Lapsettomuushoidoissa olevat

Hurjasti onnea plussasta @Tiukuna! Toivottavasti viiva on vahvistunut mukavasti viikon aikana

Täällä mennään raskausviikolla 8+5 ja meillähän tässä kävi niin, että siirretty alkio päätti jakautua kahdeksi siirron jälkeen eli odotan identtisiä kaksosia. Tämä oli mulle aikamoinen yllätys ja järkytys, tiesin toki että näin voi käydä mutta enpä ajatellut että se omalle kohdalle osuisi. Päivä kerrallaan tässä nyt mennään eteenpäin, yritetään sopeutua ajatukseen ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin vaikka tämä riskiraskaus onkin.

Viiva on vahvistunut hienosti. Paljon nopeampaa kuin esikoisesta aikanaan, vaikka sekin vahvistui nopeaa. Niin nopeaa itseasiassa, että yksi kaveri jo sanoi, että siellä täytyisi olla kaksoset ja mä toppuuttelin et ei ivfällä tuu kaksosia siis jos ei siirrä kahta (meillä ei mahdollista luomuraskauteen). Mutta todistit minut vääräksi! Kai niitä voisi olla kaksi, vaikka eiköhän niitä vain ole yksi innokas

Onnea!

 

Dpo,9 nega testattu, en vaan pystynyt odottamaan enää.. tuskin tästä muuttuu ei mitään tuntemuksia edelleenkään. Enpä tiedä onko inssejä syytä jatkaa jos nyt olosuhteet piti olla todella hyvät mutta silti ei onnistu, ainoa mitä mietin että olisiko inssi parempi seuraavana päivänä ovisplussasta mutta sen kai määrittelee lääkäri

 

Oi, onnea @Tiukuna !!Hyvin vahvistuva viiva on kyllä lupaava.

ja onnea identtisistä kaksosista @Pupuna112 ! Eipä kyllä hoidoissa tullut mieleenkään tämä mahdollisuus, mutta kaksos"riski" oli kyllä PASsin takia mielessä. Eiköhän kaikki hyvin mene.

 

Onnea @Tiukuna !!!

 

Dpo,9 nega testattu, en vaan pystynyt odottamaan enää.. tuskin tästä muuttuu ei mitään tuntemuksia edelleenkään. Enpä tiedä onko inssejä syytä jatkaa jos nyt olosuhteet piti olla todella hyvät mutta silti ei onnistu, ainoa mitä mietin että olisiko inssi parempi seuraavana päivänä ovisplussasta mutta sen kai määrittelee lääkäri

Inseminaatio ei ole kauhean tehokas hoitomuoto yli 40-vuotiaille. Oletteko ajatelleet ivf:ää?

 

Inseminaatio ei ole kauhean tehokas hoitomuoto yli 40-vuotiaille. Oletteko ajatelleet ivf:ää?

On tiedossa eikä olla, ei tarvitse tulla kommentoimaan nimettömänä

 

On tiedossa eikä olla, ei tarvitse tulla kommentoimaan nimettömänä

Onko jossain tällainen kielto?

 

Täällä tosiaan perjantaina oli virallinen testipäivä ja tulos oli negatiivinen eli nyt sitten odotellaan tietoa, että miten tästä jatketaan.

 

Huomenna 0-päiväultra. Eli onnistui kierron siirto niin, että jos vaan päästään aloittamaan, osuu punktio ke-pe -akselille, mitä tavoiteltiinkin. Se osuus siis ok. Jotenkin olen orientoitunut jo kuitenkin niin, ettei se ole tilanne sen parempi kuin edellisissä ultrissa. Enpä siis pety, jos aloittamaan ei päästäkään.

 

Meidän yritykset ovat saaneet nyt päätöksen. Tutkimukset johtivat siihen ettei omilla sukusolulla kannata jatkaa ja emme lähde muiden soluja tässä kohtaa käyttämään. Näin ollen minä kiitän hyvästä ketjusta ja toivotan onnea tulevaan! 🫶

 

Meidän yritykset ovat saaneet nyt päätöksen. Tutkimukset johtivat siihen ettei omilla sukusolulla kannata jatkaa ja emme lähde muiden soluja tässä kohtaa käyttämään. Näin ollen minä kiitän hyvästä ketjusta ja toivotan onnea tulevaan! 🫶

 

Meillä alkaa yllättäen kuitenkin toinen IVF-kierros ja pistelyt alkaa perjantaina. Vuoto ei ole vielä kp yhdeksi laskettavaa tänään, joten huomisesta alkaa laskuri vasta käydä. Hematoomat oli parantuneet ja antraalifollikkeleita oli molemmin puolin. Olin yllättynyt, jotenkin sitä oli orientoitunut jo siihen, ettei tämä onnistu tälläkään kertaa.

 

Uusi kierto alkoi, viimeinen hoitokierros alkaa, ei enää uskoa ollenkaan inssiin mutta mieli ei anna vielä lopettaa.
Miten olette saaneet käsiteltyä yrittämisen lopettamisen? tuntuu olevan ihan mahdotonta

 

Hei vaan,

Onnea @Tiukuna plussasta <3
Onnea @Pupuna112 identtisten kaksosten odotukseen <3

@Samovaari tsemppiä uuteen IVF kierrokseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja sujuvasti.

@mamma41 meillä on nyt yrityksessä kolmas yhteinen lapsi kahden hoidoilla saadun lapsen sisarukseksi. Muuten tämä ei olisi mahdollista, mutta meillä on siis pakkasessa sieltä vuodelta 2015 vielä kaksi alkiota. Meillä tilanne siinä mielessä on ehkä helpompi, että olemme jotenkin (ainakin tällä hetkellä)sujut sen kanssa, että tässä käy joko niin tai näin.

Pakkasessa olleet alkiot on olleet tietynlainen este, sillä toivoimme ja teimme lapsia niin kauan (esikoista 7 vuotta ennen kuin onnistui), että on todella vaikea jättää alkiot käyttämättä.
Oma terveys, jaksaminen, tulevaisuuden tavoitteet ja muu mietityttää, kun ikää on humpsahtanut nyt yli 10v enemmän kuin esikoista odottaessa (olin 30v, kun sain esikoisen). Se aika, kun lapset on muuttaneet kotoa, menee entistä kauemmas, jos saamme lapsen vielä. Moni asia, joka nyt tuntuu selvältä, ei sitten olekaan enää niin selvää.
Toisaalta taas vanhemmuus on ollut meille ihan hirveän tärkeä ja "helppo/luonteva" asia. Lapset on olleet meille helposti etusijalle laitettavissa, vaikka parisuhteessa onkin jouduttu tehdä muuten työtä, että se pysyy raiteillaan.
Toisaalta toivoessani samalla pelkään sitä, että saamme mitä haluamme, eli lapsen. Toisaalta toivon sitä todella paljon ja näen sen samalla tavalla mahdollisuutena kuin sen, että emme saa enempää lapsia, mutta pakastin tyhjenee ja tiedämme tämän polun päättyvän siihen.
Kun jokin päättyy - jollekin muulle tulee siinä tilaa. Olen valmis tässä nyt luopumaan siitä elämäntilanteesta, jossa meillä on pakasteessa alkioita ja ottamaan vastaan sen elämäntilanteen, joka tulee sen jälkeen, kun pakkanen on tyhjätty.
Tunteet varmaan tulee oikeasti käsiteltäväksi sitten, kun se plussa tai nega on koettu. Nyt tuntuu, että parasta on ottaa askel tästä tilanteesta seuraavaan.
En tiedä auttaako tämä mitenkään sinun asiaa, mutta tälläsiä asioita minä olen miettinyt ja näillä ajatuksillasiis menossa kohti siirtoa. Haluan uskoa, että olen valmis siihen, että tämä vaihe elämässä loppuu ja tilaa tulee sitten uudelle vaiheelle.
Pystytkö ajatella, että mille sen yrittämisen lopettamisen myötä tulee sinun elämässä tilaa? Ei se kyllä helppoa varmasti ole jokatapauksesssa sillä yrittämisen lopettamisen myötä poistuu yksi polku tulevaisuuden näkymästä. Tärkeintä varmasti on antaa tunteille tilaa ja aikaa. Sureminen kyllä auttaa ja ääneen itku ja huuto ja raivoaminen tyhjyyteen tai vaikka metsässä siitä miten hirveää epäreilua paskaa kaikki on. Itse dramaattisena ihmisenä saatan myös kieriskellä tai maata maassa itkuhuutoraivotessani surua, epäreiluudentunnetta, raivoa ulos ja sillä vielä auttaa tunteen näkyväksi ja tuntuvaksi tulemista.

Toivottavasti kuitenkin teillä kävisi lopulta niin, että tämä inssi sittenkin toimisi. Voimia ja rohkeutta sitten jokatapauksessa siihen, mitä eteen tuleekaan <3

Olen siis tuo aiemmin vierailijana kirjoittanut PASsiin menijä ja nyt löytyi tunnukset vanhaan käyttäjänimeenkin.

Nyt menossa kp 16 sen perusteella mitä ilmoitin klinikalle - mutta kunnolla alkaneesta vuodosta laskettuna kp 14.
Kävin 5.9. ultrassa kuulemassa ettei vielä ole riittävän paksu limakalvo ja suurennettiin Estradot-annosta. Maanantaina uusi käynti ja siellä selviää sitten siirtopäivä.
Siirtopäivää suunnitellaan alustavasti 15.9. eli tästä viikon päästä saattaa olla alkio siirrettynä ja piinapäivät käynnissä.
Se jää nähtäväksi miten lopulta käy.

 

Uusi kierto alkoi, viimeinen hoitokierros alkaa, ei enää uskoa ollenkaan inssiin mutta mieli ei anna vielä lopettaa.
Miten olette saaneet käsiteltyä yrittämisen lopettamisen? tuntuu olevan ihan mahdotonta

Toisaalta kun ei edes päässyt niin pitkälle kuin sinä, mutta onhan tämä masentava hetki, kun tajuaa ettei jätä mitään ”yhteistä” maanpäälle. Tämä on johtanut siihen, et haluaa vielä katsoa miehen toisen kiveksen tilan. Jos se antaa toivonkipinää niin onko se yhtään sen parempi kuin tieto siitä, että tämä olikin jo tässä. Toivotaan, että teidän viimeinen kierros on se mistä jää käteen enemmän kuin edes haaveili. Joka tapauksessa elämä voi antaa jotain muutakin. Näin itse toivon.

 

Sori nyt vaan omanapaa:


Hyviä uutisia lääkärillä Eilinen analyysi paljon parempi kuin edellinen. Siittiömäärä lisääntynyt kahdeksankertaisesti! 4kk aikana siis. Vielä ei olla siinä who n asettamassa ”hyvässä”, mutta musta kokonaismäärä 27miljoonaa on jo tosi hyvä ja eteenpäin liikkuvia 80%. Itkuhan siinä tuli

Vähän muokattiin miehen lääkitystä vielä ja soittoaika lääkityksen vaihto/lisäys parin viikon päähän, lisäksi vielä se miten tää kierto päättyi

Aamuinen dpo10 testi oli nega. Nyt odotan ja testaan dpo12 seuraavan kerran.
Mun limakalvo oli 8,8mm ja munasarjat niinnpiilossa ettei nähnyt kunnolla. Joku 8 antraalifollikkeleita laski mutta huono näkyvyys niin voi olla enemmänkin.

Motivaatiota tuli taas rutkasti lisää, tosin ollaan tässä kyllä tahkottu tää 23kiertoa jo joka kierto ettei ole motivaatiosta pulaa ollut mutta silti, se into on taas moninkertaistui kun voidaan ihan oikeasti onnistua

Vielö siis jännäillään tää viikko , sunnuntaille Flo ennustaa menkat.

 

Oh-hoi-jaa. IVF ja pistokset keskeytettiin kp8. Oikea munasarja ei vastannut hoitoon. Turha jatkaa saati lähteä punktioon. Vasen on huonompi muutoinkin, joten irrotuspistos ja peiton alle sitten vaan sen puolen kolmen follikkelin hätyyttelyyn. Puuh. Ei jaksa juuri harmittaa edes, sen verran vähäinen luotto oli tähän yritykseen.

 

Meillä varhaisultrassa löytyi syke ja alkio oli oikeassa paikassa Kiitos tänne kaikesta vertaistuesta. Tsemppiä kaikille matkallamme!

 

Ovistesti jo tänä iltana positiivinen eli huomenna vihoviimeinen inssi, pitäkää peukkuja että tämä tärppäisi. Yritys hoidoilla loppuu sitten tähän lopullisesti toivon todella että plussa vielä tulee, pakkohan se on jotenkin yrittää uskoa että jaksaa seuraavat kaksi viikkoa odottaa.

 

Sovittiin lääkärin kanssa, että koitetaan tästä kuusta jääneillä lopuilla lääkkeillä vielä uudelleen kun palataan reissusta. Menee marraskuun puolelle siis. Silloin koitetaan aloittaa pistokset jo kp1, koska tuntuu aina keulivan johtofolli niin nopeasti, että se sulkee muiden kehittymisen... Jos sillä tapaa saatais parempi alku. Ultrataan sitten jo kp6 ja määrätään silloin puuttuvat lääkkeet, jos tilanne on hyvä.

Samalla aion ilmoittaa meidät lahjasoluhoitojonoon.

 

Hei, uusvanha henkilö liittyy keskusteluun tässä. Viimeksi täällä olin joskus 2019. Takana on siis 5 v yrittämistä ja kaksi kemiallista, yksi keskenmeno n. rv 11. Ensimmäistä ei ole vieläkään saatu mukaan. Eiliseen asti uskoin että olisin onnistunut mutta nyt ollaan taas KP 2 joten uusi kierto alkoi vaikka kuukautiset olivat n. 4 päivää myöhässä. RT ei näyttänyt positiivista eilen kun varmistin joten ehkä vain ovulaatiohäiriö.

Kävimme 2021 Felicitaksella tarkistamassa tilannetta ja mulle todettiin 1. alhaiset määrät munasoluissa 2. toinen munajohdin luultavasti kiinni ja 3. polyyppi jota ei hänen mukaan tarvitse poistaa. Lisäksi painoa pitäisi pudottaa, mutta sekään ei ole helppoa kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Tässä ollaan jo 37 vuotta vanha, ja eilisen itkukohtauksen jälkeen sovittiin mieheni kanssa että nyt lähdetään kokeilemaan muita keinoja.

Ensin katsotaan mitä julkisella puolella ehdotetaan ja sitten ehkä laitetaan rahat haisemaan yksityisellä jos ei muuta. (Onneksi meillä on tilanne se, ettei välttämättä mennä ihan vararikkoon jos sille puolelle mennään) Mutta ensin lupasin hänelle että tosiaan laihdutan (koska tämä oli vaatimus molemmilta puolilta) ja sillä aikaa me yritämme luonnollisin keinoin. OV testit, luontokauppojen lisäaineita ja mitäs koppaskonsteja sitten onkaan olemassa otetaan tässä mukaan. Tavoitteeni ei ole niin kaukana, joten ehkä jopa ensi vuoden alkupuolella päästään sitten jo tekemään konkreettisiä asioita. Felicitas tohtori sanoi että koeputkihedelmöitys on luultavasti seuraava vaihe joten kai me sitten siihen tähdätään.

En tiedä kiinnostaako ketään mun tarinaa, mutta tästä ei jaksa jutella kellekään läheiselle juuri nyt koska vihaan sitä "sympatiaa" mikä heiltä tulee ja sitten se katse mikä heiltä tulee. Perhe on pahin tässä, ja kaikilla on lapsia joten he eivät tiedä tätä tuskaa. Yritän huumorilla mennä tässä eteenpäin mutta jopa tällaiselle ns. järkevälle ihmiselle on vaikeaa olla positiivinen !

 

Hei vaan kaikille
Täällä kirjoittelee 27v nainen. Meillä mieheni (30v) kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen yritystä ollut nyt joulukuusta 2022 saakka. Yrityskiertoja tosin kertynyt enemmän kuin kuukausia, n. 12. Miehelläni on lapsi aikaisemmasta suhteesta, saanut alkunsa ihan luomusti. Minulla nyt haaveena esikoinen.

Eli yritystä meillä ei sinänsä ole kuukausissa laskettuna vielä mitenkään huolestuttavan pitkään ollut, mutta päätimme kuitenkin kesällä käydä Felicitaksessa tsekkaamassa tilanteen. Minun kohdallani kaikki vaikuttaisi olevan täysin ok, ovuloin joka kuukausi säännöllisesti ja muutenkin on hyvältä näyttänyt ultrissa. Loppukierron tiputtelu ja lyhyt luteaalivaihe on saatu kuntoon Cyclogestin avulla. Mieheni spermasta sen sijaan löytyi 80% siittiövasta-aineita, jotka siis jollain tapaa klönttiyttävät siittiöitä, jolloin niiden on vaikea löytää tiensä oikeaan osoitteeseen. Lääkärin mukaan vasta-aineet ovat hieman kysymysmerkki: joskus ne eivät vaikuta raskautumiseen mitenkään, mutta joskus taas hidastavat sitä paljonkin. Esimerkin hän kertoi asiakaspariskunnastaan, joilla on kolme lasta, joista jokainen on saanut alkunsa heti ensimmäisellä inseminaatiohoidolla.

Meille siis suositeltiin inseminaatiota, jonka avulla on ollut ihan hyviä hoitotuloksia vasta-ainetapauksissa. Nyt meillä on ensimmäinen inseminaatio takana ja tänään dpo 8. Minulla oli kierrossa tukena Letrozolit kp 3-7 ja nyt siis loppukierrossa Cyclogest. Kp 12 sain ovulaatioplussan --> ultrassa 22mm munarakkula ja yli 11mm erinomainen kohdun limakalvo. Inseminaatio tehtiin samana iltapäivänä ja eteenpäin uivia siittiöitä pesun jälkeen oli yli 24 miljoonaa. Inseminaatio meni siis kaikinpuolin oikein mallikkaasti ja nyt sitten jännäillään.

Olen yrittänyt olla kiinnittämättä huomiota mihinkään "oireisiin" tässä kierrossa, koska joka kuukautinen pettyminen on tullut jo erittäin tutuksi. Joka kierto esimerkiksi rintani tai nännini ovat kipeät ja aina ne kuukautiset sieltä saapuvat. Laitan tähän kuitenkin alle, mitä olen tässä kierrossa huomannut:

Dpo 4 illalla huomasin koko rintakehäni olevan erittäin kosketusarka, ei siis varsinaisesti itse tissit vaan tuosta paljon ylempää. Ensin päässä kävi ajatus, että mitä olen tehnyt, jotta rintalihakseni ovat kipeytyneet.
Dpo 5 rintakehän arkuus jatkui, mutta katosi illalla.
Dpo 7 iltaa kohden alkoi flunssa ja dpo 7- dpo 8 välisenä yönä oli aika varmasti kuumetta.
Dpo 8 hätähousuna testasin kahdella herkällä testillä negatiiviset.

Olo on aika maassa jatkuvasti. On jotenkin erittäin pessimistinen olo, että raskautuisin ikinä. Positiivinen testi tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta omalla kohdallani. Tässä kierrossa tilannetta ei auttanut tuo tämänaamuinen negatiivisen testaaminen..

 

Hei vaan kaikille
Täällä kirjoittelee 27v nainen. Meillä mieheni (30v) kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen yritystä ollut nyt joulukuusta 2022 saakka. Yrityskiertoja tosin kertynyt enemmän kuin kuukausia, n. 12. Miehelläni on lapsi aikaisemmasta suhteesta, saanut alkunsa ihan luomusti. Minulla nyt haaveena esikoinen.

Eli yritystä meillä ei sinänsä ole kuukausissa laskettuna vielä mitenkään huolestuttavan pitkään ollut, mutta päätimme kuitenkin kesällä käydä Felicitaksessa tsekkaamassa tilanteen. Minun kohdallani kaikki vaikuttaisi olevan täysin ok, ovuloin joka kuukausi säännöllisesti ja muutenkin on hyvältä näyttänyt ultrissa. Loppukierron tiputtelu ja lyhyt luteaalivaihe on saatu kuntoon Cyclogestin avulla. Mieheni spermasta sen sijaan löytyi 80% siittiövasta-aineita, jotka siis jollain tapaa klönttiyttävät siittiöitä, jolloin niiden on vaikea löytää tiensä oikeaan osoitteeseen. Lääkärin mukaan vasta-aineet ovat hieman kysymysmerkki: joskus ne eivät vaikuta raskautumiseen mitenkään, mutta joskus taas hidastavat sitä paljonkin. Esimerkin hän kertoi asiakaspariskunnastaan, joilla on kolme lasta, joista jokainen on saanut alkunsa heti ensimmäisellä inseminaatiohoidolla.

Meille siis suositeltiin inseminaatiota, jonka avulla on ollut ihan hyviä hoitotuloksia vasta-ainetapauksissa. Nyt meillä on ensimmäinen inseminaatio takana ja tänään dpo 8. Minulla oli kierrossa tukena Letrozolit kp 3-7 ja nyt siis loppukierrossa Cyclogest. Kp 12 sain ovulaatioplussan --> ultrassa 22mm munarakkula ja yli 11mm erinomainen kohdun limakalvo. Inseminaatio tehtiin samana iltapäivänä ja eteenpäin uivia siittiöitä pesun jälkeen oli yli 24 miljoonaa. Inseminaatio meni siis kaikinpuolin oikein mallikkaasti ja nyt sitten jännäillään.

Olen yrittänyt olla kiinnittämättä huomiota mihinkään "oireisiin" tässä kierrossa, koska joka kuukautinen pettyminen on tullut jo erittäin tutuksi. Joka kierto esimerkiksi rintani tai nännini ovat kipeät ja aina ne kuukautiset sieltä saapuvat. Laitan tähän kuitenkin alle, mitä olen tässä kierrossa huomannut:

Dpo 4 illalla huomasin koko rintakehäni olevan erittäin kosketusarka, ei siis varsinaisesti itse tissit vaan tuosta paljon ylempää. Ensin päässä kävi ajatus, että mitä olen tehnyt, jotta rintalihakseni ovat kipeytyneet.
Dpo 5 rintakehän arkuus jatkui, mutta katosi illalla.
Dpo 7 iltaa kohden alkoi flunssa ja dpo 7- dpo 8 välisenä yönä oli aika varmasti kuumetta.
Dpo 8 hätähousuna testasin kahdella herkällä testillä negatiiviset.

Olo on aika maassa jatkuvasti. On jotenkin erittäin pessimistinen olo, että raskautuisin ikinä. Positiivinen testi tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta omalla kohdallani. Tässä kierrossa tilannetta ei auttanut tuo tämänaamuinen negatiivisen testaaminen..

Täällä myös inssi ollut tänään saako kysyä miksi sait cyclogestit tueksi?
Meillä ihan erilainen tilanne.
Tsemppiä kovasti että tulisi plussa aikaisin olet testaillut

 

Täällä myös inssi ollut tänään saako kysyä miksi sait cyclogestit tueksi?
Meillä ihan erilainen tilanne.
Tsemppiä kovasti että tulisi plussa aikaisin olet testaillut

Cyclogestit ovat siis estämässä loppukierron tiputtelua ennen varsinaisten kuukautisten alkua ja myös pidetämässä melko lyhyttä luteaalivaihettani. Ilman lääkkeitä tiputtelu alkanut yleensä jo dpo 8 tai 9 ja varsinaiset menkat siitä parin päivän päästä, jolloin mahdollisesti hedelmöittynyt munasolu ei ehkä ehtisi kiinnittyä. Letrozolit sen sijaan olivat mulla käytössä nyt vain extrana, vaikka ovuloin kyllä ilmankin niitä. Inssi meinattiin tehdä ensin luomukiertoon, mutta toinen lääkäri suositteli letrozolia. Kuulemma nykyisin enää harvoin tehdään inssejä luomukiertoon.

Ja jep, olen kyllä aloittanut aikaisin testaamisen ja siihen sorrun lähes joka kierrossa. Mulle olisi voitto nähdä edes hailura haamuviiva, vaikka jäisi vain kiinnittymisyritykseksi. Siten ainakin tietäisin, että edes jotain tapahtuu.. Mutta toivon nyt että tuo nega tuosta muuttuisi muutaman päivän kuluessa positiiviseksi.

Tsemppiä myös sulle! Luin, että viimeinen inssi teillä. Toivon todella, että teilläkin onnistaa <3

 

Heippa kaikille, täällä vierailijalla kysymys.... Letrozolit nyt ekaa kertaa kp 3-7. Kuukautiset loppui kp 4 ja nyt kp 6 ja 7 on tuhruvuotoa pyyhkiessä. Tämmöinen on hyvin epänormaalia mulle, johtunee noista lääkkeistä. Ei varmaan hyvä asia ollenkaan vuotaminen?