N
njuuh
Vieras
Kuulsotaa niin tutulta
Meillä oli tuollainen vaihe tuossa hetki sitten. Lapsi on 4,5 vuotinen. Hän siis nosti sellasen mekkalan joka ikinen kerta, kun menin hakemaan hänet tarhasta pois. Johtuen just siintä varmasti, että häneltä jäi ns. leikit kesken. Huusikin välillä sitä, että en saa vielä tulla. Mutta siis hän aina alkoi kiljumaan, potkimaan, puremaan, huutamaan tyhmä äitii yms. kun hän näki minut. Omat hyvät fiilikset hävis muuten samantien :/ No kerran sitten asiaan puuttui yksi hoitaja (kiitos siitä hänelle) ja piti sellasen puhuttelun lapselleni ja vei miettimään muutaman kerran, että äitille ei noin sanota/tehdä. Jopa jo hänen leikkikaveritkin alkoi sanomaan lapselleni, että älä ole äitille tuollainen. No mutta sen jälkeen tilanne rauhottui ja ei tullut enään niin voimakasta purkausta lapseltani, kun menin hakemaan.
Nykyisin sitten hän tulee iloisesti luokseni kertomaan päivästä ja lähdetään ilomielin kotiin. Se jos mikä, tuntuu tosi hyvältä. Hän on siis päässyt tuon raivokohtauksien yli.
Enään esiintyy vaan karkuu juokseminen, mikä ollenkaa ei ole huono juttu, noiden muiden koettelemuksien rinnalla
Jotekin sitä itse aina itseään häpesi, kun lapsi regoi minuun niin negatiivisesti. Meillä oli myös sama, että välillä huudettiin sitä isää, jonka kanssa on vähemmän tekemisissä.
Nykyisin sitten hän tulee iloisesti luokseni kertomaan päivästä ja lähdetään ilomielin kotiin. Se jos mikä, tuntuu tosi hyvältä. Hän on siis päässyt tuon raivokohtauksien yli.
Enään esiintyy vaan karkuu juokseminen, mikä ollenkaa ei ole huono juttu, noiden muiden koettelemuksien rinnalla