Mulla on nyt se tilanne, että mies muuttaa pois ja erotaan. Lapsia meillä on kaksi, pieniä vielä molemmat.
Silloin jo kun olin päätöksen tehnyt ja siihen pisteeseen oltiin tultu, että ero tulee, niin menin sitten ihastumaan toiseen mieheen. Tavallaan tunsin hänet jo ennestään ja tiedän, että on hyvä mies. Nyt mies on ihastunut myös minuun ja meillä on ollut sutinaa keskenämme. Lapset ei kuulemma ole ongelma ja voisi katsoa mitä tästä tulee.
Tuntuisi kuitenkin väärältä hypätä suhteesta toiseen, joskaan lapsille en ole ketään esittelemässä vielä piiiiiiiiiiiitkään aikaan. Kuitenkaan en haluaisi jättää katsomatta tätä vaihtoehtoa, koska tuntuu niin oikealta ja jälkeen päin vaan harmittaisi, että päästin miehen menemään.
Onko kenellekkään muulle käynyt näin ja miten tilanne on ratkennut?
Eroon liittyvät asiat on käyty läpi jo monesti, vaikka meneehän siinä aina aikansa ennen kun elämä lähtee rullaamaan taas. Tosin mikään muu meillä ei muutu, kuin se, että myös rahallinen vastuu on nyt minulla, kaikki muu olikin jo ennestään. Ex ei siis ole tehnyt mitään perheensä eteen, muutoin kuin rahallisesti. Jopa omien asioiden hoitaminen ilman apua on toisinaan tuottanut ongelmia.
En nyt varsinaisesti tiedä, että miksi kirjoitin tänne, ehkä halusin vaan purkautua tai kuulla, onko muille käynyt näin?
Huono omatunto, se on mulle niin tuttu juttu, mutta tästä en aijo sitä tuntea.
