Lapsettoman ystävän näkemisen MAHDOTTOMUUS

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "muu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";29018731]Eikös aloittaja todennut, että "mies on hädin tuskin tullut töistä". Eli kyse on enemmänkin siitä, ettei mies voi hoitaa lasta heti kotiuduttuaan? [/QUOTE]
Mies on aikaisintaan töissä puoliviisi-viisi ja neljältä pitäisi istua kahvilla. En voi pyytää miestä lähtemään aiemmin töistä.
 
Aloittajan ystävä ei halua oikeasti tavata aloittajaa, siksi sanelee tommoiset reunaehdot. Aloittajan sijassa kommentoisin että jaaha, ei se sitten taida onnistua, tavataan kymmenen vuoden päästä, jos muistetaan.
 
[QUOTE="muu";29018652]Ja enhän minä tässä mitään ehtoja sanele, en vain yksinkertaisesti PÄÄSE ajankohtina jotka hänelle sopisi.

ap[/QUOTE]

Miksi et ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti PÄÄSE niinä ajankohtina, jotka sinulle sopisi?
 
[QUOTE="vieras";29018738]Miksi et ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti PÄÄSE niinä ajankohtina, jotka sinulle sopisi?[/QUOTE]
No pakkohan se on ymmärtää, mutta ihmettelen suuresti ihmistä, joka ei arkisin voi nähdä kello puoli viiden jälkeen??? Ja viikonloput on aina täynnä.
 
[QUOTE="vieras";29018738]Miksi et ymmärrä, että hän ei yksinkertaisesti PÄÄSE niinä ajankohtina, jotka sinulle sopisi?[/QUOTE]
Olipa älytön kommentti. Miten niin ei pääse? Menevätkö kaupat, pururadat ja kuntosalit viideltä kiinni???
 
[QUOTE="muu";29018745]No pakkohan se on ymmärtää, mutta ihmettelen suuresti ihmistä, joka ei arkisin voi nähdä kello puoli viiden jälkeen??? Ja viikonloput on aina täynnä.[/QUOTE]

Jos viikonloppuisin ei ehdi tuntiakaan uhraja ja arkisinkin klo 16 on ainoa mahdollisuus, en kyllä hirveästi uhraisi aikaani tuollaiseen ihmiseen. Hänellä on selvästi sellainen tärkeysjärjestys, jossa sinä tai ehkä muutkaan ystävät eivät ole kovin korkealla.
 
[QUOTE="vieras";29018686]2-vuotiasta lasta EI VOI jättää yksin, mutta kävelylle tai kuntosalille tai kauppaan VOI mennä vaikka tunnin-pari myöhemmin. En näe tässä yhtään sellaista, että ap olisi asettamassa omat menonsa etusijalle, vaan sen että hänellä ei ole vaihtoehtoja, koska ap:n vastuu lapsesta kun on olemassa halusi lapseton ystävä sitä tai ei.

Mikä ystävä on sellainen, joka ei yhtään voi ottaa huomioon toisen elämäntilannetta? Tuskin voi kutsua ystäväksi noin itsekkäästi asennoituvaa ihmistä. Itsekin olen ollut lapseton, kun parhailla ystävilläni oli lapsia. Ja rajoittihan se tapaamista ja muutti tapaamisten luonnetta. Mutta sille ei vaan mahtanut mitään. Olisivat olleet pian entisiä ystäviä, jos olisin alkanut sanella heille tuollaisia aikatauluja.[/QUOTE]

Tämä on juuri se asenne josta kirjoitin. Henkilö jolla on lapsi/lapsia ei pidä mitään muuta asiaa minään ja sen takia hänen on saneltava ehdot. Kuntosalille voi toki mennä milloin vain, mutta harva sinkku siellä käy yksin. Itsellänikin on sovittu ti ja to klo 18 "saliaika", eli näemme yhden ystäväni kanssa aina silloin siellä. Jos se jää sitten väliin, se muuttaa myös tämän ystäväni aikatauluja ja meidän pitää löytää uusi aika viikolta. Se taas helposti sekoittaa viikon muita aikatauluja, kun yhtä lähdetään muuttamaan.

Eikä tämä tarkoita sitä etteikö pitäisi ottaa huomioon toisen aikatauluja. Tottakai pitää ottaa huomioon - molempien siis. Edelleenkin puhun tasavertaisuudesta. Ei kuntosalilla ystävän näkeminen ole lasta tärkeämpää, eikä toisinpäin. Molempien osapuolten pitää ottaa toisen menot huomioon ja pyrkiä löytämään yhteinen ja molemmille sopiva ajankohta. Kummankin pitää tulla vastaan ainakin vuorotellen jos ei muuten.

Ei lasta tietenkään voi jättää yksin. Harva vanhempi kuitenkaan elää yksinäisessä kuplassaan, jossa lasta ei voisi vahtia toinen vanhempi/naapuri/isovanhempi/täti tai ystävä. Yleisin selitys tosin on se, että "ei mulla ole ketään joka voisi hoitaa". Jos se pitäisi oikeasti paikkansa, niin kovin yksinäisiä olisivat äidit lapsineen tässä maassa yleisesti.

Todellisuus lienee kuitenkin se mistä olen koko ajan kirjoittanut: se että omaa estettä pidetään muita esteitä tärkeämpänä. Ei jakseta tai viitsitä miettiä hetkellistä hoitopaikkaa, koska ajattelumalli on se että kyllä ystävän on (aina) joustettava. "Onhan minulla sentään lapsi, eikö se tajua?". Mutta jos tilanne on oikeasti se ettei maailmasta löydy yhtään henkilöä joka olisi äidin tukena tilapäistä hoitopaikkaa tarjoavana, niin silloin on syytä huolestua. Tällöin esimerkiksi juuri se ystävä jota pitäisi nähdä, kannattaa todellakin nähdä ja pitää hyvät välit. Hän lienee nimittäin enää niitä harvoja ystäviä joita kyseisellä äidillä on enää edes jäljellä.
 
[QUOTE="muu";29018720]Henk koht minulla käy kyllä jokaikinen ajankohta viikossa klo 17 jälkeen, joten en usko että tässä on nyt kyse minun joustamattomuudesta tai lapsen etusijalle laittamisesta. Myöhäiset siiderit, kahvit, lenkit (menee kuulemma miehensä kanssa)...

Ap[/QUOTE]

Niin, eiköhän ap ole tässä se joustava ja se ystävä joustamaton. Mun mielestä ei ketään voi sanoa joustamattomaksi, jos kaikki päivät viikossa klo 17 jälkeen sopii. Ja toisen menot on luokkaa kaupassa käynti ja kuntosali. Tottakai ymmärrän että myös lapsettomilla ihmisillä on harrastuksia. Mielestäni kuitenkin kerran viikossa tiettyyn aikaan oleva jumppa, työväenopiston kurssi tms. on vähän eri sarjassa sen kanssa, että ihmisen pitää käydä kaupassa.

Minulla on lapsia ja jos vielä jokainen kuntosalikäynti ja ruokakauppareissu rajoittaisi mun ystävien näkemistä, en näkisi ikinä ketään.

Kyllä ap:n ystävä nyt tekemällä tekee asiat vaikeiksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="kenkku";29018762]
Ei lasta tietenkään voi jättää yksin. Harva vanhempi kuitenkaan elää yksinäisessä kuplassaan, jossa lasta ei voisi vahtia toinen vanhempi/naapuri/isovanhempi/täti tai ystävä. Yleisin selitys tosin on se, että "ei mulla ole ketään joka voisi hoitaa". Jos se pitäisi oikeasti paikkansa, niin kovin yksinäisiä olisivat äidit lapsineen tässä maassa yleisesti.[/QUOTE]
Ei ole ketään joka voisi tuollaiseen aikaan hoitaa. Kaikki käyvät töissä / koulussa silloin! Isovanhemmat, sisarukseni, naapureita ei edes kauheasti tunneta.
 
No itselläni ei edes ole pieniä lapsia, ovat aikuisia. Mutta jos ystäväni ilmoittaisi että tapaaminen voi onnistua ainoastaan arki-iltapäivinä klo 16, niin tapaamatta jäisi. Pääsen just silloin töistä, enkä halua heti työni jälkeen tavata yhtään ketään, siinä määrin on sosiaalinen ja hektinen työ, että kaipaan sen lepohetkeni. Ottaisin toin täysin "ystävän" vittuiluna eikä minään muuna.
 
[QUOTE="kenkku";29018762]
Todellisuus lienee kuitenkin se mistä olen koko ajan kirjoittanut: se että omaa estettä pidetään muita esteitä tärkeämpänä. Ei jakseta tai viitsitä miettiä hetkellistä hoitopaikkaa, koska ajattelumalli on se että kyllä ystävän on (aina) joustettava. "Onhan minulla sentään lapsi, eikö se tajua?". Mutta jos tilanne on oikeasti se ettei maailmasta löydy yhtään henkilöä joka olisi äidin tukena tilapäistä hoitopaikkaa tarjoavana, niin silloin on syytä huolestua. Tällöin esimerkiksi juuri se ystävä jota pitäisi nähdä, kannattaa todellakin nähdä ja pitää hyvät välit. Hän lienee nimittäin enää niitä harvoja ystäviä joita kyseisellä äidillä on enää edes jäljellä.[/QUOTE]
Lisäksi on aika kohtuuton vaatimus mummeilta ja kummeilta, että tunnin takia ajaisivat 30km päästä hoitamaan lasta että äiti pääsee kahville, jos isäkin olisi pian kotona. Ihanko tosiaan?? Itse olen sanonut, että kaikki päivät käy klo 17 jälkeen joka päivä, viikonloput kaikki vapaat. Ja toim. huom. Myös minä käyn kaupassa ja kuntosalilla 3krt viikossa. Silti ehdin nähdä kaikki muut ystäväni kyllä :O Kuntosalikäynnit suunnitelen ystävien mukaan.
 
Ja luultavasti tämä "ystävä" ruikuttaa muille, kuinka ei voi tavata aloittajaa kun sen on niiiiiiiiiiin mahdoton saada sitä lastaan johonkin hoitoon kahvittelun ajaksi... Ja kuinka on kamalaa kun lapsi vie kaiken ajan.

Onka hän tahallisesti vai tahattomasti lapseton? Jos tahattomasti, niin voisiko olla vaan kateellinen? Tai katkera?
 
[QUOTE="kenkku";29018762]Tämä on juuri se asenne josta kirjoitin. Henkilö jolla on lapsi/lapsia ei pidä mitään muuta asiaa minään ja sen takia hänen on saneltava ehdot. Kuntosalille voi toki mennä milloin vain, mutta harva sinkku siellä käy yksin. Itsellänikin on sovittu ti ja to klo 18 "saliaika", eli näemme yhden ystäväni kanssa aina silloin siellä. Jos se jää sitten väliin, se muuttaa myös tämän ystäväni aikatauluja ja meidän pitää löytää uusi aika viikolta. Se taas helposti sekoittaa viikon muita aikatauluja, kun yhtä lähdetään muuttamaan.

Eikä tämä tarkoita sitä etteikö pitäisi ottaa huomioon toisen aikatauluja. Tottakai pitää ottaa huomioon - molempien siis. Edelleenkin puhun tasavertaisuudesta. Ei kuntosalilla ystävän näkeminen ole lasta tärkeämpää, eikä toisinpäin. Molempien osapuolten pitää ottaa toisen menot huomioon ja pyrkiä löytämään yhteinen ja molemmille sopiva ajankohta. Kummankin pitää tulla vastaan ainakin vuorotellen jos ei muuten.

Ei lasta tietenkään voi jättää yksin. Harva vanhempi kuitenkaan elää yksinäisessä kuplassaan, jossa lasta ei voisi vahtia toinen vanhempi/naapuri/isovanhempi/täti tai ystävä. Yleisin selitys tosin on se, että "ei mulla ole ketään joka voisi hoitaa". Jos se pitäisi oikeasti paikkansa, niin kovin yksinäisiä olisivat äidit lapsineen tässä maassa yleisesti.

Todellisuus lienee kuitenkin se mistä olen koko ajan kirjoittanut: se että omaa estettä pidetään muita esteitä tärkeämpänä. Ei jakseta tai viitsitä miettiä hetkellistä hoitopaikkaa, koska ajattelumalli on se että kyllä ystävän on (aina) joustettava. "Onhan minulla sentään lapsi, eikö se tajua?". Mutta jos tilanne on oikeasti se ettei maailmasta löydy yhtään henkilöä joka olisi äidin tukena tilapäistä hoitopaikkaa tarjoavana, niin silloin on syytä huolestua. Tällöin esimerkiksi juuri se ystävä jota pitäisi nähdä, kannattaa todellakin nähdä ja pitää hyvät välit. Hän lienee nimittäin enää niitä harvoja ystäviä joita kyseisellä äidillä on enää edes jäljellä.[/QUOTE]

Kyllä mä ainakin olen tuollaisessa kuplassa. Onneksi mulla ei ole tollasia ystäviä kuin apllä, koska en vois antaa edes noin paljon vapaita tapaamisaikoja. Mies on arkisin klo 18 - 19asti töissä ja muita hoitajia ei ole (siis ei ketään!). MLL lopetti juuri lastenhoitotoimintansa täällä, vaikka aika outo ajatus olisi hankkia vieras tyttönen kotiin siksi, kun ystävä ei voi joustaa yhtään.
 
Toisaalta minusta tuo on aloittaja sinulta jo ihan sosiaalisen lukutaidon puutetta.

Ehkä voisin itsekin tehdä noin kuin tämä tuttavasi, jollekin joka minusta on oikeasti vähän tylsä ihminen eikä olisi niin väliksi nähdäkään, mutta joka aina kärttää tapaamista. Siis että sanoisin jonkun niin mahdottoman näkemisajan, ettei onnistuisi.
 
Miksi tästä lapsesta tulee se kiistakapula? Olisiko hyväksyttävämpää, jos olisin töissä vaikka puoli viiteen ja viideltä ehtisin nähdä sen takia? Nyt ehdin vasta viideltä sen takia, että siihen asti olen lapsen kanssa kaksin miehen ollessa töissä?
 
Siis olen ihmetellyt, että miks ko. naishenkilö haluaa edes nähdä ja on jatkuvasti yhteyksissä, jos sitten ei kuitenkaan mikään aika kelpaa. Liekö vaan pitää täyttää se hetki päivässä jollain, ja helpoin tapa on täyttää se jollain kahvilatuttavuudella. Mutta en enää jaksa vaivautua olla yhteyksissä, kun mikään ei sovi kuitenkaan.

ap
 
[QUOTE="kenkku";29018635]Äidin tai isän on ilmeisen mahdotonta ymmärtää, että "lapsi" on este siinä missä "kuntosali". Teillä tuppaa helposti olemaan ajattelutapa, että teidän syynne on pätevämpi ja TE siksi sanelette kaikki ehdot. Arvaa ihan huviksesi miltä tästä lapsettomasta ihmisestä tuntuu? Hänen harrastuksensa ja muut menonsa on aina tois'arvoista. Koska hänellä ei ole lasta, niin hän on mielestänne ihmisenä vähäpätöisempi.[/QUOTE]

Wouuu... Rajoitas nyt vähän! Miten sä tästä saat ihmisarvoasian väännettyä, ihan sekopäistä:D.

Tottakai sellainen meno on toisarvoinen, jota voi siirtää. Lasta ei voi laittaa pauselle, joten sellaisen omistaja voi joustaa vähemmän. Jos aloittaja sanoisi, ettei voisi nähdä klo 16, koska kutoo sukkaa juuri silloin, niin hän olisi se joustamaton. On oikeita syitä ja on tekosyitä, sehän on selvää.
 
Minusta tää on ihan selvä ko pläkki. Jos ei toiselle käy kuudelta ja toiselle ei käy neljältä niin sitten ei käy. Mitä sitä sitten äimistelemään että kumman syy on pätevämpi. Sitte ei nähdä. Piste.
 
Mitä jos ehdottaisit ystävällesi useamman päivän & ajan jolloin sinulle käy?
Ja tuossakin on ideaa, että mitäs jos menisistte yhdessä lenkille, jos se on sellainen kellonaika, joka molemmilta onnistuu?

Oon itse lapseton ja välillä todella tuskastunut lapsia saaneiden ystävieni aikatauluihin. Että olis kiva nähdä, mutta he haluaisivat tavata päiväsaikaan tai viimeistään neljältä, kuuden aikaan ei enää mitenkään käy kun pitää rauhoittua perheen parissa ja on iltamenot ja niin eteenpäin. Viikonloput ei sitten myöskään käy, koska se on perheaikaa.
No, minä olen töissä viiteen ja sen jälkeen täytyy vielä matkustaa sinne ystävän luo. Mulle ei kerta kaikkiaan ole mahdollista tavata arkena päiväsaikaan. Joskus olen onnistunut lähtemään töistä kolmen maissa ja tavannut sitten ystävää, mutta en voi tehdä tätä jatkuvasti. Että aika ajattelematonta tuokin... Minulla ei ole lapsia, mutta on mulla silti sitoumuksia, joita en voi noin vain vaihdella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuplaäiti;29018790:
Kyllä mä ainakin olen tuollaisessa kuplassa. Onneksi mulla ei ole tollasia ystäviä kuin apllä, koska en vois antaa edes noin paljon vapaita tapaamisaikoja. Mies on arkisin klo 18 - 19asti töissä ja muita hoitajia ei ole (siis ei ketään!). MLL lopetti juuri lastenhoitotoimintansa täällä, vaikka aika outo ajatus olisi hankkia vieras tyttönen kotiin siksi, kun ystävä ei voi joustaa yhtään.

Kuten sanoin, tuossa tapauksessa pitäisi hälytyskellojen soida. Käy juttelemassa naapureille tai koita tutustua hiekkalaatikon reunalla toisiin äiteihin. Äläkä ainakaan missään nimessä menetä sitä ystävääsi, jota et pääse aikataulujen takia tapaamaan.
 
[QUOTE="noo";29018867]Mitä jos ehdottaisit ystävällesi useamman päivän & ajan jolloin sinulle käy?
Ja tuossakin on ideaa, että mitäs jos menisistte yhdessä lenkille, jos se on sellainen kellonaika, joka molemmilta onnistuu?

Oon itse lapseton ja välillä todella tuskastunut lapsia saaneiden ystävieni aikatauluihin. Että olis kiva nähdä, mutta he haluaisivat tavata päiväsaikaan tai viimeistään neljältä, kuuden aikaan ei enää mitenkään käy kun pitää rauhoittua perheen parissa ja on iltamenot ja niin eteenpäin. Viikonloput ei sitten myöskään käy, koska se on perheaikaa.
No, minä olen töissä viiteen ja sen jälkeen täytyy vielä matkustaa sinne ystävän luo. Mulle ei kerta kaikkiaan ole mahdollista tavata arkena päiväsaikaan. Joskus olen onnistunut lähtemään töistä kolmen maissa ja tavannut sitten ystävää, mutta en voi tehdä tätä jatkuvasti. Että aika ajattelematonta tuokin... Minulla ei ole lapsia, mutta on mulla silti sitoumuksia, joita en voi noin vain vaihdella.[/QUOTE]

Mielestäni tuo ap:n ystävä on todella joustamaton. Mutta mun mielestäni sun tapauksessa taas sun ystäväsi ovat joustamattomia. Itsellä on kolme lasta, mutta kyllä mun viikonloppuuni vaan saa mahdutettua ystävän tapaaminen. Kyse on priorisoinnista. Kuten ap:nkin ystävän tapauksessa, joka ei suostunut mitenkään joustamaan.
Ja jos ei ole yksinhuoltaja, kyllä arkisinkin ennen lasten nukkumaanmenoa löytyy aikaa tapaamiseen koska myös mies voi katsoa lapsia. Ja voihan joskus tavata niin, että lapsikin/lapsetkin ovat mukana, vaikka se ei hyvin toimikaan lasten ollessa pieniä.
 
Te keiden mielestä ap:n pitäisi joustaa, miten hänen pitäisi tehdä se? Siis hänelle käy joka arki-ilta kl17 eteenpäin ja viikonloput milloin vain (ts hän on valmis siirtämään niitä omia kuntosaleja, kaupassakäyntejä yms tuon tapaamisen vuoksi) niin eikö se ole jo aika joustavaa? Ainoa missä hän ei jousta on se ettei hän voi jättää lasta yksin kotiin ennen miehen töistätuloa kun ei muita lapsenvahteja ole, ystävälle ei taas sovi tapaaminen missä lapsi on mukana. Ystävälle käy ainoastaan arkisin kl16 jolloin ap:n mies ei ole vielä kotiutunut, hän ei suostu siirtämään omia kaupassakäyntejä, kuntosaleja tai lenkkejä. Ja oliko vielä niin että illat hänen piti viettää miehensä kanssa tms eli ei voi tavata silloin ketään.

Ihan käsi sydämellä; kumpi tuossa on joustamaton?


Juu, tiedän että varmasti on tapauksia missä roolit on toisinpäin. Ts se lapseton ystävä on valmis näkemään koska tahansa, arkisin töiden jälkeen tai viikonloppuisin milloin vaan mutta äidille ei koskaan käy koska ei voi jättää lasta isälleen hetkeksikään, aina on päiväuniaikoja, leikkipuistoja ja ulkoiluita, vauvauinteja/uimakouluja, lapsen jumppia (mihin mihinkään isä ei voi viedä lasta yksin), kaupassa täytyy aina käydä koko perheellä jne. Käytännössä ei jää mitään aikaa lapsettomille tapaamisille ja harvemmin muillekaan koska aina lapsen kanssa on jotain erityisempää tekeillä tai lasta ei voi viedä minnekään.

Tuolloin toki kaikki sympatiat sen lapsettoman puolella mutta ap:n tapaus ei ole ollenkaan tuollainen.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Mä en ymmärrä, millaisia ne teidän joidenkin lapset ovat, kun niitä oikein kielletään tulemasta joihinkin tavallisiin(?) kaverusten välisiin tapaamisiin.
Tai millasia ne ystävät on, jotka tuollaista vaativat?

Mä en ole ikinä häiriintynyt kaverin lapsen läsnäolosta jossain kahvilassa tai vaikkapa kotona treffaillessa.
Eihän sitä lasta siinä juuri huomaa edes?! Aikuiset juttelee omia juttuja ja lapsi tekee jotain omiaan.
Eri asia tietty silloin, jos mennään vaikkapa leffaan tai lasilliselle, eikä lapsi tosiaan voi tulla mukaan.
 
[QUOTE="kenkku";29018762]Tämä on juuri se asenne josta kirjoitin. Henkilö jolla on lapsi/lapsia ei pidä mitään muuta asiaa minään ja sen takia hänen on saneltava ehdot. Kuntosalille voi toki mennä milloin vain, mutta harva sinkku siellä käy yksin. Itsellänikin on sovittu ti ja to klo 18 "saliaika", eli näemme yhden ystäväni kanssa aina silloin siellä. Jos se jää sitten väliin, se muuttaa myös tämän ystäväni aikatauluja ja meidän pitää löytää uusi aika viikolta. Se taas helposti sekoittaa viikon muita aikatauluja, kun yhtä lähdetään muuttamaan.
[/QUOTE]

Näinpä juuri. Mulla ja yhdellä ystävällä on tietyt ajat jolloin käydään vesijuoksemassa. Hän on töissä ja lapsellinen ("lapsi" tosin on jo teini), minä kotona freelance-keikkaa tekevä lapseton. Aloitettiin jo silloin kun tein lopputyötäni ja aikataulu muokkautui sen mukaan että molemmat ehdittiin. Siitä tuli rutiini, eikä meillä ole mitään syytä rikkoa sitä - helpottaa NIIN paljon elämää ja muita suunnitelmia, kun pystyy heti sanomaan että tiistait klo 18.00-20.30 eivät käy mihinkään. En ole suostunut joustamaan tuosta - minulle omat säännölliset menoni ovat yhtä tärkeitä kuin muille lapset.

(Ja pelkään pahoin, että jos kerran joustaa ja myötäilee, sitä joutuu jatkossa tekemään aina vain useammin "kun sinä nyt silloinkin pystyit perumaan menosi". Lapsettomien vain on painettava jarrua ja laitettava kova kovaa vastaan. Muuten saattaa oma elämä mennä pilalle tolkuttomaksi yltyvän joustamisen takia, etenkin jos on pehmeämpi ja "kiltimpi" luonteeltaan. Pitää vain odotella sitä, että ystävät palaavat sieltä mammalandiasta takaisin tavalliseen maailmaan.)
 

Yhteistyössä