Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Ihana vauva tytyllä! :heart: Voi että, miten suloinen pallero.

Eemiliinalle ja Milesille isot onnittelut pojista :heart: Kiva että tulee poikiakin lisää tänne! Jokohan Lumillakin on vauva sylissä...?

Sannuliinu, hienoo että istukka on siirtynyt, tsemppiä loppuodotukseen.

Gabrielalle myös tsemppiä, remontin keskellä odottaminen ei varmasti ole herkkua, mutta etteköhän te tytöt siitä selviä, kun olette jo muutostakin selvinneet

Nyt tuli esikoinen kiljumaan viereen, kirjoittelen omia kuulumisia myöhemmin

 

Paljon onnea Eemiliina ja Milesvauvoista!

 

Onnea, Miles! :flower:

Voimia Gabrielalle rempan ja kipuilujen keskellä... Peukutan että sulla valmistuisi remppa ajallaan - sitä ihmettä vain en ole itse vielä koskaan kokenut! : /

Anteeksi muutaman päivän hiljaisuus. Täällä ei tosiaan ole vieläkään vauvaa sylissä, vaikka "kaikkemme" ollaan yritetty, hohhoijaa. :headwall: Kolmas sweep oli eilen tosi kokeneen kätilön toimesta, mutta sekään ei ole saanut aikaan kuin vähäistä vuotoa... Mutta onneksi nyt sentään muksu on kai laskeutunut kunnolla lähtökuoppiin ja on muutenkin ideaaliasennossa - ties vaikka tässä vielä pääsisi alatiesynnytykseen? Toisin sanoen huomenna, laskettuna aikana, mennään sairaalaan lääkkeelliseen käynnistykseen! Vähänkö jännittää...

Kärsivällisyyttä kaikille muillekin, odottavan aika on juu pitkä...! |O Palailen astialle, kunhan on uutisia.

 

Huijui, Lumilla onkin jännittävä päivä huomenna. Lykkyä tykö!

Meillä on arki koittanut ja tuntuu kuin tuo neljäs olisi ollut täällä aina. Vauva on kiltti kuin mikä ja nukkuu jo 5-6 tuntia putkeen joka yö, jossain vaiheessa. Esikoinenkin on ollut aivan ihana isosisko, joten en osaa oikein kuvaillakaan miten kiitollinen olen tästä koko paketista ja siitä miten hyvin kaikki on mennyt :heart:

 

Tervens!!
Ja suuren suuret onnittelut kaikille jakautuneille, tasapuolisesti :heart:
Meitä onkin aika paljon jo...
En ole piiiiiiiiiiiiiiitttttkkkkkkkkäääään aikaan täällä käynytkään, mutta silmiin kyllä osui aiemmin Sebun huikea luovutettu maitomäärä :O Miten voikaan tulla noin maitoa??? Mahtavuutta!!
Ja ISO KIITOS, että sitä vielä luovutat muille tarvitseville :heart:
Itseltä sitä maitoa ei tule, eli vastikkeella mennään...

Meillä oli 2. neukkula ti. Neiti painoi 2845g ja oli 47,5cm pitkä :heart: Eli on typykkä hurjasti kasvanut, hyvä niin
Vauva nukkuu yöllä 2- 5,5h, ja jotenki aikas tottunu tähän valvomiseen ja vähiin uniin sitä jo on. Me
Aika mageeta olla äiti :heart: Jotain aivan sanoinkuvaamatonta tää on..Meillä kaikilla on käynyt tuuri

Meillä on huomenna ristiäiset. just lopettelin kokkaamisen, end of part 1, huomenna vielä pientä jotain mut aika hyvin on pulkassa.

En oikein tiedä mitä kertoilisin... oon vähä jo väskä ni pää ei oikein toimi... Ehkä menen nukkumaan ja tulen parmmalla ajalla uudelleen

Onnea vielä kaikille meille :heart:

 

Hei naiset!

Meitä on nyt kolme. =) Ja uskomatonta mutta totta, pieni kirjanpitäjämme päätti sitten tulla maailmaan laskettuna aikanaan ihan omatoimisesti, ilman lääkkeellistä käynnistystä! Eli heräsin supistuksiin 4.7. klo 1.10, kahdelta herätin miehen kun alkoi tuntua siltä, ettei ne mitään harkkareita olleetkaan, lapsivedet menivät klo 2.40 ja yhdeltä iltapäivällä oli poika ulkona. :heart:

Ei mennyt ihan kuin suunnitelmissa, ei... sillä totesin tuon aamupäivän aikana, ettei musta olekaan synnyttämään vain TENS-masiinan ja ilokaasun avulla. Sain sit epiduraalin - oi autuutta, ei mitään kipuja sen jälkeen! Mutta sitten vauvan sydänäänet alkoi heiketä aina välillä muutaman minuutin pätkiksi, ja kun tätä oli tapahtunut vähän liian usein, lääkärit päättivät, että beibe oli saatava ulos mahdollisimman pian. En ehtinyt edes säikähtää, kun muutamassa minuutissa olin jalat pidikkeissä, välilihanleikkaus, pihdit ja kahdella ponnistuksella oli poju ulkona! Heppu tuli ulos aika sinisenä ja velttona ja sai lisähappea, mutta 5 minuutissa oli jo 9 Apgar-pisteen arvoinen, joten ei hätää. 53cm, 3630g ja päänympärys 34cm, eli aika pitkä, hoikka ja pienipäinen jäbä. Siinä sitä sitten ihmeteltiin toisiamme ihokontaktissa, kun lääkäri sai istukan ulos lääkkeettömästi vain mahaa hieromalla (en yhäkään tuntenut mitään) ja parsi meikäläisen kokoon. Kuulemma 2. asteen repeämä, mutta en ole uskaltanut katsoa. Hyvät kipulääkepössyt ja pehmeä sohva, kyllä tämä tästä.

Eilen päästiin jo kotiin ja just kävi community midwife, siis lähisairaalan kätilö, ekalla visiitillään. Eka yö kotona oli aika sekava, kuten arvata saattaa, mutta taisin mä pari tuntia saada nukuttuakin... Jospa se tästä! Maito ei ole vielä noussut, mut tissiä poju imee mielellään, eli kaipa se sieltä jonkinlaista kolostrumia saa imettyä, kun vaipatkin on säännöllisesti märkinä.

Sorry pitkä omanapainen kirjoitus, mutta arvaatte varmaan, missä ajatukset tällä hetkellä liitelee... On tää niin ihmeellistä, elämä.

Kärsivällisyyttä vielä odottaville, ja leppoisaa vauvakesää kaikille, joilla jo on vauva kainalossa! Yritän käydä aina välillä kurkkaamassa kuulumisia.

t. Ikionnelliset Lumi72 ja pikku-Eddie 2pv

 

Onnea Lumi ja Eddie :heart:

 

Onnittelut nyyttinsä lunastaneille :heart:

Onko täällä enää ketään jakautumatta jahka pääsen taas tälle puolen ?


Meillä siis jälleen ensimmäinen OI menossa. Ensimmäinenhän sai alkunsa myös ekasta joten ans katsoa kuinka tässä käy.
Follit ainakin tuntuu kypsyvän hyvinkin identtisesti viime kertaan nähden..

Maanantaina uusi checkki ja jos siellä olisi hyviä uutisia ja pääsisi irroittelemaan.
Toiveissa olisi se huhtivauva nyt sitten

 

Olipa kiva lukea Ambrosian ja TanZZZkunkin kuulumisia. Ambrosialle peukut pystyssä,että tärppi tulisi.

Lumille hurjana onnea pitkästä pojasta.

Ihana kuulla myös,että jo vauvautuneilla arki sujuu hyvin.

Omassa navassa ei uutta. Eilen oli todella tuskanen päivä ja vatsaan sattui ja supisteli jne. Tänään taas ei merkkiäkään supisteluista.

Sannuliinu ja tytteli rv 37+2, sitä ollaan oltu niinku pari päivää jo täysaikasia. Jipii

 

Onnea Miles ja Lumi vauvaantumisesta!! :heart:
Ja tsemppiä Sannuliinulle ja muille joilla la lähenee, tosiaan jännä nähdä kuka seuraavaksi saa nyytin syliinsä, teitä onkin useampi tuossa heinäkuun puolivälin jälkeen ehdolla.

Lupasin tulla kertoilemaan kuulumisia ja synnytysjuttuja kun ehdin. Aika hektistä on meno ollut täällä kotiin pääsyn jälkeen. Ihanaa kylläkin.:heart: Ei vain vielä ole oikein rutiinit selkiytyneet, johtuen tietty siitäkin ettei vauvelilla ole vielä oikein selkeää rytmiä kun on niin tuore tapaus. Ja sitten kumminkin pitäisi isoveikan päivärytmistä pitää edes jollain lailla kiinni, että tulisi ruokituksi ja vaatetetuksi edes. Esikoinen on ottanut pikkuveljen vastaan ihan hyvin, mutta tietysti välillä tulee harmi, kun äiti on koko ajan vauvan hoidossa kiinni. Harmittaa itseäkin välillä, kun haluaisi antaa isommalle aikaa, jota ei vaan tunnu olevan.: / -Huolimatta siitä että mies on tosi paljon arjen apuna.
Vauva tuntuu olevan aikalailla rauhallinen ja tyytyväinen tyyppi. Ihana tapaus.:heart: Hassulta tuntuu kun nyt jo olen ihan rakastunut ja hurmaantunut veikkoseen. Esikoisesta se äidinrakkaus tuli paljon enemmän pikkuhiljaa hiipimällä. Kaipa tällä kertaa niille rakkauden tunteille on enemmän tilaa jo näin alussa, kun kaikki ei ole enää NIIN outoa ja hämmentävää pienen käärön kanssa.

Synnytys oli tosiaan mielestäni aika helppo nakki verrattuna edelliseen... Keskiviikkona irtosi reilusti veristä limatulppaa ja oli taas napakoita harjoitussupistuksia, sekä painon tunnetta lantiossa. En kumminkaan jaksanut pitää toiveita hirveän korkealla synnytyksen käynnistymisen suhteen. Ke-to yönä heräsin sitten yhden maissa ihan kipeisiin supistuksiin joita tuli useampi, mutta olivat vielä epäsäännöllisiä ja kylkeä kääntämällä sain vielä uudelleen unen päästä kiinni. Kolmelta aamuyöstä alkoivat sitten säännölliset kipeät supistukset ja tuli vähän vuotoakin. Nousin ylös, kun supistusten takia mun oli vaikea olla makuullaan. Kotona kävelin, kävin suihkussa ja sitten alkoikin taas oksettaa. Oksensin varmaan kolme kertaa ja kuulkaa, ei oo kiva yrjötä ja supistaa yhtä aikaa!! Tunnissa supparit oli muuttuneet tosi kipeiksi ja oksentelu vienyt aikalailla voimia. Käskin miehen soittaa pojalle hoitajan paikalle, ja päätettiin että lähdetään ajelemaan sairaalaan. Ajattelin että meni syteen tai saveen, saisin edes pahoivnvointiin lääkettä, jos kohdunsuu ei ole tarpeeksi auki ja laittavat takaisin kotiin. Oksensin vielä autossakin ja sairaalan pihassa, kun päästiin perille synnärille kuuden aikaan. Kätilö tutki ja mä jo valmiiksi pyytelin anteeksi, etten varmaan oo taas auki kuin jonkun sentin. "7cm ja iso kalvorakko pullottaa" -totesi kätilö, ja arveli että kun kalvot puhkeaa avautuu loppukin nopeasti. Olin ihan äimän käkenä, mutta tajusin sentään kysyä puudutusta, kun kätilö kyseli kivunlievitystoiveita. Sovittiin mini-spinaalista ja ilokaasusta, molemmat sain! Spinaalin saatuani taivas aukeni ja kaikki kivut tuntui helpottavan. Ilokaasustakin oli apua jonkun verran siihen asti että puudutus vaikutti. Sitten laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot, loput sentit avautui siinä odotellessa ja eikun ponnistamaan, kun pienokaisen pää oli asettunut hyvin. 17 minuutin puhkumisen ja pinnistämisen jälkeen maailman täytti parku ja meidän ihanainen kuopus oli maailmassa.:heart: Apgarpisteitä 9-9. Istukka irtosi tällä kertaa myös ongelmitta. Pari pientä repeämää tuli jotka ommeltiin. (Tuntuu että nekin paranee paljon helpommin kuin episiotomiahaava.) Ihmettelin ääneen kätilölle, että voiko lapsen saada näin helposti synnytettyä mailmaan, synnytyksen kokonaiskesto siis oli noin 5½h.
Oma toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan hyvin. Imetyksessä pientä takkua imuotteiden kanssa ja sen vuoksi alkuun vähän kipua rinnoissa, mutta sekin korjaantunut jo aika hyvin. Maitoa tuntuu riittävän, joskin pari viimepäivää on poika ollut taas ihan tosi usein tissillä. Paino hänellä jo noususuunnassa, kun neuvolassa käytiin viime viikolla ekaa kertaa. Täällä siis opetellaan eloa kahden lapsen kanssa. Toivotaan että kuviot alkaa pikkuhiljaa selkiytyä, ennen kuin miehen lomat loppuu ja oon näiden murujen kanssa kahdestaan. Ajoittain väsyttää, mutta muuten olo on mitä onnellisin!!

 

Onnea Lumi72, miles ja Eemiliina :heart:

Kiva kuulla TanZZZkusta ja pikkutypystä =)

Ambrosialle tsempit hoitoon!! Tuollahan on tuo toinenkin hoidoista raskautuneiden ketju, jossa menevät vähän aikaisemmilla viikoilla kuin meidän viimeiset odottajat täällä ketjussa. Että varmasti juttuseuraa löytyy. Toivottavasti tämä hoito toisi teille nyt sen vauvan syliin saakka :hug:

Eemiliina Mitä ongelmaa sulla oli istukan kanssa sitten viimeksi? Mulla on molemmissa synnytyksissä ollut vähän probleemaa saada istukka irti. Ekalla kerralla se tuli kumminkin lopulta itsestään, mutta nyt ei käynyt ihan yhtä hyvin. Kaikki päättyi kuitenkin lopulta parhain päin, mut väkisinkin sitä miettii, että mitä vaikutuksia tuolla saattais olla mahdollista kolmatta raskautta ajatellen.. : /

Meidän neiti se vaan jatkaa tyytyväistä eloaan ja oloaan. Ikää pian jo seitsemän viikkoa :O itsellä ei ole vielä ollut jälkitarkastusta, menee varmaan elokuulle. Nämä lomat ja neuvolan muutenkin kiireinen tilanne sotkee aikatauluja. Petipuuhia tekis jo mieli, mut haluan odottaa sitä jälkitarkastusta ja kysyä yhdestä asiasta, ettei tuu tehtyä mitään vahinkoa tietämättään. Toivuin kyllä hyvin muuten.

Kukas puhui repeämien paranemisisesta..? Mulla on molemmista tullut toisen asteen vauriot ja molemmilla kerroilla olen istunut jo osastolla imettämässä. Nyt vanha arpi taisi revetä uudestaan tässä synnytyksessä ja se tikki vähän alkuun kiristeli epämukavasti, kun en osannut ottaa rauhallisesti alkuun, vaan touhusin kotihommia ja kävelin vaunujen kanssa. Parin päivän levolla parani onneksi. Oon kans ymmärtänyt, että eppari kestää tosi kauan parantua. Lantionpohjalihakset löysin jo sairaalassa, mutta pissisuihkun katkaisussa on parin sekunnin viive vielä. Onneksi mitään pidätysongelmia ei ole. Kovat treenit on nyt menossa, että sais nuo lihakset takas "huippukuntoon"

Mä niin kuumeilen kolmannesta :ashamed: Mun vauvat on vissiin liian helppoja, kun voisin elää tätä vauva-aikaa aina. Eikä raskauksissakaan oo moitittavaa, vaikka jotain vaivoja onkin ollut. Synnytyksetkin on ihania, vaikka ne kestää ja kestää ja kestää, eikä tunnu alkuun etenevän mihinkään.
Onneksi ei tartte vielä tehdä mitään päätöksiä sentäs. Näissä vauvahuuruissa kun pääsis päättämään, niin sitä tekis varmaan aina uutta putkeen, jos olis mahdollisuus raskautua niinkuin "normaalit" ihmiset

 

Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Sairaala

26.5.
himmeli-80 / 32 / 1. lapsi / Naistenklinikka

1.6.
Baby20xx / 31 / 1. lapsi / VKS

3.6.
Amele / 27 / 1. lapsi

11.6
0emppu0 / 26 / 1. lapsi

30.6
Lillis85/ 26 / 1. lapsi / KHKS

7.7.
Häivähdys / 30 / 3. lapsi / K-SKS

18.7.
Vienda / 29 / 1. lapsi poikalupaus

20.7.
nuppuska / 30 / 1. lapsi / Kättäri poikalupaus

25.7.
Sannuliinu / 37 / 2.lapsi / OYS tyttölupaus

6.8
tammityttö/2. Lapsi

7.8.
astrolabe

11.8.
pikku_karhu / 34 / 2.(3.)lapsi / Kättäri

25.8.
Mörkötys / 30 / 1. lapsi

26.8.
-Gabriela- / 40+ / 1. lapsi / Kättäri tyttölupaus

4.9.
meriann / 30 / 2. lapsi / Kättäri poikalupaus
Yoslene / 32 / 2. lapsi / NKL
Nuppu81 / 32 / 1. ja 2. lapsi / KYS

5.9
Annabell-77 / 35 / 2. lapsi/poikalupaus

1.10
Tiggeri/ 33 / 3.lapsi / K-HKS tyttölupaus

9.10
Vihervaara

22.10
Tigridia/34/ 4.lapsi / K-SKS tyttölupaus

27.10
Pikkumyy-09/ 33 / 2.lapsi



:heart: SYNTYNEET :heart:
2.5.2013 sekundamamma / 36 / 2. lapsi / tyttö/ (rv 39+4)
6.5.2013 TanZZZku / 30 / 1. lapsi / tyttö/ 1695g/ (rv 31+5)
12.5.2013 Jeanna / tyttö/ 3700g, 51cm/ (rv 39+2)
16.5.2013 Lila13 / 28 / 1. lapsi / poika/ 2530g, 47cm (37+1)
22.5.2013 Pikkuperho / 30 / 2. lapsi / tyttö/ 3900g, 50cm
31.5.2013 jadekivi / 25 / 1. lapsi / tyttö/ (rv 40+2)
31.5.2013 Sebu08 / 33 / 3. lapsi / tyttö/ 3488g, 48cm (rv 40+4)
7.6.2013 tyty86 / 27 / 2. lapsi / poika/ 4200g, 50cm (rv 41+0)
16.6.2013 inkkunen / 33 / 1. lapsi / tyttö/ 2950g, 49cm (rv 40+0 )
27.6.2013 Eemiliina/ 33 / 2. lapsi / poika/4190g, 54cm (rv 41+3)
1.7.2013 Miles / 34 / 1.lapsi / poika/3170g, 49cm (rv 39+4)
4.7.2013 Lumi72 / 40 / 1. lapsi / poika/3630g, 53cm (rv 40+0)


Neuvolat & ultrat

Nuppu81 - äippäpoli 11.7.
Sannuliinu - neuvola 17.7.
Mörkötys - ultra 1.8.



Äitiysloma alkaa: =)
Sekundamamma - 28.3
Sebu08 - 19.4
Jadekivi - 22.4
TanZZZku - 22.4.
Tyty86 - 24.4
Lila13 - 29.4
Inkkunen -3.5
Eemiliina - 13.5.
Vienda - 12.6
Nuppuska - 14.6
Sannuliinu - 19.6
Mörkötys - 22.7.
Nuppu81 - 31.7.


Suuren surun kohdanneet :'(
Cisu
Wilbe
Ambrosia
Millian

 

Pikkuperho mulla ei eka synnytyksessä irronnut istukka lainkaan, vaan irroitettiin sit käsin synnytyssalissa. Tällä kertaa ei onneksi tarvittu mitään kommervenkkejä! Kysyin jo odotusaikana lääkäriltä onko joku korkeampi riski ettei istukka irtoaisi tulevassakaan synnytyksessä, mutta lääkärin vastauksesta olin ymmärtävinäni että ihan sattuman kauppaa, joskus irtoaa hyvin joskus ei. Korjatkaa jos on väärä tieto. Mulla ei ole mistään lantionpohjalihaksista vielä tietoakaan. Jos oikein hirveesti pissittää niin housuun lirahtaa. Vähän yritin tehdä niitä harjotuksia, mutta seurauksena oli sen verran jomottelua alavatsalle, että annan paikkojen vielä toipua ennen treenikauden avausta.

Mulla on kanssa pyörinyt päässä tuo kolmannen lapsen haaveilu suurinpiirtein jo sairaalasta päästyäni. Pikku-ukko on niin syötävän suloinen, että näitä haluaisi lisää vaikka kuinka monta.:heart: Odotusaikanahan mä olin jo tiukasti päättänyt, että tämä on sit tässä. Ei enää hoitoja eikä vauvoja. (Niinkuin se nyt taas olis edes itsestään selvää että sellaisen vielä saisi...) Mutta huomaan jo katselevani raskausmahoja kaihoten ja miettiväni että tässäkö tää nyt TOSIAAN on? Hirmu paniikki että apua, kohta tääkin pienokainen kasvaa jo isoksi!! Pitäisikö sittenkin vielä yrittää yhtä lasta meidän perheeseen? Kolmesta lapsesta mä unelmoin silloin kun ei vielä tiedetty ettei niitä tilaamalla meille tule. Mutta mutta... Onhan siinä taas niin paljon miettimistä ja kaikkea siltä väliltä. Joka tapauksessa tällä kertaa haluan nauttia tästä vauvauodesta ihan rauhassa. En halua pohtia milloin täytyy lopettaa imetys tai milloin soitella klinikalle ja sopia uusista hoitoon lähtemisistä jne. Antaa nyt ajan kulua ja katsellaan miltä sitten tuntuu. Vuosikausia ei tosin ole aikaa mietiskellä kun alkaa tulla sitten jo ikäkin vissiin vastaan...

 

Siis anteeks, mihinkä tosta listasta on hävinnyt koko yläpää...? Meinaatteko, että mun pitäis tosiaan olla seuraava. Ja musta tuntuu, ettei tää tule ulos ennen syksyä...

Tänään käytiin neuvolassa, eipä mitään uutta. Omatoimisen raudan aloittamiseni seurauksena hemppa oli 136 eli oikein hyvä. Hepatoosikontrolli on keskiviikkona äippäpolilla, josko saisi jotain infoa mahdollisen käynnistyksen suhteen. Toisaalta veriarvotkin on parantuneet koko ajan, että mun "tuurilla" eivät kohta käynnistä ollenkaan... Haluan jo pienen syliin!

Vienda 38+4

 

Eemiliina Ok. Kiitos vastauksesta. Oliko sulla istukka eri paikassa nyt kuin viimeksi? Mulla oli nimittäin viimeksi edessä ja nyt takana. Ja käsin irrotettiin salissa tällä kertaa, kun verenvuoto alkoi olla aika massiivista ja istukka ei osoittanut irtoamisen merkkejä ollenkaan. Mulla on takana myös pari kaavintaa (keskenmenojen takia) ja yksi lääkkeellinen tyhjennyskin, kun ei tyhjentynyt itsestään. Eli kohtuun tuntuu tarttuvan hyvin kaikki kiinni..

Mä päätin kans esikoisen aikana, et nautin vauva-ajasta ja imetän niin pitkään kuin onnistuu ja tuntuu hyvältä, koska on mahdollisuus, että enempää vauvoja ei saadakaan. Olis ollut kurja kuluttaa sit se ainut vauva-aika hoitojen murehtimiseen ja kiiruhtaa imetyksen lopettamisen kanssa. Imetinkin sit piiiitkästi yli vuoden ja heti, kun imetys alkoi tytön aloitteesta vähenemään, niin vauvakuume nousi viisisataa prosenttia Viimesistä imetyskerroista meni noin kuukausi-puolitoista siihen, että olin jo gynen tarkastuksessa ja suunnittelin PASsia puhelimitse klinikan lääkärin kanssa.

Nyt ajattelin mennä samalla kaavalla, että nautitaan tästä ajasta ja mietitään jatkoja sitten myöhemmin.



Tsemppiä kaikille viimemetrien odottajille :heart:

 

Vienda,itsekkin katsoin tuota listaa päivittäessäni,että kohtako tässä muka itse pitäisi olla vuorossa. Ei kyll tunnu yhtään siltä ja jos menee niinku esikoiselta, niin vauva syntyy vasta sitten elokuun puolella.

Tänään oli neuvola,missä kaikki ok,sf-mitta ei ollut viikossa kasvanut,joten jonkn sortin laskeutumista on tapahtunut. Painoa kertynyt tähän mennessä 12kiloa,josta olen todella tyytyväinen,ja toivottavasti ei tule enää pahemmin lisää.

Mitähän Tammitytölle kuuluu? Itse panikoin täällä seulasta päivä päivältä enemmän
Yritän asennoitua,että me voidaan kuulua siihen ryhmään kenelle syntyy terve lapsi,mutta silti jostain suystä olen,enempi asennoitunut siihen,että kaikki ei ole ok,vaikkakin äifinvaisto sanoo,että ei syytä huolern. Hyvin sekavat on mielialat.

Istukasta, mullahan jäi myös esikoiselta istukka kohtuun jumiin. Syynä oli kalvokiiniyteinen napanuora,joka napsahti poikki. Lääkäri sitten päätti pisyää kohtuu kätensä kyynärpäätä myöten ja irrotti sen käsin. Muuten se toimenpide oli ihan ok,mutta mulla meinas tulehtua kohtu,kun yks repale jäi kohtuun,ja tuli vasta viikon kuluessa pois. Ehdin jo saada kovia alavatsakipuja,mutta onneksi mulla oli kahdet voimakkaat antibiootit käytössä.

Sannuliinu ja tytteli rv 37+5

 

Sannuliinu, kiitos kysymästä.
Kyllähän se mietityttää. Nyt jotenkin taas yhä enemmän ku synnytys lähestyy. Tuntuu vaan, että koko tää raskaus ollu tosi "kummallinen" esikoiseen. Kokoajan jotain pientä vinoutumaa alusta alkaen. Ainoa positiivinen puoli on se, että olen ollut tosi kivuton ja hyvässä kunnossa. Eihän sitä pitäs verrata, mut väkisin vertaa kun taustalla kummittelee se seula.
Viimeisimpänä neuvolassa SF mitta hujahti keskikäyrältä alakäyrän alle kuukaus sitten. syyksi epäiltiin asentoa. Ultrassa pari vk sitten arvioitiin kasvu normaaliksi, mutta ultra arviothan on vain arvioita, yleensä yläkanttiin. Nyt SF mitta menee edelleen siellä alakäyrän alla vaikka vauva oletettavasti raivotarjonnassa. Väkisin sitä miettii, että mikäs nyt. Esikoisen mitat meni alusta loppuun kauniisti samaa keskiviivaa pitkin. No, mitat on mittoja eikä mitään absoluuttisia mittareita mutta..
Eipä nää mietteet ketään lämmitä eikä auta mutta mä en lakkaa silti pohtimasta.

Toivotaan tosiaan että pelot olis pelkoja eikä sen enempää. Raskaudethan on erilaisia ja vauvat eri ihmisiä joten ei pitäs vertailla. Mut tällanen tää ihmisen pää on, tiedän.

Onnea kaikille vauvautuneille tasapuoleisesti!!! Etenkin Eemiliinan synnytystarina kuulosti todella positiiviselle

 

Pienoista väsymystä täällä podetaan, unet jäivät taas vähille, tälläkertaa puutuvien käsien takia. Mulla jo pitkän aikaa ainut mahdollinen asento ollut vasemmalla kyljellään, muuten tulee epämukava olo.

Neuvolassa kävin ja oli tälläkertaa eri täti, hän kiinnitti huomiota sf-mittaan joka kokoajan mennyt käyrän yläpuolella. Aikaisemmin ei ole mitään tästä sanottu vaikka olen itse kyllä neuvola kortissa olevan käyrän perusteella nähnyt että se menee yli "rajojen".

Sain tuonne neuvolaan kävellessä supistukset aikaiseksi, vatsa veti aivan piukeaksi ja oli levättävä välillä. Neuvolassa sitten ei meinannut vauvan asennon tunnustelusta tulla mitään kun oli vatsa ihan kovana taas...

UÄ mulla on 1.8. Onko tämä nyt sitten se synnytystapa arvio Neuvola lääkäri siis kyseessä... Taas jännityksellä odotan josko nyt kaveri vilauttais kumpaa sukupuolta edustaa Olis viimeinen mahdollisuus ennen syntymää.

Olen pessyt vauvan vaatteet kohta kaikki mitä meillä on, eipä niitä kyllä kauheasti olekaan, äippä pakkauksen vaatteet + vähän kaverilta saatuja. Sairaala kassia mulla ei vielä ole pakattuna mutta eikai sinne ihan kauheasti kamaa tarvitsekaan ja meillä matka sairaalaan sen verran lyhyt että mies voi sitten kiikuttaa mitä uupuu. Vauvan kotiutumis vaatteet ja omat hygienia tuotteet kai ne tärkeimmät...

Ambrosialle tsemppiä hoitoihin, peukut pystyssä että olet pian taas täällä odottavien puolella

M+Mörökölliäinen rv 33+3

 

Tammityttö,elikkä aika samoissa fiiliksissä siellä mennään kuin täälläkin. Mullahan taas päinvastoin sf-mitta menee yläkäyrällä,vaikka vauvelin kokoarvio ollut aina siinä keskikäyrän tuntumassa. Jotenkin vaan jäi viime kontrolliultrasta huono maku ja epävarmuus. No oli eri lääkäri ja mainitsi masun pyöreydestä ja siitä,että pää pienempi viikkoihin nähden. Aikaisemmin ultrissa, joita tosiaan ollut viisi ennen viimeisintä ultraa kaikki ollut toisen lääkärin mukaan ok,paitsi ne reisiluut aina pidemmällä,joten ihmetytti miten neljässä viikossa yhtäkkiä maha useita viikkoja edellä ja pään ympärys taas päälle viikon jäljessä. Toisaalta tuohon masun pyöreyteen monesti alkaa raskausdiabeteksessä näkymään vaikutus vasta lopussa. No ei kyllä sitten kuitenkaan muuta tuumannut,kuin varmaan asento ja mahdollinen pään muotoutuminen saattaa vaikuttaa. Minä vaan tietty olen miettinyt,että monestihan downlapsilla on pienempi pää jne. Esikoisellahan oli suht iso pää kun oli n. 38 cm, mun oma päänympärys on ollut 34,5 cm ja mieheni päänympärystä ei voi verrata, kun on syntynyt aikoinaan keskosena. Joten paljon ajatuksia liikkuu mulla päässä tällä hetkellä, vaikka mies on edelleenkin niin luottavainen ja viilipytty. Huoh voisko tämä tytteli jo syntyä,niin ei tarvis enää miettiä vaan sais vastauksen.

Mörkötys, minäkin sain vihdoin pakattua sairaalakassin. Ei sinne kyllä paljoa tarvinnut,kun mekin asutaan niin lähellä sairaalaa. En sinuna huolestuis tuosta yläkäyrillä menosta. Niin menee mullakin ja vauva tosiaan keskikäyrillä kasvun suhteen.

Sannuliinu ja tytteli rv 37+6 ja huomenna poksuu uus viikko.

 

Sannuliinu
Jep jep. Samoissa fiiliksissä. ja joo, Meillä vähän sama tilanne. Tälläkin pää on pikkasen viikkoja pienempi, en muista paljonko. Esikoisella oli taas kans 37,5cm syntyessän, pää kasvoi ainakin viikon verran isompana koko raskauden ajan. No..toisaalta eri ihminen on kyseessä ja mistä näitä tietää miten kukain kasvaa. Ku samassa perheessä voi olla niin erilaista jälkikasvua samoista lähtökohdista. Mut joo, kyllä näitä miettii. Teillä toki pitkä reisuluu on hyvä merkki ja uskoisin et tuskin kellään downilla on ainakaan viikkoja pitkemmät raajat. Tällä kyl on reisiluukin vähän lyhyempi, mut vain muutaman päivän joka kuulema menee ihan normaalin piikkiin. Mut eipä nuo aina ole ultrissa näkyneet, normaalimittaiset vauvat olleetkin yllätys downeja. No, se saadaan mitä saadaan ja luoja suo. Se riskihän se tuli otettua alunperinkin.

 

Tammityttö, niin riski tuli aikoinaan otettua ja sen kanssa on elettävä,vaikka odottavan aika näyttää näin lopussa olevan tosi pitkä.

Jokos Vienda pääsit eilen käynnistyspuuhiin?

Itsellä piti tehdä taas eilen reissu synnärille ja käyrille. Vauveli liikkunut kolme päivää niin huonosti,että tuli vaan olo,että paras käydä tarkastuksella. Käyrä oli tosi hyvä,vaikka eipä tuo edelleenkään mitenkään vauhdikas ole. Samalla katsoivat kohdunsuun tilanteen,jossa ei muutosta ja kokoarvio 3300g. Kysyin miltä tällä kertaa näyttää päänympärys ja mahanympärys,niin tämä lääkäri oli taas sitä mieltä, kaikki näyttää täysin viikkoja vastaavilta,eikä hänestä ole mitään hälyyttäviä poikkeamia. Näköjään lääkäreissä suuria eroja. Tiedä häntä sitten. Kokoarvio menee kyllä painon suhteen just niinku esikoisella.

Mites Nuppuska,joko on tuntemuksia synnytykseen viittaavia?

Sannuliinu ja rauhallinen tytteli rv 38+0

 

Heippa taas pitkästä aikaa kaikille ja onnea vauvansa jo saaneille lumi, miles ja eemiliina!!

Kiitos kysymästä SAnnuliinu, mutta eipä täällä mitään erikoisempia tuntemuksia vielä oo.. ajoittain jotain menkkajomotteluja ja paljon harjotussuppareita! That's it! Joka ilta meen toiveikkaana nukkumaan, et yöllä alkais tuntemukset mutta ei vielä! Mulla on tosi tukala olo ja käveleminen hankalaa, on ruvennut häpyluihin särkemään. Ja aikakin käy vähän pitkäksi, kun vaan odottelee. Onneks on kavereita, joilla on kesälomia just, niin on ainakin seuraa

Huomenna on 39+0 (ellei tänään yllätä ja tuu), joten oisin jo ihan valmis.. ja en malta oottaa et saan pikkusen syliin ja pääsen hoitamaan häntä :heart: Ja tietty odotan et se synnytyskin olis jo ohi, se on ruvennut mua kauhistuttaa! Mua ei pelota se avautumisvaihe ja supparit niinkään, vaan se ponnistusvaihe ja mahdollinen repeäminen!

Mites vienda? Miten siellä menee?

Hyviä vointeja kaikille, koittakaa kestää helteitä

 

Hei vaan ja terveisiä sairaalan täysihoidosta! Käynnistykseen päästiin ja poika syntyi viime yönä (39+1) mitoin 48cm ja 3800g. Lopulta kaikki kävi nopeasti, kivut olivat tosi kovat ja vieläkin olen kipeä mutta selvisin ja olen tosi iloinen, että sain kuitenkin synnyttää alakautta!

Vienda ja pikkuinen poika

 

Onnea Vienda pojasta. Synnytyskertomustasi odotellessa.

Syntyikö poika siis tämän vuorokauden puolella eli 12.7 niin osaan päivittää listaan oikein?

Tänne ei mitään tuntemuksia,että tällä meiän tytöllä ois edes aikomuksia syntyä moneen viikkoon. Taidetsan saada elokuun nuppunen tällä menolla . Vauhtia on sentään taas piisannut masussa.

Sannuliinu ja tytteli rv 38+1

 

Joo tosiaan 12.7. Kirjoittelen kertomusta sitten kotoa käsin kun joskus päästään!