Olen pahoillani, etten aiemmin huomannut vastata sinun ""yks""kysymykseen. Kysymyksesi on sikäli aiheeton, että jos olisit lukenut alkuperäisen viestini tarkemmin, niin tässähän on kyse lapsen näkökannasta, ei minun nykyisestä elämäntilanteestani. Eikö otsikkokin jo kerro sinulle sen? Tosin tämä aihe on rönsyillyt suuntaan jos toiseenkin, mutta eniten toivoisin jokaisen osapuolen kommentteja siitä miten lapset ovat tässä sekamelskassa(?) pärjänneet jne. Toki niitäkin vastauksia on paljon tullut, kiitos heille.
Mutta menen nyt pyynnöstäsi sen verran sivuraiteille, että voin vastata. Toki toivon, ettei mieheni koskaan tee minulle niin, mutta jos tekee, niin eiköhän siitä selviä joko tavalla a tai tavalla b. Kun on selvinnyt oman lapsen hautaamisesta, niin eiköhän sitten selviä ihan mistä vaan. Toki 100% oman lapsen menetyksestä ei selviä koskaan, mutta tarkoitan selviämistä arkielämän pyörteisiin. Ja asioiden näin ollessa ei meillä ainakaan toistaiseksi ole tilannetta, että voisi käydä niin, että lapsi/lapset olisivat kuvioissa mukana mikäli mieheni näin tekisi.
En kenellekään mainosta oikeana tapa erota niin, että on uusi etsittynä valmiiksi, vaan minun kohdallani ksye on siitä, että KUN näin on käynyt, niin miten siitä eteenpäin niin, että se on lapsen/lasten kannalta paras ratkaisu. Yleisesti toitotetaan, että lasten vuoksi naimisissa ja päläpälä, mutta olen halunnut kuulla kaikkien osapuolten kommentteja siksi, että huomaisin, että olenko joku luonnonoikku kun se asia tosiaankin oli minusta lapsen tilanteessa positiivinen juttu ja on ollut hieno huomata, että moni muukin ajattelee vanhempiensa erosta samallalailla. Eli pysytäänpä aiheessa, okei?
Siiri hei, faktatiedoilla tarkoitin sinun MINUSTA kirjoittamiasi valheita, omia olettamuksiasi syötät toisille tosi asioina...ne kun on kaksi eri asiaa. Mutta minua kiinnostaa, että mistä lähteestä voi tarkastaa nämä viimeksi kirjoittamasi yleisesti asiaa koskevat ""faktatiedot""?
Ja kaikille tiedoksi asia jota jo jossain viestissä käsiteltiinkin: Kyllä vanhempani yrittivät. 17 vuotta sitten avioliittoneuvojalla käynti oli harvinaista, mutta tiedän heidän siellä käyneen eli ei isäni ajatusmalli ollut se, että jaahas, akka on tullut vanhaksi ja kärttyisäksi, otetaanpas uusi tilalle. Mutta kun ei heidän yrityksensä tuottaneet tulosta ja elämä heitti isäni eteen uuden suhteen, minkä vuoksi hän ei ollut eroa tekemässä, mutta kun itse pyysin vanhempiani eroamaan, niin oli kai yksinkertaisin jatke sille, että isäni kakkosesta tuli ykkönen. Ja ajatelkaa, että ilman katastrofia
Luulin olleeni etuoikeutettu siinä, että minulla on ollut kaksi onnellista kotia, mutta näyttää sille, että olen ollut etuoikeutettuna myös siinä, että vanhempani ovat ymmärtäneet antaa periksi ja luoda meille kaikille hyvät olot.