Heippa!
Ensi kertaa kirjoittelen tänne sivustolle, kun löysin mukavan tuntoisen ryhmän ja johon on kirjoiteltu viimeksi eilen =) Löysin jo aiemmin muutamia keskusteluita, mutta olivat sen verran vanhoja ja ilmeisesti loppuneita viestiketjuja.
Meillä on yritetty saada lasta 1,5 vuotta. Kävin itse viime keväänä jo alkututkimuksissa, jossa katsottiin ultralla munasarjat ja verikokeella kilpirauhasen toiminta ja maitohormonit. Näissä ei löytynyt syytä miksi lasta ei ole kuulunut. Sain sitten "patistettua" mieheni syyskuussa antamaan spermanäytteen ja tulokset tulivat viikossa kotiin. Tulos ei ollut hyvä eli siittiöitä oli huomattavasti vähemmän kuin normaalisti pitäisi olla. Diagnoosiin oli merkitty, että luomuraskaus on hyvin epätodennäköinen. Mieheni sai vielä soittoajan lääkärille ja lääkärin mukaan mikroinjektio olisi ainoa mahdollisuus.
Kävimme viime perjantaina sitten ensikäynnillä Väestöliitossa. Mieheltäni otettiin verikoe, josta nyt sitten selvitellään että mitkä ovat hänen hormonitasot yms. ja sen lisäksi hänen tulee ensi viikolla käydä ultraamassa kivekset. Itselläni on hieman epäsäännöllinen kierto, joten sekään ei tilannetta paranna. Ensi viikolla pitäisi alkaa menkat, joten niitä odottelen kovasti alkavaksi, jotta pääsen itse verikokeeseen kieropäivänä 2-5. Sen jälkeen sitten pääsee ultraääneen kp 12-14.
Jotenkin vain tuntuu ettei jaksaisi odottaa enää yhtään. Mieheni oli tuloksien tullessa todella masentunut, eikä tietysti ihme. Itselläni pyöri silloin vain heti päässä, että voi kunpa hän olisi mennyt tutkimuksiin jo keväällä, niin asiat olisivat pidemmällä. Mutta, jos lapsi saadaan alulle, niin eihän siinä sitten mikään puoli vuotta enää merkitse. Onneksi mieheni kyllä osasi sitten ajatella asiaa niinkin, että pääasia että niitä siittiöitä on olemassa.