lapset tarhassa,äiti kotona,mitä sitten

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja morkkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

morkkis

Vieras
Kun tästä aina niin puhutaan, että lapset viedään hoitoon, vaikka on itse kotona. Eikö ole oikein joskus viettää omakin vapaapäivä, kun lapsilla niitä riittää. Hirveä syyllisyys tullut, sitten jos jää lasten kanssa kotiin, ne vain tappelee siellä, tarhassa ei tappeluita tule ja on muuta seuraa. Kärsiikö ne lapset jotenkin jos vanhempi välillä hengähtää itse......
 
Ymmärrettäväähän se on jos joskus jonkun vapaapäivän vietät itsekin ilman lapsia ja silloin teet itse mitä sä haluat. Mutta jos aina jokainen loma lapset ovat hoidossa niin sitä mä en kylläkään ymmärrä. Tai jos vaikka on viikon loma vanhemmalla ja pitää lapsen koko viikon tarhassa, eikö lapsi ansaitsisi edes muutamaa päivää siitä viikosta olla kotona.
 
aikuinen, jos tuo v'''ttuilua on, niin kiitosta vaan.... meillä on tulossa loma, ja lomat lomaillaan yhdessä, mutta joskus sattuu vapaapäivä, ja kun tarhatäditkin keskustelujen mukaan paheksuvat sitä että lapset ovat tarhassa, hehän tekevät työtään vain, ja me maksamme jokaisesta päivästä.. Mutta jos on kaksi uhmaikäistä, niin voi se oma vapaapäivä olla ihan kiva, jos on mahdollista joskus....
 
Mä oon päättäny olla tuntematta huonoa omatuntoa, vaikka vienkin syksyllä lapset päiväkotiin, ja jään vauvan kanssa kotiin. Uskokaa tai älkää, se on meille kaikille hyväks.
Mä luulin aina, et mut on luotu kotiäidiks, mutta ei se niin menny... Mä en vaan osaa antaa lapsille niin paljoa virikkeitä, että ne jaksais olla nätisti, ja kun niillä on tylsää ne alkaa riehumaan. Päiväkodissa niillä on tarpeeks tekemistä, kavereita ja ne pääsee ulos tarpeeks. Vauvakin varmasti nauttii, kun ehdin enemmän antamaan hänelle aikaa.
Kyllä mä uskon, että kun mun pää ei oo hajoomispisteessä, koko perhe voi paremmin.
 
jos minä olisin jo töissä "lapsista vapaalla", ihmettelisin kovasti mikä on vialla jos haluaisin vielä enemmän olla omista lapsistani erossa. onko lapsesi tosiaan niin kamalia uhma-ikäisiä, vai etkö vaan osaa olla lastesi kanssa enää? mutta toisille se oma vapaa-aika on niin tärkeää, tärkeämpää kuin niiden kasvattavien uhmien katselu. mutta aikuisilla on erilaiset tarpeet, itse en tarvitse vapaata kotihoitoisista lapsistani, ehkä sinä tarvitset. kuten sanoin sun lapsiahan ne on, tee kuten lystäät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aikuinen:
jos minä olisin jo töissä "lapsista vapaalla", ihmettelisin kovasti mikä on vialla jos haluaisin vielä enemmän olla omista lapsistani erossa. onko lapsesi tosiaan niin kamalia uhma-ikäisiä, vai etkö vaan osaa olla lastesi kanssa enää? mutta toisille se oma vapaa-aika on niin tärkeää, tärkeämpää kuin niiden kasvattavien uhmien katselu. mutta aikuisilla on erilaiset tarpeet, itse en tarvitse vapaata kotihoitoisista lapsistani, ehkä sinä tarvitset. kuten sanoin sun lapsiahan ne on, tee kuten lystäät.

Mä peesailen näitä ajatuksia. Musta tuntuis oudolta ajatukselta viedä lapset hoitoon, jos itse olen töistä vapaalla, kuitenkin niitä hoitopäiviä on lapsilla ihan riittämiin. Eikö se voisi olla perheen yhteinen vapaapäivä?
 
Miten muuten toimisitte tälläin?
Jos työvuoro alkaa vaikka 13:30 ja lapsien on pakko ainakin olla tuosta 13:30-16:30 hoidossa kunnes isäntä pääsee töistä.Kannattaako silloin lapset viedä jo aamuun ja kärvistellä itse kotona tunnontuskien kanssa kuinka hirveätä on viedä lapset aamulla hoitoon vaikka menee ite vasta puoleenpäivään töihin,vai vie vasta ruualle?
 
Musta ainakin tuntuis jotenkin hölmöltä viedä lapset omina vapaapäivinä tarhaan. Kiva puuhastella yhdessä, kun se yhteinen aika on niin kortilla. Itselläni töitä tänäkin viikonloppuna, mutta lapsilla pidennetty viikonloppu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja perhoinen84:
Miten muuten toimisitte tälläin?
Jos työvuoro alkaa vaikka 13:30 ja lapsien on pakko ainakin olla tuosta 13:30-16:30 hoidossa kunnes isäntä pääsee töistä.Kannattaako silloin lapset viedä jo aamuun ja kärvistellä itse kotona tunnontuskien kanssa kuinka hirveätä on viedä lapset aamulla hoitoon vaikka menee ite vasta puoleenpäivään töihin,vai vie vasta ruualle?


Kun lapsella on hoitopäivä, hänet voi hyvillä mielin viedä sinne jo aamulla. Sopeutumisen (esim. leikkeihin mukaan pääsemisen) kannalta on helpompaa kun on päivän touhuissa alusta asti kuin se että tupsahdetaan hetkeksi iltapäivällä. Aamutuimaan ei toki tarvitse rynnistää, vaan sitten kun on heräilty rauhassa ja aamupalankin voi kotona syödä. Jokainenhan ymmärtää, että jos itsekin kävisi töissä vain pari tuntia iltapäivällä olisi ulkona kuin lumiukko siitä mitä on tapahtunut ja muilla on jo omat jutut menossa.
Tuota vapaapäivä ajattelua en kyllä ymmärrä. Pitäisikö viikolla töitä tekevillekin järjestää viikonlopuksi lapsettomia vapaapäiviä?
 
no onpa ainakin vielä isompi morkkis. Kertokaa viisaat mitä sitten puuhailla se päivä lasten kanssa, jotka tappelevat asiasta kuin asiasta, ja taitaa olla sitten niin että äitissä on pahasti vikaa.......
 
menkää pihalle, opeta ne ajaa fillarilla, tehkää eväsretki, maalatkaa muusiikin kanssa, leipokaa pullaa, muovaile, hassuttele. syökää aamupalaksi jäätelöä, menkää metsään.. mitä tahansa OMAN äidin kanssa, se on varmasti lapsista kivempaa kuin olla tarhassa (eläin-tarha, päiväkodissa siis..). pipo löysemmälle ja menoks, peskää pyykkiä yhdessä!
 
Tuota haluaisin tuoda tähän myös sen lapsen näkökulman. Päivähoito ei ole lapselle pelkkää hauskuutta, ryhmässä on paljon lapsia, melua riittää, kaikkien on pakko kulkea ryhmässä ulos jne. Päiväkotipäivät ovat lapselle oikeasti aika rankkoja ja lapsikin tarvitsee niistä "lomaa". Monesti ovat lapset kyynel silmässä minulle kertoneet, että "äidillä on tänään vapaapäivä, mutta se ei halunnut olla mun kanssa". Ymmärrän toki, että välillä on pakko päästä hoitamaan asioita ym. jonne ei lapsia voi ottaa mukaan. Mutta niitä perheitä en ymmärrä, joiden lapsilla ei ole yhtään kesälomaa (ja niitäkin todella on).
 
Alkuperäinen kirjoittaja morkkis:
no onpa ainakin vielä isompi morkkis. Kertokaa viisaat mitä sitten puuhailla se päivä lasten kanssa, jotka tappelevat asiasta kuin asiasta, ja taitaa olla sitten niin että äitissä on pahasti vikaa.......

Mulla on kolme lasta ja meillä tapellaan jatkuvasti ja joka päivä. Vammoittakaan ei oo selvitty. Se on ihan normaalia meillä. Mä oon kuitenkin ne tähän maailmaan saattaanu ja mielestäni luvannu rakastaa niitä myötä ja vastamäessä ja siihen sisältyy arkikin vaikka välillä onkin raskasta ja ihmettelee että miks ihmeessä mä oon lapsia halunnu. Jos meno yltyy villiksi mä heitän porukat pihalle kinastelemaan tai sitten lähdetään retkelle, puistoon, kyläilemään, sukulaisiin, kauppaan (vaikka leluosastolle pällistelemään), rannalle, uimahalliin, kentälle palloa potkimaan. Kotona leivotaan, maalataan vesiväreillä (ulkona) keppejä ja kiviä, pelataan. Annan myös katsoa videoita tai lastenohjelmia telkusta. Nyt kesällä on lapsilla menny useampi päivä lelujen ja legojen pesemisessä. Vesileikitkin on kivoja. Luetaan paljon kirjoja ja käynti kirjastossa onkin elämys sinänsä. Tekemistä on, siitä ei ole kyse. Jos olet väsynyt voisiko isovanhemmat ottaa vaikka yhden lapsista yökylään. Sillä on jo huomattava rauhoittava vaikutus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja morkkis:
no onpa ainakin vielä isompi morkkis. Kertokaa viisaat mitä sitten puuhailla se päivä lasten kanssa, jotka tappelevat asiasta kuin asiasta, ja taitaa olla sitten niin että äitissä on pahasti vikaa.......
En tosta viisaudesta tiedä,mutta kommentoin kuiteskin.
Teette yhdessä asioita.leikitte,ulkoilette ja kotityöt yhdessä.Toki lapset välillä kiukkuaa,mutta silti.
 
Yllättävää kyllä, meillä auttaa kun otan jonkun tutun lapsen meille hoitoon päiväksi. Lapset on ihan kiltisti ja hiljaa suurimman osan päivästä. Vuorollaan mun lapsi pääsee heille ja mulla aikaa tehdä omia juttuja.
 
Aikoinaan kahden lapsen yh:na ja ainoana hoitajana (eivät käyneet isällään) käytin ihan härskisti tarha-aikaa myös omaan hyvinvointiini. Jos aamusta tai iltapäivästä oli aikaa, vein lapset tarhaan ja painuin punttisalille tai uimaan. Ja taas jaksoi väääntää kättä uhmaikäisten kanssa ihan hyvillä mielin. Yhtään ei ollut huono-omatunto. En kylläkään kertonut lapsille omista menoista, aina olin heidän mukaansa töissä.
Nyt kun on isä ja äiti vastuuta jakamassa ja lapsiakin vain yksi, niin jotenkin tuntuu ettei hetkeäkään olisi vapaaehtoisesti erossa tuosta pikku raivottaresta...
Jokainen toimikoon siis omantuntonsa ja jaksamisensa rajoissa, tyytyväinen ja iloinen äiti on varmasti parempi kuin ihan loppuunpalanut ja kaikkeen kyllästynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Mä oon päättäny olla tuntematta huonoa omatuntoa, vaikka vienkin syksyllä lapset päiväkotiin, ja jään vauvan kanssa kotiin. Uskokaa tai älkää, se on meille kaikille hyväks.
Mä luulin aina, et mut on luotu kotiäidiks, mutta ei se niin menny... Mä en vaan osaa antaa lapsille niin paljoa virikkeitä, että ne jaksais olla nätisti, ja kun niillä on tylsää ne alkaa riehumaan. Päiväkodissa niillä on tarpeeks tekemistä, kavereita ja ne pääsee ulos tarpeeks. Vauvakin varmasti nauttii, kun ehdin enemmän antamaan hänelle aikaa.
Kyllä mä uskon, että kun mun pää ei oo hajoomispisteessä, koko perhe voi paremmin.

Jokainen tekee ratkaisunsa itse, mutta haluaisin muutaman sanan tähän kommentoida. Meidän lapset on olleet päivähoidossa, kun olen ollut töissä ja kotona, kun olen ollut äitiyslomalla/hoitovapaalla. Ei kaikki ole täydellistä missään, ei kotona, eikä päiväkodissa. Lapsia on usein päiväkodissa yhtä hoitajaa kohti tosi monta ja aikuinen joutuu hajottamaan huomionsa huomattavasti isommalle lapsiryhmälle kuin tavallinen äiti kotona. Lapsi ei siis saa erityishuomiota tarhassa, valitettavasti, ellei jotenkin hae sitä huomiota (jokainen voi kohdallaan miettiä mitä se voi tarkoittaa).
Ristiriitatilanteita ja tappeluita tulee tarhassakin, voi joutua olemaan yksin (ei huolita leikkeihin) tai on ajoittain tylsää. Ihan niinkuin kotonakin on ristiriitoja.
Lapselle hoitopäivä on ajoittaisesta hauskuudestaankin huolimatta yhtä raskas kuin työpäivä aikuiselle. On sopeuduttava eri sääntöihin kuin kotona ja tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa (sosiaalistumistahan tämä on, mutta rankkaakin).
En kirjoita tätä siksi, että arvostelisin niitä, jotka ovat tehneet toisenlaisen ratkaisun vaan siksi, että perusteluina hoitoonviemiselle on "lapsilla on tarhassa kivaa" "virikkeitä" "seuraa" "hauskaa". On varmasti näitäkin, mutta paljon muutakin.
 
Taisi kuitenkin olla kysymys vapaapäivästä SILLOINTÄLLÖIN...Ja kyllä vanhemmilla on oikeus niitä joskus pitää,jos siltä tuntuu!Täältä on turha tulla kysymään mielipiteitä,saa vaan superäitien p*skat niskaan...
 
onko oikeasti jotkut lapset tarhassa jos vanhemmilla loma, on se nyt pikkusen eri asia jos on kyse yhdestä päivästä välillä...te jotka olette kokoajan lasten kanssa, eikö lapset ikinä ole mummilassa tai muualla hoidossa..
miksi muuten edes keksitty koko päiväkoti, kun sitä vaan haukutaan aina...ollaanhan me suurin osa oltu lapsena siellä......ei minulla mitää traumoja ainaskaan ole, ehkä pitäs lopettaa tämä aihe.......
 

Yhteistyössä