en ymmärrä...ero ja uusi mies....

[Scarlett O Harava]

En mä ainakaan ole helppo enkä varma vaikka olenkin suomalaanen. Mrs Shillelagh taitaa vain olla katkera kun joku suomalaanen yh on vienyt hänen elämänsä rakkauden.

Ei rakkautta ole olemassakaan Mä en välitä yksinhuoltajien miehistä, mulla on omakin.

Ikävää jos joudut elämään rakkaudettomassa parisuhteessa.

Sanoinhan, ettei rakkautta ole olemassakaan. Se on pelkkää harhaa, jota te ihmiset hoette jatkuvasti, sehän on pelkkä keksitty sana. Niin se rakkaus sullakin loppui, niin kuin monella muullakin. Meidän ei tarvitse pelätä sitä. Mies tosin puhuu rakkaudesta, mutta se väittää sitä ikuiseksi. Mulle on aivan sama, koska olen sitoutunut kuitenkin.

Ikävää olla sitoutunut ilman rakkautta loppuiäksi, mutta omapa on valintasi josta olet selvästi katkera.

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Ei ole ihme, että olet katkera jos et usko rakkauteen. Ei se kuitenkaan meidän vika ole ettei sulle ole kukaan koskaan rakkautta antanut. Omia lapsiasikin taidat vain vihata.

no tuo nyt oli typerästi sanottu

No ei se ainakaan niitä rakasta jos kerran rakkautta ei ole. Ei ole tainnut vanhemmatkaan rakastaa tuota katkeraa sekopäätä.

 

[Pesky Pixie]

Mulla ainakin kesti sen kaksi vuotta erosta (asumuserosta) että pystyin alkaa miettimäänkään uusia miehiä. Aikansa sitten kesti, ja sitten mä löysinkin ihanan. :heart: Mulle oli tärkeää että ikään kuin siivosin ensin sen oman kenttäni, ettei ryhdy mihinkään laastarisuhteisiin.

 

[kunnon kinttaat]

Ei ole ihme, että olet katkera jos et usko rakkauteen. Ei se kuitenkaan meidän vika ole ettei sulle ole kukaan koskaan rakkautta antanut. Omia lapsiasikin taidat vain vihata.

no tuo nyt oli typerästi sanottu

No ei se ainakaan niitä rakasta jos kerran rakkautta ei ole. Ei ole tainnut vanhemmatkaan rakastaa tuota katkeraa sekopäätä.

Minusta tuollaisilla kommenteilla laskeutuu vain samalle tasolle kyseisen henkilön kanssa, ei lapsia tarvisi tälläisiin typeriin inttoihin vetää mukaan. Mutta kukin tavallaan.

Tässä ketjussa nyt kuitenkin kaikki on päättänyt olla oikeassa, ja minusta jopa Schillingerillä on oikeus sanoa mielipiteensä, joskin voisi todella ulosantia harjoittaa koska en oikein usko siihen että me kaikki muut olisimme vaan jotenki tyhmiä kun ei tajuta noitten kommenttien hienoutta, mutta toisaalta omapa on häpeänsä jos ei käyttäytyä osaa.

 

[ap]

Minä täällä kaikkein vähiten kiukuttelen.

taitaa kaikilla muilla olla eriävä mielipide

Näinpä ja raasu Mrs Shillelagh vaan ammutaan viestintuojana ,kuten itse ilmaisi

Mistä lähtien toisten näkemysten ilmaisu on ollut kiukuttelua?

Jos ne sinun tuntemasi "miehet" joiden näkemyksiä jaat meidän kanssa, ovat todella aikuisia miehiä niin eivätköhän he osaa puhua ihan omalla suullaan ja tuskin tarvivat sinua viestinviejäkseen.

Sitten ei kannata täältä naistenpalstalta tulla kysymään miksei kelpaa miehille.

kuka on kysynyt ettei kelpaa miehille?

siis miksei kelpaa miehille

Kysyit, miten kaikki löytää niin nopeasti eron jälkeen uuden miehen, ja sinä et, koska kiinnostus lopahtaa, kun kuulevat sulla olevan lapsia.

Mutta en mä ole kysynyt miksen kelpaa miehille, kyllä minä, naisena, kelpaan miehille mutta niillä on näköjään jotain lapsia vastaan. Ja kysymykseni oli mistä naiset ovat löytäneet miehiä....En missään vaiheessa kysynyt miksi minä en kelpaa.

 

[SeOlinMinä]

Miten kummassa erään tietyn ilmestyessä keskusteluketjuun, alkaa aina menemään jutut ihan muille linjoille kuin aloittajan kirjoituksessa... Kiinnitetään johonkin yksityiskohtaan liikaa huomiota? Vähän niinkuin yrittäisi todistaa, että kaikki naiset on blondeja ja miehet tummatukkasia. Yh:t ei voi saada miehiä, kannattas vaan tyytyy siihen mitä saa, eiku juu kyllähän naiset aina jollekin kelpaa. Huoh.

Ihmiset kiinnittävät huomiota niihin asioihin, jotka saa heidät puolustuskannalle.
Ottaja on eri asia, kuin kanssa-asuja. Miehet haluaa naisia ainakin kahdella tasan eri tavalla.

Siis mitä??? Minkä diagnoosin annat sille miehelle joka muuttaa yh:n kanssa yhteen ja elää loppuelämän sen kanssa? Ja minkä annat niille jotka yrittää uudestaan vaikka kerran erottu?
Sinä puhut itsesi ihan solmuun

En mitään, mä en ole lääkäri. Solmu taitaa olla sun päässä, vai missä?

No kovasti niitä tuossa jakelit juujuu minun päässähän se solmu onki

En ole jaellut diagnooseja, vaan kertonut, mitä olen kuullut miesten ajattelevan yh-äideistä.

Harkitsin vaihtamaan maisemia jos on noin ahdasmielisiä kavereita, tai no seura tekee kaltaisekseen, koska minulla on ystäväpiirissä paljon miehiä josta ymmärtää katsoa kahdella silmällä eikä vaan yhdellä, sekä käyttää koko sosiaalisen-ja tunneälyn. Mutta ymmärrän hyvin sinua jos omaki miehesi on tuollainen ja teidän tuttavamiehet. Vaikeaa varmasti olla miehesi odotusten mukainen nainen :flower:

Mä pystyn olemaan suvaitsevainen, ei mun tarvitse ihmisiä hylätä siksi, että haluavat taikka eivät halua seurustella yh:n kanssa. Eikä mun tarvitse heidän kanssaan asua kuitenkaan. Maailmaan mahtuu monenlaista ihmistä.

Juu ja tässä keskustelussa olet sen suvaitsevaisuuden ilmaissu varsin hyvin. Kuka väittää että pakko on alkaa seurustelemaan yh:n kanssa? Sinä taasen väität että kaikki jotka on yh:n kanssa on pillun perässä juoksijoita. Tuo sinun mielikuvasi on nyt jääny jonnekki sota-ajan loppuun.

Ketäs mä en ole suvainnut? En minä tiedä, kuka väittää että on pakko alkaa seurustelemaan yh:n kanssa. Minä en ole väittänyt mitään, miehillä on itsellään vain tietynlainen näkemys asiasta. Aika monen miehen näkemys on jäänyt paljon taaemmas, kuin sota-ajan loppuun, jos et ole huomannut.

Miehillä, nyt yleistätä. Juuri kun sinulle on kerrottu että jos sinun seura on sellaista se ei tarkoita että kaikki on. Suurin"yh vaino"alkoi tuolloin jolloin rintamalla miehensä menettäneet saivat kuraa niskaan. Sinäkin sorrut yleistämiseen, ja"ammut"ihmiset joita et tunne ja tiedä taustoja, kertoo että sosiaalinen älysi ei nyt ole suvaitsevaisen ihmisen tasolla. Jos sinä laitat sanat kaikkien miesten suuhun,sorrut itse tuohon sinun sanomasi"viestinviejä ammutaan", tottakai se ammutaan jos vie viestiä väärään suuntaan.

 

[vieras]

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Rakkaus on olemassa, se on aivan biologisesti havaittavissa. Sen tehtävä on sitouttaminen jälkeläisten selviytymismahdollisuuksien parantamiseksi. Joten älä väitä ettei rakkautta ole. Ehkä vain et tunnista rakkautta. Ja kaikki sanat on keinotekoisia, joten siihen on turha vedota.

 

[Mrs Shillelagh]

En mä ainakaan ole helppo enkä varma vaikka olenkin suomalaanen. Mrs Shillelagh taitaa vain olla katkera kun joku suomalaanen yh on vienyt hänen elämänsä rakkauden.

Ei rakkautta ole olemassakaan Mä en välitä yksinhuoltajien miehistä, mulla on omakin.

Ikävää jos joudut elämään rakkaudettomassa parisuhteessa.

Sanoinhan, ettei rakkautta ole olemassakaan. Se on pelkkää harhaa, jota te ihmiset hoette jatkuvasti, sehän on pelkkä keksitty sana. Niin se rakkaus sullakin loppui, niin kuin monella muullakin. Meidän ei tarvitse pelätä sitä. Mies tosin puhuu rakkaudesta, mutta se väittää sitä ikuiseksi. Mulle on aivan sama, koska olen sitoutunut kuitenkin.

Ikävää olla sitoutunut ilman rakkautta loppuiäksi, mutta omapa on valintasi josta olet selvästi katkera.

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Ei ole ihme, että olet katkera jos et usko rakkauteen. Ei se kuitenkaan meidän vika ole ettei sulle ole kukaan koskaan rakkautta antanut. Omia lapsiasikin taidat vain vihata.

Voi sua.

 

[Mrs Shillelagh]

Minä täällä kaikkein vähiten kiukuttelen.

taitaa kaikilla muilla olla eriävä mielipide

Näinpä ja raasu Mrs Shillelagh vaan ammutaan viestintuojana ,kuten itse ilmaisi

Mistä lähtien toisten näkemysten ilmaisu on ollut kiukuttelua?

Jos ne sinun tuntemasi "miehet" joiden näkemyksiä jaat meidän kanssa, ovat todella aikuisia miehiä niin eivätköhän he osaa puhua ihan omalla suullaan ja tuskin tarvivat sinua viestinviejäkseen.

Sitten ei kannata täältä naistenpalstalta tulla kysymään miksei kelpaa miehille.

kuka on kysynyt ettei kelpaa miehille?

siis miksei kelpaa miehille

Kysyit, miten kaikki löytää niin nopeasti eron jälkeen uuden miehen, ja sinä et, koska kiinnostus lopahtaa, kun kuulevat sulla olevan lapsia.

Mutta en mä ole kysynyt miksen kelpaa miehille, kyllä minä, naisena, kelpaan miehille mutta niillä on näköjään jotain lapsia vastaan. Ja kysymykseni oli mistä naiset ovat löytäneet miehiä....En missään vaiheessa kysynyt miksi minä en kelpaa.

Kuka on sanonut, että juuri sussa olisi jotain vikaa? Mä olen sanonut, ettei miehet halua yleensä lapsia kaupanpäälliseksi.

 

[Mrs Shillelagh]

Miten kummassa erään tietyn ilmestyessä keskusteluketjuun, alkaa aina menemään jutut ihan muille linjoille kuin aloittajan kirjoituksessa... Kiinnitetään johonkin yksityiskohtaan liikaa huomiota? Vähän niinkuin yrittäisi todistaa, että kaikki naiset on blondeja ja miehet tummatukkasia. Yh:t ei voi saada miehiä, kannattas vaan tyytyy siihen mitä saa, eiku juu kyllähän naiset aina jollekin kelpaa. Huoh.

Ihmiset kiinnittävät huomiota niihin asioihin, jotka saa heidät puolustuskannalle.
Ottaja on eri asia, kuin kanssa-asuja. Miehet haluaa naisia ainakin kahdella tasan eri tavalla.

Siis mitä??? Minkä diagnoosin annat sille miehelle joka muuttaa yh:n kanssa yhteen ja elää loppuelämän sen kanssa? Ja minkä annat niille jotka yrittää uudestaan vaikka kerran erottu?
Sinä puhut itsesi ihan solmuun

En mitään, mä en ole lääkäri. Solmu taitaa olla sun päässä, vai missä?

No kovasti niitä tuossa jakelit juujuu minun päässähän se solmu onki

En ole jaellut diagnooseja, vaan kertonut, mitä olen kuullut miesten ajattelevan yh-äideistä.

Harkitsin vaihtamaan maisemia jos on noin ahdasmielisiä kavereita, tai no seura tekee kaltaisekseen, koska minulla on ystäväpiirissä paljon miehiä josta ymmärtää katsoa kahdella silmällä eikä vaan yhdellä, sekä käyttää koko sosiaalisen-ja tunneälyn. Mutta ymmärrän hyvin sinua jos omaki miehesi on tuollainen ja teidän tuttavamiehet. Vaikeaa varmasti olla miehesi odotusten mukainen nainen :flower:

Mä pystyn olemaan suvaitsevainen, ei mun tarvitse ihmisiä hylätä siksi, että haluavat taikka eivät halua seurustella yh:n kanssa. Eikä mun tarvitse heidän kanssaan asua kuitenkaan. Maailmaan mahtuu monenlaista ihmistä.

Juu ja tässä keskustelussa olet sen suvaitsevaisuuden ilmaissu varsin hyvin. Kuka väittää että pakko on alkaa seurustelemaan yh:n kanssa? Sinä taasen väität että kaikki jotka on yh:n kanssa on pillun perässä juoksijoita. Tuo sinun mielikuvasi on nyt jääny jonnekki sota-ajan loppuun.

Ketäs mä en ole suvainnut? En minä tiedä, kuka väittää että on pakko alkaa seurustelemaan yh:n kanssa. Minä en ole väittänyt mitään, miehillä on itsellään vain tietynlainen näkemys asiasta. Aika monen miehen näkemys on jäänyt paljon taaemmas, kuin sota-ajan loppuun, jos et ole huomannut.

Miehillä, nyt yleistätä. Juuri kun sinulle on kerrottu että jos sinun seura on sellaista se ei tarkoita että kaikki on. Suurin"yh vaino"alkoi tuolloin jolloin rintamalla miehensä menettäneet saivat kuraa niskaan. Sinäkin sorrut yleistämiseen, ja"ammut"ihmiset joita et tunne ja tiedä taustoja, kertoo että sosiaalinen älysi ei nyt ole suvaitsevaisen ihmisen tasolla. Jos sinä laitat sanat kaikkien miesten suuhun,sorrut itse tuohon sinun sanomasi"viestinviejä ammutaan", tottakai se ammutaan jos vie viestiä väärään suuntaan.

En mä ketään henkilökohtaisesti ole ampunut. Naiset nyt vaan ottavat kaiken itseensä, koska luulevat että juuri heitä halutaan loukata. Mutta niinhän lapsetkin tekee. Eikä se ap:nkaan seura ilmeisesti kummoisempaa ole, jos ei miestä meinaa löytää sen takia, että on äiti.

 

[bzzzzzzzz]

Rajoittakaa noita lainailuja

 

[Mrs Shillelagh]

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Rakkaus on olemassa, se on aivan biologisesti havaittavissa. Sen tehtävä on sitouttaminen jälkeläisten selviytymismahdollisuuksien parantamiseksi. Joten älä väitä ettei rakkautta ole. Ehkä vain et tunnista rakkautta. Ja kaikki sanat on keinotekoisia, joten siihen on turha vedota.

Ei se ole rakkautta, sana on vain romantikkojen omassa päässä. Se on kiintymystä, suojeluviettiä tai seksuaaliviettiä. Rakkaudeksi sitä kutsutaan. Suojeluvietti on sitä ns. aitoa rakkautta, josta tietää varmaksi, että se on ikuista.

 

[äly hoi]

Hyvää mielenterveyttä osoittaa lähteä huonosta suhteesta kuin jäädä.

Ihminen muuttuu 20 vuodessa.

Miksi kaikki suhteet on niin huonoja? Jos ihminen muuttuu 20 vuodessa, niin silloinhan molemmat muuttuvat. Miksi se on aina se mies, joka muuttuu huonompaan suuntaan?

Meillä minä muutuin erilaiseksi ja mies pysyi aika samanlaisena. Uusi mieheni koki valaistuksen ja jätti narsun vaimonsa.

Eihän se muuttuminen ole negatiivista.

Joskus ihminen on vaan niin pirin sinnikäs, että kykenee olemaan vaikka sen 20 vuotta joistain syistä toisen kanssa.

Minunkin olisi pitänyt älytä jo kahden viikon jälkeen vaihtaa miestä, mutta enpähän 17-vuotiaana tytön hupakkona tajunnut. 20 vuotta meni, että uskallan olla oma itseni. Valitettavasti siihen ei mahdu mies, joka ei ole minun laiseni. Pitäisikö minun yrittää palata 17-vuotiaan ihmiseen takaisin? Eikö minulla ole oikeutta olla oma itseni ja uuttua? Pitääkö minun rangaista itseäni koko elämmäni, että naiivina huonoitsetuntoisena teininä aloin hengata loppujen lopuksi minulle vääränlaiseksi osoittautuvan ihmisen kanssa?

 

[vieras]

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Rakkaus on olemassa, se on aivan biologisesti havaittavissa. Sen tehtävä on sitouttaminen jälkeläisten selviytymismahdollisuuksien parantamiseksi. Joten älä väitä ettei rakkautta ole. Ehkä vain et tunnista rakkautta. Ja kaikki sanat on keinotekoisia, joten siihen on turha vedota.

Ei se ole rakkautta, sana on vain romantikkojen omassa päässä. Se on kiintymystä, suojeluviettiä tai seksuaaliviettiä. Rakkaudeksi sitä kutsutaan. Suojeluvietti on sitä ns. aitoa rakkautta, josta tietää varmaksi, että se on ikuista.

Se on nimenomaan rakkautta, elokuvien romanttisuus on asia erikseen. Rakkaus on aivan yhtä totta kuin inho, viha tai muut tunteet. Ja tunteet ovat omassa päässä, tietenkin.

 

[Mrs Shillelagh]

Hyvää mielenterveyttä osoittaa lähteä huonosta suhteesta kuin jäädä.

Ihminen muuttuu 20 vuodessa.

Miksi kaikki suhteet on niin huonoja? Jos ihminen muuttuu 20 vuodessa, niin silloinhan molemmat muuttuvat. Miksi se on aina se mies, joka muuttuu huonompaan suuntaan?

Meillä minä muutuin erilaiseksi ja mies pysyi aika samanlaisena. Uusi mieheni koki valaistuksen ja jätti narsun vaimonsa.

Eihän se muuttuminen ole negatiivista.

Joskus ihminen on vaan niin pirin sinnikäs, että kykenee olemaan vaikka sen 20 vuotta joistain syistä toisen kanssa.

Minunkin olisi pitänyt älytä jo kahden viikon jälkeen vaihtaa miestä, mutta enpähän 17-vuotiaana tytön hupakkona tajunnut. 20 vuotta meni, että uskallan olla oma itseni. Valitettavasti siihen ei mahdu mies, joka ei ole minun laiseni. Pitäisikö minun yrittää palata 17-vuotiaan ihmiseen takaisin? Eikö minulla ole oikeutta olla oma itseni ja uuttua? Pitääkö minun rangaista itseäni koko elämmäni, että naiivina huonoitsetuntoisena teininä aloin hengata loppujen lopuksi minulle vääränlaiseksi osoittautuvan ihmisen kanssa?

Kaikki muuttuu. Ei kukaan tai mikään pysy täysin ennallaan. Siksi ei kannatakaan luvata papin tai henkikirjoittajan edessä ikuista rakkautta, jos ei siitä pysty muuttuneenakaan pitämään kiinni.

 

[Mrs Shillelagh]

Mitäs ikävää siinä on? Eihän sitä rakkautta ole mun näkemyksen mukaan kenelläkään muullakaan. Te vain luulette, että teillä on. Ja teidän kielellä puhuttuna on meilläkin. Sana on vain keinotekoinen, vain romantikot uskovat siihen. Olenhan mä lapsiinikin sitoutunut, enkä ole katkera lainkaan. Miksi olla katkera, jos on sitoutunut tärkeisiin läheisiin, joihin on kovasti kiintynyt?

Rakkaus on olemassa, se on aivan biologisesti havaittavissa. Sen tehtävä on sitouttaminen jälkeläisten selviytymismahdollisuuksien parantamiseksi. Joten älä väitä ettei rakkautta ole. Ehkä vain et tunnista rakkautta. Ja kaikki sanat on keinotekoisia, joten siihen on turha vedota.

Ei se ole rakkautta, sana on vain romantikkojen omassa päässä. Se on kiintymystä, suojeluviettiä tai seksuaaliviettiä. Rakkaudeksi sitä kutsutaan. Suojeluvietti on sitä ns. aitoa rakkautta, josta tietää varmaksi, että se on ikuista.

Se on nimenomaan rakkautta, elokuvien romanttisuus on asia erikseen. Rakkaus on aivan yhtä totta kuin inho, viha tai muut tunteet. Ja tunteet ovat omassa päässä, tietenkin.

Kyse on perusvieteistä. Mä en näe niissä mitään ihmeellistä. Ihmiset romantisoivat rakkautta niin kovin, ei se ole sen kummempaa, kuin syöminen ja paskominenkaan.

 

[bdt]

Miten kaikki naiset löytää uuden miehen niin nopeasti eron jälkeen?
Minusta tuntuu että kaikki tutuilla tai ystävillä on melkein heti uusi mies, ja vaikka niillä on lapsiakin.
Mistä te löydätte miehen joka on kiinnostunut seurustelemaan vaikka teillä on lapsia?
Ainakin ne miehet ketkä olen tavannut on melkein lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaa kun olen kertonut että minulla on lapsia.
Erosta on jo kaksi vuotta ja olen ollut kauan valmis seurustelemaan mutta en löydä ketään, en ainakaan ketään joka olisi valmis seurustella äidin kanssa :/

Jokaisella on omat kriteerinsä valita ja löytää kumppani.