Puun ja kuoren välis
Olen aina halunnut perheen, ihan tavallisen, aviomiehen ja lapsia. Olen auttanut monia ystäviäni häissään ja onnitellut vauvojen syntymistä sekä myös hoitanut ystävieni lapsia ajatellen, että vielä joskus tämä kaikki on vastaavasti omalla kohdalllani.
Ongelma on käsittämätön. Olen puhunut avioliitosta ja lapsista kohta vuosikymmenen avomiehelleni, joka on empinyt koko tämän ajan. Olen myös uhannut, että lähden, jos ei perhe kuulu suunnitelmiin. Nyt olen 36 v. ja mies on viimein käsittänyt, ettei ole mieltä eikä turvallista siirtää lapsentekoa. Siinä hän on antanut periksi, mutta avioliitto ei vieläkään ole ajankohtainen. Olen sanonut hänelle, että miksi emme voisi virallistaa suhdettamme, koska lapsi kuitenkin sitoo enemmän kuin mikään avioliittopaperi. Monet ehtivät vuosikymmenessä erota ja mennä naimisiin usemmin kuin kerran.
Tätä taustaa vasten kismittää se kritiikki, että ensisynnyttäjät ovat aina vain vanhempia ja että perhe tulisi perustaa nuorena. Ei muuta vikaa kuin että siihen tarvitaan myös MIES, joka miettii ja miettii vuosia. Onko muita jotka ovat antaneet periksi avioliiton solmimattomuuden sen vuoksi, ettei jäisi kokonaan lapsettomaksi? Olen ilmeisen tyhmä, että olen tähän suostunut ja tehnyt ja tekemässä vastoin haaveitani. Kerranhan täällä eletään, mutta tavallisen, normaaliksi katsottavan haaveeni toteutan ilmeisesti vasta seuraavassa elämässä. :ashamed:
Ongelma on käsittämätön. Olen puhunut avioliitosta ja lapsista kohta vuosikymmenen avomiehelleni, joka on empinyt koko tämän ajan. Olen myös uhannut, että lähden, jos ei perhe kuulu suunnitelmiin. Nyt olen 36 v. ja mies on viimein käsittänyt, ettei ole mieltä eikä turvallista siirtää lapsentekoa. Siinä hän on antanut periksi, mutta avioliitto ei vieläkään ole ajankohtainen. Olen sanonut hänelle, että miksi emme voisi virallistaa suhdettamme, koska lapsi kuitenkin sitoo enemmän kuin mikään avioliittopaperi. Monet ehtivät vuosikymmenessä erota ja mennä naimisiin usemmin kuin kerran.
Tätä taustaa vasten kismittää se kritiikki, että ensisynnyttäjät ovat aina vain vanhempia ja että perhe tulisi perustaa nuorena. Ei muuta vikaa kuin että siihen tarvitaan myös MIES, joka miettii ja miettii vuosia. Onko muita jotka ovat antaneet periksi avioliiton solmimattomuuden sen vuoksi, ettei jäisi kokonaan lapsettomaksi? Olen ilmeisen tyhmä, että olen tähän suostunut ja tehnyt ja tekemässä vastoin haaveitani. Kerranhan täällä eletään, mutta tavallisen, normaaliksi katsottavan haaveeni toteutan ilmeisesti vasta seuraavassa elämässä. :ashamed:
