V
vierailija
Vieras
Lapset olivat 2 vuotta parhaimmat ystävät, tämä kaveri lupasi tytölleni että ovat aina parhaita kavereita.
Kas kummaa kun uus tyttö muutti naapuriin niin meidän tytön seura kelpaa vain jos tuo toinen tyttö ei ole kotona.
Oma tyttöni on vihainen, tottakai koska paras ystävä hylkäsi, ennen olivat aina yhdessä.
Viimeksi oma tyttö meni mummolaan ja lähtivät pulkkamäkeen (mummola tuon entisen parhaan ystävän naapurissa).
Siellä tuo tyttö odotti ja oli kuvitellut että lähtee pulkkamäkeen mukaan, oma tyttöni ei halunnut mukaan tätä tyttöä, eikä niin ollut sovittu.
No tämän entisen parhaan ystävän äiti pommitti mua kuinka mun pitäisi ajatella miltä tuntuisi jos mun tyttö tulis itkien kotiin. *jumalaut** että meinasin hermostuu kunnolla. Meidän tyttö on kokenut tuota jatkuvasti 6kk ajan. Kun paras kaveri onkin 99% ajastaan uuden tytön kanssa, eikä meidän tytön, niinku ennen.
Sen toki ymmärrän että joskus voi suhteet muuttua, ja se on hankalaa. Mutta mikä vaivaa äitiä joka syyttää toista lasta , vaikka oma lapsi on itse syypää siihen ettei meidän tyttö halua olla enää ja on vihainen.
Ei hänen tyttö oo luvannut olla paras kaveri, eikä oo ikinä mitään väärää tehnyt.
Pitäisiköhän vaan antaa koko jutun olla.
Vaikeus tässä on tuon toiaen tytön vanhemman asenne
Kas kummaa kun uus tyttö muutti naapuriin niin meidän tytön seura kelpaa vain jos tuo toinen tyttö ei ole kotona.
Oma tyttöni on vihainen, tottakai koska paras ystävä hylkäsi, ennen olivat aina yhdessä.
Viimeksi oma tyttö meni mummolaan ja lähtivät pulkkamäkeen (mummola tuon entisen parhaan ystävän naapurissa).
Siellä tuo tyttö odotti ja oli kuvitellut että lähtee pulkkamäkeen mukaan, oma tyttöni ei halunnut mukaan tätä tyttöä, eikä niin ollut sovittu.
No tämän entisen parhaan ystävän äiti pommitti mua kuinka mun pitäisi ajatella miltä tuntuisi jos mun tyttö tulis itkien kotiin. *jumalaut** että meinasin hermostuu kunnolla. Meidän tyttö on kokenut tuota jatkuvasti 6kk ajan. Kun paras kaveri onkin 99% ajastaan uuden tytön kanssa, eikä meidän tytön, niinku ennen.
Sen toki ymmärrän että joskus voi suhteet muuttua, ja se on hankalaa. Mutta mikä vaivaa äitiä joka syyttää toista lasta , vaikka oma lapsi on itse syypää siihen ettei meidän tyttö halua olla enää ja on vihainen.
Ei hänen tyttö oo luvannut olla paras kaveri, eikä oo ikinä mitään väärää tehnyt.
Pitäisiköhän vaan antaa koko jutun olla.
Vaikeus tässä on tuon toiaen tytön vanhemman asenne