Lapsettomat ystävät ei ymmärrä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiiamaaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiiamaaria

Vieras
Olen tässä huomannut olevani yhä vaan enemmän erilainen kuin vielä lapsettomat ystäväni. Olen jo pian 31, eikä kellään nuoruuden ystävällä ole vielä lapsia. Minulla toki on lapsellisia ystäviä muita kautta.

Olen huomannut, kuinka lapsettomat ystävät ei ymmärrä elämääni alkuunkaan. Yhdellä ystävällä on kesällä häät, jotka ovat 'lapsettomat'. Ei ymmärtänyt yhtään kun sanoin, että hoitopaikkaa ei välttämättä löydetä. Onneksi äitini suostui pitkin hampain ottamaan lapsen hoitoon muutamaksi tunniksi, että mieskin pääsee häihin edes käymään. Se herätti ihmetystä, että miksei lapsi voi saman tien olla yötä äidilläni (siksi, ettei lapsi, nyt 2 v.. ole ollut kuin kerran elämässään hoidossa hänellä eikä nähdä kovin usein, ei haluta jättää vieraaseen paikkaan yöksi).

Muutenkaan ei lapsettomat ystävät ymmärrä, miten paljon elämä muuttuu kun saa lapsen. Huvittaa välillä kuunnella heidän juttujaan kun ne on niin täynnä heitä itseään ja heidän ongelmiaan. Välillä tuntuu olevan myös sellaista asennetta että minä se vaan lomailen kun olen lapsen kanssa kotona. Olen tehnyt yliopisto-opintoja loppuun kotona ollessa ja voin sanoa, että helppoa ei todellakaan ole ollut. Meillä ei ole juuri yhtään sukulaisapua saatavilla, joten kaksin miehen kanssa jaetaan hoitovastuu.

Muutenkin elämä luonnollisesti pyörii aika paljon lapsen ympärillä. Esim ravintola on valittava sen mukaan, missä lapsi viihtyy, ei esim liian hieno paikka. Lapsemme on aika villi, ja juoksee esim kahvilassa ympäriinsä eikä keskustella juuri välttämättä ehdi. SItäkään ei oikein ymmärretä.

Juu, tällainen vuodatus. Haluaisin vaan kuulla, onko muilla samanlaista tunnetta, että lapsettomien ystävien kanssa ei enää ole hirveästi yhteistä? Onnellinen olen lapsestani, mutta toivoisin että ystäväni ymmärtäisivät tilanteeni paremmin.
 
Tarkennan vielä, että ovat kyllä esim sanoneet, että hienoa, kun sait opinnot tehtyä, mutta eivät ollenkaan ymmärär, millainen suoritus se oikeasti on kun hoitaa samalla lastaan kotona. Yksikin ystävä valitti kun ei saa gradua tehtyä, vaikka oli kaikki päivät kotona ja voi tehdä sitä milloin huvitti. Ei siihen viitsinyt edes sanoa, että no luuletko että minä voin aina tehdä gradua kun haluan? Iltaisinhan minä sitä tein, ja se aika oli pois perheen yhteisestä ajasta.
 
Sama täällä, ei ne ymmärrä. Kylään en viitsi taaperon kanssa (1,5v) mennä koska ei siitä mitään tule, pitäisi vain juosta lapsen perässä eikä ehtisi keskustella ollenkaan... Meillekään en viitsi usein pyytää, koska eivät ymmärrä lähteä ajoissa pois ja siitä aiheutuu vaikka mitä pariksikin päiväksi ja itse on sitten ihan poikki... Pikkuhiljaa siis yhteydet katkeavat ja siirtyvät tekstari/sähköpostitasolle kunnes lopahtavat kokonaan (ja jatkuvat kun ystävät saavat lapsia jos saavat). Itse olen jo yli 35v. ja parila ystävällä on onneksi lapsiakin ;)

Kyllä oma lapsi menee ystävien (erityisesti "ystävien") ohi, joten en todellakaan laita lastani hoitoon hänelle epämieluisaan paikkaan tms. että pääsisin ystäviä/"ystäviä" tapaamaan. Samoin ravintolaruokailut on minimissä ja vain paikoissa, joihin lapsen voi ottaa mukaan... Pikkulapsiaika ei kestä ikuisesti, nautitaan siitä nyt ja ystävistä sitten myöhemmin (vaikka vanhainkodissa, kai niitä uusia ystäviä siihen mennessä jostain ilmestyy!).
 
Juu, ei meilläkään oikein lapsettomat tajua. Kaiken liusäksi huomaa, ettei heillä varmasti ole vielä ajatustakaan lapsen hankinnasta, jos koskaan. Puhuin erään tuttavani kanssa puhelimessa(asuu kaukana) ja kun lapseni 5kk kiljaisi lattialla, ystäväni kauhistui meteliä ja sanoi haluavansa lopettaa puhelun. En voinut muuta kuin nauraa oikeastaan suoraan päin naamaa.
Kaikki vanhat ystäväni myös loukkaantuvat, jos en ehdi käymään jokaisen luona kotikaupungissa ollessani. No, nyt ei minuun enää yhteyttä edes pidetä. Että tällaista.
 
Olen itse lapseton enkä osaa kyllä auttaa, mutta sen voin kertoa, että ei, ei lapsettomat ymmärrä. Ei ne voi ymmärtää. Ei minun mielestä lapsiperheen elämää voikaan ymmärtää jos ei ole sitä itse elänyt.

Eri asia on sitten se, että onko osa teidän ystävistänne sikamaisen itsekkäitä vai ei :)
 
Niin vielä sitä, että jos ystäväsi, jolla on häät, on sinun parhaimpia ystäviäsi ollut, ei hän kai kiellä lasta tuomasta häihinsä. Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että häissä, joissa ennen kävin, ei olisi ollut lapsia(itselläni ei vielä ollut). Mutta minusta lapset tuovat eloa siihenkin juhlaan. Ja minä olen varmasti sellainen persoona, että ehkä loukkaantuisin, jos "hyvä" ystävä kieltäisi ottamasta koko perhettä mukaan.
 
Eihän ne voi ymmärtää tietenkään. Muistelkaapa itse aikaa kun teillä ei ollut lapsia, ymmärsikö sitä niitä lapsellisia perheitä?

Minulla on myös ystäviä joilla on lapsia ja siltikään he saattavat ajatella erilailla. Minun eräs ystävä käy juopottelemassa ja nollaamassa päätään harva se viikko ja kuukausi tipattomana olisi jo ihme, lapsi 2v. Hänen mies käy joka viikonloppu myös nollaamassa ja sitten ihmetellään, kun rahat ei riitä asuntolainan ja muihin välttämöttimiin menoihin. Ikävintä tässä on, että ystäväni oikein viikonloppua alkaa miettiä entistä enemmän sitä miten kurjaa hänen elämä on ja lapsikin on hankala ja antaa itselleen niin ikään luvan päästä nollaamaan päätään. Itse en tuota ymmärrä ja hänen lapsensahan mielestäni siitä eniten kärsii. Mummolaan vie viikonloppuna ja silti jaksaa narista siitä, kun ei ole "omaa aikaa" lainkaan, kun on töissä ja mummolat ja muut sukulaiset ovat niin kaukana. Ja sitten on eräs toinen ystäväni, joka myös melkein kuukausittain vievät lapsensa eläköityneelle lapsen (1v8kk) mummolle ja menevät itse 2-7 päiväksi (riippuen lomista), viettämään "laatuaikaa" miehensä kanssa. Nämä ystävät itseasiassa ovat niitä eniten ymmärrättömiä, kuin lapsettomat ystäväni. Nämä pari lapsellista ystävääni (joita vielä heitä kutsun) aina jaksavat ihmetellä miten minä en ole kuin kotona ja ihmttelevät sitä miksi en vain vie lapsia mummolaan ja lähde itse viettämään heidän näköistään iltaansa.

Tosi asia on, että minä nautin perheeni kanssa olemisesta ja tykkään olla suurimman osan kotonani perheen kanssa. Mutta sitä on heidän vaikea uskoa.
 
Ystävyyssuhteet vaativat kummaltakin osapuolelta ymmärrystä. Jos ystäväsi haluavat viettää hääjuhlaansa vain aikuisten kesken, se on heidän oikeutensa.

Sanot ap, että ystäväsi ovat täynnä omia itsekkäitä ongelmiaan. Niinhän tuo kuulostaa sinullakin olevan pää täynnä omia ongelmiasi. Ehkäpä ne lapsettomatkaan eivät jaksa kuunnella koko ajan valitusta perhe-elämän raskaudesta ja kakkavaipoista?

Joo tiedetään. Ymmärrän sitten kun saan lapsia. Mutta kun en saa.
 
Hmm...

Miksi pitäisi ymmärtää?
Häät ovat hääparin juhla, ei vieraiden. Jokainen tehkööt omista juhlistaan sellaiset kuin haluaa, ei siitä voi toista moittia. Antakaa lapsettomien viettää lapsettomia juhlia ja viettäkää omia juhlianne lasten kanssa. Tuskin lapsettomatkaan puuttuvat teidän toiveisiin omien juhlienne järjestämisen suhteen?
Minä ymmärrän hyvin tätä hääparia enkä veisi lastani heidän juhlaan, enkä myöskään loukkaantuisi. Juhlat ovat heidän ja lapsi minun.

Minusta tuntuu, että joskus perheelliset eivät ymmärrä...

Ja kyllä, minulla on lapsi ja toinen tulossa.
 
Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen, että on minulla ihania tosiystäviä. Kyllä minun ystäväni ymmärtävät lapsiperheen elämää vaikka suurimmalla osalla heistä ei ole lapsia.

Aina minua myös muistetaan ja jaksetaan pyytää mukaan kaikkiin juttuihin (vaikka suurimmaksi osaksi joudunkin kieltäytymään) ja ystävät koettavat ajatella asioita lapsiperheiden kannalta niin, että mekin pääsisimme mukaan.

Ystävien kesken juttelemme kaikenlaisista asioista, mutta en oletakaan että joku lapseton ystäväni jaksaisi koko iltaa jutella lapsiin liittyvistä asioista vaan juttelemme tietysti myös heidän elämänsä tärkeistä asioista.

Tietysti elämäntilanteen mukaan mielenkiinnot asioihin muutuvat eikä voikaan olettaa, että lapsiperheillä ja lapsettomilla olisi samat intressit. Ja sitten minulla on muutamia ystäviä joilla on lapsia ja heidän kanssaan voi jakaa lapsijutut.
 
Lapselliset ja lapsettomat eivät ymmärrä toisiaan, se on ihan molemmin puolista. Silti ei kumpikaan ole toistaan parempi. Elämäntilanteet vaan sanelevat kiinnostuksen kohteet. Itse voisin vuodattaa samanlaisen litanian lapsellisista tutuistani, mutten vaivaudu. Onnea vaan valitsemallesi tielle.
 
Juup, ei nyt maailman suurinpana yllätyksenä tule se etteivät lapsettomat ihmiset ymmärrä perheellisten elämää...

Enkä nyt pitäisi maailman suurinpana ihmeenä sitäkään, että lapseton pari tahtoo pitää lapsettomat häät. Ymmärrän kyllä Tiiamaarian lastenhoito-ongelman, onhan itselläni kaksi pientä lasta, mutta häät ovat hänen ystävänsä ja hänen ystävällään on oikeus näköisiinsä häihin. Morsiamen velvollisuus ei luonnollisestikaan ole murehtia vieraidensa lastenhoito-ongelmia, olivat he miten hyviä ystäviä tahansa. Lapseton ystävä voi myös kokea menettävänsä ystävänsä perhe-elämälle ja voi senkin tähden haluta nähdä nimenomaan ystävänsä, ei sitä äitiä, joka hänestä on tullut.
 
En ota muuhun kantaa,mutta tuon hääasian ymmärrän erittäin hyvin. Me ollaan menossa naimisiin syksyllä ja päätettiin,ettei kutsuta lapsia häihin ollenkaan,ei edes sisarusten lapsia. Omat kolme lasta kyllä ovat paikalla ja tiedän kokemuksesta,että jo nuo kolme lasta riittävät varastamaan huomion,en uskalla ajatellakaan,mitä tapahtuisi jos lapsia olisi enemmän.
Itse nautin juhlista joihin kutsutaan ilman lapsia!
 
Ei nyt välttämättä liity alkuperäiseen aiheeseen, mutta minusta lapsettomat ystävät voivat olla oikeasti piristävämpää seuraa kuin ne, joilla on lapsia. Monesti olen odotellut jotain kauempaa asuvaa kaveria innolla kylään lapsiensa kanssa ja sitten ei olla muusta puhuttukaan kuin lapsista ja se on ollut itselleni iso pettymys, kun on innolla halunnut kuulla mitä ystävällle kuuluu, siis muutakin juttua kuin lapsiin liittyvää. No ehkä ei meille "lapsellisille" sitten kuuluu kummoisempaa tai ollaan muuten vieraannuttu toisistamme. Ystäväpiiriini kuuluu pari sellaista lapsiperhettä, joiden kanssa näköjään voi puhua muustakin kuin lapsista. On myös kiva kuulla muitakin kuin vaan lapsiperheen ongelmia.

Mutta ei ne lapsettomat tosiaan sitä ymmärrä, että kylään ei voi pöllähtää milloin vain ja aina eivät tajua lähteä ajoissa pois. Itse en ainakaan enää lasten iltatoimien ohella jaksa seurustella kavereiden kanssa. Eria asia on sitten jos on pyydetty erikseen iltakylään iltaa viettämään ja varauduttu siihen itsekin.
 
Maailmaan mahtuu kaikenlaista, jokaiselle on oma paikkansa mutta joskus menee hieman yli; olin lapsen kanssa lähdössä kotiseudulle käymään ja pääsimme ystäväni kyydissä joka oli matkalla samoille kulmille. Oletin tietysti että ystäväni koukkaa meidän kautta -koska se ei oikeasti kierrä mitään, reitti vaan hieman muuttuu... Noo, ystäni mielestä meidän olisi ensin pitänyt mennä heille kahdella eri (kaupungin sisäisellä toki) bussilla, mukana iso kassi, turvaistuin + vielä kävelemätön lapsi rattaissa....... Kerroin ettei onnistu ja suostui sentään sitten hakemaan meidät.. Maksoin ruhtinaallisesti bensoista sitten vielä..
 
Mistä päättelitte että jos pitää lapsettomat häät, niin hääparilla ei ole lapsia???

Ehkä hääpari haluaa vain pitää kunnon juhlat aikuisten kesken? Olen menossa lapsettomiin häihin pian. Mielestäni on täysin parin oma asia, haluaako pitää lapsettomat häät. Tällä parilla (on yhteinen) pian 2-vuotias lapsi. Myös suurimmalla osalla heidän ystäväpiiristään on lapsia. He haluavat kuitenkin juhlia aikuisten kesken, kortissa lukee "ettei lapsivieraille ole fasiliteetteja, juhlimme aikuisten kesken". Ei tulisi mieleenkään raahata lapsia sinne, vastoin parin toivetta!!!

Eli kuka tässä on itsekäs? Kai nyt hääpäivänsä saa tehdä juuri sellaiseksi kuin haluaa, ja kutsua juuri kenet haluaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiiamaaria:
Lapsemme on aika villi, ja juoksee esim kahvilassa ympäriinsä eikä keskustella juuri välttämättä ehdi. SItäkään ei oikein ymmärretä.

Wau, ensimmäinen kerta kun joku myöntää että hänen tenavansa juoksee kahvilassa ympäriinsä. Kaikkihan täällä aina vakuuttelevat kuinka juuri heidän lapsensa osaavat käyttäytyä siivosti julkisilla paikoilla.

Ja todellakin, hääpari saa itse päättää ketä kutsuvat.
 
Joo, olen samaa mieltä, että lapsettomat ei ymmärrä... Meitä on ollut lukioajoilta asti 5 hlön porukka. On tavattu vuoroin kenenkin luona melko säännöllisesti. Nyt nämä neljä muuta, joista kellään ei ole lapsia, päättivät, että lähdemme porukalla Tallinnaan. Minulle asiasta ilmoitettiin sähköpostitse. Sanoin, etten voi lähteä, koska en jätä lastani edes pidennetyksi viikonlopuksi, koska en VOI (lapsi on vasta 5kk). No, tätä ihmeteltiin suuresti... Toinen esitys oli, että lapsi lähtee mukaan... Just joo, vielä parempaa... Minä, vauva ja neljä lapsetonta naista, joista kaksi ei elä edes parisuhteessa, tosi viisasta... Varmaan tykkäävät, kun etsitään vaipanvaihtopaikkaa, lapsi herää hotellissa klo 6... laittaa illalla nukkumaan klo 19 ja minä jään paitsi illanvietosta, johon varmasti kiljuen osallistuvat. No thanks. No, kun nätisti kerroin, että tämäkään vaihtoehto ei tule kyseeseen (siis myös automatka edes laivalle pääsemiseksi on n. 800km...), niin sain ja saan edelleen osakseni melkoista arvostelua... Kuinka siis ovat monesti nähneet vauvoja lentokoneissa ym. matkoilla. No kyllä varmasti, olen minäkin nähnyt, mutta jos itse koen sen hankalana, niin miksi jankuttaa ja syyllistää, etten pysty lastani matkalla yksin hoitamaan? Siis kun kerroin myös sen, että eri asia olisi, jos mieheni pääsisi mukaan. Mutta ei mene jakeluun. Eria asia olisi myös se, jos mukaan lähtisi VAIN lapsellisia naisia lapset mukanaan, kaikki ymmärtäisivät, että matkoillakin mennään vauvojen ehdoilla eikä ketään nyppisi, jos jollakin olisi yx kax kakat pöksyissä.

Tuon hääasian oikeastaan kuitenkin ymmärrän. Kaikki ei vaan halua lapsia juhliinsa ja vieraat vaan tekee niinkö kutsussa lukee tai eivät mene ollenkaan. Meillä sama ongelma tulossa elokuussa, tosin vauva on kutsuttu tätinsä häihin, mutta kun menee nukkumaan aikaisin, niin johonkin täytyy sitten saada illalla hoitoon, kun en kaasona ja tosiaan siskoni häistä haluaisi vielä klo 18 jälkeen poistua. Vauva vaan ei ole ollut vielä missään hoidossa, anopille varmaan menee, vaikka tympii pelkkä ajatuskin...
 
Se vain on harmi kun näitä lapsettomia häitä ja juhlia järjestetään niin missä ne lapset oppivat sitä juhlakäyttäytymistä. Ymmärrän kyllä itsekin sen jos sellaiset juhlat haluaa, harkitsin sitä itsekin kun menin (lapsettomana) naimisiin. Mutta usein näissä juhlissa on lapsilla hauskaa ja se voi myös olla heille jännittävä ja ikimuistoinen kokemus. Nyt äitinä ollessani haluaisin juhliini mahdollisimman paljon pikku prinsessoja ja prinssejä touhuamaan muiden mukana.
 
Meillä taas töissä tuntuu olevan joillakin lapsettomilla hankaluuksia ymmärtää miksen ole aina osallistumassa yhteisiin illanviettoihin. Mulle kyllä riittää, kun on päivät töissä ja että edes ilta jää yhdessäoloaikaa perheen kanssa. Muistan kyllä, että ajattelin itsekin ennen perhettä että kyllä ne perheellisetkin haluais illanviettoja mutteivät pääse kotoota minnekään, en osannut yhtään ajatella että ihmiset haluais olla vapaaehtoisesti kotona :)
 
Minunkin mielestäni on härskiä arvostella toisia ymmärtämättömiksi jos haluavat pitää lapsettomat häät! Jokainen tekee hääpäivästään juuri sellaisen kuin haluaa. Viime kesänä olimme ihanissa häissä, joissa myös kutsuissa luki ettei lapsia mukaan, aikuisten juhla. Ja tällä parilla itsellään oli 2 lasta! Mukana olivat kaikki hääparin sukulaiset (paitsi lapset), joten kyllä jos tahtoa on ja kutsun saa ajoissa, lapsenvahdin saa järjestettyä Oli todella mukavaa päästä juhlimaan kunnon juhliin, jossa ei lapsia ollut. Suurin osa porukasta oli lapsellisia, jotka kaikki nauttivat kun saatiin juhlia aikuisten kesken.Paitsi yksi morsiamen ystävä oli loukkaantunut kun ei saanut lapsiaan tuoda, ja oli marttyyrinä jäänut häistä pois kun ei voinut lapsiaan yksin jättää. Aika outoa minusta, kutsut tulivat kuitenkin jo kuukauisia aiemmin. Ellei pysty yhtään lapsistaan irtautumaan, ei siitä tarvitse muille loukkaantua. Onhan häät ihan erilaiset jos on lapsia mukana. Pidän molemmista. Mutta hääparin toivetta pitää kunnioittaa.
 
Ja sitä juhlissa käyttäytymistä voi opetella synttäreillä, jouluna, vappujuhlissa, kerhon juhlissa ym, ne häät missä lapsia ei haluta juhlaan mukaan, ei varmasti ole tästä "opista" pois.
Muistan myös sen, kun lapsiperheet arvostelivat omaa elämääni silloin, kun itse oli vielä lapseton. Monesti tuli kuultua että: "kyllä sulla on helppoa, kun ei ole lapsia" tai odotapa vaan kun sulla on lapset, et ehdi sitä tai tätä...
Nyt lapsia on, enkä vieläkään tätä mantraa ymmärrä? Edelleen on aikaa ja halua harrastaa omiakin juttuja, matkustella silloin tällöin, käydä myös töissä samaan malliin kuin ennen. Mutta onneksi nämä valittajat ovat hiljenneet, kun eivät voi enää käyttää arkea tekosyynä siihen, että eivät voi jotain tehdä kun on ne lapset... Ja onneksi itsellä löytyy ystäväpiiri, jolla on muutakin puhuttavaa kuin lapset (vaikka suurimmalla osalla on lapsia), kuten työ, harrastukset ym. Joten en osaa kyllä erotella ystäviä ymmärtävii lapsiperheisiin ja ymmärtämättömiin lapsettomiin.
 
Nyt lapsellisena en todellakaan ihmettele jos joku lapseton ei ymmärrä millaista lapsiperheen elämä on, on tämä sen verran uutta ja ihmeellistä itsellenikin...

Itse tapaan mielelläni lapsettomia ystäviäni ja yritän järjestää niin, että voin tavata heitä ilman vauvaani (ei tietenkään onnistu kovin usein mutta aina kun onnistuu) - minusta on kiva jutella muistakin asioista kuin vauva-arjesta, on hauskaa istua syömässä tms. niin ettei tarvi koko ajan lapsesta huolehtia, ja ymmärrän hyvin, ettei heitä lapset niin kiinnosta. Toki oletan että minunkin kuulumiseni kysytään ja niin on onneksi tehtykin.

Itsekään en ollut lapsettomana kiinnostunut juurikaan edes läheisten ystävieni jälkikasvusta ja suoraan sanottuna en nyt vieläkään ole ihan hirveän kiinnostunut toisten lapsista... Lapsellisiakin ystäviä onneksi riittää joten vauva-asioita voin riittämiin puida heidän kanssaan.

Kutsun mielelläni lapsettomia ystäviä meille, jos vain haluavat tulla - ilmoitan vain tiukasti mutta ystävällisesti, että lapsemme menee nukkumaan silloin ja silloin ja siksi valomerkki on silloin ja silloin (mikäli on tarvis). Eiväthän lapsettomat välttämättä edes tiedä pikkulasten rytmeistä, nukkumaanmenoajoista tms. Jos itse olemme menossa kyläilemään, esitämme toiveen ajankohdasta päikkäreiden tms perusteella. Saatan pahoitella, että olemme näin "rajoittuneita" vieraita, mutta että tällä hetkellä elämänrytmimme nyt on tällainen. Kukaan ei ole kyllä vielä pahastunut, päinvastoin kaikki ovat suhtautuneet tosi ymmärtävästi.

Lapsettomat ystäväni saavat myös minun puolestani edelleen bilettää, matkustella keskenään jne - olisi tietysti omituista jos minua arvosteltaisiin siksi etten voi osallistua, niinkuin joku kirjoitti aiemmin. Muutamia ystäviä minulla on, joista olen etääntynyt lapsen tulon jälkeen - elämämme tuntuvat vain olevan niin kaukana toisistaan tällä hetkellä. Mutta ehkä he vielä saavat lapsia ja lähennymme uudelleen, tai sitten minä lähennyn vähäsen heidän elämäänsä kun lapseni kasvaa.

Kun itselläni ei vielä ollut lasta, muistan hyvin, kuinka jossain häissä tms kirkuvat ja juoksentelevat kakarat ärsyttivät. Eli jos nyt joku haluaa aikuisten juhlat niin ymmärrän ihan hyvin, eikä nyt sentään kaikki juhlat/häät ole lapsilta kiellettyjä niin että kyllähän hekin pääsevät oppimaan niitä juhlatapoja...
 
Pakko nyt vielä lisätä, että ystäväni häät eivät ole täysin lapsettomat, vaan morsiamen siskontyttö, kummityttö ja tämän veli, sekä bestmanin kaksi lasta tulevat häihin. Kaikki nämä lapset ovat alle 4-vuotiaita, joista yksi sylivauva.

Eli jotkut lapset on kutsuttu, jotkut eivät. Meille asia esitettiin niin, että olisi kiva, jos löytäisitte lapsenvahdin, olisi kivempaa kun häihin ei tulisi lapsia. Ymmärrän tämän, mutta en sitä, miksi jotkut lapset kutsutaan ja jotkut ei. Tietty ymmärrän, että ystäväni haluaa minunkin juhlivan ym ja totta on, että suuri osa ajasta menisi varmaan lapsen perässä juoksemiseen, mutta silti aika tökeröä että silti jotain lapsia häihin tulee! Mielestäni pitäisi sitten olla täysin lapsettomat häät eikä niin, että valikoidaan, ketkä saa tulla ketkä ei.

Niin ja en silti aio juhlia myöhään vaikka lapsi onkin ensin pari tuntia mummolla ja sitten isänsä hoidossa, koska olen raskaana... on meillä tosiaan ystävän kanssa aika erilaiset elämät.
 

Yhteistyössä