Lapsettoman ystävän näkemisen MAHDOTTOMUUS

[Madicken04]

Näinpä juuri. Mulla ja yhdellä ystävällä on tietyt ajat jolloin käydään vesijuoksemassa. Hän on töissä ja lapsellinen ("lapsi" tosin on jo teini), minä kotona freelance-keikkaa tekevä lapseton. Aloitettiin jo silloin kun tein lopputyötäni ja aikataulu muokkautui sen mukaan että molemmat ehdittiin. Siitä tuli rutiini, eikä meillä ole mitään syytä rikkoa sitä - helpottaa NIIN paljon elämää ja muita suunnitelmia, kun pystyy heti sanomaan että tiistait klo 18.00-20.30 eivät käy mihinkään. En ole suostunut joustamaan tuosta - minulle omat säännölliset menoni ovat yhtä tärkeitä kuin muille lapset.

(Ja pelkään pahoin, että jos kerran joustaa ja myötäilee, sitä joutuu jatkossa tekemään aina vain useammin "kun sinä nyt silloinkin pystyit perumaan menosi". Lapsettomien vain on painettava jarrua ja laitettava kova kovaa vastaan. Muuten saattaa oma elämä mennä pilalle tolkuttomaksi yltyvän joustamisen takia, etenkin jos on pehmeämpi ja "kiltimpi" luonteeltaan. Pitää vain odotella sitä, että ystävät palaavat sieltä mammalandiasta takaisin tavalliseen maailmaan.)

Ihan oikeasti, kumpi tuossa on mielestäsi se joustamaton; ap (jolle käy kaikki ajat arkisin kl17 eteenpäin ja viikonloppuisin milloin vain niin että hän on valmis siirtämään niitä omia kuntosaleja, kaupassa käyntejä jne) vai se lapseton ystävä (jolle käy ainoastaan kl 16 arkisin koska hän ei suostu siirtämään mitään omia menojaan)?

Ihanko tosissaan ap:n on jätettävä pieni lapsi yksin kotiin koska ystävä ei halua lasta mukaan tapaamisiin ja ystävä suostuu tapaamaan ainoastaan silloin kun ap:lla ei ole lapsenvahtia käytössään.


Toki ihmisillä on menoja ja aikataulujen yhteensaattaminen ei ole aina helppoa mutta jos lapsettomana ystävänä ottaa tuossa asenteena ettei suostu yhtään joustamaan tapaamisajoissa -siis sitä vertaa että toinen saisi lapselle hoitajan, toinen kun on kuitenkin valmis miehen kotona ollessa tapaamaan koska vaan- niin voi varmaan katsoa peiliin kun alkaa ihmetellä miksei koskaan tavata. Kyllä sitä joustoa kaivataan kummaltakin ja varsinkin jos huomaa että toinen on valmis siirtämään omia menojaan ja järjestämään tapaamisia miltei milloin vain niin ehkä lapsettomanakin kannattaa tulla vastaan.

 

[Höpi, höpihöpi]

[QUOTE="vieras";29018738]Miksi et ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti PÄÄSE niinä ajankohtina, jotka sinulle sopisi?[/QUOTE]

No halloo! Kelataanpas nyt hetki:

Ap ei pääse koska hän on vastuussa pienestä lapsesta. Pientä lasta ei voi jättää yksin kotiin, ja ystävä on kieltänyt ottamasta lasta mukaan.

Ystävän syyt ovat: kuntosali, kävelyllä käynti, jaksamattomuus kello viiden jälkeen.

Voin tietysti olla väärässäkin mutta mä luulisin että "ystävä" ei ole erityisessä vastuussa kuntosalista, toisin sanoen kuntosali ei kaadu tai satuta itseään vaikka ap ei juuri aikomallaan hetkellä sinne mene.

Kävelyllä käynti nyt helvetti soikoon pitäisi onnistua mihin aikaan tahansa, eikä siinäkään ole mitään varsinaista estettä siirtää kävelyajankohtaa. Miksei voi vaikka kävellä sinne kaveritapaamiseen ja pois.

Ja sitten toi ettei vaan jaksa myöhemmin. Eipä tarvihe edes perustella.

Onko vielä ihan oikeasti ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että lapsen äidin pitäisi tässä käsittää joustaa koska kaverin esteet on ihan yhtä tärkeitä. Että jättäs vaan sen lapsen yksin kotiin oottamaan isän tuloa ja ottais sen lastensuojeluilmoituksen riskin, ihan noin ystävyyden takia jottei kävelyajankohta heilahda.

 

[Ratakisko]

No näin. Kun se pienen lapsen yksin jättäminen on ihan LAITONTAKIN.

Harrastusten siirto ei ole.

Hahmottuuko lapsettoman päässä tämä?

 

["kolmen äiti"]

Itse ne enää jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tekevät elämästä noin vaikeaa. Lapsia tai ei, aina löytyy niitä minäminä -tyyppejä, joiden ei koskaan mielestään tarvitse joustaa tai neuvotella missään asiassa. Onneksi seuransa saapi valita, löytyy rutkasti niitäkin, joiden kanssa aikataulutus on molemminpuolista yhteisymmärrykseen ja yhteispeliin perustuvaa neuvottelua, eikä minäminäminullesopii -käskyttämistä. Ihminen ehtii tasan siihen mihin vaan haluaakin ehtiä, muu on ihmissuhteilla pelaamista ja jotain ihmeellistä minäenainakaanjousta -valtataistelua. Ei kuulu enää minun ihmissuhteisiini sellainen.

 

[Mythago]

Mä en ymmärrä, millaisia ne teidän joidenkin lapset ovat, kun niitä oikein kielletään tulemasta joihinkin tavallisiin(?) kaverusten välisiin tapaamisiin.
Tai millasia ne ystävät on, jotka tuollaista vaativat?

Mä en ole ikinä häiriintynyt kaverin lapsen läsnäolosta jossain kahvilassa tai vaikkapa kotona treffaillessa.
Eihän sitä lasta siinä juuri huomaa edes?! Aikuiset juttelee omia juttuja ja lapsi tekee jotain omiaan.
Eri asia tietty silloin, jos mennään vaikkapa leffaan tai lasilliselle, eikä lapsi tosiaan voi tulla mukaan.

Riippuu aika pitkälle lapsesta. Mun bestiksen poika haluaa että mää leikin sen kans kun oon käymässä. Eikä siinä mitään, mutta kyllä se muuttaa tapaamisen luonnetta. Silloin kun oli pienempi niin ei vaan malttanut/osannut leikkiä yksinään hetkeäkään. Nyt kun on vähän isompi niin pitää olla aika tarkkana mitä sen kuullen sanoo.

Eli olen tyytyvänen siihen että järjestetetään myös lapsettomia tapaamisia koska muuten jäis kyllä kaikki ns aikuisten asiat puhumatta.

 

[Logiikka etäällä]

Mä en tajua myöskään näitä joiden mielestä on ihmeellistä ettei ap:llä ole ystäviä tai sukulaisia jotka voisivat lapsen hoitaa tapaamisen aikana.

Monilla on se tilanne että sukulaiset asuvat kaukana. Ja ystävät ovat minullakin klo 16 vielä töissä tai palaamassa töistä.

Ja miksi helvetissä MUIDEN ystävien pitäisi joustaa kiireisestä aikataulustaan vahtimaan ap:n lasta tapaamisen ajaksi kun tämä tavattava kaveri itse ei voi mitenkään joustaa.
Eikö heidän elämänsä sitten ole tärkeitä?

 

[Velvoitettu]

[QUOTE="kolmen äiti";29019508]Itse ne enää jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tekevät elämästä noin vaikeaa. Lapsia tai ei, aina löytyy niitä minäminä -tyyppejä, joiden ei koskaan mielestään tarvitse joustaa tai neuvotella missään asiassa. Onneksi seuransa saapi valita, löytyy rutkasti niitäkin, joiden kanssa aikataulutus on molemminpuolista yhteisymmärrykseen ja yhteispeliin perustuvaa neuvottelua, eikä minäminäminullesopii -käskyttämistä. Ihminen ehtii tasan siihen mihin vaan haluaakin ehtiä, muu on ihmissuhteilla pelaamista ja jotain ihmeellistä minäenainakaanjousta -valtataistelua. Ei kuulu enää minun ihmissuhteisiini sellainen.[/QUOTE]

Mä en ainakaan aina ehdi kaikkeen mihin haluaisin. Mulla on velvollisuuksia ja mulla on ihan tapana hoitaa ne ensin. Pitäisikö sinusta ihmisten jättää työpäivä kesken tai lapsi yksin kotiin tapaamista varten?

 

[tjaah]

Mä en ainakaan aina ehdi kaikkeen mihin haluaisin. Mulla on velvollisuuksia ja mulla on ihan tapana hoitaa ne ensin. Pitäisikö sinusta ihmisten jättää työpäivä kesken tai lapsi yksin kotiin tapaamista varten?

No sitähän toi lainaamasi kolmen äiti justiin meinasi.

Ei tarvi jättää työpäivää kesken, ei tarvi jättää lasta yksin kotiin, ei tartte tavata!

 

[M32]

Onko vielä ihan oikeasti ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että lapsen äidin pitäisi tässä käsittää joustaa koska kaverin esteet on ihan yhtä tärkeitä.

Kyllä jokaisen aika on lähtökohtaisesti ihan yhtä arvokasta. Kukin saa itse päättää, käyttääkö sen lasten hoitamiseen tai esimerkiksi oman hyvinvoinnin vaalimiseen tai onnellisuutta lisääviin harrastuksiin. Jos lapsen hoitaminen tekee ystävän tapaamisesta mahdotonta, sitten se tekee. Ei lapsettomalla ole mitään erityistä velvollisuutta joustaa vain siksi, että toisella on huollettavia.

 

["kolmen äiti"]

Mä en ainakaan aina ehdi kaikkeen mihin haluaisin. Mulla on velvollisuuksia ja mulla on ihan tapana hoitaa ne ensin. Pitäisikö sinusta ihmisten jättää työpäivä kesken tai lapsi yksin kotiin tapaamista varten?

Ei. Kommentoin nimenomaan ap:n 'ystävän' tapaa järjestää tapaamisia ja tapaa kohdella ystäviään ylipäätään. Ehtisi varsin hyvin tapaamaan jos vaan haluaisi ehtiä.

Eli täysin tuhraa ajan ja energian hukkaa puljata tämän ystävän kaltaisten ihmisten kanssa. Omaan ystävä-ja tuttavapiiriini kuuluu monilapsisia perheitä, vuorotöitä pitkillä työmatkoilla tekeviä ihmisiä lapsilla tai ilman, silti pystymme yhdessä suunnitellen/molemmin puolin joustaen aina johonkin väliin sovittamaan tapaamisia. Ei ole tarvinnut kenenkään jättää töitä väliin tai lapsia yksin, kuntosalia tai kauppareissua on varmaan monikin vähän joutunut joskus siirtämään. Semmosta se on, sosialisten taitojen opettelua tämä elämä.

 

[tjaah]

Kyllä jokaisen aika on lähtökohtaisesti ihan yhtä arvokasta. Kukin saa itse päättää, käyttääkö sen lasten hoitamiseen tai esimerkiksi oman hyvinvoinnin vaalimiseen tai onnellisuutta lisääviin harrastuksiin. Jos lapsen hoitaminen tekee ystävän tapaamisesta mahdotonta, sitten se tekee. Ei lapsettomalla ole mitään erityistä velvollisuutta joustaa vain siksi, että toisella on huollettavia.

Aivan. Juuri näin. Eikä lasten vanhemmillakaan ole mitään erityisiä velvollisuuksia niitä kavereita kohtaan, jotka eivät sitten kestä toisen muuttunutta tilannetta.

Joskus voi käydä niin, että huollettavia tulee esimerkiksi omista iäkkäistä vanhemmista. Saattaa olla että jollakin ihmisellä on sitoumus vaikkapa joka päivä käydä vanhuksensa luona auttamassa. Pitäisin tässäkin tapauksessa tökerönä, että kaveri ei vaivautuisi muokkaamaan lenkki- tai punttisaliaikaansa, koska hänelle sopisi paremmin juuri silloin kun minulla on tämä vanhusvelvoite. Ja ajattelisin, että siinä se kaveruus meni ja jouti mennä.

 

[Madicken04]

Kyllä jokaisen aika on lähtökohtaisesti ihan yhtä arvokasta. Kukin saa itse päättää, käyttääkö sen lasten hoitamiseen tai esimerkiksi oman hyvinvoinnin vaalimiseen tai onnellisuutta lisääviin harrastuksiin. Jos lapsen hoitaminen tekee ystävän tapaamisesta mahdotonta, sitten se tekee. Ei lapsettomalla ole mitään erityistä velvollisuutta joustaa vain siksi, että toisella on huollettavia.

Aika voi olla yhtä arvokasta mutta kieltämättä on asioita joiden siirtäminen on helpompaa kuin toisten. Ts sen lapsettoman ystävän on varmasti helpompi siirtää kaupoareissuaan/lenkkiään/salillakäyntiään parilla tunnilla tai vaikka toiselle päivälle kuin ap:n jättää se 2v(?) lapsi yksin kotiin. Eikö vain?

Käytännössä kun ap siis ystävänsä käytettävissä kaiken sen ajan mitä miehensä on kotona (arkisin kl 17- eteenpäin ja kaikki viikonloput, molemmat siis valmiita siirtämään omia menojaan) ja ystävälle käy ainoastaan kl 16 arkisin niin eiköhän ne ole pikemminkin nuo ystävän menot jotka tekevät tapaamisista mahdottomia eikä ap:n lapsi. Ei lapsettomalla ole velvollisuutta joustaa, mutta ei toisaalta noin joustamattomana pitäisi olla oikeutta valittaakaan siitä että toinen ei pääse tapaamisiin.

Mutta tosissaan kukin valitsee mihin aikansa käyttää ja tuollaiseen ystävään sitä ei kannata liiemmin tuhlata.

 

["vieras"]

Kyllä jokaisen aika on lähtökohtaisesti ihan yhtä arvokasta. Kukin saa itse päättää, käyttääkö sen lasten hoitamiseen tai esimerkiksi oman hyvinvoinnin vaalimiseen tai onnellisuutta lisääviin harrastuksiin. Jos lapsen hoitaminen tekee ystävän tapaamisesta mahdotonta, sitten se tekee. Ei lapsettomalla ole mitään erityistä velvollisuutta joustaa vain siksi, että toisella on huollettavia.

Hih, heitä sinä vaan bensaa liekkeihin. Mutta tartunpa siltikin tähän ja kommentoin: ihminen on kuntosalia tärkeämpi. Ap on vastuussa toisesta ihmisestä eli kyseessä on kahden ihmisen hyvinvointi ja onnellisuus hänen tekojensa seurauksena. Ystävä vastaa vain omasta onnestaan. Jos kuvio olisikin, että ap:n ystävä ei voi tavata klo 16 jälkeen, koska hoitaa pahasti dementoitunutta isoisäänsä? Tällöin ap ja useimmat(?) tässä keskustelussa ymmärtäisivät hyvinkin, että ystävällä on syystä rajoittuneet mahdollisuudet tavata. Nyt ne syyt kuntosaleineen ja kävelyineen ovat itsekkäitä. Niin se vaan on, että jotkut syyt ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Mutta velvollisuuttahan ei kenelläkään ole menoistaan luopua, jos ei halua - siinä olen sama mieltä kanssasi. Seuraukset pitää sitten kestää.

 

["muu"]

Kysehän ei ole siitä vastakkainasettelusta, että minä olen lapsellinen ja hän lapseton. Monet lapsettomatkin on tuohon aikaan töissä. Ainoastaan oma lapsellisuuteni näyttää tekevän tästä monelle punaisen vaatteen. Jos kävisin töissä tuohon aikaan ja ystävä ei suostuisi tapaamaan muuna aikana niin asia olisi ok ja ystävä tökerö. Mutta ei, koska kyse on lapsenhoidosta niin aletaan vetää jotain korttia "lapsettomien ihmisarvosta" ja minun itsekkyydestä. En ota kaksivuotiasta kahville, vaikka ystävälle se olisi ok. Siitä ei vaan tule _mitään_. Ei vilkkaasssa kauppakeskuksessa voi lapsen antaa "puuhailla omiaan". Istutaan pöydässä ja sillä selvä. Ja siitä ei tule mitään, ei ainakaan niin, että kuulumisia voisi vaihtaa. Lapsettoman tapaamisen ymmärrän, se on kiva, mutta sitä en ymmärrä, että ei jaksa nähdä enää neljän jälkeen "kun on niin kiireistä". Joka päivä! Kaikki päivät olisi sopinut!

ap

 

["muu"]

Mutta niin, ei tarvitse siis tuhalata enempää tähän tyyppiin aikaa. Ihme juttu vaan, kun itse tapaamista ehdotti ja sitten ei olla valmiita mihinkään suuntaan joustamaan. Kotiinkin pyysin kylään, jossa lapsi voisi puuhailla omiaan, mutta jostain syystä sekään ei käynyt?

ap

 

[Phoebsi]

[QUOTE="kolmen äiti";29019508]Itse ne enää jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tekevät elämästä noin vaikeaa.[/QUOTE]

Sama juttu. Osaan ja haluan olla todella joustava tarvittaessa, mutta en enää sellaiselle ihmiselle joka ei suostu ymmärtään lasteni tärkeyttä elämässäni. EN oleta muiden pyörivän meidän pillin mukaan, mutta kyllä oletan muiden ottavan minun elämäntilanteeni huomioon.

Kerran olen kuunnellut valituslitaniaa siitä miten lapsiperheet sitä ja tätä ja itsekkäitä ja bälä. Jätin tämän ihmisen valittamaan keskenään, sillä jos ymmärrystä ei riitä muuhun kuin omaan elämäntilanteeseen niin ei voi mitään, en jää kuuntelemaan älytöntä skeidaa mistään aiheesta, varsinkaan kuviteltuja juttuja lapsista.

 

[Phoebsi]

Enkä muuten ymmärrä ketään sellaista ihmistä, joka olettaa toisen jättävän AINA lapsensa kotiin, vaikka sitten pienen vauvan. Kun se vauva "vie huomiota", niin, keneltä?

 

[dddd]

Toivoisin, että ymmärretään myös lapsettomien elämän menojen tärkeys, siinä missä "lapsellistenkin".

 

[ok]

Eli hän haluaisi vain käydä kahvilla matkalla töistä kotiin/harrastuksiin, muuten ei halua seuraa. Kuulostaa että se kahvilla käynti sinänsä on tärkeämpää kuin juuri sinun tapaaminen. Haluaa siis vain jonkun kanssaan istumaan, ei niin että häntä oikeasti kiinnostaisi nähdä sinua pitkästä aikaa ja näkisi hieman vaivaa sinut nähdäkseen (esim. reissaisi uudestaan keskustaan kahville ruokakaupassa käytyään).

 

[Phoebsi]

Toivoisin, että ymmärretään myös lapsettomien elämän menojen tärkeys, siinä missä "lapsellistenkin".

Mitä ymmärtämistä siinä erikseen on? Lapsettomalla on omat menonsa, lapsellisella omat menosnsa. Vaikea niitä on verrata, siksi pitääkin olla kompromissitaitoisia ihmisiä ettei kummallekaan tule olo että on ainoa, joka aina joustaa.

 

[dddd]

Mitä ymmärtämistä siinä erikseen on? Lapsettomalla on omat menonsa, lapsellisella omat menosnsa. Vaikea niitä on verrata, siksi pitääkin olla kompromissitaitoisia ihmisiä ettei kummallekaan tule olo että on ainoa, joka aina joustaa.

Joillekin tuntuu olevan mahdoton ymmärtää.

 

[dddd]

Kyllä jokaisen aika on lähtökohtaisesti ihan yhtä arvokasta. Kukin saa itse päättää, käyttääkö sen lasten hoitamiseen tai esimerkiksi oman hyvinvoinnin vaalimiseen tai onnellisuutta lisääviin harrastuksiin. Jos lapsen hoitaminen tekee ystävän tapaamisesta mahdotonta, sitten se tekee. Ei lapsettomalla ole mitään erityistä velvollisuutta joustaa vain siksi, että toisella on huollettavia.

Just näin.

 

[Oma aika]

Toivoisin, että ymmärretään myös lapsettomien elämän menojen tärkeys, siinä missä "lapsellistenkin".

Miksi lapseton kaveri ei voisi yhtä lailla siirtää kuntosalireissuaan kuten ap:kin voisi kaverinsa tavatakseen, vaikka ap:lla on myös lapsi hoidettavana?

Miksi kuntosalikäynti olisi lapsettomalle tärkeämpää kuin lapselliselle noin jo lähtökohtaisesti?

 

[Phoebsi]

Ymmärtääkö lapseton sitten vaikka sen, että minä en lähde siirtämään omia jumppiani tai lenkkejäni kenenkään takia?

 

[Minni:)]

Musta on kiva nähdä kavereita myös ilman omaa lasta mukana. Pystyy keskittymään paremmin jutteluun ja kaverin kuulumisiin, kun ei lapsi hae vähän väliä huomiota, tule keskeyttämään jne. Ei meillä ainakaan toi 4v. puuhaile omiaan hiljaa jossain kahvilassa tms. niin et siinä voisi rauhassa jutella. Ja jos joku tulee kasvatuksesta jotain inttämään, niin kyllä on ihan pienestä asti opetettu ettei toisia keskeytetä ja muidenkin annetaan puhua. Ei vaan toi 4-vuotiaan kärsivälllisyys ole vielä mitään huippuluokkaa, eikä sitä pidä vaatiakaan. Tietty myös luonnekysymys. Joku ehkä jaksaa katella jotain kirjaa ja piirrellä pari tuntia hiljaa, kun äiti juttelee vieressä kaverin kanssa.

Meillä menee niin, et jos itse tai joku vaikka lapseton kaveri haluaisi nähdä ilman lasta niin ilmoitetaan milloin tämä olisi mahdollista, jos ajat menee ristiin, sovitaan vaikka pari eri aikaa, vaikka ma ja ti, ja kysyn vanhemmiltani voisivatko he jompana kumpana päivänä hoitaa lastani tapaamisen ajan. Yleensä tämä passaa ja sitten ilmotan vielä kaverille et joo se maanantai sopii. Joskus voi joutua pari viikkoa lykkäämään tapaamista, kun ajat menee niin pahasti ristiin eikä hoitajaa löydy, mut harvemmin ja kyllä kaikki järkevät ihmiset toivottavasti tajuavat, et tällaista se nyt vaan tuppaa olemaan useimmilla aikuisilla ihmisillä. Työ tai lapsien hoito nyt on sellaisia perustavaa laatua olevia syitä, joiden mukaan oman elämän joutuu aikatauluttamaan.

Kyllä sillä kaverilla on aika paha asenneongelma jos ei muulloin pysty näkemään, kuin juuri neljältä. Ihme selityksiltä kuulostaa noi ettei myöhemmin pysty kävelyiden, kuntosalien ja väsymyksen takia.