Älkää erotko

[Kokenut]

Minä kaiken kokenut haluan kaikkien eroa suunnittelevien miettimään asiaa tarkkaan.
Jos menee huonosti, älkää heti hakeko eroa. Olkaa asumuserossa vaikka 2 vuotta ja nähkää mitä se on. En tunne ketään, joka olisi eron jälkeen onnellinen, on vain katkeruutta ja se jatkuu... Turha on muuta väittää. Ex-puolisoa miettii loppuelämänsä ja jossittelua riittää. Uudet rakkaudet unohtuvat, mutta ei lasten isä.

Itse olin asumuserossa 1.5 vuotta. Tapailin miehiä, eronneita, katkeria ja tapoihinsa kangistuneita. Olkapäänä piti olla, kuten myös heidän minulle. Mutta ei siitä murheesta loppua tule vaikka puhuisi lopun ikää.

Eroa ei tullut vaan palasimme yhteen. Alku oli todella vaikeaa, en olisi edes uskonut. Puhuimme ja puhuimme, moitimme, haukuimme, menneet ruodimme tarkkaan. Pikkuhiljaa monen kuukauden jälkeen alkoi helpottaa. Löytyi aivan uusi yhteinen sävel, jollaista emme olleet ennen löytäneet.

Nyt on hyvä. Se on kuitenkin totta että puolisoonsa voi rakastua uudelleen.
Olen onnellinen asumuseron aikaansaamasta muutoksesta meidän elämään. Olemme koko perhe, lapset mukaan lukien, olleet sitä mieltä että ilman asumuseroa meillä olisi kaikilla paha olla.

Älkää antako periksi, yrittäkää ja tehkää niinkuin parasta on.

Asumusero oli minun valttini onnelliseen elämään.

 

[Myös kokenut, vahva ihminen]

Jos menee huonosti, älkää heti hakeko eroa. Olkaa asumuserossa vaikka 2 vuotta ja nähkää mitä se on. En tunne ketään, joka olisi eron jälkeen onnellinen, on vain katkeruutta ja se jatkuu... Turha on muuta väittää.

Niin, siis SINÄ et tunne ketää avioeron jälkeen onnellista ihmistä. Minun tiedossani on aivan päinvastainen tilanne. Ainoastaan yksi ihminen on eron jälkeen katkera -ja hän onkin ylipainoinen jehovantodistaja, jonka pääkopassa ei kovin realistisia ajatuksia liiku. KAIKKI muut eronneet ovat onnellisesti joko uudelleen naimisissa, avoliitossa tai seurustelevat vakavasti ja ovat elämässään onnellisia.

Se, jos itse kuulut tuohon "annan eron jälkeen heti periksi, kun ensimmäisistä miehistä ei löytynyt sitä oikeaa, ja palaan takaisin ex-aviomiehen luokse" on vain sinun omasta epävarmuudestasi kumpuava ratkaisu.

Ei kukaan väittänyt, että uuden kumppanin löytäminen on helppoa. Sen, mihin tyytyy, määrää jokainen itse. Ilmeisesti olet aikoinasi mennyt jo nuorena naimisiin, etkä tiennyt kunnolla, miten raadollista elämä sinkkumarkkinoilla voi olla. Sinulla tuli yllätyksenä, kuinka montaa epäsopivaa joudut tapaamaan, ennen edes mahdollisuutta löytää se oikea kumppani. Niinpä aloit arvostaa ex-miestäsi ja hänen hyviä puoliaan ja lakkasit pitämästä huonoja vähemmän huonoina ominaisuuksina. Joten palasit miehesi luokse, koska kärsimättömyydessäsi olit jo varma, ettei sinulle sitä oikeaa löydykään.

Tiedätkö, kauanko minulla kesti löytää se oikea (sadoista treffeille halukkaista huolimatta ja ex-mieheni yhteenpaluuhalukkuudesta huolimatta)? 13 vuotta.

Aluksi kävin läpi samaa kuin sinäkin. Markkinoilla on suurin osa ihmisiä, jotka eivät herätä kiinnostusta millään tavalla erilaisista syistä johtuen. Pettureita, niljakkeita, maailmankatsomukseltaan liian paljon erilaisia jne. Vuosien mittaan heidät oppi tosin tunnistamaan ensimmäisen viiden minuutin aikana, joten täysin kelvottomista ei ollut pidemmän päälle häiriöksi.

Vuosien mittaan otin asenteen, etten tyydy mihinkään hätävaraan. Ennemmin olen yksin kuin menen yhteen epäsopivan miehen kanssa.Sinä luovutit alle kahdessa vuodessa. Minä en luovuttanut, ja nyt olen onnellinen juuri sen minulle oikean elämänkumppanin kanssa.

 

[Myös kokenut, vahva ihminen]

Piti vain vielä sanomani:

Totta kai suurin osa markkinoilla olevista miehistä on kelvottomia. Totta kai. Kunnollisia harvoin päästetään menemään, mutta kelvottomista pyristellään eroon niin pian kuin mahdollista (toivottavasti). Se helmi täytyy vain etsiä ympäristösaasteen joukosta.

 

[Realismus]

En tunne ketään, joka olisi eron jälkeen onnellinen, on vain katkeruutta ja se jatkuu...

Minä taas tunnen vain päinvastaisia tapauksia. Tietenkin eroaminen koetaan "epäonnistumisena", ja sellaisena se kirpaisee ja kolhaisee itsetuntoa, mutta mitään järkeä en näe siinä, että roikutaan huonossa suhteessa. Jos suhde ei toimi, se ei toimi.
Eri juttu tietysti jos on pieniä lapsia, silloin on katsottava ensiksi, mikä on heille parasta.

 

[Miumiu]

Et voi olla "kaiken kokenut" millään universaalilla tasolla. Katsos kun ihmiset kokevat eri asiat ja tilanteet ihan eri tavoin, joskus jopa päinvastaisina. Itse olen molempien erojen jälkeen ollut onnellisempi, tasapainoisempi ja vahvempi, vaikkei mitään vakavia ongelmia suhteissa ollutkaan (kuten väkivaltaa tai päihdeongelmia).
Minulla tosin ei ole lapsia, enkä niitä aio edes hankkia.

 

[onnellinen nyt]

Vahvistan kanssa ap. vastoin erotkaa ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kuin lainat ja muut velvoitteet pakoittaisivat sinut jatkamaan suhteessa jossa itsetuntosi lyödään ja olet vain se toinen rahoittaja yhteisessä taloudessa. Mollausta alistamista ei kunnioittamista ihmisenä tippaakaan. Tai elätte kumpikin kuin vieraat omaa elämää..
Elämäni paras päivä oli kun tajusin erota ja seuraavana pv. heräsin helpottuneena.

 

[Hienosti tehty !]

No niin . Nyt sitä sitten lyödään oikein olantakaa ihmistä joka yrittää kannustaa toisia palaamaan yhteen. Olen erittäin onnellinen puolestasi, kokenut, että olette asumuseronne jälkeen palanneet yhteen. Kuullostaa hienolta! Tuohon eivät valitettavasti kaikki pysty, ainoastaan pieni murto-osa. Toivon onnea sinulle ja perheellesi ! Tämä viestisi antoi minullekin toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

 

[M50]

Rakkaus kuihtuu pakotettuna:vapaus on sen sisin olemus.Se ei sovi yhteen tottelevaisuuden,mustasukkaisuuden eikä pelon kanssa,se on puhtainta,täydellisintä ja rajoittamattominta siellä,missä sen harjoittajat elävät luottavaisina, tasavertaisina ja arvokkaina.
Onnea uudelle alulle. Rakkaus antaa aina mahdollisuuden.

 

[Ap.]

Rakkaus on todellakin ihmeellistä.
Ja jos sitä on parisuhteessa, niin ei se minnekään häviä. Elämässä tulee tilanteita, jolloin rakkaus on koetuksella. Silloin on hyvä miettiä vaihtoehtoja ja oma pointini olikin asumusero.
Ymmärrän, jos on väkivaltaa ja muuta pahaa.

Itselläni oli niin että kunnioitukseni oli kokonaan lakannut enkä rakastanut. Mieheni olisi saanut tuosta noin vaan ottaa uuden kumppanin ja jopa etsin hänelle vaihtoehtoja.

Mutta nyt ymmärrän että ei rakkaus minnekään ollut hävinnyt. Se piti vain löytää uudelleen mutkan kautta, koska se ei ollut enää polullani.
Asumusero oli se mutka.

Olen todella hämmästynyt, koska rakkauden voi löytää ja sitä en olisi kuuna päivänä uskonut.

 

[Ap.:lle]

Rakkaus ei minnekään häviä.
Rakastaa voi vaikka olisi eronnutkin. En minä ainakaa uutta miestä ole halunnut. Ei moni muukaan Elli.
Olen onnellinen puolestasi.

 

[avioeronnut ja erittäin onnellinen]

Itte erosin (aviosta) ja olen onnellisempi kuin koskaan. Löysin uuden, ihanan miehenkin jonkin aikaa sinkkuiltuani - eikä tämä mies todellakaan ole mikään katkera, surkea tai muutenkaan epäonnistunut yksilö.

 

[jatkoa edelliseen]

"Ainoastaan yksi ihminen on eron jälkeen katkera -ja hän onkin ylipainoinen jehovantodistaja, jonka pääkopassa ei kovin realistisia ajatuksia liiku. KAIKKI muut eronneet ovat onnellisesti joko uudelleen naimisissa, avoliitossa tai seurustelevat vakavasti ja ovat elämässään onnellisia."

Ehkä minun pitää liittyä tuohon ylipainoisen jehovantodistajan letkaan.
"Yksi pieni elefantti kulki näin aurinkoista tietä eteenpäin, koska matka oli hauska näin, pyysi hän mukaan yhden toverin...."

KAIKKI oli kirjoitettu tikkukirjaimin. Yhtälö kuuluu KAIKKI-ylipainoinen jehovantodistaja-Elli-parisuhdepalstalainen. Nyt sitten loput ovat onnellisesti uusioliitoissaan.

Millaista tämän katkeran Alepa-tädin elämä sitten on. 50+ pastan Ellien mukaan erittäin tylsää ja tapahtumaköyhää elämää.

Miksi uhraisin elämästäni 13 vuotta sen oikean metsästämiseen. 13 vuotta voi käyttää toisellakin tavalla. Saan metsästää ihan tarpeeksi päivätyössä.
Maailmassa on monenlaista asiaa metsän ympärillä.

Ehkä olen katkera siitä, että en ole yhtään katkera.
Uusimman Eevan parisuhdejuttu on vieläkin luettavana. Sain aikoinaan henkilökohtaisen sähköpostiviestin Rva Junkkarilta.

Iloseni näillä Ellien uudistuneilla sivuilla on monta erittäin hyvää kirjoittajaa.
He kuitenkin kommenotivat viesteihin melko valikoiden.

Ap. on kirjoittanut saman viestin www.suomi24/avioeropalstalle.
Olen vieraillut siellä melko kauan päivittäin ja aina mennen tullen mainostanut Ellien palstoja.

Täällä on paljon leppoisampaa ja kodikkaampaa.
Känisemme ja riitelemme kuin kotona kahvipöydässä. Pahansisuisimmatkin kommentoijat vain hymyilyttävät minua.

On hyvä saada purkautua edes Ellien palstoilla.
Lomaa tässä vietän. Olen jo viikkopöllö. Luulin, että tänään on jo tiistai ja minulla iltatyöpäivä. Kun ei olekaan, niin jotain tässä on keksittävä.

Lapsi itkee sisäpihalla. Ihmeen kauan nuo leikit sujuivatkin. Ihania ääniä.
Minun kuopus lähti äsken iloisesti matkalle kauas. En ole yksinäinen.
Viihdyn erittäin hyvin yksin. Sain aikoinaan sutinasta tarpeekseni. Yhdenperheisen kolmanneksi nuorimpana suurin haaveeni oli elää yksin meren rannalla. Nyt tuokin toive on toteutunut.

 

[menopaussiko tässä]

"Yhdenperheisen"
Taitaa menopaussivaivojen takia tuo kirjoitustaitokin mennä menojaan.
Yhdeksän meitä oli kuin siinä takavuosien nakkimainoksessa.
Menisi koko loma, jos kaikki sukulaiset kävisin moikaamassa. Tasapuolisuuden takia moikkaan vain täällä Ellleissä.

 

[Kaisa]

Jos rakkaus on 97 % mielikuvitusta ja 3 % intohimoa, toki sen voi löytää uudelleen samastakin ihmisestä, jos sen jostain ylipäänsä haluaa löytää.
Mun mielestä rakkaus on ylimainostettua ja pilattu täysin toinen toistaan läyhäisemillä elokuvilla ja ylisuurilla odotuksilla.

Arvostan enemmän kumppanuutta, lujaa ystävyyttä, sitoutumiskykyä ja samanlaista arvopohjaa ja tietysti yhteisymmärrystä seksissä. Niille syntyy jotain pysyvää ja luotettavaa, muilla arvoilla vaan liidellään säälittävästä tunteenpoikasesta toiseen.

No miksei sitä sitten voisi alkaa entisen kanssa uudelta pohjalta jos se entinen oli hauras. Mutta jos taas kerran on kysymys vain tunteilla elämisestä, ei kannata toivoa pitkää kestoa tällekään jaksolle.

 

[mies]

"Mutta jos taas kerran on kysymys vain tunteilla elämisestä, ei kannata toivoa pitkää kestoa tällekään jaksolle."

Oli muuten hyvin sanottu. Kannattaisi alkaa erottamaan tunteet ja rakkaus. Tunteet ovat kasvualusta rakkaudelle. Tunteet ovat pinnassa, rakkaus syvällä. Tunteet leiskuvat ja vaihtuvat, rakkaus pysyy. Rakkaus ei tule hetkessä, eikä se poistu hetkessä. Moni ei edes tiedä rakastavansa, koska ei tunnista sitä. Moni luulee rakastavansa, mutta ne ovatkin tunteita; ihastumista. Rakastuminen tulkitaan väärin poikkeuksetta, niin hassua kuin se onkin, ei rakastumisen välittömänä seurauksena olekaan rakkaus vaan ihastuminen. Rakkaus on enemmän sitä mitä kuvataan vihkikaavassa. Rakkaus on syvällistä ystävyyttä, eikä niinkään leiskuvaa lempeä. Siksi rakkaus kestää.
Väkivalta rakkaudessa on ihan oikea vamma, joka vaatii hoitoa parantuakseen, ja kaikki sairastuvat, joiden rakkaus petetään.