Voi Unski, sulla on aivan ihania ystäviä
. Olisipa minullakin...
Pitää nimittäin nyt tulla purkamaan tänne kiukkuaan eräästä tosi hyvänä pitämästäni ystävästä. Oon ollut tänään ihan raivoissani koko päivän :kieh: !!
Ystäväni kanssa ollaan pidetty yhtä nyt useita vuosia ja oltu toisillemme ns. sydänystäviä. Hänen kanssaan ollaan käyty läpi meidän lapsettomuutta ja hän on sanonut toivovansa sydämestään meille onnistumista. Ja nyt kun meille se onnistuminen vihdoin 4,5 vuoden jälkeen suotiin, niin hän kertoi kuinka paljon meidän vauva hänelle merkitsee. Nämä sanat eivät kyllä näy käytännössä käytöksessä yhtään, valitettavasti :'( .
Eilen tämä ystäväpariskunta kyläili meillä pitkästä aikaa. Tämä rouva halusi puhua ja kehuskella yksinomaan omia asioitaan. Meidän kuulumisiin hän ei kommentoinut juuri mitään eikä jatkanut keskustelua. Ja kaiken huippu: vauvasta hän ei halunnut puhua laisinkaan :/ !! Ei kysynyt edes miten oon voinut, puhumattakaan että olis halunnut nähdä ultrakuvia tms. Hän tietää kyllä, että minulla ei muuta päässä tällä hetkellä liiku kuin vauvajutut, nyt kun en ole töissäkään, joten keskustelu jäi hyvin vaisuksi minun osaltani. Joskus hän on selittänyt, että ei siksi kysele asiasta mitään, kun ei muka osaa kysyä (kun ei ole kokemusta), ja hah
. Eiköhän nyt jokainen osaa kysyä vaikka vointia, vaikkei omaa vauvakokemusta olekaan! Itsekään en kauheasti halua vauvauutisellamme hehkutella, koska tiedän lapsettomana omasta kokemuksesta, ettei se tunnu aina kivalta. Toisaalta otin sitten kyllä muutamassa kohtaa vauva-asian esille hienovaraisesti ja annoin ikään kuin tilaisuuden tarttua aiheeseen... Ei mitään reaktiota!
Luulen, että tälle kaverilleni on nyt kova paikka se, kun meille on tulossa vauva ja he vielä yrittävät. Okei, ymmärrän sen toki, etenkin kun vielä puoli vuotta sitten haaveiltiin yhteisestä odotusajasta ym. Lapsettomana tiedän noi kateusfiilikset hyvin. Mutta! Eikö tosiystävyys ole sitä, että joskus osaa niellä sen omankin ylpeytensä ja osoittaa sanansa todeksi eli sen, että on iloinen toisen puolesta ja haluaa olla osallinen toisen onnesta :snotty: ?! Olen tosi pettynyt ystävääni ja ihmettelin oikein eilen, että miten olen voinut harkita jopa hänen pyytämistään kummiksi, kun ei tuleva kummilapsi kiinnosta pätkän vertaa :/ ... Mitä mieltä olette tai onko teillä vastaavia "ystäviä" lähipiirissä?
Okei, ehkä olen nyt yliherkkis tän raskauden takia ja mielialat vaihtelee. Ehkä löydän vielä ne ystäväni hyvätkin puolet taas jonain päivänä. Nyt vain tuntuu niin niin pahalta :'( :'( !! Jopas helpotti, kun sain purkautua tänne
...
Ainiin Unski: mulla on paino noussut nyt jo peräti 5 kg (rv 15+4). Tuntuu kamalan paljolta, mutta eipä oo neuvolan täti sanonut tuosta mitään. Mulla ei oo ollut pahoinvointia ja toisaalta olin melko hoikka lähtöpainoltani. Kai se on aika yksilöllistä, miten lisääntyy. Jahas, jospa Idolsin katsominen seuraavaksi vähän piristäisi :wave: .