Lapsettomat ystävät ei ymmärrä

[kk79]

Pakko kommentoida muutamaan seikkaan:
- ap: lastasi ei varmaan haluta häihin jos hän juoksee kokoajan ympäriinsä, se on tosi rasittavaa myös monien sellaisten mielestä joilla on lapsia itsellään. Nykyään lapset ovat vanhempanakin niin huonosti kasvatettuja (ainkin oman mieheni kohta 9v poika) että en haluaisi hänenkään ikäistä mukaan häihin. Jos lapset osaavat käyttäytyä ja olla häiritsemättä muita niin mikäs siinä mutta tälläiset häiriköt joiden puuhiin monet vanhemmat eivät edes millään lailla puutu saavat vereni todellakin kiehumaan!!!!
Itse lapsellisena ymmärrän todellakin myös sellaisia jotka haluavat lapsettomat häät.
Muutenkin olen kyllästynyt välillä olemaan sellaisten lapsellisten seurassa jotka eivät osaa muusta puhua kuin lapsista. Vaikka olenkin saanut lapsia, olen silti äitiyden lisäksi nainen ja älyllinen ihminen, ja muutkin asiat elämässä voivat kiinnostaa kuin vain lasten asiat. Välillä on tosi piristävää puhua lapsettomien kanssa heidän ihmissuhdekiekuroistaan, miehistä ja niiden etsimisestä, seksistä, opiskelusta, työstä ym. normaalista asioista joita oli olemassa ennen lasten saantia. Minun lapsettomat ystäväni ovat kyllä ymmärtäneet jos on pitänyt lähteä aikaisin kotiin tai jättää välin joku tapahtuma lapsen vuoksi.
Jos ei ole isovanhempia jotka hoitaisivat niin onhan maksullista lastenhoitopalvelua saatavilla!!! Itselläni on onneksi osallistuvat isovanhemmat ja 1v poikamme meneekin sinne taas ensi viikolla yökylään jotta me vanhemmat saamme vapaaillan yhdessä.
Ja vielä kommentoitava suihkuasiaa: munkin vauvani nukkui max. puol tuntia kerrallaan päiväunia 1-2 krt päivässä, jonka aikana ei olisi juuri mitään ehtinyt tehdä, niin otin hänet sitterissä ihmettelemään aina siihen huoneeseen jossa kulloinkin olin, myös siis kylppäriin ja näin suihkussa käynti ja laittautuminen onnistuivat ihan hyvin. Myöhemmin hän oli hyppykiikussa tai kävelytuolissa. Kahden pienen kanssa kohta voi ollakin vähän hankalampaa mutta eiköhän sitä jotkut keinot keksitä sittenkin.

 

[häät tulossa]

Olen aikoinaan mennyt naimisiin ja meillä kutsutut olivat tervetulleita lasten kanssa. Luotin siihen, että jos joku lapsi riehuu, niin vanhemmat tajuavat viedä hänet pois kirkosta ja juhlapaikassakin voisi viedä lapsen vähäksi aikaa ulos juoksemaan tms. Tosin monissa juhlapaikoissa olisi hyvä, kun olisi erillinen huone lasten juhlintaan, jossa olisi esim. piirrustusmahdollisuus tai vaikka trampoliini pihalla...

Olen eronnut lasteni isästä ja nyt olen menossa uudelleen naimisiin. Ehdottomasti haluan taas, että lapsia saa tulla mukaan. Olen kuitenkin miettinyt, että olisi kiva nähdä ja jutella enemmänkin kavereitteni kanssa ja olen miettinyt, että onnistuisikohan sellainen käytännössä, että lapsivieraille olisi sallittua olla häissä esim. klo 20 asti, jonka jälkeen siirryttäisi K-18 juhliin? Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että olisi kaikille sallittu juhla ja sen jälkeen enemmän semmoinen aikuisten osio?

Muuten, mielestäni jotkut ihmiset osaavat yksinkertaisesti vain paremmin sopeutua toisten "pöksyihin". Joillakin on empatiakykyä ja taitoa nähdä asioita muustakin kuin omasta vinkkelistä. Esim. eräskin serkkuni ihmetteli, kun olin niin nirso, etten kelpuuttanut ketään (hän silloin kihloissa), vaikken oikeasti löytänyt ketään edes siedettävää poikaystäväehdokasta. Sittemmin kun löysin miehen, hän naureskeli, että olimme "lähes naurettavan rakastuneita". Kun teimme lapsen, hän ihmetteli, että mitä käy uralleni. Kun teimme toisen lapsen pian sen jälkeen, hän piti meitä panokoneina ja kysyi, onko ehkäisy pettänyt. Kun teimme kolmannen, hän kysyi suoraan, että ette kai pelkästään aio kahdestaan täyttää maapalloa. Kun avioliittoni kariutui, hän oletti ilman muuta, että mieheni petti, koska oli kyllästynyt minuun. Sittemmin olen pistänyt välit poikki serkkuuni, joten en tiedä, mitä mieltä hän olisikaan tästä uudesta liitostani. Oletettavasti hän arvelisi, että etsin elättäjää tai että eikö tuokaan mies ketään muuta onnistunut löytämään...:/

Olen muuten itse ottanut sen linjan, että vauvavaiheessa emme käyneet juuri missään (en jaksanut vauvan katkonaisten unien vuoksi) ja myöhemmin kävimme kavereilla oman voinnin mukaan. Kun menimme jonnekin, niin sitten mentiin lapsen ehdoilla. Esimerkiksi lapsettomissa juhlissa saatoimme olla esim. klo 18:aan paikalla ja sen jälkeen pakkasimme vaippamme, vauvamme ja muut rekvisiitat mukaan ja jätimme juhlavieraat juhlimaan. Emme halunneet missään tapauksessa pilata juhlia, mutta osallistuimme siis niissä puitteissa mukaan, kun pystyimme. Luulen, että omalta osaltamme olimme jonkinlaisia "kameleontteja", kun saatoimme tosiaan olla ainoat vieraat, joilla oli vauva. Lastenhoitoapua kun ei ollut. Uskon, että joillekin oli hyväkin nähdä, millaista se on vauvan kanssa (vaatii suunnittelua, on konttaavan/kävelevän pikkulapsen vanhempana jatkuvaa perässäjuoksemista, vaatii sen, että mennään vauvan ehdoilla) niin hyvässä kuin pahassakin.

 

[häät tulossa jatkaa]

... niin piti vielä lisäämäni, että kaikki lapseni ovat erittäin energistä laatua eivätkä tosiaankaan istu kiltisti paikoillaan. Tyypillisesti energisillä lapsilla myös unet ovat katkonaiset (eivät malta rauhoittua nukkuessaankaan) ja esim. autossa istuminen yli 1h matkoilla on oikeasti hermoja raastavaa. Jos joku lapsi istuu mukisematta 8 h toiselle puolelle Suomea, niin kaikki eivät ole sellaisia. Tosin nyt näistä kahdesta isommasta näkee jo sen, että se energisyys on isompana ihan hyvä asia (jaksavat urheilla, nähdä kavereitaan päivittäin, tekevät läksyt, auttavat kotitöissä, nukkuvat reippasti yöunet), että riittää voimia tehdä eri asioita. Pikkulapsivaiheessa vain sellainen vaatii äärettömästi voimia vanhemmilta. Kieltämättä olen kyllä joskus kadehtinutkin, kun kaveriperheen lapsi saattaa antaa pöytäliinojen olla paikoillaan, ei koske telkkariin jos on kerran kielletty, syö nätistä sottaamatta jne. Tähän lapseen verrattuna jokainen lapsistani vuoden iässä ollessaan vaikutti täysin sekopäiseltä ADHD-hirviöltä...

 

[LLL]

onnistuisikohan sellainen käytännössä, että lapsivieraille olisi sallittua olla häissä esim. klo 20 asti, jonka jälkeen siirryttäisi K-18 juhliin? Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että olisi kaikille sallittu juhla ja sen jälkeen enemmän semmoinen aikuisten osio?

Toi kai johtaisi siihen, että toinen näiden lasten vanhemmista (jos on molemmat vanhemmat paikalla) joutuisi sitten lähtemään lasten kanssa kotiin ja vain toinen voisi jäädä juhlimaan. Ja perinteisesti kai se äiti sitten painuisi pilttien kanssa pehkuihin...

 

[Itsekeskeistä]

Olen tässä huomannut olevani yhä vaan enemmän erilainen kuin vielä lapsettomat ystäväni. Olen jo pian 31, eikä kellään nuoruuden ystävällä ole vielä lapsia. Minulla toki on lapsellisia ystäviä muita kautta.

Olen huomannut, kuinka lapsettomat ystävät ei ymmärrä elämääni alkuunkaan. Yhdellä ystävällä on kesällä häät, jotka ovat 'lapsettomat'. Ei ymmärtänyt yhtään kun sanoin, että hoitopaikkaa ei välttämättä löydetä. Onneksi äitini suostui pitkin hampain ottamaan lapsen hoitoon muutamaksi tunniksi, että mieskin pääsee häihin edes käymään. Se herätti ihmetystä, että miksei lapsi voi saman tien olla yötä äidilläni (siksi, ettei lapsi, nyt 2 v.. ole ollut kuin kerran elämässään hoidossa hänellä eikä nähdä kovin usein, ei haluta jättää vieraaseen paikkaan yöksi).

Muutenkaan ei lapsettomat ystävät ymmärrä, miten paljon elämä muuttuu kun saa lapsen. Huvittaa välillä kuunnella heidän juttujaan kun ne on niin täynnä heitä itseään ja heidän ongelmiaan. Välillä tuntuu olevan myös sellaista asennetta että minä se vaan lomailen kun olen lapsen kanssa kotona. Olen tehnyt yliopisto-opintoja loppuun kotona ollessa ja voin sanoa, että helppoa ei todellakaan ole ollut. Meillä ei ole juuri yhtään sukulaisapua saatavilla, joten kaksin miehen kanssa jaetaan hoitovastuu.

Muutenkin elämä luonnollisesti pyörii aika paljon lapsen ympärillä. Esim ravintola on valittava sen mukaan, missä lapsi viihtyy, ei esim liian hieno paikka. Lapsemme on aika villi, ja juoksee esim kahvilassa ympäriinsä eikä keskustella juuri välttämättä ehdi. SItäkään ei oikein ymmärretä.

Juu, tällainen vuodatus. Haluaisin vaan kuulla, onko muilla samanlaista tunnetta, että lapsettomien ystävien kanssa ei enää ole hirveästi yhteistä? Onnellinen olen lapsestani, mutta toivoisin että ystäväni ymmärtäisivät tilanteeni paremmin.

Minkä takia häihin pitäisi saada viedä lapset? On ihan normaalia, että lapset halutaan pitää poissa häistä. Halutaan pitää aikuisten juhla, ei se ole mitään lapsivihaa tai muuta. Se on kumma ajatusmaailma joillain äideillä, että lapsi pitäisi saada tuoda automaattioletuksena joka paikkaan. Haluat ymmärrystä itsellesi, mutta itse et ymmärrä muita. Vaikka tulee lapsi ja elämä on pitkälti lapsen ympärillä, niin silti on muutakin elämää. Osaat varmaan keskustella ystäviesi kanssa muistakin asioista kuin lapsesta ja lapseen liittyvästä? Ja kyllä lapselle voi opettaa, että ei ravintoloissa ja kahviloissa juosta ja hypitä ja kiljuta. Kotona on eri, yleisellä paikalla tulee ottaa huomioon muutkin ihmiset.
Olen pitkän aikaa jo seurannut, hyvin suuri osa suomalaisista äideistä ei välitä muista ihmisistä. Lapset saa kiljua ja huutaa, hyppiä vieraiden ihmisten syliin, potkia tuolia bussissa/lentokoneessa, vanhemmat ei kiellä mitään. Jos joku muu tokaisee, sanotaan että lapsi saa leikkiä.
JOs seuraa ulkomailla tai ulkomaalaisia niin ei tälläistä juuri tapahdu. Suomalainen äiti kun saa vauvan, niin muu maailma katoaa ympäriltä ja heistä tulee maailman napa. Onneksi minun ystäväni, kenellä on vauvoja, ei ole tuollaisia. Osaavat keskustella muustakin ja elää niinkuin ennenkin, ei se oma elämä siihen lopu että tulee lapsi! Ja nämä lapset ovat aivan ihania. Kun pienestä opetetaan, niin osaavat aikuisenakin käyttäytyä.
Että tälläinen vuodatus, lapsen äiti ei ymmärrä!

 

[ei mitään rotia]

Jos häihin ei lapsia haluta, niin ei haluta. Piste. Se on hääparin juhla, ei vieraiden. Milloin vieraat ovat alkaneet määrätä, ketä häihin kutsutaan? Enpä ole tälläistä taas ikinä kuullut, paitsi juuri lapsiperheellisiltä. Jos ette saa hoitoon, jätätte juhlat väliin. Piste.

 

[Yks mama vaan..]

"Välillä on tosi piristävää puhua lapsettomien kanssa heidän ihmissuhdekiekuroistaan, miehistä ja niiden etsimisestä, seksistä, opiskelusta, työstä ym. normaalista asioista joita oli olemassa ennen lasten saantia. "

Peesaan! Ihan kuin se äitiys olisi sitten joku niin jaloksi ja hienostuneeksi tekevä asia, etteikö sitten enää ikinä huvittaisi vatvoa ihmissuhdekiemuroita, puhua seksistä, nauraa yhdessä elämän kummallisille asioille ja tosiaan puhua välillä jostain Aikuistenkin asiasta, kuten vaikka työstä tai opiskelusta.

Ite olin tosin hyvin väsynyt jossain vaiheessa vauvan kanssa, että oli vaikea keskittyä mihinkään keskusteluun, mutta kyllä mä ihan sujuvasti kuuntelin ainakin, vaikkei aina ollut heittää mitään fiksua tai vähemmän fiksua kommenttia

 

[Yks mama vaan..]

Jos häihin ei lapsia haluta, niin ei haluta. Piste. Se on hääparin juhla, ei vieraiden. Milloin vieraat ovat alkaneet määrätä, ketä häihin kutsutaan? Enpä ole tälläistä taas ikinä kuullut, paitsi juuri lapsiperheellisiltä. Jos ette saa hoitoon, jätätte juhlat väliin. Piste.

Näin just. Mä ymmärrän täysin lapsettomat häät. Jos joku sellaiset haluaa, pitää kunnioittaa hääparin toiveita. Tosin silloin hääparikaan ei voi loukkantua, ellei lapsellinen pariskunta pääse tulemaan, koska a) saa lapsenvahtia tai b) ei vielä voi jättää lastaan hoitoon.

 

[erilaiset häät,]

Meillä oli kokonaan K-18 häät. Sinne ei ollut kutsuttu sen paremmin vanhempia sukulaisia kuin lapsiakaan. Hääbileet olivat vain kavereille ja sisaruksille ja ikähaitari oli noin 18-40-vuotta. Kutsussa tätä asiaa painotettiin, mutta niin vain yksi pariskunta tuli sinne neljävuotiaan lapsensa kanssa. Nooh, meno oli kutsun mukaiset eli viini virtasi, bändi soitti musiikkia kovaa ja ihmiset bilettivät. Ensin oli kyllä aika vaivautunut olo tämän lapsipariskunnan takia, mutta sitten ajattelin, että kaikkeni tein etukäteen kertoessani juhlien luonteesta. Olivat ruokailun ajan paikalla ja sitten poistuivat. Puolin ja toisin kuitenkin ymmärrettiin lopulta tilanne. Nämä olivat meidän juhla ei heidän eikä mitään kaunoja tästä asiasta sen koommin ole tullut.

 

[Ajattelemattomia ihmisiä riittää]

Meillä oli kokonaan K-18 häät. Sinne ei ollut kutsuttu sen paremmin vanhempia sukulaisia kuin lapsiakaan. Hääbileet olivat vain kavereille ja sisaruksille ja ikähaitari oli noin 18-40-vuotta. Kutsussa tätä asiaa painotettiin, mutta niin vain yksi pariskunta tuli sinne neljävuotiaan lapsensa kanssa. Nooh, meno oli kutsun mukaiset eli viini virtasi, bändi soitti musiikkia kovaa ja ihmiset bilettivät. Ensin oli kyllä aika vaivautunut olo tämän lapsipariskunnan takia, mutta sitten ajattelin, että kaikkeni tein etukäteen kertoessani juhlien luonteesta. Olivat ruokailun ajan paikalla ja sitten poistuivat. Puolin ja toisin kuitenkin ymmärrettiin lopulta tilanne. Nämä olivat meidän juhla ei heidän eikä mitään kaunoja tästä asiasta sen koommin ole tullut.

Tuo on mielestäni niin törkeää, että jos kutsussa mainitaan esim K18 häät, niin silti joku tuo lapsensa paikalle. Jos ei kutsuta niin ei kutsuta. Vanhempien kannattaisi mennä peruskouluun uudestaan, jos eivät osaa lukea.

 

[K-18]

onnistuisikohan sellainen käytännössä, että lapsivieraille olisi sallittua olla häissä esim. klo 20 asti, jonka jälkeen siirryttäisi K-18 juhliin? Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että olisi kaikille sallittu juhla ja sen jälkeen enemmän semmoinen aikuisten osio?

Olimme keväällä häissä, jotka olivat K-18 klo 22 alkaen. Tämä oli ilmoitettu kutsussa: "klo 22 lapset hoitajalle lähetä ja riemun anna revetä". Kutsu oli siis muutenkin runomuodossa. En viipynyt itse niin myöhään, mutta tietääkseni kaikki ymmärsivät asian ja juhlat menivät hyvin. Minusta klo 20 olisi ehkä jopa parempi ajankohta hoitojärjestelyjen jne. kannalta.

 

[??]

onnistuisikohan sellainen käytännössä, että lapsivieraille olisi sallittua olla häissä esim. klo 20 asti, jonka jälkeen siirryttäisi K-18 juhliin? Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että olisi kaikille sallittu juhla ja sen jälkeen enemmän semmoinen aikuisten osio?

Olimme keväällä häissä, jotka olivat K-18 klo 22 alkaen. Tämä oli ilmoitettu kutsussa: "klo 22 lapset hoitajalle lähetä ja riemun anna revetä". Kutsu oli siis muutenkin runomuodossa. En viipynyt itse niin myöhään, mutta tietääkseni kaikki ymmärsivät asian ja juhlat menivät hyvin. Minusta klo 20 olisi ehkä jopa parempi ajankohta hoitojärjestelyjen jne. kannalta.

No kai ne lapset voi jo hoitoon viedä klo 20, eikäklo 22 jos haluaa!

 

[Aurora Vee]

Eikö usein häät muutu ikään kuin automaattisesti K-18-juhliksi jossain vaiheessa iltaa, kun lapset ja vanhukset simahtavat ja jäljelle jää bileporukka?

Minusta kuulostaa hyvältä idealta tuo aikaraja, jolla selvennetään että lapset ovat oikein tervetulleita mutta juhlan luonne muuttuu myöhemmin illalla.

Alkuperäisen tilanteessa jäisin pois häistä kokonaan jos hoitojärjestely ei onnistu. Minkäs teet, ehtii sitä juhlia myöhemminkin. Hääpari on tehnyt hieman oudon vedon kutsumalla vaan osan lapsista, vaikkakin ovat heille läheisimmät. Mutta heillä ei ole oikeutta loukkaantua jos vieraat eivät pääse tulemaan heidän omien ehtojen takia.

 

[mie vaan :)]

pakko kommentoida vielä "lapseton minäkin" nimimerkin kommenttia siitä, miten toiset lapset solahtavat perheen kuvioihin ja toiset mullistavat perheen kuviot täysin ja nämä ovat niitä "riiviöitä". Että ehkäpä nimenomaan siksi mullistavat perheen kuviot, kun ovat vähän vaativamman temperamentin lapsia. Itselläni on kaksi lasta, jotka ovat olleet ihan erilaisia vauvoina. Esikoinen sai kilarit usein ja esim. pukemisesta aina, oli huono nukkuja jne., ja eipä siinä itse paljon jaksanut muuta kuin vauvanhoitoa. Toinen on rauhallisempi tapaus, toki menee toisena tenavana jo muutenkin helpommin, mutta on vauvanakin rauhallisempi ja varmasti olisimme jaksaneet enemmän reissata/harrastaa yms. esikoisen vauva-aikaan, mikäli esikoinenkin olisi ollut samanlainen.

Monet äipät varmaan syyllistyvät kyllä siihen, että puhuvat vain lapsistaan. Tunnustan tämän synnin, tiedostan itsekin välillä, että puhun liikaa lapsista. Kotona ollessa piiri pieni pyörii Pitäisi todellakin muistaa huolehtia omista harrastuksesta ja omasta hyvinvoinnistakin, olisi sitten muutakin mielessä kuin samat rutiinit päivästä toiseen... kun ei tapahdu mitään merkittävää muuta kuin hampaantulo tai potalle oppiminen, ovat jutut vähissä

 

[harkitusti lapseton]

Monet äipät varmaan syyllistyvät kyllä siihen, että puhuvat vain lapsistaan.

Ei se haittaa, minä ainakin jaksan kuunnella - sillä edellytyksellä, että myös minä saan kertoa omaan elämääni liittyvistä asioista ja niitä kuunnellaan ystävän tapaan ilman, että annetaan ymmärtää niiden olevan aiheina jotenkin merkityksettömiä, pinnallisia, itsekkäitä tms.

Tietty voi ajan kanssa puuduttaa, jos jollekin äitiystävälle ei VUOSIKAUSIIN kuulu mitään "omia" kuulumisia, vaan lasten arkiset edesottamukset on loputtomiin pääaiheena. Siinä vaiheessa voinee jo todeta, että meille ei ole jatkossakaan tiedossa yhteisiä puheenaiheita.

 

[.........]

pakko kommentoida vielä "lapseton minäkin" nimimerkin kommenttia siitä, miten toiset lapset solahtavat perheen kuvioihin ja toiset mullistavat perheen kuviot täysin ja nämä ovat niitä "riiviöitä". Että ehkäpä nimenomaan siksi mullistavat perheen kuviot, kun ovat vähän vaativamman temperamentin lapsia. Itselläni on kaksi lasta, jotka ovat olleet ihan erilaisia vauvoina. Esikoinen sai kilarit usein ja esim. pukemisesta aina, oli huono nukkuja jne., ja eipä siinä itse paljon jaksanut muuta kuin vauvanhoitoa. Toinen on rauhallisempi tapaus, toki menee toisena tenavana jo muutenkin helpommin, mutta on vauvanakin rauhallisempi ja varmasti olisimme jaksaneet enemmän reissata/harrastaa yms. esikoisen vauva-aikaan, mikäli esikoinenkin olisi ollut samanlainen.

Monet äipät varmaan syyllistyvät kyllä siihen, että puhuvat vain lapsistaan. Tunnustan tämän synnin, tiedostan itsekin välillä, että puhun liikaa lapsista. Kotona ollessa piiri pieni pyörii Pitäisi todellakin muistaa huolehtia omista harrastuksesta ja omasta hyvinvoinnistakin, olisi sitten muutakin mielessä kuin samat rutiinit päivästä toiseen... kun ei tapahdu mitään merkittävää muuta kuin hampaantulo tai potalle oppiminen, ovat jutut vähissä

Meillä ihan sama juttu. Esikoinen on ollut TOSI vaativa. Mihinkään ei voi kuvitellakaan lähtevänsä hänen kanssaan, siis julkisille paikoille. Ystäville en ota ikinä lasta mukaan, ellei paikka ole ns. lapsiystävällinen. Lapsi on valvottanut yöt kaksivuotiaaksi saakka, joten olen aina niin puolikuollut, että en paljon jaksa ystävien kanssa jutella, saatika ottaa heihin yhteyttä.

Lapsella on ollut allergioita, refluksia, astmaa ym. jotka ovat vieneet kaiken aikani ja energiani.

Nämä sinkut, baarissa kävijäystävät eivät ole tajunneet tilannettani ollenkaan (heihin on välit aika lailla menneet) mutta onneksi on yksi ystävä joka ymmärtää (sinkku tosin hänkin mutta töissä hoitoalalla, joten ehkä siksi empaattinen)

 

[ehhhmm]

Nämä sinkut, baarissa kävijäystävät eivät ole tajunneet tilannettani ollenkaan

Oletko koskaan yrittänyt selittää heille tilannetta? Siis ihan suomen kielellä, ei rivien välistä tai odottaen heidän lukevan sun ajatukset?
Joskus avoimella puhumisella voi olla yllättävän positiiviset seuraukset - se vastapuoli saattaa jopa ymmärtää asian.

 

[Taukku]

Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Molemmat lapsemme ovat vammaisia + sairaita ja täytyy sanoa, etteivät lapsettomat ymmärrä elämäämme, mutta eivät ymmärrä sellaiset lapsellisetkaan, joilla ns. normaalit lapset. Esimerkiksi elämä autistin kanssa on niin käsittämätöntä sombailua ja ennakointia, että harva sitä ymmärtää. Mutta en minä odotakaan, että kaikki elämäämme ymmärtäisi. Juttelen näistä sairauksien ja vammojen aiheuttamista ongelmista sellaisten kanssa, joilla on samankaltaisia ongelmia ja "normaaleista" lapsiperheiden asioista muiden lapsellisten kanssa. Kuitenkin tulen hyvin juttuun myös lapsettomien kanssa. Yksi parhaista kavereistani on lapseton työkaverini, jonka kanssa voi puhua ihan kaikesta. Hän saattaa kysellä lapsieni kuulumisia ja minä puolestani utelen, että miten hänen "lapsensa" hevoset, koirat ja kissa voivat. Kiinnostus on molemminpuolin ihan aitoa.

Eikä elämästä kannata lasten takia tehdä vaikeampaa kuin mitä se on. Jos meillä joskus on joku kylässä lasten nukkumaanmenoaikaan, niin toinen vanhemmista hoitaa lapset pehkuihin ja toinen jatkaa seurustelua vieraiden kanssa. Joku kun tuskaili sitä, etteivät lapsettomat ymmärrä lähteä ajoissa kotiin. Meillä molemmilla lapsilla on aika tarkat rutiinit, että miten nukkumaan mennään, mutta ei se tarkoita, että koko elämä seisahtuisi nukkumaanmenoaikaan.

Mä ainakin uskon, että kun näitä ongelmia on tosiaan kasaantunut, niin olen kasvanut ihmisenä myöskin ymmärtämään toisten näkökantoja ja muutenkin nautin siitä, että minulla on monenlaisia jos ei ystäviä niin ainakin kavereita. Yhteyttä kun en jaksa oikein jaksa pitää niin tiiviisti, että ystävyyssuhteet ei siitä kärsisi.

Meitä ei ole kutsuttu sellaisiin juhliin, joihin ei olisi lapset olleet tervetulleita, mutta kyllä me itse olemme aina pohtineet, että menemmekö jonnekin lasten kanssa, ilman lapsia vai jätämmekö juhlat väliin. Joskus perheestämme lähtee juhliin vain "edustusjoukkue", joka saattaa olla vaikka isä esikoisen kanssa ja äiti jää kotiin haastavan kuopuksen kanssa. Näillä järjestelyillä olemme ajatelleet paitsi juhlien järjestäjää myöskin itseämme. Kyllä joskus on kivempi juhlia ilman lapsia, kun voi vaikka juoda kahvia rauhassa muiden kanssa ilman, että tarvitsee ravata jonkun perässä. Jos meille tulisi kutsu, joka olisi K18, niin joko menisimme ilman lapsia tai sitten harkinnan mukaan toinen menisi tai jättäisimme juhlat väliin. Emme tosiaankaan loukkaantuisi, jos joku haluaa järkätä juhlat ilman lapsia.

 

[.........]

Nämä sinkut, baarissa kävijäystävät eivät ole tajunneet tilannettani ollenkaan

Oletko koskaan yrittänyt selittää heille tilannetta? Siis ihan suomen kielellä, ei rivien välistä tai odottaen heidän lukevan sun ajatukset?
Joskus avoimella puhumisella voi olla yllättävän positiiviset seuraukset - se vastapuoli saattaa jopa ymmärtää asian.

No todellakin olen yrittänyt selittää!! Ystävät vain hokevat, että "sinun on nyt PAKKO saada tuo tilanteenne kuntoon! " Allergiat ym. nyt vaan eivät satu olemaan niin helppoja ja tuosta noin vaan hoidettavissa olevia..

 

[tuoreäitielli]

""se, että tämä äiti oli henkihieverissä synnytyksen jäljiltä pitkään, lapsikin teho-osastolla viikon ja toiset puhuivat gradunteosta muiden voinnista välittämättä / kysymättä. "
Ja tätähän ei alkuperäisessä viestissä mainittu sanallakaan. ELi kannattaa kirjoittaa tarkemmin, jos haluaa sympatiaa osakseen."

Tosiaan. Joka tapauksessa kommenttini ystävien empatianpuutteesta piti paikkansa. En halunnut heillekään kertoa mitään "sotakokemuksia" synnytyslaitokselta, joten en todellakaan kertonut lährskään kaikkea. Luulisi riittävän, kun mainitsee, että synnytys oli erikoisen vaikea. Siihen tuli siis vastaus, että kaikkihan hieman ratkeaa ja tosiaan vinkkejä ryhtyä graduntekoon kun aikaa on.

Verrattavaksi muiden (äitien ja isoäitien) avuntarjoukset, kyselyt voinnistani ilman muuta, ruuanlaitto ja tarjous esim. viedä lapsi ulos vaunuajelulle, että saisin = ehtisin nukkua. Sitä en sentään ihan tarvinnut, mutta huolenpito lämmitti.

Ehkä lapsettomille ystäville olisi kannattanut kertoa kokemuksistaan tarkemminkin että olisivat tajunneet, mutta en halunnut pelotella, he kun toivovat itsekin saavansa pian lapsia. luulisi normaali-ihmisen tajuavan, että gradunteko ei suju, kun on vastasyntynyt lapsi juuri päässyt tehohoidosta ja hyvin rasittunut ja hajonnut äiti. Toivuinpa sentään melko hyvin parissa kuukaudessa, mutta tosiaan ne opiskelukehotukset tulivat saman tien synnytyksen jälkeen tai siis kun päästiin pois sairaalasta ja nimenomaan vain lapsettomilta ihmisiltä, mutta ei vain yhdeltä edes.

Ja muuten, kun kaverini ovat kertoneet yökerhohillumisistaan, juomisestaan ja irtosuhteistaan, olen kehottanut heitä ottamaan ilon irti vapaudestaan ja nauttivan minkä jaksavat ja toivonut onnea sen (heidän kaipaamansa) oikean löytämiseen. Tunnen murhetta yhdenkin ystäväni puolesta, joka on paljon yli kolmekymppisenä sinkku vasten tahtoaan ja kovassa vauvakuumeessa. Hänen edessään en kehtaa liikoja riemuita omasta onnestani. Mieluummin tuhisen, että ei voi juoda kun imettää eikä jättää lasta tuskin pariksi tunniksikaan, että tanssi-illoista ym. ei tarvitse kuin haaveilla lähiaikoina. Se on tietenkin toinen asia, ettei se minua kovasti harmita, kun vauva-aika on kuitenkin niin ihana ja kovin lyhyt. Mutta en yhtään väitä, etteikö kunnon känni ja yön tanssiminen tekisi hyvää siloin tällöin vaikka kerran vuodessa mullekin. No, se siitä mun puolesta jo

 

[tuoreäitiellitaas]

yks pointti vielä: puhuisin mielelläni ihmisten kanssa muustaKIN kuin vauvastani tai yleensä vauvoista, mutta kovasti muittenkin jutut kääntyvät aina vauvaan vaikka itse yritän ottaa puheeksi muutakin, esim. toisten asioita. on mullakin maailmassa muutakin kuin vauva, vaikka hän onkin keskipiste. Siis vinkkinä kaikille, perheellisille ja lapsettomille ym: tuoreidenkin äitien kanssa voi puhua muustakin kuin vauvoista. Jotkut huomauttavat että äitien jutut ovat lähinnä vaipoista ja kakoista ja puhuvat niistä sitten itse. Mulle ne on jo aika itsestäänselviä ja vaihteluksi kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia mistä vaan. Eikä mun aivot kai jääneet synnytyslaitokselle sentään ja imettäessä ehtii seurata maailman tapahtumia hyvinkin, vaikka ei gradua saakaan tehtyä. Muuten, laspeni ei ole ikinä nukkunut näin ptikiä päiväunia kuin nyt, että ehtisin oikein näin keskustelemaan... ei kun ymmärrystä kaikin puolin!

 

[kommentti äideille]

Se on muuten kumma juttu, kun tämä entinen nainen on viipeltänyt baareissa, matkoilla, harrastanut kaikenlaista. Sitten kun tullaan äidiksi, ei ymmärretä enää ollenkaan näitä naisia kenellä ei ole lapsia. Vaikka he tekevät samoja juttuja kuin tämä nykyinen äiti.
Onkohan asia niin, että nykyinen äiti ei ymmärrä lapsettomia naisia? Taitaa olla enemmän niin päin. Ei osata enää keskustella muusta kuin lapsesta ja kaikkea muuta toimintaa mikä ei liity lapsiin, pidetään kummallisena ja itsekkäänä. Menkääs äidit vähän itseenne, syy on useimmiten teissä itsessänne.

 

[tiukka ei]

Mulla on kaksi lasta ja aina hääkutsun tullessa olen heti ruennyt järjestämään hoitajaa juhlien ajaksi. Ei tulisi mieleenikään viedä uhmaikäistä kirkkoon saamaan mahdollisia kilareita tai juhlaan juoksemaan ihmisvilinään tai muuten sähläämään. Juhlista nauttii itsekin paremmin jos lapset eivät ole mukana. Tänä kesänä en meinaa lapsia ottaa edes sukulaisten häihin.

En lukeudu äiteihin jotka haluavat raahata kitisevät kakarat jokaikiseen paikkaan toisten muka ihailtavaksi. Häät todellakin ovat hääparin juhla ja jos he eivät halua sinne lapsia niin eivät halua ja turha siitä on kenenkään loukkaantua. Loukkaantujat ovat ehkä juuri näitä jokapaikkaan raahajia..

 

[Äiti Kultala]

Mulla on kaksi lasta ja aina hääkutsun tullessa olen heti ruennyt järjestämään hoitajaa juhlien ajaksi. Ei tulisi mieleenikään viedä uhmaikäistä kirkkoon saamaan mahdollisia kilareita tai juhlaan juoksemaan ihmisvilinään tai muuten sähläämään. Juhlista nauttii itsekin paremmin jos lapset eivät ole mukana. Tänä kesänä en meinaa lapsia ottaa edes sukulaisten häihin.

En lukeudu äiteihin jotka haluavat raahata kitisevät kakarat jokaikiseen paikkaan toisten muka ihailtavaksi. Häät todellakin ovat hääparin juhla ja jos he eivät halua sinne lapsia niin eivät halua ja turha siitä on kenenkään loukkaantua. Loukkaantujat ovat ehkä juuri näitä jokapaikkaan raahajia..

Voi sun lapsi parkojasi, eivät mihinkään juhliin pääse. Emme mekään jokaiseen juhlaan lapsiamme ota mukaan, mutta ei kaikki juhlat olekkaan ryyppäjäisiä.

JA meillä opetetaan käytöstapoja kotona, pienestä pitäen. Osataan sitten kylässä ja juhlissa käyttäytyäkkin. Jos on niin pitkät juhlat että lapset väsyvät, silloin osataan lähteä kotiin.
Toisten mielestä kesäiset häät lasten kanssa ovat ihania, toisten ei. Me lukeudumme heihin joiden mielestä lapset kuuluu _perhe_juhliin mukaan.

Ps. Meidän lapset ja teidän kakarat...

 

[tiukka ei]

Mulla on kaksi lasta ja aina hääkutsun tullessa olen heti ruennyt järjestämään hoitajaa juhlien ajaksi. Ei tulisi mieleenikään viedä uhmaikäistä kirkkoon saamaan mahdollisia kilareita tai juhlaan juoksemaan ihmisvilinään tai muuten sähläämään. Juhlista nauttii itsekin paremmin jos lapset eivät ole mukana. Tänä kesänä en meinaa lapsia ottaa edes sukulaisten häihin.

En lukeudu äiteihin jotka haluavat raahata kitisevät kakarat jokaikiseen paikkaan toisten muka ihailtavaksi. Häät todellakin ovat hääparin juhla ja jos he eivät halua sinne lapsia niin eivät halua ja turha siitä on kenenkään loukkaantua. Loukkaantujat ovat ehkä juuri näitä jokapaikkaan raahajia..

Voi sun lapsi parkojasi, eivät mihinkään juhliin pääse. Emme mekään jokaiseen juhlaan lapsiamme ota mukaan, mutta ei kaikki juhlat olekkaan ryyppäjäisiä.

JA meillä opetetaan käytöstapoja kotona, pienestä pitäen. Osataan sitten kylässä ja juhlissa käyttäytyäkkin. Jos on niin pitkät juhlat että lapset väsyvät, silloin osataan lähteä kotiin.
Toisten mielestä kesäiset häät lasten kanssa ovat ihania, toisten ei. Me lukeudumme heihin joiden mielestä lapset kuuluu _perhe_juhliin mukaan.

Ps. Meidän lapset ja teidän kakarat...

Kyllä vain pääsevät juhliin (mm sukujuhlat, suuret syntymäpäivät, hautajaiset etc), mutta häihin en halua tässä vaiheessa heitä viedä. Meillä kyllä on ihan normaali kasvatus (vaikka veditkin johtopäätökset, että lapsemme eivät osaa käyttäytyä eikä meillä opeteta käytöstapoja) ja kyllä meillä vaaditaan käytöstapoja. Uhmaikäiset lapset vaan eivät aina käyttäydy, eivät edes sinun lapsesi. Joten en halua ottaa riskiä kohtauksesta joka mahdollisesti pilaisi toisten häät.