kopsausta toisesta pinosta ...
Pitkä viesti tiedossa , eikä kauhean kaunisteleva ...
Päästiin sitten lähtemään 1.8 sairaalaan aamulla klo 7 aikaan , kunhan lapsenvahti ehti paikalle . Hieman siinä alkoi jo hikivesi valua kun lapsenvahtia ei kuulunut kun vasta tunnin päästä soitosta .. mutta ihan hyvin kärvistelin kotona ?
sairaalassa olin hieman aikaa käyrillä ja sitten tutkimuspöydälle ,että miltäs alakerta näyttää .
Ajattelin siinä jo , että toivottavasti on nyt sentään auki enemmän kuin sen 1cm ja että kanavakin olisi hieman auennut .. no paikatpa olikin auki n. 4cm ja kanava hävinnyt ja hyvin tuntui kalvokin pullottavan ? Nooh , siinä sanoi ,että jokos pääsisi saliin , niin saisin ainakin sitä ilokaasua ja jos mahdollista niin sitten myöhemmin sen selkäydin puudutteen kunhan sen sitten ehtii saamaan .
No supparit alkoivat kovenemaan ja nautin muutamia kertoja ilokaasua ja koitin olla jalkeilla , että vauva pääsisi siten laskeutumaan paremmin ja että lapsivesikin voisi tulla .. No eipä siinä kauaa tarvinnut kärvistellä kun vedet hulahti lattialle (ja miehen jaloillekin ) ja sitten mentiinkin jo maate sänkyyn ja kurkittiin paikkoja .. hoitaja kirjoitteli jotain koneelle ja mä kärvistelin kovenevissa suppareissa . että koskas sitä puudutetta nyt sitten saisikaan ????
Sitten huoneeseen tuli lääkäri , joka mittaili paikkoja kauan . ajattelin jo mielessäni että mitä nyt , onko paikat niin paljon auki , että se on kohta menoa ja ilman muita puudutteita ..
Sitten lääkäri pyysi ultraäänilaitetta ! Apua onko jotain vinossa , muistan ajatelleeni supparien ja ilokaasun välissä .
Lääkäri tokaisi ,että hän tuntee silmäkuopat ja nenän , tää ei tuu täältä näin !!!! Leikkaussaliin !!!!
Apua , siis mitä tapahtuu ??? Yhdessä hetkessä vietiin pois suun edestä ilokaasu ja vauvasta mittarit ja alkoi kauhea häslinki. Mä vaan kysyin , että mitä nyt tapahtuu ??? No joo , leikkaus-saliin ,tää vauva ei synny täältä näin muuten !!! Mä vaan hoin , että mä arvasin ja sanoin miehelle , että sä et nyt sitten pääsekään mukaan !!! (vauvahan oli jo viikosta 32 lähtien ultrassa selkä suorana ja hieman hassusti , eikä päästä saanut kunnolla mittaa , silloin jo ajattelin ,et mitä tästäkin tulee , mutta kun ei siihen sen enempää kommentoitu niin ajattelin että asia on ihan ok ja normaalisti tässä mennään ja synnytetään ) .
Matka saliin oli pitkä ja aika tuntui matelevan .. valmistelut kestivät n. 30 min yhteensä ja leikkaus-salissa vaan kysyin , että onhan vauvalla ainakin kaikki hyvin ??? No vastaus oli karu ja suora .
Heillä ei ole täällä antureita eikä laitteita , he eivät tiedä mitään , ennen kuin vauva on saatu ulos !!!
No siitä vasta huoli alkoikin ! Muutenkin jo paniikki , että leikataan hereillä ja sitten kun on tuota puutumisongelmaa , että jos tunnenkin kaikki kivut !!!! No anesteesia lääkäri sanoi , että puudutetaan spinaalilla , joka on vahvimpia puudutteita mitä on olemassa , että ei pitäisi kyllä tuntea mitään , mutta jos tuntuu niin sanoo vaan heti niin saadaan kyllä nopeasti nukutettua !
No onneksi kaikki paikat puutui , enkä kyllä tuntenut mitään ( turhaan siis pelkäsin , mutta uusi , todella yllättävä asia ja iso leikkaus ! )
Tunsi, että jotain häärätään masulla ja sitten painettiin ylämahaa , että saatiin vauvaa alemmas ja autettua pihalle ! Sitten sanottiin ,että täällähän oikein potra tyttö , mutta muuten oli hiljaista .. se odotus . ja sitten se rääkäisy !! Kaikki oli vauvalla hyvin , kyynel valui poskella ja huokaus , vauvalla on kaikki kunnossa ! vauva syntyi klo 9:37 .
Muutaman minuutin päästä vauvaa tuotiin minulle näytille , että tältä näyttää ja että tällaiset on vehkeet , tyttö on ! Ja vieläpä melkein 10 , tyttö , että hän antaa 9 , mutta melkein 10 !
Sitten tyttöä lähdettiin punnitsemaan ja viemään isälle .
Mahan sulkeminen tuntui ikuisuudelta , se vei niin paljon enemmän aikaan kuin tuo avaaminen !
Odottelu heräämössä oli yhtä tuskaa , siis sanan mukaan ! Kivut ja se tunne että mennään jo , mä tahdon lapseni vierelle !!!
No 3 tuntia siinä vierähti heräämössä erinäisissä lääkkeissä ja oksentelussa . leikkauksen jälkeen tuli myös horkka , joka kesti niin kauan että jalkoihin alkoi tulemaan tuntoa !
Olo se silti toisaalta hassunkin näköistä maata sängyssä , tuntematta jalkojaan ja tunne että jalat ovat koko aika siinä sängyllä suorana , vaikka välillä hoitaja kävi nostamassa jalkoja koukkuun , mutta mä en tuntenut sitä ?!!
No vihdoin oli heräämössä aika ohi ja pääsin osastolle , sainkin kovat kipulääkkeet heti (ja niitä kyllä popsittiinkin koko sairaalassa olo aika ja vieläkin !)
Mies ja vauva olivat minua odottamassa huoneessa ja sain pian vauvan rinnalleni!
Tissi ei oikein kelvannut , olihan hänelle annettu tässä välissä maitoa pullosta 15 ml .. mutta läheisyys iho vasten ihoa kelpasi ? Kipeää ja niin ihanaa teki !
Ja vihdoin liki tunnin jälkeen otti vaavi ensimmäiset hörppynsäkin .
Illalla kun sain kipulääkkeitä ja rauhoittavaa / unettavaa lääkettä niin hoitaja jutteli ,e ttä he voi sitten yöllä tuoda vauva viereen kun on ruoka-aika tai sitten antaa toisen kerran vaikka pullosta niin saan huilata . Siis hä , tuoda mistä ??? Niin hän voi kyllä tuoda sen syömään molemmillakin kerroilla . Niin mutta siis TUODA MISTÄ ???
Hän ottaa vauvan tuonne heidän hoitoonsa ja tuo sitten ruoka aikaan minulle . EI ! Mun vauvaa ei viedä enää minnekään !!!!
-Niin mutta nuo lääkkeet väsyttää yms .
---- Mutta mua ne ei väsytä niin paljoa , ette vie mun vauvaa , sitä mä en halua , enkä kestä just nyt !
No täti lupasi jättää vauvan mun viereen , että käyhän he toki tässä !!!
Ja pitihän mun pyytää muutenkin heitä nostamaan vauvaa viereen , kun en itse voinut / saanut edes nousta (enkä olisi kyllä päässytkään nousemaan) .
No yö meni huonosti nukkumalla ja sainpas pidettyä vauvaa vierelläni ja syötötkin onnistui jotenkuten , vauva vain oli hieman laiska syömään ensimmäiset päivät !
Aamulla sain luvan nousta ylös ja se olikin yhtä tuskaa , tuntui että nyt kyllä meen maate takas heti enkä nouse piiiiiiitkiin aikoihin ,mutta pakko oli raahautua vessaan kun katetrikin oli otettu pois .
äh , nyt tuli ajatuskatko , kun piti välissä syöttää.... mut koittakaahan ymmärtää tää sekavuus
Kotiin pääsimme 4.8 , eli kolmantena päivänä synnytyksestä .
Vauva voi hyvin , sokerit pysyivät hyvänä , eikä keltaisuuskaan noussut huomattavasti .
äiti vain on vielä kipeä ja toipilas ! enkä saa nostaa vauvaa painavampaa kauheasti ennen jälkitarkastusta .
ja muutenkin kaikki ylimääräinen pois ...
neitim + tyttö 4vrk
