Lapsettomat/siitä kärsineet (älä avaa, jos 'arvostelu' räjäyttää pään)

Olen lukenut tuota Kiukkuketjua toisesta osiosta. Mietityttää, että hävettääköhän kellään lapsettomalla tai siitä kärsineella sitten myöhemmin nuo omat kirjoitukset? Eikä tunnu että kirjoitukset on itsekkäitä: "Se ja se raskaana, ME oltas niin paljon PAREMPIA vanhempia, kaikille tolloille se lapsi suodaan. MINÄ EN valittas vaikka en sais nukkua viiteen vuoteen ja päälle rintatulehdus, en en. MINÄ rakastaisin jokasta sekuntia lapseni kanssa". Onko/oliko se tosielämässä sitten niin? Haluaisin vain tietää... Että yhtään valitusta ei tulisi? Ettei ne omat kirjoitukset tunnu typeriltä kun todellisuus tulee vastaan?

Ja, en yritä ymmärtää tuskaanne, koska sanoisitte, että et voi sitä ymmärtää jos et ole kokenut lapsettomuutta.

 

Tuskin hävettää.

 

Olen lukenut tuota Kiukkuketjua toisesta osiosta. Mietityttää, että hävettääköhän kellään lapsettomalla tai siitä kärsineella sitten myöhemmin nuo omat kirjoitukset? Eikä tunnu että kirjoitukset on itsekkäitä: "Se ja se raskaana, ME oltas niin paljon PAREMPIA vanhempia, kaikille tolloille se lapsi suodaan. MINÄ EN valittas vaikka en sais nukkua viiteen vuoteen ja päälle rintatulehdus, en en. MINÄ rakastaisin jokasta sekuntia lapseni kanssa". Onko/oliko se tosielämässä sitten niin? Haluaisin vain tietää... Että yhtään valitusta ei tulisi? Ettei ne omat kirjoitukset tunnu typeriltä kun todellisuus tulee vastaan?

Ja, en yritä ymmärtää tuskaanne, koska sanoisitte, että et voi sitä ymmärtää jos et ole kokenut lapsettomuutta.

Puuh....sähän kirkkaita ajattelet...

 

siis sit ku lapseton saa lopulta sen vauvan niin sit ei kyl sallita mitään valituksia.se kokemus mulla on."Älä ny valita ku nii halusitkin sen vauvan.."

 

siis sit ku lapseton saa lopulta sen vauvan niin sit ei kyl sallita mitään valituksia.se kokemus mulla on."Älä ny valita ku nii halusitkin sen vauvan.."

Ok. No minun julman mieleni mukaan asian kuuluukin mennä niin.

 

Ei kukaan pysty etukäteen tietämään millaista elämä tulee olemaan vauvan saamisen jälkeen. Ei sen paremmin lapsettomuudesta kärsivä kuin "normaalikaan". Vaikka lapsi olisi miten odotettu ja toivottu ja monen vuoden työn tulos, niin elämä vauvan kanssa voi silti olla yhtä helvettiä. Tai voi mennä hyvinkin. Siksi nuo vauvaa edeltävät puheet voidaan mun mielestäni unohtaa, ja alkaa elää nykyhetkeä.

 

siis sit ku lapseton saa lopulta sen vauvan niin sit ei kyl sallita mitään valituksia.se kokemus mulla on."Älä ny valita ku nii halusitkin sen vauvan.."

Näin se vähän menee. Tuskin kovin moni kuitenkaan kuvittelee olevansa mikään supervanhempi, mutta tietysti sellaiset jotka asettaa bailaamisen/tupakoinnin/kännäämisen oman lapsen hoidon edelle sieppaa sellaista joka todella toivoisi lasta, ja haluaisi antaa kaikkensa sen saadakseen.

Meillä lapsen saanti ei ollut mikään itsestäänselvyys, mutta en silti ymmärrä näitä jotka sitten jo raskaana ollessaan ovat kateellisia (=eivät halua nähdä) jollekin toiselle, joka on raskaana myös ja jolla raskautuminen kävi helposti (tai tuli tuplaraskaus). Ei kai se hyvä ihme lapsettomuus ole näiden ihmisten syy?

 

Hävettämisestä en tiedä, mutta olen ymmärtänyt, että tyypillisin synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuva on juuri entinen lapsettomuudesta kärsinyt. Ymmärtäähän sen, kun olet jotain vuosikaudet halunnut ja sitten saat sen, eikä se olekaan aina niin ihanaa. Tulee tunne, että tätäkö mä halusinkin ja sitten syyllisyys niistä tunteista, kun on lapsettomuustausta. Itsekin luin tota kiukkuketjua ja noita "mä valvon vaikka viis vuotta valittamatta" ja ajattelin, että tässä sitä masennuksen perustusta jo laitetaan, näin kärjistetysti sanottuna.

 

Henkilökohtaisesti en ole uskaltanut koskaan väittää, etteikö yövalvomiset risoisi jne.. sen verran hyvin uni on aina maistunut

Kuitenkin allekirjoitan sen, että edelleenkin kavereiden vahinkoraskautumiset tympii. Siis lapsia syntyy sellaisille ihmisille, jotka eivät lapsia halua tai ole vanhemmuuteen valmiita. Ja abortteja tehdään ( huom. kannatan täyttä itsemääräämisoikeutta, en vastusta aborttia sinänsä ) sitten sen takia, kun on niin tyhmä tai kännissä ettei ymmärrä käyttää kortsua.

Tosin ajatusmaailma on sinänsä muuttunut, että ennen olin katkera omasta puolestani, nykyään, äitinä, olen katkera niiden lasten puolesta, jotka syntyvät ei-niin-kovin-ideaaleihin oloihin.

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

 

No osaa voi hävettääkin.
Itse olen kokenut hedelmättömyyttä, moni kavereistani myös.
Tunnen syvää myötätuntoa lapsettomia ja sekundaarilapsettomia kohtaan. Ymmärrän sen ahdistuksen, mikä heillä on.
Myöskin olen nähnyt sen, että kun tuore äiti väsyttää itsensä täysin, tavoitellessaan sitä täydellistä äitiyttä, kun mistään ei saa valittaa kun on onnistunut viimein saamaan sen lapsen.

Meidän jokaisen tilanne on yksilöllinen ja minun mielestäni siksi ihan jokaisella on oikeus nurkua ja valittaa milloin mistäkin kohtaamastaan vastustuksesta. =)

 

siis sit ku lapseton saa lopulta sen vauvan niin sit ei kyl sallita mitään valituksia.se kokemus mulla on."Älä ny valita ku nii halusitkin sen vauvan.."

Ok. No minun julman mieleni mukaan asian kuuluukin mennä niin.

Ai ettei entinen lapseton saa valittaa vaikka mikä olisi? Vaikka vauvalla olisi ekat 4 kk koliikki, ja senkin jälkeen olisi erittäin vaativa ja huonosti nukkuva vauva, joka heräilee vähintään 10 kertaa yössä itkemään? Lisäksi kärsii jatkuvista korvatulehduksista ja monista allergioista?

Ja höpönlöpön sanon minä. Ilman muuta saa sanoa että on väsynyt ja voimat välillä vähissä henkisesti, vaikka kuinka olisi entinen lapseton!

 

Mä luulen, että niissä hormonimyrskyissä joita moni lapsettomuushoidoissa oleva kokee niin saa aikaiseksi ihmisen sanomaan mitä kummallisempia kärjistettyjä mielipiteitä.
Mä teen nyt huonon vertauksen, mutta kuinka moni meistä ois valmis lupaamaan kuut ja tähdet jotta ei esim menettäis omaa puolisoaan vaikkapa syövälle.
Ja sitten, kun tämä lupaus tulisi lunastaa niin saattaisi olla mieli hieman eri...ja päästä kaikesta huolimatta vaikka pari purnausta.

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

:flower:

 

Olen lukenut tuota Kiukkuketjua toisesta osiosta. Mietityttää, että hävettääköhän kellään lapsettomalla tai siitä kärsineella sitten myöhemmin nuo omat kirjoitukset? Eikä tunnu että kirjoitukset on itsekkäitä: "Se ja se raskaana, ME oltas niin paljon PAREMPIA vanhempia, kaikille tolloille se lapsi suodaan. MINÄ EN valittas vaikka en sais nukkua viiteen vuoteen ja päälle rintatulehdus, en en. MINÄ rakastaisin jokasta sekuntia lapseni kanssa". Onko/oliko se tosielämässä sitten niin? Haluaisin vain tietää... Että yhtään valitusta ei tulisi? Ettei ne omat kirjoitukset tunnu typeriltä kun todellisuus tulee vastaan?

Ja, en yritä ymmärtää tuskaanne, koska sanoisitte, että et voi sitä ymmärtää jos et ole kokenut lapsettomuutta.

En ole lapseton enkä silti valittanut ole. Viisi lasta kasvatettu ja hyvin pärjätty ja jaksettu.
Viimeinen murkku menossa, onneksi vielä hän.

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

Ihan tarkalleen samoin ajattelen. Ei mene päivää etten kiittäisi luojaa lapsestani, jota odotin 12 pitkää vuotta. :heart: Mutta silti esim. kun vauvani huusi koliikkiaan 4 ensimmäistä kuukautta tuntikausia vuorokaudessa, myönsin että olen väsynyt. Mutten siltikään hetkeäkään katunut.

 

Kiukuttelu mun mielestä on kiukuttelua ja näin kipeen asian kanssa ihan sallittua välillä varsinkin paikassa joka on siihen tarkoitettu. Ja minua ei kyllä hävetä kun sisäisesti manasin ystäväni maan rakoon kun selitti ettei ihan ole vielä lopettanut tupakointia kun se on niin vaikeeta (raskaus puolivälissä). Teki mieli sanoa että mää sulle vaikeet näytän. Jos lapsen saisin en millään ilkiäisi riskeerata raskautta millään ei pakollisella. Mutta toisaalta muiden tilannetta ei voi koskaan tietää ja siksi on parasta pitää ne mölyt mahassa ja säästää vaikka tonne kiukku palstalle. Ja myöskin jos sen lapsen saan on minullakin kai oikeus välillä tuntea suuttumusta ja väsymystä äitinä olemisesta niinkuin kaikilla muillakin. Lapsettomat harvemmin käyvät päin naamaa sanomaan kellekään noita kiukku palstan juttuja. Sen sijaan meille kyllä saa sanoa vaikka mitä kuten esim paras ystäväni joka sai omansa kahden kuukauden yrittämisellä totesi minulle että stressaan liikaa ja siksi en saa lasta. Hänkin kuulemma vain nautti yrittämisestä ja ajatteli muita asioita ja heti onnistui. Ja lapsettomuus on todellakin niin vaikea ja epäreilulta tuntuva asia että vastaavaa on vaikea kuvitella ja siihen liittyviä tunteita on joskus niin vaikea käsitellä että ne todellakin purkautuvat katkerana kateutena joka on mielestäni kuitenkin aika luonnollinen tunne tässä tilanteessa. Jos joskus päin naamaa arvostelisin tai seläntakana kavereilleni toisen valintoja kovin rankoin sanakääntein varmasti katuisin mutta en mitään anonyymiä nettikirjoittelua joka ei oikeastaan ketään satuta kun ei tiedetä kestä puhutaan.

 

Minun ei pitänyt voida tulla raskaaksi, tulin kuitenkin ja sain maailman ihanimman vauvan. En ole valittanut enkä usko että valitankaan.
Jäin yllättäen yksinhuoltajaksi, vauvalla oli koliikki, itse olin synnytyksen jälkeen fyysisesti kovilla, mutta lapsi oli minulle niin suuri lahja että ei tulisi mieleenkään napista. Nukuin pikku pätkissä kuten lapsikin, elellen lapseni ehdoilla.
Mikään ei saa sydäntä yhtä ihanasti sykkyrälle kuin pikkuisen suloinen hymy Siinä unohtuu kyllä pienet murheet ja väsyt, enkä niitä lapsettomia vuosia kyllä toisaalta voi unohtaa. Liian monta testiä ja pettymystä. Mutta kai tääkin on asennekysymys melko pitkälle?

 

No mun mielestä noita kiukkuketjun kirjoituksia ei kannattaisi edes lukea, jos asia ei itseä koske. Se on sellaista purkautumista, ja mun mielestä on ihan hyvä, että jossain voi sanoa asioita, jollaisia ei oikeasti "saa" ajatellakaan.

Mitä tulee lapsiperhe-elämään pitkän lapsettomuuden jälkeen, niin ainakin omalla kohdallani lapsettomuus on kasvattanut pinnaani pienten lasten vanhempana. Me saatiin kaksoset monien vuosien raskaiden hoitojen jälkeen, ja kyllä yöllä herätessäni sadannen kerran imettämään tai tuudittelemaan pientä itkijää, jaksan olla kiitollinen lapsistani, enkä harmittele, että joudun heräämään. Jos väsymys joskus iskeekin, ei tarvitse kuin ajatella miten surullinen olin lapsettomana, ja jaksan taas eteenpäin.

 

siis sit ku lapseton saa lopulta sen vauvan niin sit ei kyl sallita mitään valituksia.se kokemus mulla on."Älä ny valita ku nii halusitkin sen vauvan.."

Ok. No minun julman mieleni mukaan asian kuuluukin mennä niin.

Ai ettei entinen lapseton saa valittaa vaikka mikä olisi? Vaikka vauvalla olisi ekat 4 kk koliikki, ja senkin jälkeen olisi erittäin vaativa ja huonosti nukkuva vauva, joka heräilee vähintään 10 kertaa yössä itkemään? Lisäksi kärsii jatkuvista korvatulehduksista ja monista allergioista?

Ja höpönlöpön sanon minä. Ilman muuta saa sanoa että on väsynyt ja voimat välillä vähissä henkisesti, vaikka kuinka olisi entinen lapseton!

Ilmaista voi toki kyllä että väsyttää ja on kurjaa. Mutta sellanen kitinä. Tuntuu, että esim tuossakin ketjussa se raskaaksi tuleminen on se päämäärä ja se että lapsi saadaan syliin, koska _kaikki_ on sillon hyvin . Ei edes suostuta suuttumatta kuuntelemaan MILLAISTA se arki sitten on, mihin kannattais varautua. Kun niitä juttuja lukee, niin itse ihan syyllistyn, mullahan on kaikki hyvin kun 2 lasta suotu ja pienellä ikäerolla? Kyllä on elämä ruusuja täynnä! Ihan surkeita vanhempia ollaan kerta valitetaan, kannattais antaa lapset lapsettomille, ne jaksaa... Lapsettomat vaan paahtaa ja paahtaa sen raskaaksitulon kanssa, sulkien täydellisesti kaikki hiemankaan negatiivissävyiset jutut lapsista/vauvoista ja arjesta. Vissiin se todellsyydentaju sitten hämärtyy siinä...

Siksi mietin, että avartuuko se todellisuus ja ehkä omat raivoamiset hävettää jälkeenpäin.

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

:flower:

Ja näin ajattelee suurin osa niistäkin, joilla ei ole lapsettomuustaustaa. Vaikka joskus valittaisikin pikkuasioista.

 

niin no, se raskaaksitulohan on kaiken a ja o. ilman sitä ei tule lastakaan. kyllä varmasti se todellisuus sitten avartuu, toisille se todellisuuskin on vaan sitä mitä on jo pitkän aikaa halunnut!

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

:flower:

Ja näin ajattelee suurin osa niistäkin, joilla ei ole lapsettomuustaustaa. Vaikka joskus valittaisikin pikkuasioista.

mmm...enhän ole muuta väittänytkään?

 

ja aloittajalle, se on niin totta ettei sitä lapsettomuuden tuskaa VOI YMMÄRTÄÄ jos ei itsellä ole siitä minkään maailman kokemusta. Suosittelisin että jättäisit sen kiukkuketjunkin lukematta.

 

no ei hävetä, myönnän että olen joskus varmaankin noin ajatellut. ja samoin olen myös ollut ihan yhtälailla rikki yövalvomisten yms. kanssa mutta taka-alalla on kuitenkin AINA se tietoisuus miten onnekas olen, että minulla ON vihdoinkin lapsia. ja joka ikinen ilta kiitän Luojaani lapsistani, sydämeni pohjasta asti.

Minäkin kiitän sydämeni pohjasta joka päivä lapsista vaikka raskauduinkin helposti

Mutta asiaan, kyllä lapsettomuudesta kärsineillä on yhtä suuri oikeus valittaa valvomisesta yms.