Lapset opiskelun ohessa

[äippä]

Kerrotaanpa siis taustat. Aloitin syksyllä 2002 Amk-opiskelut. Tammikuussa 03 plussasin (suunniteltu). Tarkoitukseni oli olla tietenkin koko kevät koulussa. Toisin kävi. Jäin jo helmikuussa kotiin kauhean pahoinvoinnin takia. Kun oksentelu helpotti alkoi pyörtyileminen. Kouluni jäi siis silloin aivan alkutekijöihin vaikka aivan loppukeväästä tentinkin muutamia kesken jääneitä kursseja.

Nyt syksyllä 04 jatkoin opintojani. Olen ilta/monimuotokoulutuksessa, joten lapseni ei ole missään hoidossa. Opiskelu päiväunien ja yöunien aikana on ainoa rauhallinen ja oikeastaan mahdollinen hetki. Lapseni ei anna minulle siihen hereillä ollessaan mahdollisuutta. Mies vuorotöissä.

Miehelläni on kauhea vauvakuume. Minä laitan hanttiin, koska tiedän etten ikinä saa käytyä kouluani loppuun kahden pienen lapsen kanssa. En ainakaan tälläisella tahdilla, millä nyt käyn. Toisaalta olisi kuitenkin todella ihana saada taas sellainen pieni tuhiseva nyytti.

Kertokaa omia kokemuksianne!! Miten onnistuitte suorittamaan koulun kunniakkaasti loppuun? Miten koulu suhtautui poissaoleviin lukukausiin? Minulla niitä käytetty jo kaksi..

Toisaalta minulla on vielä puolet harjoittelustakin suorittamatta, joten jos taas jään vain kotiin oksentamaan ja pyörtyilemään, niin mistään ei tule mitään. Minimiäitiyspäivärahaakaan kun en taas haluaisi..

On se vaikeaa, kun siitä tekee sellaista..=)

 

[äippä]

Siis eikö minulla ole täälä yhtään kohtalotovereita??!!

 

[Riina]

Hei!
Minä opiskelin hoitovapaalla ollessani (katso viestini aikaisemmista aiheista), mutta se oli vähän eri, sillä yliopisto-opiskelu oli aika vapaata ja pystyin suorittamaan suurimman osan kursseista tenttimällä. Minulle opiskelu kotonaoloaikana sopi tosi hyvin ja antoi paljon.
Mutta viestistäsi päätellen melkeinpä kannustaisin sinua panostamaan nyt lapsiin, jos vaan koulu antaa sinun pitää opiskelupaikkasi ja se on taloudellisesti mahdollista. Voisithan olla kotona nyt hetken aikaa täysillä ja sitten panostaa täysillä opiskeluun, kun nuorinkin on esim. 2v. Voisi kuvitella, että silloin saisit puristettua tutkintosi valmiiksi ja työnantajatkin varmasti arvostavat sitä, että lapset on jo tehty, kun valmistut ja siirryt työelämään.
Liikaa stressiä ei kannata näiden kahden asian yhdistämisestä ottaa, sillä lapset kun ovat pikkuisia vaan niin vähän aikaa. Oma perhe kannattaa rakentaa sellaiseksi kuin itse toivoo (esim. jos haluaa pienen ikäeron), sitä ei saisi mikään ulkopuolinen työnantaja tai koulu sanella, silloin pian kaduttaa myöhemmin.
Tsemppiä sinulle haastavissä päätöksissä!

 

[vastavalmistunut]

Minä lähdin opiskelemaan amk-tutkintoa, kun lapsi oli 10 kk. Oma havaintoni on, että kouluissa on hyvin vaihtelevia käytäntöjä, esimerkiksi joustomahdollisuudet eri alojen opiskelussa ovat hyvin erilaisia. Itse opiskelin kaupallista alaa ja meillä oli hyvin vähän läsnäolopakollisia tunteja. Valikoin aika tarkkaan, millä tunneilla kävin, koska olin 3½ vuoden opiskeluajasta 2½ vuotta myös päätoimisesti töissä. Siis päiväkoulu ja päivätyö, näin jälkeen päin ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkea sitä ehtii tekemään kun on "pakko". Öisin ja viikonloppuisin tuli opiskeltua. Ja aina kun mies ja lapsi olivat kesäloma- tai talvilomareissuilla, minä rehkin töissä tai koulussa. Nyt kun ajattelee, niin oma opiskeluni oli todella joustavaa ja pystyimme mieheni kanssa hoitamaan ensimmäisenä päivähoitovuotenaan korva- ja silmätulehduksista kärsinyttä lastamme paljon kotona, ettei tarvinnut vajaakuntoisena hoitoon viedä.

Päätimme jo ennen opiskeluni alkamista, että suoritan tutkinnon kerralla alusta loppuun, koska ystäväpiirissä on yllättävän monia, joilla opiskelut ovat jääneet roikkumaan juuri perhevapaiden takia. Itse asiassa päätin, että enempää lapsia ei meidän perheeseen tule, mutta myönnettäköön, että olen pyörtänyt päätökseni... kuumetta pukkaa...

Omien opintojeni etenemisessä suurimman tuen sain mieheltäni, joka luopui varmasti monesta omasta menostaan opiskeluni tähden. Asuttiin ahtaasti ja halvalla, säästettiin asunnon ostoa varten ja ostettiinkin asunto jo ennen valmistumistani. Opiskelun, työn ja perheen yhdisteleminen on vaativa taiteenlaji, mutta siinä oppii organisoimaan asioita, kuten olet varmaan jo huomannut. Mielestäni on parasta, että mietit, millaiseksi haluat perheenne muodostuvan, onko lapsilla iso ikäero yms. ja teet päätöksen siltä pohjalta. Kuten aikaisempi kirjoittaja taisikin mainita, työnantajat varmaan tykkää jos sinulla on jo kaksi lasta, sitten kun olet työnhakijana. Omalla kohdallani taitavat luulla, että tyydyn yhteen, kun lapsi on jo 4½ v. Luulo ei ole tiedon väärtti...

 

[äippä]

MINÄKIN ALOITIN OPISKELUT TAMMIKUUSSA JA KOLME LASTA NUORIN 3 VUOTTA. MUTTA MINUSTA SE ON TODELLA HANKALAA. TUNTUU ETTÄ PINNA ON KIREELLÄ KOKO AJAN. MINÄ EN JAKSA KYLLÄ YÖLLÄ OPISKELLA..MUTTA EDELLISESTÄ OPISKELUSTA ONKIN 15 VUOTTA..HALUAISIN VIELÄ JATKAA MUTTA KUINKAHAN HERMOT KESTÄÄ JA PERHEEN HERMOT KUN ÄIPPÄ ON AINA KIREENÄ..

 

[Zar]

Moikka!

Itsekin olen pohtinut vauva/opiskelu-yhdistelmää. Kovasti tekisi jo mieli saada lapsia, mutta yliopisto-opiskelut on vasta reilussa puolessavälissä. Lisäksi hommaa vaikeuttaa tämä 1.8.05 toteutuva tutkintouudistus, jossa siirrytään 2-portaiseen tutkintoon. Ellei valmistu ennen vuotta 2008 (en muista missä vaiheessa vuotta aika loppuu), täytyy suorittaa tutkinto uuden järjestelmän mukaan eli käytännössä tehdä kandintyö... Rahallisesti varmaan tultaisiin toimeen ja sukulaisiakin asuu lähellä, joten lapsen hoito varmaan järjestyisi suht helpolla, mutta opiskelujen sekaantuminen ja oma jaksaminen mietityttää.

 

[Zar]

Edelliseen vielä lisäyksenä:

Omalla alallani ei kandintyötä aikaisemmin ole ollut, mutta sen tyylisiä erikoistöitä kuitenkin. Kandintyöstä olisi siis lisävaivaa lopputyön lisäksi.