Vielä vuosi aikaa
Lapai aloitti vasta eskarin mutta väkisinkin mietin jo koulunalkua ja miten työt ymv pitää järjestää, että arki sujuu jotenkuten. Yarvitseeko esim vaihtaa työpaikkaa tai alaa kokonaan jolloin olen kyllä jo pahasti myöhässä. Lapsi ehtii vuodessa kasvaa ja kehittyä mutta silti epäilyttää voiko hän vuoden päästä kulkea turvallisesti koulumatkat ja miten suoriutuu lähtemään asiallisesti pukeutuneena ovesta ulos oikeaan aikaan .
Tällä hetkellä ei yhtään muista seurata liikennettä, juoksee yhtään ympärilleen katsomatta autotielle jos toisellapuolella tietä näkyy jotain mielenkiintoista. Ei ylipäätään katso liikkuessa paljoa eteen vaan sivuille, maahan jne ja törmäilee ja kompuroi tästä syystä jatkuvasti. Yleensä liikkuu juoksemalla tai hyppimällä eli ei muistutuksesta huolimatta muista kävellä keskusta alueella vaan juoksentelee sinne tänne paikasta riippumatta jos ei pidä joko valjaissa tai ködestä kiinni. Aamuisin laitan vaatteet valmiiksi riviin siinä järjestyksessä kun ne pitää pukea. Tänä aamuna huvikseen laskin, että tarvitsi 17 kehoitusta/ ohjeistusta päivävaatteiden pukemiseen ja ulkovaatteiden (takki, housut, kengät) pukemiseen 7 kehoitusta. Hommat menevät siihen, että lapsen päähän pälkähtää milloin mikäkin ajatus ja se mitä on tekemässä jää kesken. Esim laittaa toisen sukan osittain jalkaan ja lähtee tutkimaan jotain lelua, muistutan pukemisesta ja lapsi vetää sukat jalkaan, sanon, että sitten housut, lapsi laittaa jalat punteista mutta ei nosta housuja ylösasti kun ulkoa kuuluu jokin ääni joten juoksee samantien ikkunasta katsomaan mitä ulkona tapahtui jne. Sitten vielä, että lapsi ei joko innostukseltaan muista mihin olimme menossa tai hänellä on täysin onneton suuntavaisto.
Tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatukselta, että lapsi suoriutuisi vuoden päästä yksin kouluun. Vai onko kaikilla vanhemmilla samanlaiset ajatukset, että oma lapsi on niin pieni eivätkä taidot mitenkään riitä. Miten olette ratkaisseet asian? Vai luotanno vain siihen, että lapsi kypsyy riittävästi vuoden aikana? Ongelma on se, että mieheni pitää lähteä töihin klo 7.00 ja minun pitää lähteä ihan viimeistään 7.20. Mitä olen sivukorvalla kuunnellut niin usein koulu alkaa vasta klo 9.00. Ei kai koululaista voi viedä klo 7 jälkeen kouluun jos ensimmäinen tunti alkaa jo klo 9.00. Kummallakin on sellainen työ, että aamusta on oltava paikalla ja tilanteen mukaan iltapäivästä voi ottaa ylitöitä pois eli osittainen hoitovapaa ei ratkaise kuin yhden päivän ongelman koska työnantaja ei ole suostunut kuin siihen, että osittaista työaikaa tekevät pitävät yhden vapaapäivän enemmän/ viikko. Lyhennetyt päivöt eivöt käy. Eikä oikein ole ketään tuttuja jotka pystyisivät nimenomaan aamuissa auttamaan koska heilläkin on omat työnsä.
Tällä hetkellä ei yhtään muista seurata liikennettä, juoksee yhtään ympärilleen katsomatta autotielle jos toisellapuolella tietä näkyy jotain mielenkiintoista. Ei ylipäätään katso liikkuessa paljoa eteen vaan sivuille, maahan jne ja törmäilee ja kompuroi tästä syystä jatkuvasti. Yleensä liikkuu juoksemalla tai hyppimällä eli ei muistutuksesta huolimatta muista kävellä keskusta alueella vaan juoksentelee sinne tänne paikasta riippumatta jos ei pidä joko valjaissa tai ködestä kiinni. Aamuisin laitan vaatteet valmiiksi riviin siinä järjestyksessä kun ne pitää pukea. Tänä aamuna huvikseen laskin, että tarvitsi 17 kehoitusta/ ohjeistusta päivävaatteiden pukemiseen ja ulkovaatteiden (takki, housut, kengät) pukemiseen 7 kehoitusta. Hommat menevät siihen, että lapsen päähän pälkähtää milloin mikäkin ajatus ja se mitä on tekemässä jää kesken. Esim laittaa toisen sukan osittain jalkaan ja lähtee tutkimaan jotain lelua, muistutan pukemisesta ja lapsi vetää sukat jalkaan, sanon, että sitten housut, lapsi laittaa jalat punteista mutta ei nosta housuja ylösasti kun ulkoa kuuluu jokin ääni joten juoksee samantien ikkunasta katsomaan mitä ulkona tapahtui jne. Sitten vielä, että lapsi ei joko innostukseltaan muista mihin olimme menossa tai hänellä on täysin onneton suuntavaisto.
Tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatukselta, että lapsi suoriutuisi vuoden päästä yksin kouluun. Vai onko kaikilla vanhemmilla samanlaiset ajatukset, että oma lapsi on niin pieni eivätkä taidot mitenkään riitä. Miten olette ratkaisseet asian? Vai luotanno vain siihen, että lapsi kypsyy riittävästi vuoden aikana? Ongelma on se, että mieheni pitää lähteä töihin klo 7.00 ja minun pitää lähteä ihan viimeistään 7.20. Mitä olen sivukorvalla kuunnellut niin usein koulu alkaa vasta klo 9.00. Ei kai koululaista voi viedä klo 7 jälkeen kouluun jos ensimmäinen tunti alkaa jo klo 9.00. Kummallakin on sellainen työ, että aamusta on oltava paikalla ja tilanteen mukaan iltapäivästä voi ottaa ylitöitä pois eli osittainen hoitovapaa ei ratkaise kuin yhden päivän ongelman koska työnantaja ei ole suostunut kuin siihen, että osittaista työaikaa tekevät pitävät yhden vapaapäivän enemmän/ viikko. Lyhennetyt päivöt eivöt käy. Eikä oikein ole ketään tuttuja jotka pystyisivät nimenomaan aamuissa auttamaan koska heilläkin on omat työnsä.