Dream ja fifiris onnea! :heart: :heart:
Omaa synnytyskertomusta...
Perjantaina 13.8. oli mulla yliaikaisuuskontrolli polilla. Siellä todettiin, että tilanne on kypsä ja paikat auki kahdelle sormelle. Edellisenä yönä olin vuotanut ruskeaa limaa ja oli supistellutkin muutamia tunteja siinä, kuitenkin ne loppuivat taas aamuun mennessä. Lääkäri kuitenkin totesi, että laitetaan aika maanantaille käynnistykseen, mutta että todennäköisesti vauva syntyy ennen sitä.
Kotiin sitten lähdettiin ja kaupassa käytiin vielä. Sitten siinä kolmen aikaan iltapäivällä alkoi säännölliset supistukset 5min. välein.
Aloin olla aika kivuliaskin jo, mutta en halunnut sairaalaan vielä, koska pelkäsin jos ne taas loppuvat... No siinä kuuden jälkeen illalla mies oli sitten sitä mieltä, että nyt sinne sairaalaan lähdetään.
Ajeltiin sinne ja ottivat sisään ja käyrille yms. Kohdunsuu oli auennut nyt kolmelle sormelle. Kävin suihkussa ja se helpotti kipuja joksikin aikaa ja lisäksi mulla oli geelipussi vatsalla, joka auttoi myös yllättävän hyvin. Mulla supistukset tuntui eniten alavatsalla ja reisiin.
Kello oli sitten varmaan siinä 23.00, kun ottivat käyrille ja katsoivat kohdunsuun, joka olikin sitten jo 4cm auki ja siitä lähdettiin synnytyssaliin.
Synnytyssalissa aloin olla todella kipeä ja sainkin ilokaasun siihen. Kätilö ehdotti sitten kohdunkaulanpuudutetta ja meinasi samalla puhkaista kalvot. Mutta, sitten hän kokeili kohdunsuuta ja tarjontaa niin sanoikin yhtäkkiä hakevansa lääkärin ja ultran.
Lääkäri tuli siihen ja totesi ultralla ja tunnustelemalla, että poika onkin otsatarjonnassa. Päätettiin odotella kuitenkin vielä siinä jos hän kääntyisi hiukan parempaan asentoon. Sain epiduraalin siinä odotellessa ja se auttoi kovasti.
Lääkäri tuli uudestaan ja hänellä oli vielä kollega mukana ja tunnustelivat vielä vauvan tarjontaa, sama tilanne. Puhkaisivat samalla kalvot. Tässä vaiheessa olin täysin auki. Lääkäri totesi, että sektio on ainut vaihtoehto. Siitä sitten nopeasti kaikki menikin, minut valmisteltiin sektioon ja tunti siitä klo 03.58 poika parkaisi maailmaan.
Itse olin ihan poikki ja sekaisin enkä oikein tajunnut koko hommasta mitään. Olin pari tuntia tarkkailuhuoneessa ja vauva siinä rinnalla, vaikka ei hän oikein imenyt vielä siinä. Sitten pääsin osastolle, jossa olin kolme yötä.
Kivut oli aika kovia ja olin todella väsynyt tuosta synnytyksestä. Tuntui, että en jaksa tehdä enää koskaan mitään... Tuntui niin kurjalle, kun en päässyt sängystä ylös ja hoitajien piti aina nostaa mulle vauva rinnalle... :'( Maitoakaan ei tullut sairaalassa oikein ja sai vastiketta. Vastiketta poika saa edelleen, mutta sentään rintamaitoakin. Olen kokenut niin huonoa omaatuntoa tuosta imetyksestä, että joudun vastiketta antamaan. Vaikka pääasiahan on, että vauva saa tarpeeksi ruokaa.
Mutta ehkäpäs tää tästä lähtee, kun saa levätä.
