tyhjä syli täälläkin toistaiseksi
Väitöstutkimus: Siirtymä vanhemmuuteen hedelmöityshoitojen jälkeen
29.9.2008
Tämän väitöskirjatutkimuksen selvitti, miten hedelmöityshoitoja saaneen pariskunnan lapsettomuus-kokemus vaikutti yksisikiöisen, omilla sukusoluilla aikaansaadun raskauden alettua lapsen varhaiseen kasvuympäristöön eli vanhempien mielenterveyteen, parisuhteeseen ja kokemukseen omasta vanhemmuudesta.
Repokari, Leena. Transition to Parenthood After Assisted Reproductive Treatment: Follow-up Study of Singleton Pregnancies. University of Helsinki 2008.
Koeputkihedelmöitys sovellutuksineen on vakiintunut tahattoman lapsettomuuden tehokkaimmaksi hoidoksi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Nykyään 3,4% Suomessa vuosittain syntyneistä lapsista on saanut alkunsa hedelmöityshoidolla. Hoitojen tehokkuus ja turvallisuus ovat parantuneet, mutta vähän tiedetään lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen psyykkisistä vaikutuksista tulevien vanhempien henkiseen hyvinvointiin.
Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena oli selvittää miten hedelmöityshoitoja saaneen pariskunnan lapsettomuus-kokemus vaikutti yksisikiöisen, omilla sukusoluilla aikaansaadun raskauden alettua lapsen varhaiseen kasvuympäristöön eli vanhempien mielenterveyteen, parisuhteeseen ja kokemukseen omasta vanhemmuudesta. Lisäksi selvitimme muodostaako pitkäkestoinen lapsettomuus ja toistetut, epäonnistuneet hedelmöityshoidot riskin vanhemman vuorovaikutukselle lapsen kanssa. Tähän kontrolloituun, laajaan seurantatutkimukseen osallistui viiden suomalaisen lapsettomuusklinikan potilaat, joilla raskaus oli alkanut hedelmöityshoidolla vuoden 1999 aikana. Vertailuryhmään kuuluvilla pareilla ei ollut lapsettomuusongelmaa ja raskaus oli alkanut ilman hedelmöityshoitoja.
Väitöstutkimuksessa todettiin, että hedelmöityshoidoilla lapsen saaneilla naisilla oli verrokkinaisia vähemmän masennusoireita raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, mutta ero tasoittui lapsen ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä. Samansuuntainen muutos näkyi lapsettomilla miehillä ahdistusoireissa, univaikeuksissa ja sosiaalisissa oireissa. Lapsettomuuskokemuksella ei ollut myöskään kielteisiä vaikutuksia parisuhteen laatuun, mutta ilman hoitoa raskaaksi tulleilla pareilla tyytyväisyys parisuhteeseen väheni lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tuloksemme antavat myös viitteitä, että vanhempien keskenään jakama lapsettomuuskokemus vahvisti parisuhdetta ja lisäsi kestävyyttä elämään liittyvien stressitekijöiden vaikutuksen suhteen.
Hedelmöityshoitoryhmän äitien kokemukset omasta vanhemmuudesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana olivat myönteisempiä kuin verrokkiäitien. Isien kokemus lapsesta muuttui molemmissa ryhmissä positiivisemmaksi tutkimusaikana. Lapsen ominaisuudet vaikuttivat vähemmän hedelmöityshoitoryhmän vanhempien vanhemmuuskokemukseen.
Pitkäkestoisen lapsettomuuden ja toistettujen epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen jälkeen äitien oli raskausaikana vaikea luoda mielikuvia lapsesta raskauden keskeytymiseen liittyvien pelkojen vuoksi. Lapsen synnyttyä tilanne tasaantui ja äitien mielikuvat lapsesta olivat realistisia, myönteisiä ja eläviä. Molempien hedelmöityshoitoryhmän vanhempien sensitiivisyys lisääntyi lapsen kasvaessa taaperoikäiseksi.
Yhteenvetona todetaan, että hedelmöityshoidolla lapsen saaneet vanhemmat sopeutuvat hyvin varhaisen vanhemmuuden haasteisiin. Lapsettomuuskokemus ja hedelmöityshoidot eivät muodosta riskiä vanhempien mielenterveydelle, parisuhteelle tai kokemukselle vanhemmuudesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Pitkäkestoinenkaan lapsettomuus toistettuine hedelmöityshoitoineen ei vaikuttanut kielteisesti vanhempien vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Raskausaikaan liittyi kuitenkin pelkoja raskauden keskeytymisestä ja vaikeuksia luoda mielikuvia lapsesta, mikä korostaa riittävän psykososiaalisen tuen antamisen tärkeyttä erityisesti tässä erityisryhmässä. Rohkaisevista tuloksista huolimatta on syytä pitää mielessä, että lapsettomuus ja hedelmöityshoidot koetaan yleensä hyvin kuormittaviksi, ja terveydenhuollon haasteena on havaita ne parit, jotka tarvitsevat apua päästäkseen yli raskaista kokemuksista.
29.9.2008
Tämän väitöskirjatutkimuksen selvitti, miten hedelmöityshoitoja saaneen pariskunnan lapsettomuus-kokemus vaikutti yksisikiöisen, omilla sukusoluilla aikaansaadun raskauden alettua lapsen varhaiseen kasvuympäristöön eli vanhempien mielenterveyteen, parisuhteeseen ja kokemukseen omasta vanhemmuudesta.
Repokari, Leena. Transition to Parenthood After Assisted Reproductive Treatment: Follow-up Study of Singleton Pregnancies. University of Helsinki 2008.
Koeputkihedelmöitys sovellutuksineen on vakiintunut tahattoman lapsettomuuden tehokkaimmaksi hoidoksi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Nykyään 3,4% Suomessa vuosittain syntyneistä lapsista on saanut alkunsa hedelmöityshoidolla. Hoitojen tehokkuus ja turvallisuus ovat parantuneet, mutta vähän tiedetään lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen psyykkisistä vaikutuksista tulevien vanhempien henkiseen hyvinvointiin.
Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena oli selvittää miten hedelmöityshoitoja saaneen pariskunnan lapsettomuus-kokemus vaikutti yksisikiöisen, omilla sukusoluilla aikaansaadun raskauden alettua lapsen varhaiseen kasvuympäristöön eli vanhempien mielenterveyteen, parisuhteeseen ja kokemukseen omasta vanhemmuudesta. Lisäksi selvitimme muodostaako pitkäkestoinen lapsettomuus ja toistetut, epäonnistuneet hedelmöityshoidot riskin vanhemman vuorovaikutukselle lapsen kanssa. Tähän kontrolloituun, laajaan seurantatutkimukseen osallistui viiden suomalaisen lapsettomuusklinikan potilaat, joilla raskaus oli alkanut hedelmöityshoidolla vuoden 1999 aikana. Vertailuryhmään kuuluvilla pareilla ei ollut lapsettomuusongelmaa ja raskaus oli alkanut ilman hedelmöityshoitoja.
Väitöstutkimuksessa todettiin, että hedelmöityshoidoilla lapsen saaneilla naisilla oli verrokkinaisia vähemmän masennusoireita raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, mutta ero tasoittui lapsen ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä. Samansuuntainen muutos näkyi lapsettomilla miehillä ahdistusoireissa, univaikeuksissa ja sosiaalisissa oireissa. Lapsettomuuskokemuksella ei ollut myöskään kielteisiä vaikutuksia parisuhteen laatuun, mutta ilman hoitoa raskaaksi tulleilla pareilla tyytyväisyys parisuhteeseen väheni lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tuloksemme antavat myös viitteitä, että vanhempien keskenään jakama lapsettomuuskokemus vahvisti parisuhdetta ja lisäsi kestävyyttä elämään liittyvien stressitekijöiden vaikutuksen suhteen.
Hedelmöityshoitoryhmän äitien kokemukset omasta vanhemmuudesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana olivat myönteisempiä kuin verrokkiäitien. Isien kokemus lapsesta muuttui molemmissa ryhmissä positiivisemmaksi tutkimusaikana. Lapsen ominaisuudet vaikuttivat vähemmän hedelmöityshoitoryhmän vanhempien vanhemmuuskokemukseen.
Pitkäkestoisen lapsettomuuden ja toistettujen epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen jälkeen äitien oli raskausaikana vaikea luoda mielikuvia lapsesta raskauden keskeytymiseen liittyvien pelkojen vuoksi. Lapsen synnyttyä tilanne tasaantui ja äitien mielikuvat lapsesta olivat realistisia, myönteisiä ja eläviä. Molempien hedelmöityshoitoryhmän vanhempien sensitiivisyys lisääntyi lapsen kasvaessa taaperoikäiseksi.
Yhteenvetona todetaan, että hedelmöityshoidolla lapsen saaneet vanhemmat sopeutuvat hyvin varhaisen vanhemmuuden haasteisiin. Lapsettomuuskokemus ja hedelmöityshoidot eivät muodosta riskiä vanhempien mielenterveydelle, parisuhteelle tai kokemukselle vanhemmuudesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Pitkäkestoinenkaan lapsettomuus toistettuine hedelmöityshoitoineen ei vaikuttanut kielteisesti vanhempien vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Raskausaikaan liittyi kuitenkin pelkoja raskauden keskeytymisestä ja vaikeuksia luoda mielikuvia lapsesta, mikä korostaa riittävän psykososiaalisen tuen antamisen tärkeyttä erityisesti tässä erityisryhmässä. Rohkaisevista tuloksista huolimatta on syytä pitää mielessä, että lapsettomuus ja hedelmöityshoidot koetaan yleensä hyvin kuormittaviksi, ja terveydenhuollon haasteena on havaita ne parit, jotka tarvitsevat apua päästäkseen yli raskaista kokemuksista.