Lapsettomuushoidoissa olevat

Heippa kaikille, täällä vierailijalla kysymys.... Letrozolit nyt ekaa kertaa kp 3-7. Kuukautiset loppui kp 4 ja nyt kp 6 ja 7 on tuhruvuotoa pyyhkiessä. Tämmöinen on hyvin epänormaalia mulle, johtunee noista lääkkeistä. Ei varmaan hyvä asia ollenkaan vuotaminen?

Moi!
Mulla on aina niin pitkät menkat, että muutenkin tiputtaa vielä viimeisiään tuolloin kp 7 aikaan, joten en itse omassa letro-kierrossani ainakaan tuollaista erottanut normaalitilanteestani, ja lääkkeet vaikuttavat toki eri ihmisiin eri tavoin. Mutta siis kuten sanoit niin luultavasti liittynee sinulla noihin lääkkeisiin. En usko, että pienestä tiputtelusta on mitään haittaa varsinkaan tuossa kohtaa kiertoa, kun edes ovulaatio ei ole vielä mennyt ja tarvitsisi jännäillä mahdollista munasolun kiinnittymistä. Minulle lääkäri sanoi omasta loppukierron tiputtelustani, että kunhan ei ole runsasta ja jatkuvaa, niin ei pitäisi edes siellä luteaalivaiheessa haitata raskautumista.

Mutta mulla ei tosiaan ole ihan tuollaista kokemusta enkä varsinkaan ole mikään ammattilainen, joten tämä nyt vain omaa järkeilyäni.

 

Hei! Tässä jo yli vuosi toivottu raskautta, mutta eipä vauvaa kuulu. En koskaan aiemmin ajatellut, että me ollaan niitä joiden kohdalle lapsettomuus osuu. Nyt kuitenkin alkaa jo huoli olla siitä, onko kaikki kunnossa ja tutkimuksiin haluaisin päästä. Ahdistaa vain ajatus siitä, että pitäisi rohkaistua ottamaan ensimmäinen askel. Kiinnostaa muiden kokemukset ja neuvot miten asia yleensä etenee. Soitanko tk:hon vai neuvolaan vai mihin? Tehdäänkö tutkimukset tk:ssa vai keskussairaalassa? Ja julkiselle puolelle halutaan kustannusten vuoksi.

Mies ei kyllä ihan vielä ollut halukas, mutta ehkä ensi kuussa. Mietin vain kuinka kauan menee, että jotain tapahtuu. En haluaisi alkuvuoteen hirveästi ylimääräistä stressiä, kun tiedän että töissä tulee olemaan kiireistä.

 

Hei! Tässä jo yli vuosi toivottu raskautta, mutta eipä vauvaa kuulu. En koskaan aiemmin ajatellut, että me ollaan niitä joiden kohdalle lapsettomuus osuu. Nyt kuitenkin alkaa jo huoli olla siitä, onko kaikki kunnossa ja tutkimuksiin haluaisin päästä. Ahdistaa vain ajatus siitä, että pitäisi rohkaistua ottamaan ensimmäinen askel. Kiinnostaa muiden kokemukset ja neuvot miten asia yleensä etenee. Soitanko tk:hon vai neuvolaan vai mihin? Tehdäänkö tutkimukset tk:ssa vai keskussairaalassa? Ja julkiselle puolelle halutaan kustannusten vuoksi.

Mies ei kyllä ihan vielä ollut halukas, mutta ehkä ensi kuussa. Mietin vain kuinka kauan menee, että jotain tapahtuu. En haluaisi alkuvuoteen hirveästi ylimääräistä stressiä, kun tiedän että töissä tulee olemaan kiireistä.

Itse hakeuduttiin tämän vuoden alussa lapsettomuushoitoihin julkisella puolella. Soitin Th ja sieltä varasivat lääkäriajan. Lääkäri sitten laittoi lähetteen eteenpäin josta tulikin nopeasti vastaus, että meidät oli hyväksytty (kuulema voivat myös hylätä jos ei ole hyvä peruste). Siitä sitten 3kk päähän saatiin ensimmäinen aika lapsettomuushoitoihin.

Toki varmaan riippuu paikkakunnasta, että jossain pääsee nopeammin ja toisiin taas on pitkät jonot. Edellytyksenä, että meidät hyväksyttiin oli kuitenkin se, että piti olla vuosi yritystä takana ilman minkäänlaista raskautta. Siellä otettiin kaikki näytteet minusta ja miehestäni. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

 

Kiitos vastauksista! Tosiaan mulla oli kohdunulkoinen raskaus alkuvuodesta, että toivottavasti se ei nollaa yritysaikaa. Täytyy jossain vaiheessa koittaa soitella.

 

Minäkin kurkin tänne, kun olen pohtinut samaa kysymystä kuin @RLiisukka. Kiitos @Dinaas vastauksesta

Huomaan, että mieli on alkanut valmistautumaan siihen, että lapsettomuushoitoihin saattaa käydä meidänkin tie. Toki meillä on vielä parisen kuukautta aikaa ennenkuin tulee kalenterivuosi täyteen, mutta nyt mennään yk12, eikä ole mitään sen kummempaa kuin ensimmäisen kierron kemialliseksi jäänyt kiinnittymisyritys tapahtunut. Hirveä huoli on siitä, että mitä jos ei onnistuta. Eipä tätä ajatellut silloin kun yritys aloitettiin, että näin voisi käydä. Mutta, vielä on se pari kiertoa armon aikaa, ja sitten on jo mahdollisuus päästä avun piiriin Tällä hetkellä tuntuu lohdulliselta se, että onneksi apua on saatavilla, niin suuri perheenlisäyksen kaipuu on varsinaista vauvakuumetta en tunnista (koska miten voisin tietää, mistä kuumeilla, kun ei ole kokemusta ) mutta ajatus siitä, että en saisi kasvattaa omaa jälkeläistä, tuntuu musertavalta.

 

Kiitos vastauksista! Tosiaan mulla oli kohdunulkoinen raskaus alkuvuodesta, että toivottavasti se ei nollaa yritysaikaa. Täytyy jossain vaiheessa koittaa soitella.

Kyllä se sen taitaa nollata Meillä ainakin sanottiin että 12kk aina keskenmenosta eteenpäin tai jos niitä kertyy kolme. Vaikka oli tiedossa ongelma jota voitaisiin hoitaa mutta koska kuitenkin tulin raskaaksi niin ei "tarvinnut" hoitaa. Vaikka se sama syy mahdollisesti aiheutti ainakin kaksi keskenmenoa...
Tosin sairaalakohtaisia eroja on, me hakeuduttiin ja päästiin naapurishp:n polille yksityisen lähetteellä koska oli yritetty 1,5v, ikää 37v, ongelma oli tiedossa ja kaksi keskenmenoa, tosin kolmaskin ehti tulla kun odotettiin polille. Kannattaa siis vaikka etukäteen soitttaa sinne lapsettomuuspolille ja kysyä niiden käytönnöistä ennen kun hakee lähetettä ja kysyä naapurista jos se on matkan puolesta mahdollista. Matkakuluistahan saa korvauksen kun ylittää 300e. Tulee käytännössä n.70km yhdensuuntaisilla matkoilla n. viidessä käyntikerrassa (eikä bensaan mene oikeasti ihan sitä summaa)

Tuo 3kk lähetteestä on hoitotakuun määrittelemä aika jonka aikana pitäisi päästä ensikäynnille ja se ymmärtääkseni aika hyvin toteutuu monessa paikassa kyllä.

 

Kyllä se sen taitaa nollata Meillä ainakin sanottiin että 12kk aina keskenmenosta eteenpäin tai jos niitä kertyy kolme. Vaikka oli tiedossa ongelma jota voitaisiin hoitaa mutta koska kuitenkin tulin raskaaksi niin ei "tarvinnut" hoitaa. Vaikka se sama syy mahdollisesti aiheutti ainakin kaksi keskenmenoa...
Tosin sairaalakohtaisia eroja on, me hakeuduttiin ja päästiin naapurishp:n polille yksityisen lähetteellä koska oli yritetty 1,5v, ikää 37v, ongelma oli tiedossa ja kaksi keskenmenoa, tosin kolmaskin ehti tulla kun odotettiin polille. Kannattaa siis vaikka etukäteen soitttaa sinne lapsettomuuspolille ja kysyä niiden käytönnöistä ennen kun hakee lähetettä ja kysyä naapurista jos se on matkan puolesta mahdollista. Matkakuluistahan saa korvauksen kun ylittää 300e. Tulee käytännössä n.70km yhdensuuntaisilla matkoilla n. viidessä käyntikerrassa (eikä bensaan mene oikeasti ihan sitä summaa)

Tuo 3kk lähetteestä on hoitotakuun määrittelemä aika jonka aikana pitäisi päästä ensikäynnille ja se ymmärtääkseni aika hyvin toteutuu monessa paikassa kyllä.

Kiitos tiedoista! Voi harmi kyllä tuo, jos nollautuu. Mistä se vuosi sitten lasketaan? Raskauden alusta (alkoi tammikuussa) vai keskenmenon ajankohdasta? Päättyi helmikuussa, vaikka mietin , että raskaus saattoi vielä jatkuakin vuodon alettua, koska hcg:n lasku kesti niin kauan. Varsinaisestihan se oli ohi vasta toukokuussa. Elikkä tuohon tammikuuhun ei niin pitkä aika enää oo odottaa, mutta miten se nyt sitten lasketaan?

 

Kiitos tiedoista! Voi harmi kyllä tuo, jos nollautuu. Mistä se vuosi sitten lasketaan? Raskauden alusta (alkoi tammikuussa) vai keskenmenon ajankohdasta? Päättyi helmikuussa, vaikka mietin , että raskaus saattoi vielä jatkuakin vuodon alettua, koska hcg:n lasku kesti niin kauan. Varsinaisestihan se oli ohi vasta toukokuussa. Elikkä tuohon tammikuuhun ei niin pitkä aika enää oo odottaa, mutta miten se nyt sitten lasketaan?

Meillä nollautu myös yritys keskenmenon myötä ja hoidot oltais voitu aloittaa vuosi keskenmenon jälkeen. Maaliskuussa soittelin itse terveyskeskukseen kun reilu vuosi oli yritystä takana, saatiin toukokuulle lääkäriaika jossa keskusteltiin ja otettiin perus verilabrat. Koska keskenmeno takana, sovittiin että yritetään vielä kesän yli ja päästäis heti syksyllä aloittamaan hoidot. Siitä kierrosta sitten kuitenkin plussasin Kannattaa sinne siis jo soitella, saa ainakin asiat etenemään ja vähän mielenrauhaa kun ei asia enää pelkästään omissa käsissä ja ehkä vuodenvaihteen jälkeen pääsisit heti aloittamaan hoidot ellei plussa ilmottais itsestään ennen sitä

 

Minulle sanottiin, että nollautuu kun tulee keskenmeno ja siitä kun keskenmeno on tapahtunut lasketaan taas vuosi eteenpäin et päästää taas hoitoihin. Toki eri paikkakunnilla voi olla erillainen käytäntö, mutta tämmöinen on Helsingissä.

 

Minulle sanottiin, että keskenmenon jälkeen se vuosi lasketaan raskauden alkamisesta. Taitaa siis olla tulkinnanvaraista ja lääkäristä kiinni. Ja oman kokemuksen mukaan se ei aina nollaa yritysaikaa, meille kävi niin että tulin raskaaksi juuri ennen hoitojen aloitusta mutta sain sitten toisen keskenmenoni. Päästiin kuitenkin hoitoihin tämän jälkeen samantien eikä tarvinnut vuotta kärvistellä.

 

Nyt tapahtui ehkä se pahin, se mitä olen pelännyt.
Julkisella puolella tuli täyteen hoitokerrat ja raskautta ei alkuun saatu
Olin viimeiseen saakka toiveikas, mutta raskaus ei vain alkanut. Ikääkin alkaa olla.
Yksityiselle ohjasivat, mutta kun ei ole varaa
Olen aivan lopussa. Koko elämä romahti. Tuntuu, että olisin umpikujassa josta ei pääse pois. Ahdistaa ja rinnan päällä on raskas kivi, mietin koko elämän mielekkyyttä ja onko tässä mitään järkeä. En jaksa arkea, en jaksa parisuhdetta, en ystäviä, en töitä en mitään tällä hetkellä. Haluan vain olla yksin, itkeä ja huutaa ja vajota jonnekin.

Onko kukaan saanut sairauslomaa tässä tilanteessa? Lopullinen lapsettomuus ei ole mikään virallinen diagnoosi ja syy olla pois töistä, mutta kun nyt ei vaan jaksa ja raskas työ ihmisten ongelmien parissa ei helpota tilannetta. Miten jaksan tukea töissäni muita, jos en jaksa itsekkään?

Miten tästä voi selvitä ja löytää enään elämälleen tarkoituksen ja syyn?

 

Nyt tapahtui ehkä se pahin, se mitä olen pelännyt.
Julkisella puolella tuli täyteen hoitokerrat ja raskautta ei alkuun saatu
Olin viimeiseen saakka toiveikas, mutta raskaus ei vain alkanut. Ikääkin alkaa olla.
Yksityiselle ohjasivat, mutta kun ei ole varaa
Olen aivan lopussa. Koko elämä romahti. Tuntuu, että olisin umpikujassa josta ei pääse pois. Ahdistaa ja rinnan päällä on raskas kivi, mietin koko elämän mielekkyyttä ja onko tässä mitään järkeä. En jaksa arkea, en jaksa parisuhdetta, en ystäviä, en töitä en mitään tällä hetkellä. Haluan vain olla yksin, itkeä ja huutaa ja vajota jonnekin.

Onko kukaan saanut sairauslomaa tässä tilanteessa? Lopullinen lapsettomuus ei ole mikään virallinen diagnoosi ja syy olla pois töistä, mutta kun nyt ei vaan jaksa ja raskas työ ihmisten ongelmien parissa ei helpota tilannetta. Miten jaksan tukea töissäni muita, jos en jaksa itsekkään?

Miten tästä voi selvitä ja löytää enään elämälleen tarkoituksen ja syyn?

Hei, olen pahoillani puolestasi. Ei varmaankaan ole olemassa oikeanlaisia sanoja sanoa tässä tilanteessa toiselle. Uskon, että saat sairaslomaa tässä tilanteessa. Ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi työterveyspsykologiin, mikäli teillä on tarjolla sellainen. Kerro rehellisesti tuntemuksistasi äläkä yritä ollenkaan tsempata. Lapsettomuus on todella iso kriisi elämässä ja mielenterveys sekä jaksaminen ovat ihan ymmärrettävästi koetuksella.

 

Ei tuottanut toivottua tulosta täällä 1. inssi Tuntuu vielä pahemmalta kuin epäonnonnistuneen luomukierron jälkeen.

 

Nyt tapahtui ehkä se pahin, se mitä olen pelännyt.
Julkisella puolella tuli täyteen hoitokerrat ja raskautta ei alkuun saatu
Olin viimeiseen saakka toiveikas, mutta raskaus ei vain alkanut. Ikääkin alkaa olla.
Yksityiselle ohjasivat, mutta kun ei ole varaa
Olen aivan lopussa. Koko elämä romahti. Tuntuu, että olisin umpikujassa josta ei pääse pois. Ahdistaa ja rinnan päällä on raskas kivi, mietin koko elämän mielekkyyttä ja onko tässä mitään järkeä. En jaksa arkea, en jaksa parisuhdetta, en ystäviä, en töitä en mitään tällä hetkellä. Haluan vain olla yksin, itkeä ja huutaa ja vajota jonnekin.

Onko kukaan saanut sairauslomaa tässä tilanteessa? Lopullinen lapsettomuus ei ole mikään virallinen diagnoosi ja syy olla pois töistä, mutta kun nyt ei vaan jaksa ja raskas työ ihmisten ongelmien parissa ei helpota tilannetta. Miten jaksan tukea töissäni muita, jos en jaksa itsekkään?

Miten tästä voi selvitä ja löytää enään elämälleen tarkoituksen ja syyn?

Olen niin pahoillani tehdän puolesta. <3 Tuntuu vaikealta edes lohduttaa, sillä tilanne on on niin musertava.
Ota aikaa itsellesi. Lapsettomuuden suru on valtava ja on ok antaa sille tilaa kasvaa ja sitten riittävän ajan jälkeen myös lieventyä ja laantua. <3 Voimia

 

Moi!
Toukokuussa kirjoittelin viimeksi...
OI-hoitojen lääkkeet aiheuttivat itselleni niin valtavasti huonoja oireita sekä fyysisesti, että henkisesti niin otimme huilitauon hoidoista. Aiempi hoitotaho myös ohjasi meitä vahvasti IVF-polulle, mutta ilman minkäänlaista tietoa mikä aiheuttaa keskenmenot ja tuo hoitosuunnitelma kuulosti väärältä. Varsinkin, kun käytetyt lääkkeetkin tuntuivat olevan epäsopivia ja aiheuttavan niin paljon haittaa ettei ne voineet edes toimia.

Itse valittu kesätauko, olon ja kokonaisvaltaisen fiiliksen parantuminen fyysisesti ja henkisesti sai motivaation hakeutua toiseen hoitopaikkaan ja selvittämään toisen lääkärin näkemys menneestä parista vuodesta toistuvien keskenmenojen ja tehtyjen hoitovalintojen osalta.
Onneksi tämä tehtiin, sillä IVF ei näillä meidän tiedoin ole tarpeen.
Aiemmat lääkitykset ja OI-hoidot ovat olleet kohdallamme turhia ja tärkeimmät lapsettomuustutkimukset keskenmenojen selvittämiseen liittyen oli ohitettu edellisen lääkärin toimesta tyystin. Näitä testejä itse kyselimme pariinkin otteeseen, mutta ne koettiin turhina.

Nyt kuukauden aikana on tehty loput jäljellä olevat testit uudessa ja toivottavasti viimeisessä hoitopaikassa, eli kohdun limakalvosta koepala josta tutkittu mikrobi-ja bakteeritasapainoa ja piilevää endometrioosia sekä veren vasta-aineet ja valkosoluja.
Nyt on keskenmenoille löytynyt syyt ja vahvat perusteet, joita voidaan erittäin yksinkertaisesti hoitaa. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana on hiukan uskoa ja toivoa. Eikä yrittäminen pelota keskenmenoa ajatellessa.

Haluan kertoa, että ensimmäinen hoitotaho ei kuunnellut eikä keskittynyt hoitojen tuloksiin, lääkärit vaihtuivat vaikka olimmekin yksityisellä ja monissa asioissa myös johdettiin harhaan tai sellainen ajatus meille kaikesta näin jälkikäteen varsinkin jäi. Myös erilaisten hoitojen ja lapsettomuustutkimuksiin kuuluvien testien osalta annettiin väärää kuvaa. Meitä ainakin ohjattiin IVF-polulle turhaan ja testattiin paljon turhia testejä, pääasia että laskutettavaa saatiin kertymään.

Ja lopuksi, erittäin suuret kiitokset tälle keskusteluryhmälle ja muutamalle teistä, jotka laittoivat yksityisesti viestiä ja antoivat omakohtaisen kokemuksen kautta tukea ja uutta ajateltavaa.
Ilman teitä en olisi välttämättä jaksanut enää hakeutua uuden lääkärin vastaanotolle aloittamaan lapsettomuustarinaa jälleen uudestaan.

 

Moi!
Toukokuussa kirjoittelin viimeksi...
OI-hoitojen lääkkeet aiheuttivat itselleni niin valtavasti huonoja oireita sekä fyysisesti, että henkisesti niin otimme huilitauon hoidoista. Aiempi hoitotaho myös ohjasi meitä vahvasti IVF-polulle, mutta ilman minkäänlaista tietoa mikä aiheuttaa keskenmenot ja tuo hoitosuunnitelma kuulosti väärältä. Varsinkin, kun käytetyt lääkkeetkin tuntuivat olevan epäsopivia ja aiheuttavan niin paljon haittaa ettei ne voineet edes toimia.

Itse valittu kesätauko, olon ja kokonaisvaltaisen fiiliksen parantuminen fyysisesti ja henkisesti sai motivaation hakeutua toiseen hoitopaikkaan ja selvittämään toisen lääkärin näkemys menneestä parista vuodesta toistuvien keskenmenojen ja tehtyjen hoitovalintojen osalta.
Onneksi tämä tehtiin, sillä IVF ei näillä meidän tiedoin ole tarpeen.
Aiemmat lääkitykset ja OI-hoidot ovat olleet kohdallamme turhia ja tärkeimmät lapsettomuustutkimukset keskenmenojen selvittämiseen liittyen oli ohitettu edellisen lääkärin toimesta tyystin. Näitä testejä itse kyselimme pariinkin otteeseen, mutta ne koettiin turhina.

Nyt kuukauden aikana on tehty loput jäljellä olevat testit uudessa ja toivottavasti viimeisessä hoitopaikassa, eli kohdun limakalvosta koepala josta tutkittu mikrobi-ja bakteeritasapainoa ja piilevää endometrioosia sekä veren vasta-aineet ja valkosoluja.
Nyt on keskenmenoille löytynyt syyt ja vahvat perusteet, joita voidaan erittäin yksinkertaisesti hoitaa. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana on hiukan uskoa ja toivoa. Eikä yrittäminen pelota keskenmenoa ajatellessa.

Haluan kertoa, että ensimmäinen hoitotaho ei kuunnellut eikä keskittynyt hoitojen tuloksiin, lääkärit vaihtuivat vaikka olimmekin yksityisellä ja monissa asioissa myös johdettiin harhaan tai sellainen ajatus meille kaikesta näin jälkikäteen varsinkin jäi. Myös erilaisten hoitojen ja lapsettomuustutkimuksiin kuuluvien testien osalta annettiin väärää kuvaa. Meitä ainakin ohjattiin IVF-polulle turhaan ja testattiin paljon turhia testejä, pääasia että laskutettavaa saatiin kertymään.

Ja lopuksi, erittäin suuret kiitokset tälle keskusteluryhmälle ja muutamalle teistä, jotka laittoivat yksityisesti viestiä ja antoivat omakohtaisen kokemuksen kautta tukea ja uutta ajateltavaa.
Ilman teitä en olisi välttämättä jaksanut enää hakeutua uuden lääkärin vastaanotolle aloittamaan lapsettomuustarinaa jälleen uudestaan.

Ihanaa kuulla että syy löytyy niin kamalaa kuin onkin, että on jokin syy miksi menee kesken mutta kun niin käy, on valtavan helpottavaa löytää syy. Toivoa siis on ja toivotaan että se nyt vihdoin kantaa, kun ette ole enää vain tuurin varassa

 

Ihanaa kuulla että syy löytyy niin kamalaa kuin onkin, että on jokin syy miksi menee kesken mutta kun niin käy, on valtavan helpottavaa löytää syy. Toivoa siis on ja toivotaan että se nyt vihdoin kantaa, kun ette ole enää vain tuurin varassa

Syiden ja "vian" löytyminen on ollut helpottavaa ja auttanut koko lapsettomuus-ja keskenmenojen käsittelyssä valtavasti.

 

Mulla pitkähkö tauko täältä, onnitteluja ja pahoitteluja kaikille asianosaisille tässä välissä tapahtuneista asioista .

Mulla oli toukokuussa se pari päivää testeissä haamuillut kemiallinen ja kesä meni ohi 50 päivän kierrolla, jonka aikana tuli 6 positiivista ovulaatiotestiä, mutta ei ovulaatiota. Sen jälkeen oli 23 päivän kierto, jonka aikana ei positiivista testiä, eikä tietenkään ovulaatiota.
Edellisessä kierrossa oli taas letrot käytössä, testeillä en saanut ovulaatiota kiinni, mutta lämmöt nousi poikkeuksellisen korkealle ja samalla toiveet. Varsinkin kun yhtenä iltana kohdussa tuntui kova kramppi ja sen jälkeen muutama tunti särkyä, ja siitä kolmen päivän päästä sain taas haamun testiin. Valitettavasti parin päivän päästä siitä oireet loppuivat kuin seinään ja testit muuttuivat negatiivisiksi, eli taas kemiallinen. Menkkakivut olivat aivan järkyttävän kovat, edes Panadol 1 g + Ibumax 400 mg combo ei meinannut auttaa...
Nyt on meneillään letroton välikierto, jossa kuitenkin positiivinen ovulaatiotesti jo kp 9, ja hormonit ilmeisesti sekaisin nyt. Dpo 4 illalla rinnat kipeytyivät uudelleen ovulaation jälkeen, sekä turposivat. Seuraavana aamuna oura kertoi lämpöjen laskusta, rinnat edelleen turvoksissa ja kipeät, ja alavatsassa erinäisiä tuntemuksia pitkin päivää. Tänään (dpo 6) oura ilmoitti lämpöjen nousseen takaisin, ja rinnat ovat todella turvoksissa ja kipeät. Lisäksi tänään on tullut vessakäynneillä verensekaista vuotoa (cyclogesti-töhnän seassa siis), mikä on poikkeuksellista tässä vaiheessa kiertoa. Eilen oli toki tilanne joka aiheutti suuren säikähdyksen, että kierto saattoi häiriintyä siitä . Tiedän että kiinnittymiselle on turhan aikaista, joku muu hormonisekoilu nyt kropassa menossa.

Tulipahan taas pitkä avautuminen, kiitos jos jaksatte lukea 🫣. Pakko purkaa välillä jonnekin enemmän, kun ystävillä ei lapsettomuudesta kokemusta (löysivät puolisonsa ajoissa ), ja puoliso on jotenkin niin yltiöpositiivinen raskautumisen suhteen etten viitsi jauhaa jatkuvasti hänellekään näistä...

 

Viimeinenkään inssi ei onnistunut, testi tehty. Onhan tämä musertava tunne ja haave jää toteutumatta mutta 44v ei tietenkään mitenkään yllättävää.
Toivon sydämestäni mahdollisimman monelle vauvaa syliin asti

 

Tänään oli toinen inssi. Perjantaina kp 9 oli aukiolotutkimus, jonka yhteydessä ultrassa näkyi oikealla puolen 14mm ja vajaa 17mm follit. Ovulaatioplussa näkyi eilen kp 12 kuuden aikaan aamulla tehdyssä testissä (käytössä digitaalinen testi). Halusin tässä kierrossa testata mennä vasta ovulaatioplussasta seuraavana päivänä inseminaatioon, mutta nyt pelkään, että oli virhe. Munarakkulat olivat jo puhjenneet, eikä lääkäri ainakaan sanonut pystyikö hän näkemään oliko puhkeaminen tapahtunut juuri ennen vai jo paljon aikaisemmin. Pelottaa, että ovulaatio on ollut ja mennyt jo vuorokausi sitten melkein heti ovulaatioplussan jälkeen, sillä mistä sitä tietää vaikka olisinkin saanut ovulaatiotikkuun plussan jo sunnuntai-iltana. Testaan nimittäin vain kerran päivässä aamuisin.

Miehen pesutulos oli loistava. 55 miljoonaa eteenpäin uivaa siittiötä. Lisäksi nyt oli mahdollisesti kaksi kypsynyttä munarakkulaakin ollut. Siksi harmittaakin suuresti, mikäli tämä inssi meni ajoituksen suhteen täysin mönkään, kun muuten olisi ollut otollinen kerta.

 

Onpa tylsä tilanne @påtta.

Ajoitus on ylipäätään niin tarkkaa välillä, että ihmetyttää, miten vahingossa ja yhdestä kerrasta voikaan, ja on itsekin tullut, onnistuttua...

Meillä jäi lääkkeitä viime kuun IVF-yrityksestä, joten koitetaan uudelleen seuraavasta kierrosta. Nyt pistelyt aloitetaan jo kp1, mutta jännäksi meneekin se, milloin se päivä on - eli ollaanko edelleen lomamatkalla vai ehditäänkö juuri ja juuri kotiin.

 

Voisin myös loikata tänne mukaan kun ajankohtanen aihe on.
Me ollaa ya 12/21 eikä yhtään mitään oo tapahtunut koko tänä aikana Ovikset bongannu aina ajallaan oireitten perusteella, nyt muutamissa kierroissa tikutellut ja aikalailla päivälleen kun Flo ne ennustaa nii tuloo
Me käytii kesäkuun alus ensikäynnillä seinäjoella, kaikki näytteet ok ei mitään vikaa, miehen siittiöissä hieman tarttuneisuutta mutta kuulemma hyvin vähän. Viime kuussa oli aukkari ja nyt tehtiin eka inssi josta kauhiat piinapäivät menossa Nyt myös kahessa kierrossa alkukierrosta ollu letrot kaverina kp3-7 ja molemmilta puolilta on sit kivasti kehittyny folli ja irronnutkin
Toivotaa et kaikille tarttuis enne joulua pikkunen kyytii ni saatas ens vuanna tähä aikaa nuhkia vauvan tuoksua

 

Onkohan "liian myöhäistä" aloittaa cyclogestejä uudestaan kun on eilisen jo jättänyt välistä?
Oletin eilen olevan jo dpo 16, ja koska edeltävänä yönä oli ollut lieviä menkkajomoja, eikä aamun testissä näkynyt kuin viivanpaikka/varjo, jätin cyclogestit ottamatta. Tein kuitenkin aamulla vielä testin, koska lämmöt eivät olleetkaan pudonneet eikä tiputtelu alkanut, ja testissä näkyikin jonkinlainen haamu . En kuitenkaan laittanut aamulla cyclogestiä, kun ajattelin että näen varmaan näkyjä tai testi oli viallinen. Päivän aikana aloin kuitenkin miettimään että mitä jos ovulaatio olikin myöhemmin, kun lämmöt kävi alhaalla ja tuhruvuotoa oli muutaman päivän. Siinä tapauksessa tänään olisikin vasta ehkä dpo 12.
Mitä te tekisitte minun sijassa, laittaisitteko cyclogestin nyt illalla? Nyt näyttää vähän tiputtelevan, että vuoto saattaa tietysti alkaa yöllä joka tapauksessa...

 

Onkohan "liian myöhäistä" aloittaa cyclogestejä uudestaan kun on eilisen jo jättänyt välistä?
Oletin eilen olevan jo dpo 16, ja koska edeltävänä yönä oli ollut lieviä menkkajomoja, eikä aamun testissä näkynyt kuin viivanpaikka/varjo, jätin cyclogestit ottamatta. Tein kuitenkin aamulla vielä testin, koska lämmöt eivät olleetkaan pudonneet eikä tiputtelu alkanut, ja testissä näkyikin jonkinlainen haamu . En kuitenkaan laittanut aamulla cyclogestiä, kun ajattelin että näen varmaan näkyjä tai testi oli viallinen. Päivän aikana aloin kuitenkin miettimään että mitä jos ovulaatio olikin myöhemmin, kun lämmöt kävi alhaalla ja tuhruvuotoa oli muutaman päivän. Siinä tapauksessa tänään olisikin vasta ehkä dpo 12.
Mitä te tekisitte minun sijassa, laittaisitteko cyclogestin nyt illalla? Nyt näyttää vähän tiputtelevan, että vuoto saattaa tietysti alkaa yöllä joka tapauksessa...

Laita vaan, ei siitä haittaa liene, etenkin jos olisikin tärpännyt.

 

Onkohan "liian myöhäistä" aloittaa cyclogestejä uudestaan kun on eilisen jo jättänyt välistä?
Oletin eilen olevan jo dpo 16, ja koska edeltävänä yönä oli ollut lieviä menkkajomoja, eikä aamun testissä näkynyt kuin viivanpaikka/varjo, jätin cyclogestit ottamatta. Tein kuitenkin aamulla vielä testin, koska lämmöt eivät olleetkaan pudonneet eikä tiputtelu alkanut, ja testissä näkyikin jonkinlainen haamu . En kuitenkaan laittanut aamulla cyclogestiä, kun ajattelin että näen varmaan näkyjä tai testi oli viallinen. Päivän aikana aloin kuitenkin miettimään että mitä jos ovulaatio olikin myöhemmin, kun lämmöt kävi alhaalla ja tuhruvuotoa oli muutaman päivän. Siinä tapauksessa tänään olisikin vasta ehkä dpo 12.
Mitä te tekisitte minun sijassa, laittaisitteko cyclogestin nyt illalla? Nyt näyttää vähän tiputtelevan, että vuoto saattaa tietysti alkaa yöllä joka tapauksessa...

Ootko testaillu uuellee, miltä näyttää?