Aivan joo, no siis nyt ymmärrän, mä kyllä jo pyrstölleni meinasin lentää että hitsi mikä annos
Ja mulla on ihan älytön nippelitiedon muisti, tosi hyödyllistä tämmösiäki muistaa jostain melkein 10 vuoden takaa..
@sara3 ymmärrän kyllä tosi hyvin, miksi on noin lannistunut olo. Näin täysin ulkopuolelta kun lukee tätä sun kertomusta, niin musta kuulostaa että nyt pitäis lääkärin pysähtyä ja pohtia, että mitä tekijöitä tuossa epäonnistumisen ja huonon vasteen taustalla voi olla. Siis niitä kaikkia testattavia asioitahan on vaikka kuinka paljon (ja yksityisellä
), mutta jotenkin nyt kuulostaa että laput silmillä mennään eteenpäin, vaikka siellä voisi olla joku selkeäkin syy miksi ei onnistu... Ootko Ovumiassa nyt samalla lääkärillä koko ajan? Voisko ajatella että vaihtaisi siellä klinikan sisällä lääkäriä? Kun miettii nyt vaikka mitä eri näkemyksiä @Keltainenkukka92 sai HUS:sta, niin todellakin tää on sellainen ala että joku tietää jotain ja toinen tietää toista... Kuulostais siltä että joku second opinion vois olla paikallaan. Mut sit toisaalta se vaihtaminenkin on rasittavaa, sekin tiedetään.Jotenkin ajattelisi silti, että ei sun tapauksessa varmastikaan toivo ole missään nimessä menetetty, vaan nyt ihan todella vaan pitäis pysähtyä ja kääntää vähän lisää kiviä!
Toivottavasti saan siis tietää jo huomenna(?) millainen ruuhka siellä on.
Ovulaationhan kai pystyy kuitenkin todentamaan myös progesteroniverikokeellakin joka sit julkisella tosi halpa
Välillä tuntuu että tää lapsettomuus ei ole meidän ongelma, vaan ja ainoastaan mun ongelma.. 
Täällä on niin ihana tsemppi aina. Mua kans jäi nyt ensimmäisenä jotenkin mietityttämään, että onko sulle todella mietitty, että mikähän hoitomuoto parhaiten sopisi sun tilanteeseen. Inssissähän (kuten varmasti tiedät) on todennäköisyydet hoitokierrosta kohden merkittäväsi pienemmät kuin ivf:ssä, toki protokollakin sitten huomattavasti kevyempi ja halvempi ja helpompi tehdä peräkkäin jne. Mitä metformiinin kanssa aiotaan, tarkistetaanko sen mahdollista myönteistä vaikutusta jollain tapaa, ja kauanko oot niitä nyt käyttänyt? Mulla on siis myös PCOS mutta ei sokeri-aineenvaihdunnan häiriötä, joten ei ole koskaan metuja ehdotettukaan.
kumulatiivinen onnistumisprosentti kasvaa koko ajan, ja oman kokemuksenkin perusteella se voi vaan olla että just sitten se viides siirto, vaikkakin samalla tavalla, voi vaan olla se sulle tähtiin kirjoitettu. Muistan vanhasta vuosien takaisesta hoitoketjusta, että nimimerkillä Domi epäonnistui aina vaan, joka helkkarin kerta, kokeiltiin kaikki maailman kikat ja temput, alkioliimat, endo scraching ja suurinpiirtein suitsukkeetkin, sitten 8. siirto toi vauvan. Never give up 
Kysy ma mitä mieltä lääkäri on? Kuulostaa kuitenkin siltä ettei sulla ole kauheasti väliä onko oma vai lahjamunasolu. 
jotenkin hän ajattelee että "mietitään sitten kun on ajankohtaista". Koen, että olen tätä polkua kulkenut jo pitkän matkan, ensin ei tahtonut löytyä puolisoa jonka kanssa suhde olisi edennyt näin pitkälle, nyt ollaan oltu jo neljä vuotta yhdessä, josta kohta 2v vauvan yrittämistä. Kyllä hän varmasti haluaa jatkaa, ehkä koko asia ei vaan tunnu niin konkreettiselta kun käy tyyliin max kerran kuussa viemässä näytteen klinikalle. Mutta silti välillä tuntuu liikaa, että tämä on vain "mun projekti" 
Nyt on mieli ihan sekaisin ja ei ihan vielä uppoa, että ei tullutkaan vauvaa.
Ja vielä tuo että olitte ajatelleet juuri kertoa ilouutiset.. 
Tämä on raakaa, kun eka odotetaan ja koetaan pettymyksiä hoidoissa eikä varjo poistu vielä senkään jälkeen, kun r-testiin saa vihdoin plussan. Voimia tuleviin päiviin