Kaipaisin neuvoja seuraavanlaiseen tilanteeseen!
Eli ostimme omakotitalon viime syksynä monen vuoden rivitalossa asumisen jälkeen. Oletimme, että saamme oman talon, oman pihan ja oman rauhan!
Naapurissamme asustaa perhe, jonka kohta 5 vuotta täyttävä tyttö on tottunut juoksentelemaan ja leikkimään talomme pihassa edellisen omistajan aikaan-heillä kun oli pieni tyttö leikkikaveriksi tälle naapurimme tytölle.
Tonttiemme välissä ei ole koko matkalle pensasaitaa ja nyt onkin muodostunut ongelmaksi, että tämä naapurin tyttö tulee omasta pihasta meidän pihaamme milloin vaan itseään sattuu huvittamaan. Heti kun näkee liikettä pihassamme niin suuntaa sinne. Itsellämme on 2 1/2 vuotias poika joka ei tytön seurasta liiemmin piittaa, enkä itse todellakaan halua, että aina kun olemme pihassamme, tämä tyttö tulee siihen myös.
Alussa sanoin tälle tytölle, että nyt kun omistaja talossa on vaihtunut, hän ei saa eikä voi tulla pihaamme miten lystää ja että haluamme olla rauhassa. Hän voi tulla ainoastaan silloin kun pyydämme.
Tuossa menikin vähän aikaa, että hän huuteli oman pihan puolelta saako tulla leikkimään. Tosin useimmiten vastaan hänelle, että ei nyt! Tyttö kyselee, että "miksi" ja "mulla ei ole ketään leikkikaveria" tai "meiän pihassa ei ole hiekkalaatikkoa tms". Olen ollut tiukkana, että jos olen sanonut ei, niin se myös tarkoittaa ei. Vaikka kuinka ruinaisi, niin en anna periksi.
Eilen taas sitten istuskelin pihassamma puutarhakeinussa kun poikani oli päiväunillaan- eikös tämä tyttö taas nähnyt mut keinussa ja syöksähti siihen selittämään. Sanoin tiukasti, että nyt menet omaan pihaasi. Tyttö kyseli poikaani leikkimään. Sanoin, että hän nukkuu ja vaikka tulisikin ulos, tyttö ei ole nyt tervetullut pihaamme. Yrittin sitten taas kysellä miksi ja esitellä tekosyitä. Sanoin topakasti, että nyt menet omaan pihaasi.
Kyllä hän siitä sitten lähti ja lähtee yleensäkin kun sanotaan.
Mutta ongelma onkin se, että miten saada hänelle näytettyä "rajat"- en kestä alkuunkaan, että oman talon pihaan ei voi mennä ilman, että tarvii pelätä naapurin pikkulikan syöksähtävän siihen! Mielestäni omassa talossa ja pihapiirissä pitäisi olla oma rauha, mutta tämä tyttö pitää meidän pihaa kuin omanaan.
Vanhempansa eivät tunnu välittävän missä lapsi luuraa eivätkä useimmitenkaan tule kutsumaan tyttöä pihastamme pois. Pitääkö tässä nyt naapurisopu menettää tällaisen asian takia- sanoa pahasti tytön oleskelusta pihassamme?????
Vai olisiko syytä pystyttää tonttien rajalle verkkoaita, ettei tyttö tule siitä heti suoraan puolellemme meidän pihassa nähdessään??? Tosin hän pääsee pihaamme etukautta, jollemme teetä porttiakin! Tyttö kulkee pihassamme myös silloin kun itse emme ole ulkona. Ja mulla menee oikeasti kohta hermo asian suhteen!
Olenko ilkeä ihminen? Kun en siedä naapurin lasta alvariinsa pihassamme!
Mitä itse tekisitte tilanteessa ja onko mielestänne oikeus puuttua asiaan? Miten sen tekisi? Neuvoja kaivataan!!! Pitääkö lapselle sanoa hyvällä vai pahalla??? Hyvällä sanominen ei tunnu tehoavan kuin sen yhden kerran- seuraavalla kerralla sanominen ei ole enää tytön muistissa!
Itselleni riittäisi, että tyttö kävisi pihassamme vaikka vaan kerran kaksi kuukaudessa. Kun tulen töistä kotiin ja haluaisin viettää lapseni kanssa aikaa työ- ja hoitopäivän jälkeen, tulee tyttö päpättämään ja pälisemään siihen ja vie kaiken huomion omalta lapseltani!
Eikö jokaisella ole oikeus olla omassa pihassaan omassa rauhassa???
Eli ostimme omakotitalon viime syksynä monen vuoden rivitalossa asumisen jälkeen. Oletimme, että saamme oman talon, oman pihan ja oman rauhan!
Naapurissamme asustaa perhe, jonka kohta 5 vuotta täyttävä tyttö on tottunut juoksentelemaan ja leikkimään talomme pihassa edellisen omistajan aikaan-heillä kun oli pieni tyttö leikkikaveriksi tälle naapurimme tytölle.
Tonttiemme välissä ei ole koko matkalle pensasaitaa ja nyt onkin muodostunut ongelmaksi, että tämä naapurin tyttö tulee omasta pihasta meidän pihaamme milloin vaan itseään sattuu huvittamaan. Heti kun näkee liikettä pihassamme niin suuntaa sinne. Itsellämme on 2 1/2 vuotias poika joka ei tytön seurasta liiemmin piittaa, enkä itse todellakaan halua, että aina kun olemme pihassamme, tämä tyttö tulee siihen myös.
Alussa sanoin tälle tytölle, että nyt kun omistaja talossa on vaihtunut, hän ei saa eikä voi tulla pihaamme miten lystää ja että haluamme olla rauhassa. Hän voi tulla ainoastaan silloin kun pyydämme.
Tuossa menikin vähän aikaa, että hän huuteli oman pihan puolelta saako tulla leikkimään. Tosin useimmiten vastaan hänelle, että ei nyt! Tyttö kyselee, että "miksi" ja "mulla ei ole ketään leikkikaveria" tai "meiän pihassa ei ole hiekkalaatikkoa tms". Olen ollut tiukkana, että jos olen sanonut ei, niin se myös tarkoittaa ei. Vaikka kuinka ruinaisi, niin en anna periksi.
Eilen taas sitten istuskelin pihassamma puutarhakeinussa kun poikani oli päiväunillaan- eikös tämä tyttö taas nähnyt mut keinussa ja syöksähti siihen selittämään. Sanoin tiukasti, että nyt menet omaan pihaasi. Tyttö kyseli poikaani leikkimään. Sanoin, että hän nukkuu ja vaikka tulisikin ulos, tyttö ei ole nyt tervetullut pihaamme. Yrittin sitten taas kysellä miksi ja esitellä tekosyitä. Sanoin topakasti, että nyt menet omaan pihaasi.
Kyllä hän siitä sitten lähti ja lähtee yleensäkin kun sanotaan.
Mutta ongelma onkin se, että miten saada hänelle näytettyä "rajat"- en kestä alkuunkaan, että oman talon pihaan ei voi mennä ilman, että tarvii pelätä naapurin pikkulikan syöksähtävän siihen! Mielestäni omassa talossa ja pihapiirissä pitäisi olla oma rauha, mutta tämä tyttö pitää meidän pihaa kuin omanaan.
Vanhempansa eivät tunnu välittävän missä lapsi luuraa eivätkä useimmitenkaan tule kutsumaan tyttöä pihastamme pois. Pitääkö tässä nyt naapurisopu menettää tällaisen asian takia- sanoa pahasti tytön oleskelusta pihassamme?????
Vai olisiko syytä pystyttää tonttien rajalle verkkoaita, ettei tyttö tule siitä heti suoraan puolellemme meidän pihassa nähdessään??? Tosin hän pääsee pihaamme etukautta, jollemme teetä porttiakin! Tyttö kulkee pihassamme myös silloin kun itse emme ole ulkona. Ja mulla menee oikeasti kohta hermo asian suhteen!
Olenko ilkeä ihminen? Kun en siedä naapurin lasta alvariinsa pihassamme!
Mitä itse tekisitte tilanteessa ja onko mielestänne oikeus puuttua asiaan? Miten sen tekisi? Neuvoja kaivataan!!! Pitääkö lapselle sanoa hyvällä vai pahalla??? Hyvällä sanominen ei tunnu tehoavan kuin sen yhden kerran- seuraavalla kerralla sanominen ei ole enää tytön muistissa!
Itselleni riittäisi, että tyttö kävisi pihassamme vaikka vaan kerran kaksi kuukaudessa. Kun tulen töistä kotiin ja haluaisin viettää lapseni kanssa aikaa työ- ja hoitopäivän jälkeen, tulee tyttö päpättämään ja pälisemään siihen ja vie kaiken huomion omalta lapseltani!
Eikö jokaisella ole oikeus olla omassa pihassaan omassa rauhassa???
ja musta se sanominenkin on vaikeaa :ashamed: Mä oon kyllä omilleni opettanut,ettei toisten pihoille tai ikkunoiden alle ole mitään asiaa tuijottelemaan,jollei sinne ole erikseen kutsuttu. Ja toivoisin että mulle tultais sanomaan,jos näin kuitenkin mun huomaamatta tapahtuu 
