllähän tuo monesti mietityttää miten sitä jaksaa, mutta luulen että se tulee olemaan rankkaa mutta vaihtelua kotiäitinä olemiseen (olen myös kuullut että kotiäitien motiivi opiskella on suuri!?)toivotaan näin.
tosin olen käynyt nyt keväällä heittämässä joskus työkeikkaa niin siitäkin on saanut hieman vaihtelua tähän arkeen.

 

Hei

Me ollaan mieheni kanssa molemmat yliopisatossa ja poika on 6kk. Hyvin ollaan pärjätty. Luennoilla käydään vuorotellen ja joskus vaunut vaihdetaan lennossa. Silloin kun tenttejä yhtä aikaa niin mummi tulee hoitamaan. Kun poika on isän kanssa niin hän saa pakastettua rintamaitoa tutipullosta. Opetettiin alusta asti poika pullolle niin ei ole tullut syöttöongelmia. Helpoimpaa tämä on kuin että jos toinen olis töissä (nyt mieheni on kesätöissä joten raskaampaa on nyt entä talvella).

 

Heips!
Kyllä siitä sisulla selviää Ei vielä ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tammikuussa ois tarkoitus lähtee kouluun takas (amk kesken, tyttö nyt 4kk). Aluks hirvitti, kun en ihan niin pientä lasta haluis minnekään kunnalliseen hoitoon viedä, mut sitten meidän äiti sai loistoidean, että jää vuorotteluvapaalle hoitamaan ekaa mummotettavaansa Oon ja tuun olemaan pitkään kiitollinen!
Onhan se niin, että mikään asia ei ole enää samalla tavalla kuin ennen lapsen saantia, niimpä myös työssä käymisestä ja opiskelusta tulee työläämpää. Onhan se niinkin, että eka pitäis käydä koulut ja sitten hankkia lapset, mutta toisaalta oon kyllä sitä mieltä, että lapset on tehtävä sillon ku itse sen parhaimmaks näkee ja tuntee =)
En osaa kyllä sanoa, mitä mieltä tähän asiaan oon sitten, kun oon itse menny takas kouluun Jospa oon vielä samaa mieltä

 

Sain lapsen 20 vuotiaana. Opiskelut jäivät kesken ja olin vuoden kotona vauvan kanssa. Omasta kokemuksesta voin suositella kotona olemista ja "rauhoittumista" vauvan kanssa! Itse ainakin nautin siitä kovasti, enkä usko että opiskeluistani olisi tuolloin tullut mitään, kun en voinut, enkä halunnutkaan keskittyä mihinkään muuhun kuin vauvaan.

Palasin kouluun kun tyttö oli 1v3kk. Myös mieheni lähti tuolloin opiskelemaan. Meillä on niin onnekas tilanne, että äitini hoitaa tyttöä päivät, kun olemme koulussa. Rahasta on välillä tiukkaa, mutta tullaan kuitenkin toimeen! Valmistun ensi viikolla, mutta tarkoitus olisi vielä jatkaa opintojani.

Koulu antaa hyvää vastapainoa lastenhoidolle. Välillä ärsyttää kun ei voi ostella mitä haluaa, mutta helpottaa kun muistaa "rahapulan" olevan tämänhetkinen tilanne, ja eihän lapsia rahalla hoideta. En todellakaan kadu, että olemme saaneet lapsen kesken opiskelun. Päin vastoin lapsen tulon jälkeen tuntuu, että opiskelumotivaatio on entisestään parantunut!

Enkä koe, että olen jäänyt biletyksestä paitsi. Eivät kaikki halua juhlia kolmekymppiseksi asti.

Tämän mä allekirjoitan kans! Mulla meni kyllä opiskelu aika pitkälti sinne opiskelijailtojen puolelle, nyt se ei enää tuu olemaan mahdollista, eli koulu tulee (TOIVOTTAVASTI) hoidettua paremmin =)

 

mulla on näin että nyt on tyttö koht 4kk ja vuosi jäljellä lähihoitajakoulussa elikkäs viimeinen vuosi jäi kesken elikkä erikoistuminen.
tammikuussa palaan koulun penkille. et olen rauhassa kotona tyttären kanssa. :heart:
mut jokainen miten ite tykkää kun jos jää koulut kesken ja miten suorittaa jne.
opinto ohjaajani suositteli jäämään kotiin tammikuuhun ainaki ku meinasin jo et elokuussa heti jatkaa mut eihän neiti olis ku 6kk sillon. suositteli et olla kotona rauhassa että kouluni ei karkaa. no näin on mä menen tammikuussa sit kouluun ja tyttö hoitoon. mies on töissä.

 

Kaksi vuotta opiskelua amk:ssa takana. Esikoinen 2v7kk ja syyskuussa syntyy toinen.

Koko amk ajan siis on ollut lapsi kuvioissa mukana. Ihan olen samassa tahdissa saanut opintoja eteenpäin kuin muutkin vaikka meillä lisärasitteena on ollut esikoisen jatkuvat sairastelut. Kun esikoinen meni hoitoon 10kk iässä (ja mä aloitin opiskelun), niin sairastelu kierre alkoi. Diagnoosina on infektioastma ja meillä toi tarkoittaa sitä että kerran kuussa poika on viikon kipeänä. Kahdelle vuodella on mahtunut 3 viikon sairaalareissuakin. Meillä on maikat olleet todella ymmärtäväisiä ja olen saanut tehtäviin lisäaikaa. Lisäksi isovanhemmat ja mies ovat olleet suureksi avuksi. Ilman koulun ymmärrystä ja tukiverkkoa en olisi suorittanut kaikki kursseja läpi (suurin osa todella hyvin arvosanoin).

Rankkaa toisinaan on, mutta kyllä mulle opiskelu on ollut mahtavaa vastapainoa kotielämälle. Mä en ole kotiäiti-tyyppi vaan vaadin älyllisiäkin haasteita jotta järki pysyy päässä. Opiskelu on ollut mulle sitä omaa aikaa ja hengähdystä esim. lapsen sairasteluista. Ei kaduta ollenkaan (tai lähes ollenkaan) vaikka olen opiskelut lapsen kanssa. Toki joskus on tilanteita että tuntee itsensä huonoksi äidiksi, kun on pitkiä koulupäiviä, mutta nuo ovat vain hetkellisiä.

Ensi vuonna ihan pienen vauvan kanssa (+esikoinen) joudun opiskelemaan hiukan. Pakko suorittaa 3-5 kurssia, sillä niitä ei järjestetä enää myöhemmin. Uskon että on kyllä ihan hyvä juttu oman jaksamiseni takia.

Oma muu aika jää kyllä vähiin. Ei sitä kauheasti ehdi mitään muuta tehdä. Kaiken vapaa ajan haluaa antaa lapselle. Ei tässä kyllä ole ollenkaan kaipaillut minnekään bilettämään. Tässä on kyllä hyvin oppinut priorisoimaan ajan käytön.

Vaikka esikoisen kanssa on ollut rankkaa, niin silti ei ollut vaikea päätös yrittää toista. Musta on ihanaa että voi tehdä lapset nuorena (nyt olen 24v.), sitä on sitten vielä nuori kun lapset aikuisia. Oma valmistuminen tulee myöhästymään tämän toisen lapsen takia ½-1 vuoden. Ei paha mielestäni.

Kauheeta kun ei osaa selvästi kirjoittaa, mutta toivottavasti tästä sai jotain selvää.