N
niina
Vieras
joo, aika rumasti Siiri sä kyllä kommentoit Tyttären elämäntilannetta tietämättäsi siellä toisessa ketjussa ja vielä tuntematta koko ihmistä........ahdasmielistä touhua!
J
Juulia
Vieras
Meillä vanhemmat erosi 2 vuotta sitten äidin löydettyä uuden miehen. Olihan se tilanne vähän outo muuttoineen ja kaikkineen, olen 25-vuotias, mutta opiskelujen johtumasta taloudellisesta tilanteesta asuin siis tilapäisesti vanhempieni luona. Mutta hyvinhän kaikki on mennyt, itse asiassa paremmin kun kotiinkin tuli opiskelurauha.
Äidin uusi mies on jo tuttu minullekin ja ihan mukavahan tuo on, eikä hänestä pitäminen vähennä ollenkaan rakkauttani isääni kohtaan.
Äidin uusi mies on jo tuttu minullekin ja ihan mukavahan tuo on, eikä hänestä pitäminen vähennä ollenkaan rakkauttani isääni kohtaan.
N
nainen
Vieras
Hyvä Ter,
nyt kun otit tuon toisen naisen/miehen vastuun puheeksi, niin olisi mielenkiintoista lukea ajatuksesi siitä, miten mielestäsi tuo vastuu ja sen ottaminen ilmenee noin konkreettisesti? Kenelle se ulkopuolinen on vastuussa ja mitä seuraamuksia hänelle siitä on? Ketä ja minkä antamansa lupauksen hän on silloin pettänyt?
Se on minulle selvää, että ennen pettämistä voi harkita, jättää sen tekemättä ja tällä tavalla kantaa vastuunsa. Mutta silloin mitään pettämistä ei vielä ole tapahtunutkaan. Paitsi tietysti se potentiaalisen suhteen toinen osapuoli saattaa tuntea itsensä petetyksi, jos jotain on jo lupailtu. Mutta siitä kai ei ole nyt kysymys.
Niin, siis ei minulla ainakaan ole eikä voikaan olla kenenkään muiden kuin oma kokemukseni suhteeni tilasta. Jos se minulle henkilökohtaisesti on huono tai hyvä, niin se on sitä omaa ja ainoaa todellisuuttani riippumatta siitä mitä se toiselle osapuolelle on. Onhan näitä esimerkkejä, joissa esim. eron sattuessa toinen on aivan ällikällä lyöty, ""kun meillä meni aina niin hyvin"".
nyt kun otit tuon toisen naisen/miehen vastuun puheeksi, niin olisi mielenkiintoista lukea ajatuksesi siitä, miten mielestäsi tuo vastuu ja sen ottaminen ilmenee noin konkreettisesti? Kenelle se ulkopuolinen on vastuussa ja mitä seuraamuksia hänelle siitä on? Ketä ja minkä antamansa lupauksen hän on silloin pettänyt?
Se on minulle selvää, että ennen pettämistä voi harkita, jättää sen tekemättä ja tällä tavalla kantaa vastuunsa. Mutta silloin mitään pettämistä ei vielä ole tapahtunutkaan. Paitsi tietysti se potentiaalisen suhteen toinen osapuoli saattaa tuntea itsensä petetyksi, jos jotain on jo lupailtu. Mutta siitä kai ei ole nyt kysymys.
Niin, siis ei minulla ainakaan ole eikä voikaan olla kenenkään muiden kuin oma kokemukseni suhteeni tilasta. Jos se minulle henkilökohtaisesti on huono tai hyvä, niin se on sitä omaa ja ainoaa todellisuuttani riippumatta siitä mitä se toiselle osapuolelle on. Onhan näitä esimerkkejä, joissa esim. eron sattuessa toinen on aivan ällikällä lyöty, ""kun meillä meni aina niin hyvin"".
J
jeejelle
Vieras
On todella hienoa, että on olemassa kaltaisia korkean moraalin ihmisiä. Toivon todella vilpittömästi, että kun sinä joskus olet viiden lapsen äiti, niin sun miehes löytää jonkun sinkkunaisen, jonka luona on kiva 'harjoittaa hellyyttä', kun vaimo ei lastenhoidon ja arjen pyörittämisen kiireessä jaksa aina antaa. Sinä sen sijaan auliisti jakelet aina silloin kun huvittaa. Se on hienoa se.
Tuskinpa koskaan tosin pystyt edes omaa perhettä perustamaan. Onhan paljon jännittävämpää olla niillä työmatkoilla ja 'elää vauhdikasta sinkun elämää'.
Olet oikeassa, karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Jatka ihmeessä samaan malliin. Vaikutat todella hienolta ihmiseltä!
Tuskinpa koskaan tosin pystyt edes omaa perhettä perustamaan. Onhan paljon jännittävämpää olla niillä työmatkoilla ja 'elää vauhdikasta sinkun elämää'.
Olet oikeassa, karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Jatka ihmeessä samaan malliin. Vaikutat todella hienolta ihmiseltä!
L
Lea
Vieras
Siiri, lue alkuperäisen kirjoitus ajatuksella! Ja yritä edes ymmärtää, jos pystyt. Ei kaikki ole niin mustavalkoista..... sen tulee elämä sinullekin opettamaan. Aivan varmasti.
N
Nalle
Vieras
ystävättärelläni ja hänen miehellään on molemmilla ollut ""kakkonen"" ja kun he erosivat, niin ystäväni ""kakkonen"" oli salaisuus ja miehen ""kakkonen"" julkisessa tiedossa. Eron sattuessa ystäväni sai kaikkien säälipisteet ja ymmärryksen ja hän paistatteli tässä ""suosiossa"" kertomatta totuutta omasta tilanteestaan. Vaikka ystäväni onkin, niin ei hän mielestäni ollut yhtään sen parempi kuin miehensäkään.
Heillä on 4 lasta eli kyllä ne monilapsisen perheen äiditkin ehtivät riiuulle, ei pelkästään isät! Onneksi he erosivat, sillä lapsien koulu on alkanut menemään paremmin ja meilläkin heidän hoidossa ollessa olen huomannut, että muuttuneet ovat koko lapsisakki ja muutos on tapahtunut ehdottomasti parempaan päin!
Heillä on 4 lasta eli kyllä ne monilapsisen perheen äiditkin ehtivät riiuulle, ei pelkästään isät! Onneksi he erosivat, sillä lapsien koulu on alkanut menemään paremmin ja meilläkin heidän hoidossa ollessa olen huomannut, että muuttuneet ovat koko lapsisakki ja muutos on tapahtunut ehdottomasti parempaan päin!
A
Anna
Vieras
Olen Siirin kanssa samaa mieltä. Miksi ihmiset eivät vain voi erota ennen sitä toista naista/miestä vaan miksi pitää tieten tahtoen loukata kumppaniaan. Ainahan se loukkaa, kun toinen porskuttaa elämässä eteenpäin eron jälkeen uuden kumppanin kanssa samalla kun toinen elää suruaikaa ja yrittää saada koottua itsensä ja elämänsä. Yleensä tilanne on vielä se, että toinen puoliso ei ole ymmärtänyt kulkea silmät auki vaan on keskittynyt suhteeseen ja toinen puoliso on sillä aikaa etsinyt jo uutta kumppania.... Minusta se ei ole reilua ja olen sitä mieltä, että jos olet sitoutunut suhteeseen niin silloin ei muita näe. Minusta pettävän puoliuson olisi reilua kertoa kumppanilleen, että haen uutta kumppania niin tulevan petetty puoliso voisi päättää lopettaako suhteen vai alkaako itse etsiä uutta suhdetta tai sitten jos suhde on todella niin kriisissä niin miksi ihmeessä silloin ei erota ja asuta jonkun aikaa yksin ja vasta sitten ruveta katselemaan uutta kumppania, kun vanhat asiat ovat järjestyksessä. Eikö raamatussakin sanota; älä tee huorin...mihin ihmeessä maailma on mennyt?
Kakkosnaisista vielä; minusta kakkosnaisella/miehellä on vastuu tekemisistään... se joka suostuu salailemaan ja tapailemaan varattua miestä/naista niin on osallinen petokseen, toinen asia on silloin, kun heti kerrotaan petetylle puolisolle mikä on tilanne. Valitettavan usein kakkosnaiset saavat ansionsa mukaan, särkyneen sydämen, mutta sääliä ei minulta heru ja toisaalta paha saa kuitenkin joskus palkkansa.
Alkuperäiselle; eikö kuitenkin olisi ollut rehellistä, että vanhempasi olisivat eronneet ennen kakkosia ja kolmosia? Ymmärrän, että erolapsena ei aina ole vaikeaa ja olet kiintynyt vanhempiesi kumppaneihin, mutta miten asia liittyy kakkosnaiseen,, minusta niin tai näin nainen teki väärin, kun alkoi tapailemaan isääsi...
Kakkosnaisista vielä; minusta kakkosnaisella/miehellä on vastuu tekemisistään... se joka suostuu salailemaan ja tapailemaan varattua miestä/naista niin on osallinen petokseen, toinen asia on silloin, kun heti kerrotaan petetylle puolisolle mikä on tilanne. Valitettavan usein kakkosnaiset saavat ansionsa mukaan, särkyneen sydämen, mutta sääliä ei minulta heru ja toisaalta paha saa kuitenkin joskus palkkansa.
Alkuperäiselle; eikö kuitenkin olisi ollut rehellistä, että vanhempasi olisivat eronneet ennen kakkosia ja kolmosia? Ymmärrän, että erolapsena ei aina ole vaikeaa ja olet kiintynyt vanhempiesi kumppaneihin, mutta miten asia liittyy kakkosnaiseen,, minusta niin tai näin nainen teki väärin, kun alkoi tapailemaan isääsi...
M
mies
Vieras
""nainen""
Kyseenalaistat toisten naisten ja miesten vastuun. Ennen asia oli toisin, silloin jopa tunnettiin lapsista kollektiivista vastuuta; jotkut sanovat niitä aikoja hyviksi ajoiksi. Mielestäni ihmisten elämä on yhteisön elämää, meidän tehtävämme on kantaa huolta heikompiosaisista. En ymmärrä miten sama ihminen sitten voi olla tuntematta vastuuta ystävänsä perheestä. Usein toinen m/n löytyy ystävä- ja työyhteisöstä. Mikä saa nyky ihmisen sudeksi toisen perheelle; minä itse saan tehdä mitä lystään, tuntematta mitään vastuuta esim pienten lasten hyvinvoinnista.
Kyseenalaistat toisten naisten ja miesten vastuun. Ennen asia oli toisin, silloin jopa tunnettiin lapsista kollektiivista vastuuta; jotkut sanovat niitä aikoja hyviksi ajoiksi. Mielestäni ihmisten elämä on yhteisön elämää, meidän tehtävämme on kantaa huolta heikompiosaisista. En ymmärrä miten sama ihminen sitten voi olla tuntematta vastuuta ystävänsä perheestä. Usein toinen m/n löytyy ystävä- ja työyhteisöstä. Mikä saa nyky ihmisen sudeksi toisen perheelle; minä itse saan tehdä mitä lystään, tuntematta mitään vastuuta esim pienten lasten hyvinvoinnista.
U
Utelias
Vieras
Hei Ter,
minulla ei ole mitään kokemusta toisista naisista, pettämisestä tms. mutta kun puhuit että toisen naisen täytyy myös ottaa vastuu:
Mitä sillä tarkoitat?
Tarkittaako se sitä että jos on perheellisen miehen toinen nainen niin myös hän osallistuu perheen menoihin, lasten hoitoon jne.
Sehän vastuun ottamista on, kuinkahan moni vaimo antaisi toisen naisen muuttaa samaan huusholliin.
Mitä toisen naisen pitää tehdä mielestäsi silloin kun hänellä on vastuu?
minulla ei ole mitään kokemusta toisista naisista, pettämisestä tms. mutta kun puhuit että toisen naisen täytyy myös ottaa vastuu:
Mitä sillä tarkoitat?
Tarkittaako se sitä että jos on perheellisen miehen toinen nainen niin myös hän osallistuu perheen menoihin, lasten hoitoon jne.
Sehän vastuun ottamista on, kuinkahan moni vaimo antaisi toisen naisen muuttaa samaan huusholliin.
Mitä toisen naisen pitää tehdä mielestäsi silloin kun hänellä on vastuu?
H
Heh heh
Vieras
""Mitä toisen naisen pitää tehdä mielestäsi silloin kun hänellä on vastuu? ""
Tarkoittaa sitä, että ettei sekaannu varattuihin miehiin ja jos sekaantuu pitää suhteessa taukoa sen aikaa, että eroasiat ovat selvät. Eikä näin oel reilumpaa kaikille?
Tarkoittaa sitä, että ettei sekaannu varattuihin miehiin ja jos sekaantuu pitää suhteessa taukoa sen aikaa, että eroasiat ovat selvät. Eikä näin oel reilumpaa kaikille?
Y
yks
Vieras
Toistan vielä ap:lle esittämäni kysymykset toisista naisista:
Sallitko nyt omalle miehellesi sivusuhteet, jos ne pitävät oman liittosi kasassa ja riidattomana?
Kun miehesi kertoo löytäneensä toisen naisen, kehutko häntä miehekkäästä käytöksestä, sillä sehän on kaikkien etu, että erotaan toisen naisen vuoksi !
Oli lapsia tai ei ...
Vai olisiko mieheltäsi reilumpaa ilmoittaa sinulle, että liittonne on loppumassa ja hän siksi jo katselee uutta puolisoa itselleen ?
Eli olisiko kiva tietää toisen naisen mahdollisuudesta etukäteen, jolloin voit itsekin etsiä uutta vai olisiko kivaa, että uusi nainen ja poismuutto tulisivat sinulle täydellisenä yllätyksenä ?
Sallitko nyt omalle miehellesi sivusuhteet, jos ne pitävät oman liittosi kasassa ja riidattomana?
Kun miehesi kertoo löytäneensä toisen naisen, kehutko häntä miehekkäästä käytöksestä, sillä sehän on kaikkien etu, että erotaan toisen naisen vuoksi !
Oli lapsia tai ei ...
Vai olisiko mieheltäsi reilumpaa ilmoittaa sinulle, että liittonne on loppumassa ja hän siksi jo katselee uutta puolisoa itselleen ?
Eli olisiko kiva tietää toisen naisen mahdollisuudesta etukäteen, jolloin voit itsekin etsiä uutta vai olisiko kivaa, että uusi nainen ja poismuutto tulisivat sinulle täydellisenä yllätyksenä ?
T
tintti
Vieras
Minua kiinnostaisi tietää, oletko ap ajatellut mitä mahdollisia muita skenaarioita olisi ollut tarjolla? Tottakai, kun näin nyt on tapahtunut, pitääkin ajatella että kaikki on mennyt loistavasti ja olet saanut elää hyvää elämää. Mutta entäpä jos toisen naisen sijaan isäsi olisi panostanut liittoonsa ongelmiin ja pyrkinyt pontevammin selvittämään niitä äitisi kanssa? Ainahan se ei tietystikään ole mahdollista, mutta monella se on onnistunutkin - vaatii varmasti kuitenkin kovaa työtä ja sellaista asennetta, että heti ei heitetä pensseliä santaan ja lähdetä hakemaan uutta.
Tilanteesi voisi nyt olla myös niin, että kotiolot aikanaan olisivat rauhoittuneet, vanhempasi olisivat ""löytäneet toisensa uudelleen"" ja eläisivät ehkä yhä onnellisina yhdessä. Sinä olisit elänyt yhteisessä kodissa heidän kanssaan ja saanut elämänohjeiksesi toisenlaisen tavan ratkaista konflikteja.
Tilanteesi voisi nyt olla myös niin, että kotiolot aikanaan olisivat rauhoittuneet, vanhempasi olisivat ""löytäneet toisensa uudelleen"" ja eläisivät ehkä yhä onnellisina yhdessä. Sinä olisit elänyt yhteisessä kodissa heidän kanssaan ja saanut elämänohjeiksesi toisenlaisen tavan ratkaista konflikteja.
T
tipsu
Vieras
Toisinaan se on vain paljon helpompaa ja ihanampaa aloittaa aivan alusta uuden ihmisen kanssa, kuin korjata vanhaa, väljähtynyttä suhdetta. Tietysti ensin pitää varmistaa, että varmasti haluaa jättää kaiken, joten siinä yksi syy, miksi pyörittää kahta samaan aikaan. Ihminen on ihmiselle susi.
P
pikuli
Vieras
ei nyt välttämättä liity aiheeseen, mutta en oikeesti tajua miten jotkut vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsia. http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=2&id=1948002
Lapset ottaa monet asiat tosi vakavasti, koska ovat niin herkkiä.
Miksi monet vanhemmat oikeesti on niin itsekkäitä?
Lapset ottaa monet asiat tosi vakavasti, koska ovat niin herkkiä.
Miksi monet vanhemmat oikeesti on niin itsekkäitä?
N
n
Vieras
Minun vanhempani pysyivät yhdessä, niin kauan kun asuin kotona. Pysyivätkö minun takiani vai jostain muusta syystä, vaikea sanoa. Joka tapauksessa, olin asunut vuoden verran pois lapsuudenkodistani, kun isä soitti, ja kertoi että hän on löytänyt toisen naisen, ja muuttaa pois. Kauanko sitä suhdetta oli kestänyt, oliko se ensimmäinen - en tiedä, eikä sillä ole koskaan ollut minulle mitään merkitystäkään. Minä tunsin vain suurta helpotusta, ja iloa hänen puolestaan !
Ei meidän perheessä juotu, eikä hakattu. Riideltiin kyllä, mutta vaikea sanoa, oliko riitaa enemmän tai vähemmän kuin muissa perheissä. Mutta koskaan en nähnyt vanhempieni millään tavalla rakastavan toisiaan. Muistan yhden kerran kun isä yritti halata äitiä, joka työnsi isän tylysti pois, tyyliin ""älä nyt viitsi"". Koskaan ei suukotettu, kosketeltu, oltu lähellä, enkä usko että heillä oli minkäänlaista seksielämää. Me kolme vaan asuimme saman katon alla, suurimman osan ajasta jokainen omissa huoneissamme.
Ei kodissa ollut mitään pahaa, mutta siellä oli suunnattoman paha olla. Meillä jokaisella.
Vanhempani siis erosivat. Tänä päivänä isälläni on uusi perhe, enkä ole koskaan nähnyt häntä niin onnellisena. Aitini elää yksin, luulen että hän on paljon tyytyväisempi näin kuin aikanaan isäni kanssa.
Minä seuraan vierestä ystävieni ja työtovereideni avio- ja avoliittoja. Sanoisin, että suurin osa heistä elää liitossa sen takia, että ovat toisiinsa tottuneet. Monelta olen kysynyt rakastavatko he toisiaan, ja vastaus on tullut salamannopeasti ""ei"". Mihin on kadonnut tästä maailmasta rakkaus ?
Minulla on suhde perheelliseen mieheen, jota rakastan. Onko se väärin ? Tottakai se on väärin ! Se on väärin minua, häntä, ja hänen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Minusta tässä maailmassa niin moni asia on väärin; ihmisten itsekkyys (kyllä, lasken itseni mukaan samaan joukkoon), välinpitämättömyys toisiaan kohtaan... Jokainen miestä tekee asioita väärin, kuka mitäkin. Minä en ole koskaan oppinut, että pettäminen on vääryyksistä suurin.
Ei meidän perheessä juotu, eikä hakattu. Riideltiin kyllä, mutta vaikea sanoa, oliko riitaa enemmän tai vähemmän kuin muissa perheissä. Mutta koskaan en nähnyt vanhempieni millään tavalla rakastavan toisiaan. Muistan yhden kerran kun isä yritti halata äitiä, joka työnsi isän tylysti pois, tyyliin ""älä nyt viitsi"". Koskaan ei suukotettu, kosketeltu, oltu lähellä, enkä usko että heillä oli minkäänlaista seksielämää. Me kolme vaan asuimme saman katon alla, suurimman osan ajasta jokainen omissa huoneissamme.
Ei kodissa ollut mitään pahaa, mutta siellä oli suunnattoman paha olla. Meillä jokaisella.
Vanhempani siis erosivat. Tänä päivänä isälläni on uusi perhe, enkä ole koskaan nähnyt häntä niin onnellisena. Aitini elää yksin, luulen että hän on paljon tyytyväisempi näin kuin aikanaan isäni kanssa.
Minä seuraan vierestä ystävieni ja työtovereideni avio- ja avoliittoja. Sanoisin, että suurin osa heistä elää liitossa sen takia, että ovat toisiinsa tottuneet. Monelta olen kysynyt rakastavatko he toisiaan, ja vastaus on tullut salamannopeasti ""ei"". Mihin on kadonnut tästä maailmasta rakkaus ?
Minulla on suhde perheelliseen mieheen, jota rakastan. Onko se väärin ? Tottakai se on väärin ! Se on väärin minua, häntä, ja hänen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Minusta tässä maailmassa niin moni asia on väärin; ihmisten itsekkyys (kyllä, lasken itseni mukaan samaan joukkoon), välinpitämättömyys toisiaan kohtaan... Jokainen miestä tekee asioita väärin, kuka mitäkin. Minä en ole koskaan oppinut, että pettäminen on vääryyksistä suurin.
S
Siiri
Vieras
Vai oikein keittiöpsykologiksi minua luulet? Eipäs nyt vedetä niitä johtopäätöksiä... siellä päässä.
Oli minulla nyt tällä hetkellä parisuhdetta, tai ei, ei se vaikuta historiaani, tai elämänkokemukseeni, sen paremmin kuin ammattiinikaan. Ja pettämistä en hyväksy, enkä parisuhteeseen luikertelemista. Ja tekopyhää on vedellä lapset mukaan omaan puolustusteoriaan kun tekee huorin.
Oli minulla nyt tällä hetkellä parisuhdetta, tai ei, ei se vaikuta historiaani, tai elämänkokemukseeni, sen paremmin kuin ammattiinikaan. Ja pettämistä en hyväksy, enkä parisuhteeseen luikertelemista. Ja tekopyhää on vedellä lapset mukaan omaan puolustusteoriaan kun tekee huorin.
T
tintti
Vieras
n: Monikohan aikuinen voi sanoa nähneensä vanhempiensa rakastavan toisiaan? Olen syntynyt 60-luvulla ja aika harvassa ovat ne ikätoverit, jotka muistavat vanhempiensa suukotelleen, kosketelleen tms. Ei kannata säälitellä itseään vertaamalla vanhempiaan tähän päivään ja siihen mitä itse nyt tekisi (paremmin tietysti 
, veikkaisin että samassa tunnetyhjiössä ovat kasvaneet muutkin ikätoverit. Ajan henki muuttuu.
Vierestä seuraamalla ei toisten elämästä ja liitoista näe kuin jäävuoren huipun, sen ymmärtää vasta kun itse elää ja kokee. Moniko niistä, joilta olet kysynyt rakastavatko he toisiaan, ovat ihan oikeasti miettineet mitä rakkaus heille merkitsee ja miten laaja paketti se heidän avo/avioliittonsa onkaan?
, veikkaisin että samassa tunnetyhjiössä ovat kasvaneet muutkin ikätoverit. Ajan henki muuttuu. Vierestä seuraamalla ei toisten elämästä ja liitoista näe kuin jäävuoren huipun, sen ymmärtää vasta kun itse elää ja kokee. Moniko niistä, joilta olet kysynyt rakastavatko he toisiaan, ovat ihan oikeasti miettineet mitä rakkaus heille merkitsee ja miten laaja paketti se heidän avo/avioliittonsa onkaan?
S
Siiri
Vieras
Faktatietoja: Jos petää, tekee huorin. Se ei ole puolusteltavissa, edes lapsia tähän tarkoitukseen välineenään käyttäen.
Lapsille paras malli on ensin erota ja toipua siitä, eikä tuoda tätä toista naista/miestä keskeneräiseen suhteeseen, oli se kuinka rikkoneinen tahansa.
Jos näin ei olisi, ei parisuhteella ja/tai sitoumuksella, olisi enää mitään merkitystä, pohjaa. Siiihenhän voisi kuka tahansa luikerrella mukaan kolmannekse millä veukkeella tahansa.
Minulle ja onneksi suurelle osaa ihmisistä edelleen paisuhde on kahden kauppa ja vielä useamma, kun lapsia tehdään. Joskus tuo suhde ei toimi. Silloin erotaan ensin ja vasta myöhemmin ehkä otetaan uusi kumppani. Lapset ovat sitli yhä edelleen samojen vanhemopien lapsia, eivät vanhempansa tukipilareita tai terapeutteja. Eivätkä varsinkaan verukkeita omalle toiminnalle. Ei hyvässä, eikä pahassa.
ps. Sosiaalisissa suhteissani ei ole mitään moittimista. Minulla on laaja ja hyvä uskollinen ystäväpiiri. Siihen mahtuu mukaan eronneitakin ihmisiä, ja uusperheitä. He vain ovat hoitaneet jostain syystä asiansa toisella kaavalla, kuin mitä sinä mainostat.
Lapsille paras malli on ensin erota ja toipua siitä, eikä tuoda tätä toista naista/miestä keskeneräiseen suhteeseen, oli se kuinka rikkoneinen tahansa.
Jos näin ei olisi, ei parisuhteella ja/tai sitoumuksella, olisi enää mitään merkitystä, pohjaa. Siiihenhän voisi kuka tahansa luikerrella mukaan kolmannekse millä veukkeella tahansa.
Minulle ja onneksi suurelle osaa ihmisistä edelleen paisuhde on kahden kauppa ja vielä useamma, kun lapsia tehdään. Joskus tuo suhde ei toimi. Silloin erotaan ensin ja vasta myöhemmin ehkä otetaan uusi kumppani. Lapset ovat sitli yhä edelleen samojen vanhemopien lapsia, eivät vanhempansa tukipilareita tai terapeutteja. Eivätkä varsinkaan verukkeita omalle toiminnalle. Ei hyvässä, eikä pahassa.
ps. Sosiaalisissa suhteissani ei ole mitään moittimista. Minulla on laaja ja hyvä uskollinen ystäväpiiri. Siihen mahtuu mukaan eronneitakin ihmisiä, ja uusperheitä. He vain ovat hoitaneet jostain syystä asiansa toisella kaavalla, kuin mitä sinä mainostat.
N
n
Vieras
Tintti, lyötkö aina samalla tavalla kaikkia keskustelutovereitasi kuonoon, joiden mielipide ei sinua miellytä ? Ei, en aio ryhtyä riitelemään kanssasi, poistun takavasemmalle heti tämän kirjoituksen jälkeen (sen lisäksi että teen huorin, olen niitä raivostuttavia ihmisiä, jotka tahtovat aina sanoa sen viimeisen sanan
Ymmärsit väärin, minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus säälitellä itseäni, kerroinpahan vain tarinaani, siinä missä muutkin kirjoittelijat.
Muuta kiitos että korjasit käsitykseni, että olen ymmärtänyt ystävieni elämää ihan väärin. Kuten sanoit, asiat ymmärtää vasta kun itse elää ja kokee. Luojan kiitos, maailma on täynnä kaltaisiasi, jotka kuitenkin ymmärtävät toisten elämää jo muutamasta luetusta lauseesta.
Ymmärsit väärin, minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus säälitellä itseäni, kerroinpahan vain tarinaani, siinä missä muutkin kirjoittelijat.
Muuta kiitos että korjasit käsitykseni, että olen ymmärtänyt ystävieni elämää ihan väärin. Kuten sanoit, asiat ymmärtää vasta kun itse elää ja kokee. Luojan kiitos, maailma on täynnä kaltaisiasi, jotka kuitenkin ymmärtävät toisten elämää jo muutamasta luetusta lauseesta.
A
ap
Vieras
Olen pahoillani, etten aiemmin huomannut vastata sinun ""yks""kysymykseen. Kysymyksesi on sikäli aiheeton, että jos olisit lukenut alkuperäisen viestini tarkemmin, niin tässähän on kyse lapsen näkökannasta, ei minun nykyisestä elämäntilanteestani. Eikö otsikkokin jo kerro sinulle sen? Tosin tämä aihe on rönsyillyt suuntaan jos toiseenkin, mutta eniten toivoisin jokaisen osapuolen kommentteja siitä miten lapset ovat tässä sekamelskassa(?) pärjänneet jne. Toki niitäkin vastauksia on paljon tullut, kiitos heille.
Mutta menen nyt pyynnöstäsi sen verran sivuraiteille, että voin vastata. Toki toivon, ettei mieheni koskaan tee minulle niin, mutta jos tekee, niin eiköhän siitä selviä joko tavalla a tai tavalla b. Kun on selvinnyt oman lapsen hautaamisesta, niin eiköhän sitten selviä ihan mistä vaan. Toki 100% oman lapsen menetyksestä ei selviä koskaan, mutta tarkoitan selviämistä arkielämän pyörteisiin. Ja asioiden näin ollessa ei meillä ainakaan toistaiseksi ole tilannetta, että voisi käydä niin, että lapsi/lapset olisivat kuvioissa mukana mikäli mieheni näin tekisi.
En kenellekään mainosta oikeana tapa erota niin, että on uusi etsittynä valmiiksi, vaan minun kohdallani ksye on siitä, että KUN näin on käynyt, niin miten siitä eteenpäin niin, että se on lapsen/lasten kannalta paras ratkaisu. Yleisesti toitotetaan, että lasten vuoksi naimisissa ja päläpälä, mutta olen halunnut kuulla kaikkien osapuolten kommentteja siksi, että huomaisin, että olenko joku luonnonoikku kun se asia tosiaankin oli minusta lapsen tilanteessa positiivinen juttu ja on ollut hieno huomata, että moni muukin ajattelee vanhempiensa erosta samallalailla. Eli pysytäänpä aiheessa, okei?
Siiri hei, faktatiedoilla tarkoitin sinun MINUSTA kirjoittamiasi valheita, omia olettamuksiasi syötät toisille tosi asioina...ne kun on kaksi eri asiaa. Mutta minua kiinnostaa, että mistä lähteestä voi tarkastaa nämä viimeksi kirjoittamasi yleisesti asiaa koskevat ""faktatiedot""?
Ja kaikille tiedoksi asia jota jo jossain viestissä käsiteltiinkin: Kyllä vanhempani yrittivät. 17 vuotta sitten avioliittoneuvojalla käynti oli harvinaista, mutta tiedän heidän siellä käyneen eli ei isäni ajatusmalli ollut se, että jaahas, akka on tullut vanhaksi ja kärttyisäksi, otetaanpas uusi tilalle. Mutta kun ei heidän yrityksensä tuottaneet tulosta ja elämä heitti isäni eteen uuden suhteen, minkä vuoksi hän ei ollut eroa tekemässä, mutta kun itse pyysin vanhempiani eroamaan, niin oli kai yksinkertaisin jatke sille, että isäni kakkosesta tuli ykkönen. Ja ajatelkaa, että ilman katastrofia
Luulin olleeni etuoikeutettu siinä, että minulla on ollut kaksi onnellista kotia, mutta näyttää sille, että olen ollut etuoikeutettuna myös siinä, että vanhempani ovat ymmärtäneet antaa periksi ja luoda meille kaikille hyvät olot.
Mutta menen nyt pyynnöstäsi sen verran sivuraiteille, että voin vastata. Toki toivon, ettei mieheni koskaan tee minulle niin, mutta jos tekee, niin eiköhän siitä selviä joko tavalla a tai tavalla b. Kun on selvinnyt oman lapsen hautaamisesta, niin eiköhän sitten selviä ihan mistä vaan. Toki 100% oman lapsen menetyksestä ei selviä koskaan, mutta tarkoitan selviämistä arkielämän pyörteisiin. Ja asioiden näin ollessa ei meillä ainakaan toistaiseksi ole tilannetta, että voisi käydä niin, että lapsi/lapset olisivat kuvioissa mukana mikäli mieheni näin tekisi.
En kenellekään mainosta oikeana tapa erota niin, että on uusi etsittynä valmiiksi, vaan minun kohdallani ksye on siitä, että KUN näin on käynyt, niin miten siitä eteenpäin niin, että se on lapsen/lasten kannalta paras ratkaisu. Yleisesti toitotetaan, että lasten vuoksi naimisissa ja päläpälä, mutta olen halunnut kuulla kaikkien osapuolten kommentteja siksi, että huomaisin, että olenko joku luonnonoikku kun se asia tosiaankin oli minusta lapsen tilanteessa positiivinen juttu ja on ollut hieno huomata, että moni muukin ajattelee vanhempiensa erosta samallalailla. Eli pysytäänpä aiheessa, okei?
Siiri hei, faktatiedoilla tarkoitin sinun MINUSTA kirjoittamiasi valheita, omia olettamuksiasi syötät toisille tosi asioina...ne kun on kaksi eri asiaa. Mutta minua kiinnostaa, että mistä lähteestä voi tarkastaa nämä viimeksi kirjoittamasi yleisesti asiaa koskevat ""faktatiedot""?
Ja kaikille tiedoksi asia jota jo jossain viestissä käsiteltiinkin: Kyllä vanhempani yrittivät. 17 vuotta sitten avioliittoneuvojalla käynti oli harvinaista, mutta tiedän heidän siellä käyneen eli ei isäni ajatusmalli ollut se, että jaahas, akka on tullut vanhaksi ja kärttyisäksi, otetaanpas uusi tilalle. Mutta kun ei heidän yrityksensä tuottaneet tulosta ja elämä heitti isäni eteen uuden suhteen, minkä vuoksi hän ei ollut eroa tekemässä, mutta kun itse pyysin vanhempiani eroamaan, niin oli kai yksinkertaisin jatke sille, että isäni kakkosesta tuli ykkönen. Ja ajatelkaa, että ilman katastrofia
Luulin olleeni etuoikeutettu siinä, että minulla on ollut kaksi onnellista kotia, mutta näyttää sille, että olen ollut etuoikeutettuna myös siinä, että vanhempani ovat ymmärtäneet antaa periksi ja luoda meille kaikille hyvät olot.
M
Mies 66
Vieras
Taitaa nämä kärttyisät tädit olla niitä, joiden miehet ovat löytäneet paremmin itselleen sopivan kumppanin. Ketä teistä on se lasteni äiti? Terveisiä vaan, että hyvin menee sen entisen kakkosen, nykyisen ykkösen kanssa, johon minä ihastuin ja rakastuin ennen eroamme. Hyvin viihdytään yhdessä niin kaksin kuin sinun ja minun lastenkin kanssa ja sekös sinua kuulemma viimeksi kismitytti kun lapset olivat kehuneet nykyistä ykköstäni. Sen takia varmaan kirjoittelet tännekin noita katkeria mielipiteitäsi.
T
tintti
Vieras
""lyötkö aina samalla tavalla kaikkia keskustelutovereitasi kuonoon, joiden mielipide ei sinua miellytä ?""
Tuo kysymys ehkä kannattaisi esittää itsellesi. Minähän yritin vain tuoda sinulle uusia näkökulmia esim. että asiat eivät aina ole ihan sitä miltä näyttävät tai että kaikkiin kysymyksiin ei ole kyllä tai ei -vastauksia. Pitkänä sinkkuaikanani sorruin itsekin usein tuohon ""eivät rakasta toisiaan, ovat yhdessä vain tottumuksesta""-ajatteluun toisten liitoista, mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Itsensä säälittely oli huono sanavalinta, mutta kirjoituksestasi tuli sellainen kuva, että kotisi on ollut aika tavallinen - jos ei maailman onnellisin niin ei huonoimmastakaan päästä.
Tuo kysymys ehkä kannattaisi esittää itsellesi. Minähän yritin vain tuoda sinulle uusia näkökulmia esim. että asiat eivät aina ole ihan sitä miltä näyttävät tai että kaikkiin kysymyksiin ei ole kyllä tai ei -vastauksia. Pitkänä sinkkuaikanani sorruin itsekin usein tuohon ""eivät rakasta toisiaan, ovat yhdessä vain tottumuksesta""-ajatteluun toisten liitoista, mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Itsensä säälittely oli huono sanavalinta, mutta kirjoituksestasi tuli sellainen kuva, että kotisi on ollut aika tavallinen - jos ei maailman onnellisin niin ei huonoimmastakaan päästä.
&
&
Vieras
Terve nyt ykkönen,älä enää kirjoita miehen nimiin tänne,miehet eivät tollasta tänne kirjoittaisi.
T
Ter
Vieras
Harvemmin toiset naiset mitenkään konkreettisesti joutuvat teoistaan kenellekään vastuutaan kantamaan, se ei silti poista sitä faktaa, että osuutensa on heilläkin asioihin ollut. He ovat kuitenkin sekaantuneet toisten ihmisten parisuhteeseen ja omillakin valinnoillaan aiheuttaneet siihen ongelmia. Eivät he välttämättä ketään ole pettäneet, mutta ovat silti tehneet väärin.
Kaiketi se olisikin se toivomani vastuu; että edes myöntäisi tehneensä väärin. Ja vastuutaan voi toki käyttää jo siinä vaiheessa kun miettii, ryhtyäkö suhteeseen ollenkaan.
Miksi muuten kakkosnaisia kutsutaan ulkopuolisiksi? Mielestäni siinä vaiheessa, kun ryhtyy suhteeseen varatun miehen kanssa, ei voi enää väittää olevansa ulkopuolinen. Toinen nainen on petoksen toinen osapuoli, ja hänenkin tekemisensä ja tekemättä jättämisensä vaikuttavat miehen ja hänen puolisonsa parisuhteeseen. Miten silloin voi väittää, ettei millään tavalla ole vastuussa sen parisuhteen ongelmista? Eikö jokainen meistä kuitenkin ole vastuussa omista tekemisistään, joutui sitä vastuuta konkreettisesti kantamaan tai ei?
Kaiketi se olisikin se toivomani vastuu; että edes myöntäisi tehneensä väärin. Ja vastuutaan voi toki käyttää jo siinä vaiheessa kun miettii, ryhtyäkö suhteeseen ollenkaan.
Miksi muuten kakkosnaisia kutsutaan ulkopuolisiksi? Mielestäni siinä vaiheessa, kun ryhtyy suhteeseen varatun miehen kanssa, ei voi enää väittää olevansa ulkopuolinen. Toinen nainen on petoksen toinen osapuoli, ja hänenkin tekemisensä ja tekemättä jättämisensä vaikuttavat miehen ja hänen puolisonsa parisuhteeseen. Miten silloin voi väittää, ettei millään tavalla ole vastuussa sen parisuhteen ongelmista? Eikö jokainen meistä kuitenkin ole vastuussa omista tekemisistään, joutui sitä vastuuta konkreettisesti kantamaan tai ei?
A
ap
Vieras
Nyt on menty alkuperäisestä tekstistä sivuraiteille kun ""Ter"" kirjoittaa:"" Toiset naiset ovat sekaantuneet toisten ihmisten parisuhteeseen ja omillakin valinnoillaan aiheuttaneet siihen ongelmia."" Minun vanhempien kohdalla eroon aihetta antavat asiat olivat olemassa jo ennen isän uutta suhdetta. Uusi suhde oli seuraus, ei syy, kuten jo aiemminkin on tällä palstalla todettu.
Lasten kannalta on aivan yhdentekevää, että kuka on vastuussa, kuka on syypää, kuka teki mitä ja kenen kanssa ja milloin ja miten. KUN tilanne on siihen ajautunut, niin entä sitten lasten kannalta asian edut/haitat?
Ne jotka haluaa ruotia vain pettäjän, petetyn ja uuden kumppanin välisiä asioita, eivätkä kykene ottamaan kantaa puolustuskyvyttömien lasten kannalta, jotka eivät kykene lopullisesti näitä asioita vanhempiensa puolesta ratkaisemaan,niin perustakaa uusi ketju, jookosta?
Lasten kannalta on aivan yhdentekevää, että kuka on vastuussa, kuka on syypää, kuka teki mitä ja kenen kanssa ja milloin ja miten. KUN tilanne on siihen ajautunut, niin entä sitten lasten kannalta asian edut/haitat?
Ne jotka haluaa ruotia vain pettäjän, petetyn ja uuden kumppanin välisiä asioita, eivätkä kykene ottamaan kantaa puolustuskyvyttömien lasten kannalta, jotka eivät kykene lopullisesti näitä asioita vanhempiensa puolesta ratkaisemaan,niin perustakaa uusi ketju, jookosta?