Ihmiset ovat niin vieraantuneita kuolemasta.
Jopa jotkut keski-ikäiset ihmiset eivät ole milloinkaan käyneet hautajaisissa, nähneet arkkua saati sitten vainajaa. Ja jos he itse menevätkin hautajaisiin, he jättävät lapset kotiin, koska uskovat heidän ahdistuvan hautajaisisa.
Entä sitten, kun se sattuu lähelle itseä, omat vanhemat esim. ?
Miten valmistautumaton, avuton ja yksin sellainen ihminen on, joka ei koskaan ole kokenut kuolemaa millään tavalla?
Lapset hautajaisissa ovat myös lohduttavaa, sillä lapset tuovat sen elämän jatkuvuuden lähelle. Eikä hautajaiset ole ahdistavia, ne ovat lohduttavia, niissä jopa nauretaan...
Älkää hyvät ihmiset tehkö sellaista karhunpalvelusta lapsillenne, että suojelette heitä niin luonnollisesta ja väistämättömästä asiasta kuin kuolema.
Haluatteko teitä hautaamaan aikanaan ihmisiä, jotka ovat nähneet kuolleita ja kuolemaa vain television väkivaltaelokuvissa?