[QUOTE="vieras";27267940]Terapiaan tuommoisen hörhön pitäisi mennä... Unohtaa nyt alkeelliset käytöstavatkin hiilarikammoissaan![/QUOTE]
samaa mieltä.ja ls-ilmotuksen tekisin
samaa mieltä.ja ls-ilmotuksen tekisin
Lapsen kaverisynttärit - mitään sokeria sisältävää ei kuulemma saa tarjoilla.
- Viestiketjun aloittaja Eedla
- Ensimmäinen viesti
karppaaja
Itsekin karppaan mutten voisi kuvitella että lapselle ei voisi tarjota herkkuja edes synttäreinä! No, omilla synttäreilla tietenkin vanhempi voi sitten päättää, mutta että muiden...
En tosin ymmärrä sitäkään miks lapsen pitäis karpata jos ei esim. paino-ongelmia ole. Arkena toki syödään suht vähäsokerisesti, mutta kyllä juhlissa herkuttelen itsekin.
Mulla on sukulaismies jonka vaimolla meni jossain vaiheessa kaikki ruokaan liittyvä yli. Kun tämä perheen äiti alkoi ensin laihduttamaan niin sitten oli koko perhe dietillä. Edes voita leivän päälle ei saanut lapset eikä mies. Tää mun sukulaismies laihtui parissa kuukaudessa kuivan kesän oravaksi, on ammatiltaan postinjakaja joten liikkuu töissään. Joka ikinen päivä niillä oli jotain keittoa ruokana ja mitään herkkuja ei lapset eikä mies koskaan saaneet, vain koska perheen äiti (joka oli jo hoikka) laihduttaa.
Sama meininki niillä jatkuu vielä nyt vuosienkin jälkeen, on tosi ikävä olla jossain sukulaisjuhlissa kun niiden lapset ei saa edes mehua juoda siellä. Ja meidän suvun mummohan se on oikein pääsaatana kun sen luona on aina pakkasessa jätskiä lapsille. Ja varsinkin mummon tekemät mustikkapullat on ihan ehdottomasti pannassa!! (No jääpähän mulle enemmän.)
Sama meininki niillä jatkuu vielä nyt vuosienkin jälkeen, on tosi ikävä olla jossain sukulaisjuhlissa kun niiden lapset ei saa edes mehua juoda siellä. Ja meidän suvun mummohan se on oikein pääsaatana kun sen luona on aina pakkasessa jätskiä lapsille. Ja varsinkin mummon tekemät mustikkapullat on ihan ehdottomasti pannassa!! (No jääpähän mulle enemmän.)
"vieras"
Ensimmäistä kertaa palstalla joudun toteamaan, että niin tekisin minäkin. Olisi ehdottoman tärkeää viranomaisten toimesta tarkistaa, että lapsi saa kaikki elintärkeät kasvuun tarvitsemansa hiilihydraatit tuolla ruokavaliolla. Ei lapsi tarvitse vehnähöttöjä ja sokeripullia, mutta hedelmät ovat kuuluneet meidän kädellisten luontaisiin ruokiin jo apina-ajoista lähtien.
Ilmoituksen tekisin, aivan kuten tekisin ilmoituksen tiukan linjan vegaanista. Lapsen ravinteiden ja vitamiinien tarve on aivan eri luokkaa mitä aikuisten ihmisten. Voi toki olla, että lapsi saa kaiken tarvittavan hänelle tarjotusta ruokavaliosta, mutta se pitäisi ehdottomasti tarkistaa.
Alkuperäiseen kysymykseen. En ole törmännyt moiseen ruokafanaattisuuteen ja mielestäni lapsen äidillä on ongemia mielenterveytensä kanssa ja tämä on yksi oire siitä. Äidin sairaus ei kuitenkaan saa aiheuttaa lapselle mahdollisesti elinikäisiä terveydellisiä seuraamuksia!
Ortoreksia
Aloittaja, tee lastensuojeluilmoitus, vaikka "raukkamaisesti" nimettömänä. Kun äiti vaahtoaa asioista tuolla tasolla, ei hän tule tietämään kuka hänestä sen ilmoituksen on tehnyt.
"Ortoreksia (orthorexia nervosa) on syömishäiriö, jonka taustalla on liian pitkälle menevä halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Tyypillinen ortoreksiasta kärsivä ihminen saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään ruokien valitsemiseen ja valmistamiseen. Toisin kuin anoreksiaa sairastava henkilö, ortorektikko ei yritä syödä mahdollisimman vähän vaan mahdollisimman oikein. Sekä ortoreksia että anoreksia voivat aiheuttaa liiallista laihtumista, mutta tämä ei tyypillisesti ole ortorektikon tavoite.
Häiriön syy voi olla vakaumuksellinen halu syödä tai välttää syömästä tiettyjä ruoka-aineita, mikä aiheuttaa helposti erilaisia puutostiloja. Ortorektikko voi kuvitella, että ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä muualla tarjottu on syömäkelvotonta esimerkiksi epätäydellisen valmistamisen vuoksi.
Ortoreksia-termiä käytti ensimmäistä kertaa Stephen Bratman vuonna 2000, mutta ilmiö on selvästi vanhempi. Häiriön esiintyvyydestä ei ole tutkittua tietoa.[1]
Ortoreksia on helppohoitoisempi kuin muut syömishäiriöt, mutta etenee usein esimerkiksi anoreksiaksi."
"Ortoreksia (orthorexia nervosa) on syömishäiriö, jonka taustalla on liian pitkälle menevä halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Tyypillinen ortoreksiasta kärsivä ihminen saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään ruokien valitsemiseen ja valmistamiseen. Toisin kuin anoreksiaa sairastava henkilö, ortorektikko ei yritä syödä mahdollisimman vähän vaan mahdollisimman oikein. Sekä ortoreksia että anoreksia voivat aiheuttaa liiallista laihtumista, mutta tämä ei tyypillisesti ole ortorektikon tavoite.
Häiriön syy voi olla vakaumuksellinen halu syödä tai välttää syömästä tiettyjä ruoka-aineita, mikä aiheuttaa helposti erilaisia puutostiloja. Ortorektikko voi kuvitella, että ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä muualla tarjottu on syömäkelvotonta esimerkiksi epätäydellisen valmistamisen vuoksi.
Ortoreksia-termiä käytti ensimmäistä kertaa Stephen Bratman vuonna 2000, mutta ilmiö on selvästi vanhempi. Häiriön esiintyvyydestä ei ole tutkittua tietoa.[1]
Ortoreksia on helppohoitoisempi kuin muut syömishäiriöt, mutta etenee usein esimerkiksi anoreksiaksi."
bwer
En ole törmännyt. Voi lapsiparkaa! En voi tajuta, ettei perheen isä puutu tilanteeseen. Mun mies ei ikinä antaisi mun "toteuttaa itseäni" tuolla tavoin. Eipä silti, en mä tuollaiseen muutenkaan rupeaisi.
"Minna"
Kuulostaa todellakin siltä, että kyseisellä äidillä on jonkinlaisia fobioita.
Jokainen tietää tänä päivänä, että vaaleista jauhoista valmistettuja tuotteita, karkkeja, limuja ym. on hyvä syödä rajallisesti, mutta tosiaan juhlat ja herkutteluhetket on nyt sallittava edes lapselle, vaikka itse haluaisi tiukkaa linjaa noudatta. Tuo menee kyllä liian pitkälle.
Jokainen tietää tänä päivänä, että vaaleista jauhoista valmistettuja tuotteita, karkkeja, limuja ym. on hyvä syödä rajallisesti, mutta tosiaan juhlat ja herkutteluhetket on nyt sallittava edes lapselle, vaikka itse haluaisi tiukkaa linjaa noudatta. Tuo menee kyllä liian pitkälle.
"riiviö"
Tärähtänyt muija. No joo, voisin mä sen verran venyä, että laittaisin pöytään myös jotain kurkkutikkuja, ettei lapsen tarvitsisi hävetä mutsin kilareita juhlissa. Mieli kyllä tekisi ilmoittaa jonnekin tuosta fanatismista, sillä vaikka olen itsekin karpannut, en todellakaan uskaltaisi rajoittaa lapsen ruokavaliota ilman hemmetin hyvää syytä.
Itse ihmettelen ystävääni, joka ei anna lastensa syödä mitään makeaa. Korkeintaan jotain aspartaamilla makeutettua mehua. Hän ei välttele hiilareita vaan uskoo, että jos lapsi ei totu makeaan alle kouluikäisenä (eikä mieluusti sen jälkeenkään), lapsi välttyy myöhemmin ahmimasta makeisia kuten hän itse on tehnyt koko ikänsä. Mua epäilyttää moinen, sillä luulen, että päästessään lopulta makean makuun, lapset alkavat lappaa sitä sitten vallan urakalla. No, aika näyttää. Ja mä olen oppinut varaamaan lapsille hedelmiä, vaikka tuntuu vähän pöljältä kuoria yhdelle omenaa kun muut syövät kakkua.
Minusta vanhemmat voisivat päteä jollain muulla kuin lapsia eriarvoistavalla tavalla. Paikallinen hammaslääkäri kielsi lapseltaan niin päiväkodissa kuin koulussakin kaikki synttärimakeatkin ja vaati, että jos päivähoidon välipalalla oli tarjolla mehua, hänen lapselleen sai antaa vain vettä. Hampaiden takia. Mä taas en käsitä, mitä se satunnainen mehulasi ruokailun yhteydessä muka muuttaa. Paitsi että lapsella on aina paha mieli, kun on koko ryhmän/luokan ainoa, joka ei saa sitä yhtä hemmetin konvehtia, jos jollakulla on synttärit.
Itse ihmettelen ystävääni, joka ei anna lastensa syödä mitään makeaa. Korkeintaan jotain aspartaamilla makeutettua mehua. Hän ei välttele hiilareita vaan uskoo, että jos lapsi ei totu makeaan alle kouluikäisenä (eikä mieluusti sen jälkeenkään), lapsi välttyy myöhemmin ahmimasta makeisia kuten hän itse on tehnyt koko ikänsä. Mua epäilyttää moinen, sillä luulen, että päästessään lopulta makean makuun, lapset alkavat lappaa sitä sitten vallan urakalla. No, aika näyttää. Ja mä olen oppinut varaamaan lapsille hedelmiä, vaikka tuntuu vähän pöljältä kuoria yhdelle omenaa kun muut syövät kakkua.
Minusta vanhemmat voisivat päteä jollain muulla kuin lapsia eriarvoistavalla tavalla. Paikallinen hammaslääkäri kielsi lapseltaan niin päiväkodissa kuin koulussakin kaikki synttärimakeatkin ja vaati, että jos päivähoidon välipalalla oli tarjolla mehua, hänen lapselleen sai antaa vain vettä. Hampaiden takia. Mä taas en käsitä, mitä se satunnainen mehulasi ruokailun yhteydessä muka muuttaa. Paitsi että lapsella on aina paha mieli, kun on koko ryhmän/luokan ainoa, joka ei saa sitä yhtä hemmetin konvehtia, jos jollakulla on synttärit.
Ei lapsi saa karpata edes ylikilojaan kuin lääkärin valvonnassa. Eniten olen kuitenkin ap:n tutun lapsen psyykkeestä huolissani.
"vieras"
Kyse voi todellakin olla kuolemaan vievästä sairaudesta.
Oma sukulaiseni sairastui siihen ja lopulta hänen ruokavalionsa johdosta hänen elimistönsä romahti totaalisesti, niin että hänellä oli enää 40% "eloonjäämisodote". Luojan kiitos hän parani. Nykyäänkin on erittäin tarkka ruokavaliostaan, mutta fanaattisuus on poistunut ja hän on terve. Tai niin terve, kun enää koskaan voi olla, sillä ennen sairastumista edeltävälle tasolle ei hänen terveytensä enää koskaan palaa.
"jms"
Kuulostaa minunkin korvaan jopa tuolta ortoreksialta tämän äidin toiminta. Mulla on ollut ortoreksiaa sairastava työkaveri, joka menetti työkykynsä tuon sairauden takia. Hänellä oli niin vakavia puutostiloja, että hän saattoi nukahtaa kesken työpäivän ja uupui muutenkin kohtuuttoman paljon pienistä ponnisteluista.
Suuri osa työpäivästä meni myös aterioiden suunnitteluun, niistä puhumiseen ja ruuan JÄRJESTELYYN eli hän asetteli ruuan tietyllä tavalla lautaselle jne.
En tiedä mitä tälle henkilölle nykyisin kuuluu (emme olleet mitenkään läheisiä..), mutta hän itse irtisanoutui ja oli siinä vaiheessa tunnistanut oman ongelmansa. Toivon, että hän sai apua sairauteensa.
Suuri osa työpäivästä meni myös aterioiden suunnitteluun, niistä puhumiseen ja ruuan JÄRJESTELYYN eli hän asetteli ruuan tietyllä tavalla lautaselle jne.
En tiedä mitä tälle henkilölle nykyisin kuuluu (emme olleet mitenkään läheisiä..), mutta hän itse irtisanoutui ja oli siinä vaiheessa tunnistanut oman ongelmansa. Toivon, että hän sai apua sairauteensa.
"Vakkari harmaana"
Mun on pakko kertoa tähän oma tarinani. Olen tosin 25v, eli mun lapsuudesta on aikaa. Eikä tietenkään voi olettaa, että AP:n kertoman lapsen tapauksessa menisi näin.
Mä synnyin perheeseen, jossa vanhemmat ja veli olivat todella hoikkia. Isän puolelta kaikki naiset ovat sellaisia isoluisia ja rotevia, vaikka eivät mitään läskejä´siis todellakaan. Synnyin isokokoisena ja vaikka olin normaalipainoinen lapsi, niin olin ruumiinrakenteeltani paljon jytkympi, kuin moni ikäiseni tyttö. Lisäksi mulla oli ja on luonnostaan pulleat ja pyöreät kasvot.
Meillä vahdittiin jokaista lusikallista, mitä söin. Mä tiesin jo kolmevuotiaana eri ruokien ravintoarvoja ja miten paljon ruokaa saa olla lautasella. Synttäreille sain joskus mennä, mutta etukäteen käytiin läpi mitä saan ottaa. Sain ottaa yhtä herkkua pienen määrän. Kerran äitini SOITTI kaverini vanhemmille, olinko syönyt enemmän kuin yhtä herkkua. Tottakai tämä kaveri sitten kuuli tästä ja kertoi koulussa ja kaikki nauroi ja kiusasi mua. Tuosta alkoi mun läskiksi haukkuminen. Kukaan ei ollut koskaa haukkunut mua läskiksi tai lihavaksi. Muut lapset tekivät tuon äitini puhelin perusteella päätelmän, että mä olen ilmeisesti sitten sellainen, jonka pitäisi laihtua. Mua haukuttiin ja kiusattiin läskiksi koko peruskoulu. Lukiossa enää harvoin.
Mä aloitin oksentelut joskus 10-vuotiaana. Oksentelin usein pois mitä söin, koska sillä tavalla sain syödä karkkia ja kiloja ei tullut. Oksentelen edelleen joskus, mutta nykyään vain tosi harvoin.
Jossain vaiheessa noin 18-vuotiaana vanhempieni osalta mun ulkonäön arvostelu ja syömisen kontrollointi loppui hetkeksi. Luulin vihdoin, että olen ns. vapaa kaikesta ja mä luulin, että nyt äiti ja isä pitää musta sellaisena kuin olen. Olin tosi onnellinen. Kunnes noin puolen vuoden päästä alkoi se keskustelu taas: "Sun pitäisi ainakin 7-9kg pudottaa painoa" "rupeas nyt jumppaamaan" "sulla on huono ryhtikin". Mä lamaannuin ihan täysin. Tunsin olevani kauhean petetty. Olin luullut kelpaavani ja sitten en kalvannutkaan.
Söin suruuni kaksi vuotta ja lihoin melkein satakiloiseksi. Vasta pari vuotta sitten olen löytänyt edes jonkinlaisen sisäisen rauhan. Olen terveellisesti laihduttanut yli 10kg ja vielä matkaan tosin. Nyt alan ollan välittää itsestäni ja vihdoin ymmärtää, että olen aina ollut arvokas ihminen ja vanhempani ovat olleet väärässä.
Itsetuntoni on kyllä edelleen huono ja jännitän muiden ihmisten tapaamista.
Mä synnyin perheeseen, jossa vanhemmat ja veli olivat todella hoikkia. Isän puolelta kaikki naiset ovat sellaisia isoluisia ja rotevia, vaikka eivät mitään läskejä´siis todellakaan. Synnyin isokokoisena ja vaikka olin normaalipainoinen lapsi, niin olin ruumiinrakenteeltani paljon jytkympi, kuin moni ikäiseni tyttö. Lisäksi mulla oli ja on luonnostaan pulleat ja pyöreät kasvot.
Meillä vahdittiin jokaista lusikallista, mitä söin. Mä tiesin jo kolmevuotiaana eri ruokien ravintoarvoja ja miten paljon ruokaa saa olla lautasella. Synttäreille sain joskus mennä, mutta etukäteen käytiin läpi mitä saan ottaa. Sain ottaa yhtä herkkua pienen määrän. Kerran äitini SOITTI kaverini vanhemmille, olinko syönyt enemmän kuin yhtä herkkua. Tottakai tämä kaveri sitten kuuli tästä ja kertoi koulussa ja kaikki nauroi ja kiusasi mua. Tuosta alkoi mun läskiksi haukkuminen. Kukaan ei ollut koskaa haukkunut mua läskiksi tai lihavaksi. Muut lapset tekivät tuon äitini puhelin perusteella päätelmän, että mä olen ilmeisesti sitten sellainen, jonka pitäisi laihtua. Mua haukuttiin ja kiusattiin läskiksi koko peruskoulu. Lukiossa enää harvoin.
Mä aloitin oksentelut joskus 10-vuotiaana. Oksentelin usein pois mitä söin, koska sillä tavalla sain syödä karkkia ja kiloja ei tullut. Oksentelen edelleen joskus, mutta nykyään vain tosi harvoin.
Jossain vaiheessa noin 18-vuotiaana vanhempieni osalta mun ulkonäön arvostelu ja syömisen kontrollointi loppui hetkeksi. Luulin vihdoin, että olen ns. vapaa kaikesta ja mä luulin, että nyt äiti ja isä pitää musta sellaisena kuin olen. Olin tosi onnellinen. Kunnes noin puolen vuoden päästä alkoi se keskustelu taas: "Sun pitäisi ainakin 7-9kg pudottaa painoa" "rupeas nyt jumppaamaan" "sulla on huono ryhtikin". Mä lamaannuin ihan täysin. Tunsin olevani kauhean petetty. Olin luullut kelpaavani ja sitten en kalvannutkaan.
Söin suruuni kaksi vuotta ja lihoin melkein satakiloiseksi. Vasta pari vuotta sitten olen löytänyt edes jonkinlaisen sisäisen rauhan. Olen terveellisesti laihduttanut yli 10kg ja vielä matkaan tosin. Nyt alan ollan välittää itsestäni ja vihdoin ymmärtää, että olen aina ollut arvokas ihminen ja vanhempani ovat olleet väärässä.
Itsetuntoni on kyllä edelleen huono ja jännitän muiden ihmisten tapaamista.
"vieras"
Outo toive, joku terveysruokapakkomielteinen äiti. Pidätte sellaiset synttärit kuin haluatte ja lapsi tulee jos tulee.
Mutta munkin mielestä kiva olisi, jos pöydässä olis myös terveellisiä vaihtoehtoja. Enkä itse tykkää että on vaan kaikkea karkkia, sipsiä, keksiä yms keinotekoista WT-lisäaine-energiapommia vaan mieluummin itse leivottua juttua.
Mutta munkin mielestä kiva olisi, jos pöydässä olis myös terveellisiä vaihtoehtoja. Enkä itse tykkää että on vaan kaikkea karkkia, sipsiä, keksiä yms keinotekoista WT-lisäaine-energiapommia vaan mieluummin itse leivottua juttua.
"vvv"
Eipä ole minulle KUKAAN KOSKAAN tuollaista toivomusta esittänyt.
Enkä minäkään kenellekään, vaikka noin muuten olenkin aika tarkka lasteni ravinnosta (esim karkkia ei syödä kuin karkkipäivänä ja erityisissä juhlatilanteissa).
Tiedän, että jotkut esikoiseni kaverien äideistä pitää minua vähän tiukkana (kun lapsi esim koulun jälkeen kavereiden luona leikkiessään kieltäytyy herkuista äitiin vedoten), mutta kyllä minäkin nyt synttäreillä annan lapsen syödä kaikki herkut mitä tarjolla on.
Enkä minäkään kenellekään, vaikka noin muuten olenkin aika tarkka lasteni ravinnosta (esim karkkia ei syödä kuin karkkipäivänä ja erityisissä juhlatilanteissa).
Tiedän, että jotkut esikoiseni kaverien äideistä pitää minua vähän tiukkana (kun lapsi esim koulun jälkeen kavereiden luona leikkiessään kieltäytyy herkuista äitiin vedoten), mutta kyllä minäkin nyt synttäreillä annan lapsen syödä kaikki herkut mitä tarjolla on.
"vieras"
Ei ole esitetty, onneksi.
Multa saattais lipsahtaa jo aika rankat vastalauseet tuollaiselle.
Synttärit on synttärit ja silloin herkutellaan. Mä sanoisin vaan, ettei käy päinsä, kun synttärisankari on toivonut niitä herkkuja ja itse ollut valitsemassa, mitä tarjotaan. Kummankohan sana painaa enemmän, päivänsankarin vai jonku natsimamman?
"mie"
Vaarallistahan tuollainen on lapselle. Tässä lainaus Lääkärilehdestä:
"Keskustelu vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta käy kiivaana. Joillekin karppaus on lähes elämäntapa, ja osa haluaa antaa myös lapsilleen vähähiilihydraattista ruokaa.
Länsimaissa lasten energiasta noin puolet tulee hiilihydraateista. Karppauksessa runsaasti hiilihydraatteja sisältävät viljavalmisteet, hedelmät ja nestemäiset maitovalmisteet korvataan rasvalla, lihalla, kalalla ja kananmunalla sekä vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla ja juureksilla. Rasvan osuus energiasta voi nousta yli 5060 energiaprosenttiin ja elimistöön voi muodostua ketoosi, jos hiilihydraattien saanti on hyvin vähäistä. Tiukkaa ketoottista ruokavaliota voidaan käyttää hoitona vaikeassa epilepsiassa ja se on ensisijainen hoitomuoto pyruvaattidehydrogenaasin ja glukoosinkuljetusproteiini 1:n puutoksessa. Koska tiukan ketoottisen ruokavalion sivuvaikutuksina voi esiintyä muun muassa kasvun hidastumista, munuaiskiviä, ummetusta ja korkeita kolesteroliarvoja (1), nämä lapset ovat tarkassa lääkärin ja ravitsemusterapeutin seurannassa.
Vaikuttaa siltä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii aikuisten lihavuuden hoidossa yhtä hyvin tai hieman paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, ainakin lyhytaikaisesti (2). On myös tutkimuksia, joissa vähähiilihydraattista ruokavaliota on lyhytaikaisesti käytetty lihavien nuorten laihdutuksessa (3), mutta vaikutuksista terveillä lapsilla ei ole tietoa.
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että nopeasti sokeristuvien ja vähän kuitua sisältävien hiilihydraattien vähentäminen lasten ravinnosta olisi suotavaa. Näitä on esimerkiksi makeisissa, virvoitus- ja energiajuomissa ja makeissa jogurteissa. Sen sijaan pitkäketjuisten hiilihydraattien ja kuidun lisääminen ruokavalioon on hyödyllistä. Ruokavalion laatu on parempi lapsilla, jotka käyttävät enemmän täysjyväviljavalmisteita (4). Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ravitsemuksellisesti huonompi (5).
Turkulaisessa STRIP-tutkimuksessa on todettu, ettei runsaastakaan kuidun saannista ole haittaa lasten kasvulle. Kuitu parantaa lasten ruokavalion laatua ja on yhteydessä alhaisempiin veren kolesterolipitoisuuksiin. Kuidun suurimmat lähteet lapsilla ovat leipä ja muut viljavalmisteet, kasvikset, peruna ja hedelmät. Toisaalta runsas puhtaan sokerin käyttö huonontaa lasten ruokavaliota, sillä se muun muassa vie tilaa tärkeiltä ravintoaineilta (6). Saman tutkimuksen mukaan ravinnon rasvojen laadun parantaminen kohentaa lasten, erityisesti poikien seerumin kolesteroliarvoja ja myös verisuonen endoteelin toimintaa jo lapsuusiässä (7). Pitkäkestoisen vähähiilihydraattisen ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion on aikuisilla todettu huonontavan endoteelitoimintaa (8).
Liian pitkälle menevät ruokavaliomuutokset ovat riski lasten kasvulle ja kehitykselle. Lasten tulee saada riittävästi ja monipuolisesti kaikkia ravintoaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita, eikä terveen normaalikokoisen lapsen painon kuulu laskea. Emme näe mitään syytä, miksi lapsilla tulisi käyttää vähähiilihydraattista ruokavaliota ilman lääketieteellisiä perusteita.
Runsaan rasvan ja proteiinin käytön ja usein myös huonomman rasvan laadun vaikutukset verisuoniterveyteen tulee ottaa huomioon. Hiilihydraattitietoinen syöminen, jossa vältetään sokeripitoisia ja kuiduttomia elintarvikkeita, parantaa ruokavalion laatua ja on suositeltavaa. Rasvoissa tulisi suosia pehmeitä kasviöljypohjaisia vaihtoehtoja.
Liiallinen lasten ruokavalioon puuttuminen voi ahdistaa lasta. Tiukat dieetit voivat johtaa ojasta allikkoon. Onkin järkevää noudattaa vanhaa viisautta: kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella.
Harri Niinikoski
osastonylilääkäri, dosentti
TYKS lastenklinikka
Jaana Heikkilä
ravitsemusterapeutti
TYKS lastenklinikka
"Keskustelu vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta käy kiivaana. Joillekin karppaus on lähes elämäntapa, ja osa haluaa antaa myös lapsilleen vähähiilihydraattista ruokaa.
Länsimaissa lasten energiasta noin puolet tulee hiilihydraateista. Karppauksessa runsaasti hiilihydraatteja sisältävät viljavalmisteet, hedelmät ja nestemäiset maitovalmisteet korvataan rasvalla, lihalla, kalalla ja kananmunalla sekä vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla ja juureksilla. Rasvan osuus energiasta voi nousta yli 5060 energiaprosenttiin ja elimistöön voi muodostua ketoosi, jos hiilihydraattien saanti on hyvin vähäistä. Tiukkaa ketoottista ruokavaliota voidaan käyttää hoitona vaikeassa epilepsiassa ja se on ensisijainen hoitomuoto pyruvaattidehydrogenaasin ja glukoosinkuljetusproteiini 1:n puutoksessa. Koska tiukan ketoottisen ruokavalion sivuvaikutuksina voi esiintyä muun muassa kasvun hidastumista, munuaiskiviä, ummetusta ja korkeita kolesteroliarvoja (1), nämä lapset ovat tarkassa lääkärin ja ravitsemusterapeutin seurannassa.
Vaikuttaa siltä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii aikuisten lihavuuden hoidossa yhtä hyvin tai hieman paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, ainakin lyhytaikaisesti (2). On myös tutkimuksia, joissa vähähiilihydraattista ruokavaliota on lyhytaikaisesti käytetty lihavien nuorten laihdutuksessa (3), mutta vaikutuksista terveillä lapsilla ei ole tietoa.
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että nopeasti sokeristuvien ja vähän kuitua sisältävien hiilihydraattien vähentäminen lasten ravinnosta olisi suotavaa. Näitä on esimerkiksi makeisissa, virvoitus- ja energiajuomissa ja makeissa jogurteissa. Sen sijaan pitkäketjuisten hiilihydraattien ja kuidun lisääminen ruokavalioon on hyödyllistä. Ruokavalion laatu on parempi lapsilla, jotka käyttävät enemmän täysjyväviljavalmisteita (4). Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ravitsemuksellisesti huonompi (5).
Turkulaisessa STRIP-tutkimuksessa on todettu, ettei runsaastakaan kuidun saannista ole haittaa lasten kasvulle. Kuitu parantaa lasten ruokavalion laatua ja on yhteydessä alhaisempiin veren kolesterolipitoisuuksiin. Kuidun suurimmat lähteet lapsilla ovat leipä ja muut viljavalmisteet, kasvikset, peruna ja hedelmät. Toisaalta runsas puhtaan sokerin käyttö huonontaa lasten ruokavaliota, sillä se muun muassa vie tilaa tärkeiltä ravintoaineilta (6). Saman tutkimuksen mukaan ravinnon rasvojen laadun parantaminen kohentaa lasten, erityisesti poikien seerumin kolesteroliarvoja ja myös verisuonen endoteelin toimintaa jo lapsuusiässä (7). Pitkäkestoisen vähähiilihydraattisen ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion on aikuisilla todettu huonontavan endoteelitoimintaa (8).
Liian pitkälle menevät ruokavaliomuutokset ovat riski lasten kasvulle ja kehitykselle. Lasten tulee saada riittävästi ja monipuolisesti kaikkia ravintoaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita, eikä terveen normaalikokoisen lapsen painon kuulu laskea. Emme näe mitään syytä, miksi lapsilla tulisi käyttää vähähiilihydraattista ruokavaliota ilman lääketieteellisiä perusteita.
Runsaan rasvan ja proteiinin käytön ja usein myös huonomman rasvan laadun vaikutukset verisuoniterveyteen tulee ottaa huomioon. Hiilihydraattitietoinen syöminen, jossa vältetään sokeripitoisia ja kuiduttomia elintarvikkeita, parantaa ruokavalion laatua ja on suositeltavaa. Rasvoissa tulisi suosia pehmeitä kasviöljypohjaisia vaihtoehtoja.
Liiallinen lasten ruokavalioon puuttuminen voi ahdistaa lasta. Tiukat dieetit voivat johtaa ojasta allikkoon. Onkin järkevää noudattaa vanhaa viisautta: kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella.
Harri Niinikoski
osastonylilääkäri, dosentti
TYKS lastenklinikka
Jaana Heikkilä
ravitsemusterapeutti
TYKS lastenklinikka
"mamma maalta"
Entäs jos kysyisit tältä äidiltä että mitä hän ehdottaisi tarjottavaksi 5 vuotis synttäreille, voisikohan hän vaikka toimittaa "herkut" teille koska sinä yksinkertaisesti kuvittelit voivasi järjestää lapsellesi normaalit herkuttelusynttärit etkä ollekaan osaa keksiä mitä voisit tarjota jos ei saa olla sokeria.
Harmittaa tuon lapsen puolesta, hän jää kohta täysin ulkopuolelle kaikkien kavereiden tapahtumista sillä eihän häntä kukaan kutsu kun äitinsä asettaa järkyttäviä rajotteita.
Harmittaa tuon lapsen puolesta, hän jää kohta täysin ulkopuolelle kaikkien kavereiden tapahtumista sillä eihän häntä kukaan kutsu kun äitinsä asettaa järkyttäviä rajotteita.
Omat eväät
Minusta on fiksua että jos lapsella on jokin erikoisimpi juttu/allergia/vanhempi_nipottaa - tällöin ko porukka tuo omat eväät. Yksinkertaista .
Jonkiverran voi varautua emäntäkin , mutta AP:n ystävä/tuttava on aika pimee ...
Eli sanot vaan että mitä on tarjolla ja sitten kehoitat ottamaan omat eväät mukaan !
Jonkiverran voi varautua emäntäkin , mutta AP:n ystävä/tuttava on aika pimee ...
Eli sanot vaan että mitä on tarjolla ja sitten kehoitat ottamaan omat eväät mukaan !
"HOHHOIJAA"
Pakko oli lukaista tämä ketju, tuli otsikosta mieleen niin hyvin omakohtainen kokemus. Olen perhepäivähoitaja ja minulla on hoidossa eräs 3v lapsi. Hänelle ei ole koskaan annettu sokeria, vanhempien mukaan. Äiti toivoi, että hoidossakin tämä otetaan huomioon ja ei anneta ruokia tai välipaloja mitkä sisältää sokeria. En ole pystynyt täysin noudattamaan toivetta. En tietenkään anna jäätelöä tai muuta herkkua välipalalla mutta esim.kiisselin teossa on pakko laittaa hieman sokeria ja tämä lapsi on hullaantunut nyt esin.kiisseliin niin paljon kun maistoi sitä että söisi vaikka koko kattilallisen sitä (vissiinkin se sokeri siinä?). Kutsuilla tämä lapsi ei saanut maistaa täytekakkua, vaan sai pienen palasen voileipäkakkua jota ei suostunut syömään ja äiti ohjasi tämän pois pöydästä. Kirpaisi syvältä Eihän sitä tarvitse syöttää joka päivä, mutta kyllä minun mielestä jo kohta 4v lapsi saisi joskus pitää herkkupäivän esim.jäätelöllä tai keksillä.
Eihän sitä tarvitse syöttää joka päivä, mutta kyllä minun mielestä jo kohta 4v lapsi saisi joskus pitää herkkupäivän esim.jäätelöllä tai keksillä.Ap, mitä sanoit puhelimessa kun kuulit tuon toiveen?
Men ymmärrä vanhempia jotka kieltävät lapselta sokerin-siis siinä makeassa muodossa, tajuamatta kuitenkaan että jugurtissa on sokeria...ketsupissa on sokeria....aika monessa elintarvikkeessa on sitä saatanana sokeria.
Men ymmärrä vanhempia jotka kieltävät lapselta sokerin-siis siinä makeassa muodossa, tajuamatta kuitenkaan että jugurtissa on sokeria...ketsupissa on sokeria....aika monessa elintarvikkeessa on sitä saatanana sokeria.
[QUOTE="Siiri";27267793]Oikeasti??? Onko näin tiukkapipoisia ihmisiä olemassa?
Minä kun pidin jo ystävääni tosi tiukkiksena, kun kävivät meillä viikonloppuna vierailulla. Meillä oli aikuisille kahvipöydän tarjoilut (pizzahyrriä, korvapuusteja ja rahkapiirakkaa) ja lapsille ensin välipalaksi hedelmiä (nektariineja, luumuja, omenia ja viinirypäleitä) ja sen jälkeen noita aikuisten herkkuja (+ oman kuopuksen herkkuja Carneval-keksejä).
Ystäväni antoi lapsensa (3v) syödä noita hedelmiä vapaasti ja sen jälkeen antoi hänen ottaa YHDEN keksin. Ja minä pidin häntä vähän tiukkapipoisena. Mutta näköjään paljon pahempiakin on [/QUOTE]
Eihän tuo ole tiukkapipoista, kuitenkin lapsi sai keksin. Ihan on normaalia rajoittaa herkuttelua, ajattele jos vaikka vierailuja on useampi viikossa ja aina vedettäisiin kaksin käsin herkkuja? Nykyään on herkuttelu monilla karannut käsistä ja lihavia lapsia enemmän ja enemmän.
Ja aloituksen tilanteeseen. Suorin sanoin ilmoittaisin, että sokerimättöä on todellakin tarjolla, mutta voin laittaa lapsukaisellesi pähkinöitä jne.
Minä kun pidin jo ystävääni tosi tiukkiksena, kun kävivät meillä viikonloppuna vierailulla. Meillä oli aikuisille kahvipöydän tarjoilut (pizzahyrriä, korvapuusteja ja rahkapiirakkaa) ja lapsille ensin välipalaksi hedelmiä (nektariineja, luumuja, omenia ja viinirypäleitä) ja sen jälkeen noita aikuisten herkkuja (+ oman kuopuksen herkkuja Carneval-keksejä).
Ystäväni antoi lapsensa (3v) syödä noita hedelmiä vapaasti ja sen jälkeen antoi hänen ottaa YHDEN keksin. Ja minä pidin häntä vähän tiukkapipoisena. Mutta näköjään paljon pahempiakin on [/QUOTE]
Eihän tuo ole tiukkapipoista, kuitenkin lapsi sai keksin. Ihan on normaalia rajoittaa herkuttelua, ajattele jos vaikka vierailuja on useampi viikossa ja aina vedettäisiin kaksin käsin herkkuja? Nykyään on herkuttelu monilla karannut käsistä ja lihavia lapsia enemmän ja enemmän.
Ja aloituksen tilanteeseen. Suorin sanoin ilmoittaisin, että sokerimättöä on todellakin tarjolla, mutta voin laittaa lapsukaisellesi pähkinöitä jne.
Tilanne on ota tai jätä? Ihan fiksuahan on sokerin rajoittaminen juuri tuon syyn takia, sitä kun saa niin paljon muualtakin. Mielummin annan lapsen syödä jogurttia kuin karkkeja.