Tulee mieleen eräs koulukaverini ala-asteelta. Lapsella oli todella ylisuojeleva äiti, joka saattoi lapsen koulun portille vielä neljännelläkin luokalla (ei todellakaan yleistä 90- luvun alussa) ja oli usein iltapäivällä vastassa, vaikka asuivat 200 m päässä koululta. Lapsella oli todella tiukka ruokavalio ja lapsen perustelu oli usein miten se että "äiti on kieltänyt". Kuudennella luokalla meillä vaihtui opettaja ja parin ensimmäisen viikon jälkeen pojan äiti oli soittanut opettajalle todella vihaisen puhelun. Meillä oli ollut joku erikoisjuttu ja olimme luokkatilan ulkopuolella ja luokan ovi lukossa ja kaikkien reput siellä. Äiti oli huutanut puhelimessa että hänen lapsellaan on vakava sairaus ja lääkkeet repussa eikä missään tapauksessa reppua saa jättää lukon taakse. Opettaja oli ihan kauhuissaan ettei sairaudesta oltu mainittu aiemmin yhtään mitään. Äiti oli tähän tuuminut että oli kieltänyt maininnat sairaudesta lapsen papereissa ja kielsi opettajaa ehdottomasti kertomasta sairaudesta kenellekään, hän kun pelkäsi että lasta aletaan kiusaamaan sairauden vuoksi. No lasta kyllä katsottiin jo alta kulmien noiden ruokavaliojuttujen vuoksi ja äitinsä takia. Opettaja otti sairauden puheeksi koko luokan kesken ja kertoi mistä on kyse ja miksi lapsen täytyy toimia eri tavalla. Vaikka kyse oli harvinaisesta ja erikoisesta sairaudesta, moni meistä mietti miksei tuota olisi voinut kertoa jo ekaluokalla. Ei meistä siinä ollut mitään kamalaa, saati kiusaamisen arvoista. Äiti siis yritti suojata lastaan kiusaamiselta ja muulta, mutta keinot olivat totaalisen väärät.
Voisko tuossa ap:n tilanteessakin olla kyse lapsen sairaudesta ja äidin halusta suojella lastaan, tosin epäonnistuen siinä?
