T
E
En ymmärrä,
Vieras
Miten se on niin vaikea ymmärtää, että jos lapsia ei kutsuta häihin tai muihin juhliin, niin niitä ei sinne viedä? Haluaisi vanhemmat tai ei?
K
kurissa ja herran nuhteessa...
Vieras
monet suomalaiset perinteiset sukujuhlat (haat, hautajaiset, rippijuhlat jne.) on kayttaytymiskaavoiltaan ihan kamalia. siella pitais olla vakavina ja noudattaa tiukkaa etikettia kaiken suhteen...uhhuh jos joku erehtyy ottamaan kahvipoydasta ennen pappia tai muuten liiaan ison palan kakkua : )
olen ollut monessa etelaeurooppalaisessa sukujuhlassa mukana ja niissa on meno niin paljon rennompaa ja iloisempaa. kirkossakin saa lapset haissa kirmailla, kukaan ei pane pahakseen ja kaikilla on kivaa, vauvasta vanhoihin mummoihin.
olen ollut monessa etelaeurooppalaisessa sukujuhlassa mukana ja niissa on meno niin paljon rennompaa ja iloisempaa. kirkossakin saa lapset haissa kirmailla, kukaan ei pane pahakseen ja kaikilla on kivaa, vauvasta vanhoihin mummoihin.
M
maassa maan tavalla
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kurissa ja herran nuhteessa...:
Kantsii sitten varmaan pysytelläkin siellä etelän ihmemaassa. Kulttuurit on erilaisia, mä ainakin pidän enemmän suomalaisesta menosta, jossa on periaatteena että jonkunlaisia käytöstapoja opetetaan lapsillekin. Ei tarvii istua tärkättynä hipihiljaa tuntitolkulla, mutta on nähty esmes noita hääseremonian aikana juoksevia kirkuvia kauhukakaroita, enkä mä ainakaan käsitä miten ne kohentaa tilannetta. Joillekin hääkirkko on harras ja juhlallinen tilanne, ei mikään villiintyneiden lasten sirkushetki.
L
LLL
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja maassa maan tavalla:
Saati sitten jos hautajaisissa juostais ja kiljuttais pitkin kirkkoa ja hautuumaan käytäviä.
J
jottas tiedät
Vieras
No mutta kun ne herrantertut on otettava mukaan.. kun Pasipetteri on niin suloinen pienessä puvussaan ja on tosi suloista kun se tömistelee pikkujaloillaan pitkin käytäviä.
M
maailmanapa
Vieras
Yksi asia pistää monesti silmään näitä lukiessa, nimittäin että lapsettomilta tulee aina moitteita siitä kun "eletään lapsen ehdoilla" tai "lapsesta tulee elämän keskipiste".
Minusta on paljon pahempi juttu jos ei eletä lapsen ehdoilla tai lasta ei pidetä maailman tärkeimpänä juttuna. Eiköhän jokainen lapsi ansaitse olla vanhemmilleen kaikista tärkein. Enemmän tässä maassa on ongelmana ne lapset joiden vanhempia ei kiinnosta hittojakaan.
Meidän lapsi on meidän elämän keskipiste ehdottomasti, ja lapsen ehdoilla on pakko mennä melko monessa asiassa koska lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa ja lepoa. Niistä on pidettävä huoli koska jos lapsi ei syö ja varsinkin jos ei nuku niin kenelläkään ei ole kivaa, sen oppii jokainen vanhempi melko nopsaan. Piippuun palamista on pakko vältellä, ja vauva-aikana se tarkoittaa monesti kaiken paitsi välttämättömän karsimista to do -listalta.
Mutta emme oleta että hän olisi muiden maailman napa emmekä että muiden pitäisi elää hänen rytmiensä mukaan. Meidän kuitenkin täytyy, ja se näkyy sitten sellaisina juttuina että emme voi kutsua ystäviä illanviettoon tai lähteä baariin notkumaan yömyöhään. Yhteispelillä olemme kuitenkin pystyneet jatkamaan harrastuksiamme, mikä on tosi hyvä juttu.
Ei meillä ole tullut muita "ongelmia" lapsettomien kanssa kuin että vieraat ovat puhuneet kovalla äänellä kun lasta nukutetaan tms., eli eivät luonnollisestikaan ole hoksanneet, ei sellaista tiedä jos itsellä ei ole lasta, en itsekään tajunnut aikaisemmin. Joskus meilläkin on vieraita ja nukkuminen venyy, mutta usein niin ei voi tehdä.
Itse nautin lapsettomien jutuista, totta kai kun itse istun hiekkalaatikolla kaiket päivät!
Minusta on paljon pahempi juttu jos ei eletä lapsen ehdoilla tai lasta ei pidetä maailman tärkeimpänä juttuna. Eiköhän jokainen lapsi ansaitse olla vanhemmilleen kaikista tärkein. Enemmän tässä maassa on ongelmana ne lapset joiden vanhempia ei kiinnosta hittojakaan.
Meidän lapsi on meidän elämän keskipiste ehdottomasti, ja lapsen ehdoilla on pakko mennä melko monessa asiassa koska lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa ja lepoa. Niistä on pidettävä huoli koska jos lapsi ei syö ja varsinkin jos ei nuku niin kenelläkään ei ole kivaa, sen oppii jokainen vanhempi melko nopsaan. Piippuun palamista on pakko vältellä, ja vauva-aikana se tarkoittaa monesti kaiken paitsi välttämättömän karsimista to do -listalta.
Mutta emme oleta että hän olisi muiden maailman napa emmekä että muiden pitäisi elää hänen rytmiensä mukaan. Meidän kuitenkin täytyy, ja se näkyy sitten sellaisina juttuina että emme voi kutsua ystäviä illanviettoon tai lähteä baariin notkumaan yömyöhään. Yhteispelillä olemme kuitenkin pystyneet jatkamaan harrastuksiamme, mikä on tosi hyvä juttu.
Ei meillä ole tullut muita "ongelmia" lapsettomien kanssa kuin että vieraat ovat puhuneet kovalla äänellä kun lasta nukutetaan tms., eli eivät luonnollisestikaan ole hoksanneet, ei sellaista tiedä jos itsellä ei ole lasta, en itsekään tajunnut aikaisemmin. Joskus meilläkin on vieraita ja nukkuminen venyy, mutta usein niin ei voi tehdä.
Itse nautin lapsettomien jutuista, totta kai kun itse istun hiekkalaatikolla kaiket päivät!
E
edelliselle,
Vieras
Mistä oletat, että kirjoittajat ovat lapsettomia, jos heidän mielestään lapsesta ei kuulu tulla maailmannapa vaan se muukin elämä jatkuu??
K
kurissa ja...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja LLL:
ja meidan joidenkin mielesta lapset taas symboloi elaman jatkuvuutta. lasten ilakointi on siita ihan tervetullut muistutus hautajaisten ankeuden keskella.
M
maailmanapa
Vieras
Öh, joku lapseton kirjoitti noin aikaisemmin tässä ketjussa. Siitä rohkenin vetää tällaisen johtopäätöksen.
Vastakysymys: mitä käytännössä on sellainen elämä että lapsi tulee ja se muu elämä loppuu?
Vastakysymys: mitä käytännössä on sellainen elämä että lapsi tulee ja se muu elämä loppuu?
P
Pojanviikarin äiti
Vieras
Huvittavaa, että jotkut pitävät itseään jonain superäiteinä, jos heidän lapsensa eivä't milloinkaan esim juoksentele paikasta toiseen. Toki kasvatustavoissa on eroja, mutta niin on ihan temperamenteissakin! Eli ei pidä pitää ihan vaan omana ansionaan sitä, jos lapsi ei ole riehuvaa/juoksentelevaa sorttia.
Itse olen aika villin pikkupojan äiti (2 v) ja olen välillä kateellisena seurannut esim poikani samanikäisen serkun touhuja. Tämä tyttöserkku saattaa istua esim hiekkalaatikolla puolikin tuntia ja tehdä kakkuja, kun taas meidän poika viipottaa paikasta toiseen, tekee ehkä välissä pari kakkua ja sitten taas menoksi. Ihana pojanveijari, mutta välillä olisi kiva kun voisi istua hetken esim penkillä eikä tarvitsisi koko ajan juosta perässä!
Meillä tulossa kesällä paritkin häät ja hermostuttaa jo nyt, millaiseksi meno menee esim kirkossa. Häihin on tulossa muitakin lapsia, mutta meidän lapsemme taitaa olla yksi nuorimmista. Aion mennä takariviin kirkossa istumaan ja lähteä paikalta mikäli vaikuttaa siltä, ettei lapsemme jaksa siellä istua. Häistä tuskin kuitenkaan pääsen hirveäasti nauttimaan, kun koko aika luult. menee pojan perässä juoksemiseen.
Itse olen aika villin pikkupojan äiti (2 v) ja olen välillä kateellisena seurannut esim poikani samanikäisen serkun touhuja. Tämä tyttöserkku saattaa istua esim hiekkalaatikolla puolikin tuntia ja tehdä kakkuja, kun taas meidän poika viipottaa paikasta toiseen, tekee ehkä välissä pari kakkua ja sitten taas menoksi. Ihana pojanveijari, mutta välillä olisi kiva kun voisi istua hetken esim penkillä eikä tarvitsisi koko ajan juosta perässä!
Meillä tulossa kesällä paritkin häät ja hermostuttaa jo nyt, millaiseksi meno menee esim kirkossa. Häihin on tulossa muitakin lapsia, mutta meidän lapsemme taitaa olla yksi nuorimmista. Aion mennä takariviin kirkossa istumaan ja lähteä paikalta mikäli vaikuttaa siltä, ettei lapsemme jaksa siellä istua. Häistä tuskin kuitenkaan pääsen hirveäasti nauttimaan, kun koko aika luult. menee pojan perässä juoksemiseen.
U
uhmiksen äiti
Vieras
Me tehtiin samanikäisen viikarin kanssa siten, että toinen vanhemmista jäi kirkonmeininkien ajaksi kotiin. Oli muuten päikkäriaikaan joten siksikään emme halunneet kirkkoon mennä.
Juhalaan sitten saavuimme tyylikkäästi leikkien aikaan, mutta se ei onneksi haitannut kun meidän oli sijoitettu reunimmaiseen pöytään joten pääsimme istumaan huomiota herättämättä. Järkevästi mietitty juttu lapsen kohdalla
Juhla meni ihme kyllä ihmeen rauhallisesti ja onneksi paikalla oli pieni leikkihuone jossa lapsi pääsi leikkimään. Samaisen veijarin kanssa olemme olleet myös lähisukulaisen hautajaisissa, nekin menivät ihmeen hyvin, saimme jopa kehuja kuinka kiltisti lapsi oli.
Tänä kesänä on yhdet häät tiedossa. Kyseinen veijari on ennättänyt iloiseen uhmaikään jossa hermoja koetellaan aikaa tai paikkaa katsomatta. Olemme katsoneet parhaaksi mennä häihin kokonaan ilman kyseistä herraa.. En halua olla se äiti jonka lapsi saa aikaan aikamoisen hulabaloon halutessaan. No no no. Senverran mulla on käytöstapoja etten ala toisten häitä pilaamaan mahdollisella käytöshäiriöllä
Juhalaan sitten saavuimme tyylikkäästi leikkien aikaan, mutta se ei onneksi haitannut kun meidän oli sijoitettu reunimmaiseen pöytään joten pääsimme istumaan huomiota herättämättä. Järkevästi mietitty juttu lapsen kohdalla
Juhla meni ihme kyllä ihmeen rauhallisesti ja onneksi paikalla oli pieni leikkihuone jossa lapsi pääsi leikkimään. Samaisen veijarin kanssa olemme olleet myös lähisukulaisen hautajaisissa, nekin menivät ihmeen hyvin, saimme jopa kehuja kuinka kiltisti lapsi oli. Tänä kesänä on yhdet häät tiedossa. Kyseinen veijari on ennättänyt iloiseen uhmaikään jossa hermoja koetellaan aikaa tai paikkaa katsomatta. Olemme katsoneet parhaaksi mennä häihin kokonaan ilman kyseistä herraa.. En halua olla se äiti jonka lapsi saa aikaan aikamoisen hulabaloon halutessaan. No no no. Senverran mulla on käytöstapoja etten ala toisten häitä pilaamaan mahdollisella käytöshäiriöllä
L
LLL
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja maailmanapa:
Tässäpä se juju piileekin, kun jotkut vanhemmuudenhuumassaan ovat sitä mieltä että HEIDÄN lapsensa pitää olla KAIKKIEN maailman napa.
H
heinis07
Vieras
Mä en ymmärrä tätä, että musta alunperin kyse oli ylipäätään siitä, että lapsettomat ystävät ei ymmärrä ystävän elämää jolla on lapsia. Nyt tässä keskustelussa on tartuttu pääosin vaan yhteen juttuun, joka oli musta vaan esimerkkinä. Ap ei kysyny mitä mieltä muut on lapsettomista häistä, vaan onko täällä muita, joista tuntuu, ettei ystävät enää ymmärrä kun on saanut lapsia. Mulla on Ystäviä 7 kpl, joista kolme on lapsetonta. Niiden kanssa ikävä kyllä ollaan vähemmän tekemisissä. Yks heistä on bailaaja-sinkku, josta nykyään kuuluu ainoastaan jos ketään muuta ei saa dokaamaan ja päättää kokeilla, josko sais mut houkuteltua. Sen kanssa inhottaa jutella, kun muistelee aina vaan niitä ikivanhoja ryyppyjuttuja ajoilta jollon mäkin olin sinkku. Mä kun en enää nää sitä aikaa yhtään niin hohdokkaana ja elän mieluummin tätä elämää, kun edellistä. Onneks parhain ystävä sai itse lapsia, niin taas on enemmän juteltavaa. Kyllä me elettiin niin eri elämää, kun mulla oli pieni lapsi ja se eli omaa sinkkuvillitys-kauttaan. Se ei voinu mitenkään ymmärtää mun elämää, mutta jälkeenpäin on käsittäny asiat aivan eri tavalla, kun on itselläkin lapsia. Niin se vaan menee, ettei voi ymmärtää lapsiperheen elämää, ennen ku sitä ite elää. Ei se silti tarkota, etteikö ystäviä vois olla. Puheenaiheet vaan muuttuu ja helpoin tapa tappaa hiljanen hetki, on kertoa jotain lapsesta (ikävä kyllä ) TosiYstävät kyllä ymmärtää tai yrittää ainakin!
) TosiYstävät kyllä ymmärtää tai yrittää ainakin!
N
no probleeem
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pojanviikarin äiti:
Mutta eihän lapsi silloin ole ongelma. Ongelman vilkkaista lapsista häissä yms. juhlavammissa tilaisuuksissa tekevät ne vanhemmat, jotka eivät tosiaan tajua sitä että meidän kullannuppu ei olekaan kaikille muillekin ihmisille se maailman ihanin, tärkein maailmannapa, jonka äänekästä ympärijuoksua ihastelee paljon mieluummin kuin seuraisi esim. vihkimistä.
H
huono miniä
Vieras
Meillä isovanhemmat ovat sitä mieltä, että uhmiksen voi viedä ihan mihin vaan. Jopa yksityiskonsertteihin joihin ei siis kutsua ole, mutta sukulainen esiintymässä.. Emme todellakaan anna lupaa moiseen, mielestämme on törkeää tuppaantua joka paikkaan ilman kutsua saati sitten meluavan lapsen kanssa. Saa nähdä millaisen kohtauksen aiheutamme kun emme mekään aio ottaa lapsia mukaan tämän kesän häihin 
H
häistä vielä
Vieras
Meillä on 1,5-vuotias pojanviikari ja kuukausi sitten pidetyissä häissä jaksoimme (tai siis mieheni jaksoi) juosta pojan perässä tunnin ajan. He tulivat suoraan juhlapaikalle. Sen jälkeen totesimme, ettei tästä tule mitään, ja vein miehet suosiolla kotiin. Heille oli paljon hauskempaa temmeltää pihalla ja sain itse juhlia rauhassa! Todettakoon, että alle parivuotiaita on oikeastaan täysin älytöntä viedä häihin ollenkaan.
P
Pojanviikarin äiti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja no probleeem:
Siis en ymmärrä, miksi pitää tahallaan vääntää väärin toisten sanomisia. Kyllä varmaan ymmärsit, että pointtini oli se, että en halua, että lapseni on kenellekään (kaikkein vähiten hääparille) häiriöksi ja jos näyttää siltä, että hän ei jaksa kirkossa istua, niin poistumme vähin äänin paikalta. En ole missään vaiheessa väittänyt, että luulisin muiden ihastelevan lastani yhtään sen enempää kuin muitakaan lapsia. Nämä nyt sattuvat olemaan miehen siskon häät ja poikamme on hänen kummipoikansa, joten siksikin poika on häissä toivottu vieras, vaikka vasta pieni onkin (2 v. siis)
P
positiivinen ajattelu
Vieras
Eikös se "no probleeem" tarkoittanutkin ihan positiivisella mielellä, että lapsi ei ole silloin häissä ongelma, kun sinä olet fiksu äiti ja poistut jos poika mesoaa häissä. Niin minä sen ymmärsin, siis positiivisena. Vai ymmärsinkö nyt ihan väärin? Tämä koko palsta alkaa olla kohta sellainen soppa, että voi...
K
Kohta äiti
Vieras
No, mun täytyy sanoa, etten ymmärrä perheellisiä vieläkään, vaikka oma kohta syntymässä. Oon ihan varmasti laukonyt yhtä ja toista tökröä, sen enempää tarkoittamatta. Ja ainakaan näin raskausaikana en ole edes olettanut, että kavereiden pitäis mua jotenkin ymmärtää.
Se nyt vaan menee niin, että toisten elämäntilanteisiin on vaikea sopeutua. Siksihän just opiskeluaikoinakin on niin helppo saada kavereita, kun ollaan samassa elämäntilanteessa. On ihan normaalia, että kun elämäntilanne muuttuu, niin toisen asemaan ei osata asettua.
Minä ainakin olen ottanut etäisyyttä ystäviin, joista tuli lapsen jälkeen ihan yliherkkiä. Varsinkaan parikymppisenä sitä ei vaan tajunnut, mitä vaahtoamista on esim. imettämisessä, ja miksi lapsellisten elämä tuntui olevan niin loputtoman hankalaa. Olen myös aina kokenut lasten vahtimisen tosi työlääksi, ja jos tälle linjalle on lähdetty, että ois pitänyt auttaa siivoamisessa, kaupassa käynnissä ja lastenhoito-ongelmissa, niin ei kyllä kiinnostanut pätkääkään. Mun kaverisuhteet oli nimenomaan sitä, että silloin ollaan kaverin kanssa, ei kaverin lasten kanssa, tai tekemässä jotain yhdessä hänen perheensä kanssa.
Olen varautunut siihen, ettei mun kavereiden tarvitse olla kiinnostunut lapsestani, koska heillä ei omia ole. On ihan minun vastuullani luoda sellainen uusi ystävä- ja kaveripiiri, joka tukee vanhemmuutta, ja sen aloitin jo ennen raskaaksi tuloa. Nyt on kahdenlaisia kavereita, lapsellisia ja lapsettomia, joiden kanssa jutella sit elämän eri osa-alueista. Ja hyvä niin.
Se nyt vaan menee niin, että toisten elämäntilanteisiin on vaikea sopeutua. Siksihän just opiskeluaikoinakin on niin helppo saada kavereita, kun ollaan samassa elämäntilanteessa. On ihan normaalia, että kun elämäntilanne muuttuu, niin toisen asemaan ei osata asettua.
Minä ainakin olen ottanut etäisyyttä ystäviin, joista tuli lapsen jälkeen ihan yliherkkiä. Varsinkaan parikymppisenä sitä ei vaan tajunnut, mitä vaahtoamista on esim. imettämisessä, ja miksi lapsellisten elämä tuntui olevan niin loputtoman hankalaa. Olen myös aina kokenut lasten vahtimisen tosi työlääksi, ja jos tälle linjalle on lähdetty, että ois pitänyt auttaa siivoamisessa, kaupassa käynnissä ja lastenhoito-ongelmissa, niin ei kyllä kiinnostanut pätkääkään. Mun kaverisuhteet oli nimenomaan sitä, että silloin ollaan kaverin kanssa, ei kaverin lasten kanssa, tai tekemässä jotain yhdessä hänen perheensä kanssa.
Olen varautunut siihen, ettei mun kavereiden tarvitse olla kiinnostunut lapsestani, koska heillä ei omia ole. On ihan minun vastuullani luoda sellainen uusi ystävä- ja kaveripiiri, joka tukee vanhemmuutta, ja sen aloitin jo ennen raskaaksi tuloa. Nyt on kahdenlaisia kavereita, lapsellisia ja lapsettomia, joiden kanssa jutella sit elämän eri osa-alueista. Ja hyvä niin.
J
Joopa jooo
Vieras
No miten sinä 'kohta äiti' voisitkaan ymmärtää perheellisiä, kun kohta vasta saat ensimmäisen lapsesi! Ei se raskausaika vielä äitiä tee, vaan lapsen syntymä ja hoitaminen. Varaudu siihen, että elämäsi muuttuu todella paljon niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Pian ehkä ymmärrät, miksi imetyksestä 'vaahdotaan' niin paljon ja miksi monet asiat ovat hankalampia lapsen kanssa kuin ilman. Lapsi vaikuttaa ihan kaikkeen.
Mielestäni lapsi rajoittaa eniten elämää ekoina kuukausinaan tai oikeastaan ehkä ekana vuonna kun on imetystä, vierastusta ym, ja itsekin sitä on niin kiinni lapsessa sen ekan vuoden (ihan hyvä niin). Sitten ehkä hetkeksi helpottaa, mutta erilailla elämä vaikeutuu lapsen ollessa vanhempi: vaatii ihan erilailla huomiota ja rajoittaa esim sitä, millaiseen ravintolaan voi mennä syömään jne. Toki myös puuhailee jo itsekseen jonkin verran, mikä helpottaa vanhempien elämää. Uhma vaan koettelee hermoja...
En minäkään näistä mitään ymmärtänyt ennen kun minulla oli lapsi, mutta nyt äitinä mieluiten kuitenkin itse olen tekemisissä sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Lapsettomien jutut ja elämä vaan on niin erilaisia, vaikka minulla toki muutakin on elämässäni kun lapsi.
Mielestäni lapsi rajoittaa eniten elämää ekoina kuukausinaan tai oikeastaan ehkä ekana vuonna kun on imetystä, vierastusta ym, ja itsekin sitä on niin kiinni lapsessa sen ekan vuoden (ihan hyvä niin). Sitten ehkä hetkeksi helpottaa, mutta erilailla elämä vaikeutuu lapsen ollessa vanhempi: vaatii ihan erilailla huomiota ja rajoittaa esim sitä, millaiseen ravintolaan voi mennä syömään jne. Toki myös puuhailee jo itsekseen jonkin verran, mikä helpottaa vanhempien elämää. Uhma vaan koettelee hermoja...
En minäkään näistä mitään ymmärtänyt ennen kun minulla oli lapsi, mutta nyt äitinä mieluiten kuitenkin itse olen tekemisissä sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Lapsettomien jutut ja elämä vaan on niin erilaisia, vaikka minulla toki muutakin on elämässäni kun lapsi.
D
=D
Vieras
Minä kyllä tykkään kuunnella myös toisten lapsista asioita ja kerron niitä myös itsekin, mutta mahtuu keskusteluihin muitakin aiheita kuin lapset. Ei musta mikään ongelma.
D
=D
Vieras
Minä kyllä tykkään kuunnella myös toisten lapsista asioita ja kerron niitä myös itsekin, mutta mahtuu keskusteluihin muitakin aiheita kuin lapset. Ei musta mikään ongelma.
D
=D
Vieras
Minä kyllä tykkään kuunnella myös toisten lapsista asioita ja kerron niitä myös itsekin, mutta mahtuu keskusteluihin muitakin aiheita kuin lapset. Ei musta mikään ongelma.
D
