Lapsen kaverien "ruokkiminen"

Mä teen aina reilusti ruokaa, siitä söisi meidän perheen lisäksi 2-3 tyyppiä. Jos niitä muita ruokailijoita ei ole, niin jäänyt ruoka on mun ja kuopuksen seuraavan päivän lounas. Ja joskus laitan pakastimeen sen mitä jää, on sitten hätävarana.

Ja kun kauppa on vieressä, niin äkkiä siihen kipaisee jos jääkapissa alkaa tyhjältä näyttämään.

Mutta entäs jos silloin lounaallakin olisi vieraita pöydässä, sittenpä ei siitä "2-3 hengen extra-annoksesta" riitäkään enää vieraille.

Veikkaisin että useimmissa perheissä ei käydä kaupassa joka päivä. Meilläkin kauppapäivä on kerran viikossa, ja tulisi loppuviikosta nälkä jos alkuviikosta olisi pitänyt ruokkia useammallakin aterialla ylimääräisiä henkilöitä. Jos taas kaupasta raahaisi ruokaa niin paljon että sillä tarvittaessa ruokkisi x määrän ylimääräisiä, ja vieraita ei kävisikään, niin ruokaa jäisi aina yli. Ei meillä säilytystilaakaan ole ylettömästi, nytkin on jo kauppapäivän jälkeen jääkaappi täpötäynnä. Ei sinne kovin montaa ylimääräistä jogurttipurkkia mahtuisi...

 

Leipää riittää aina kaverillekin.
Nirsoilemista en hyväksy. Ja vieraat ei itse mene valikoimaan kaapista mitä ottVat.

 

Mutta entäs jos silloin lounaallakin olisi vieraita pöydässä, sittenpä ei siitä "2-3 hengen extra-annoksesta" riitäkään enää vieraille.

Veikkaisin että useimmissa perheissä ei käydä kaupassa joka päivä. Meilläkin kauppapäivä on kerran viikossa, ja tulisi loppuviikosta nälkä jos alkuviikosta olisi pitänyt ruokkia useammallakin aterialla ylimääräisiä henkilöitä. Jos taas kaupasta raahaisi ruokaa niin paljon että sillä tarvittaessa ruokkisi x määrän ylimääräisiä, ja vieraita ei kävisikään, niin ruokaa jäisi aina yli. Ei meillä säilytystilaakaan ole ylettömästi, nytkin on jo kauppapäivän jälkeen jääkaappi täpötäynnä. Ei sinne kovin montaa ylimääräistä jogurttipurkkia mahtuisi...

Ei meillä arkisin lounaalla koskaan vieraita käy. Esikoinen syö koulussa ja mies töissä.
Viikonloppuisin onkin sitten eri asia ja silloin päivässä tehdään kaksi lämmintä ateriaa.

 

Tottahan se on itsekkyyttä, mutta itsekkyys oikeassa määrin on tervettä. Epäitsekkyys voi olla jopa pahempi asia.

Meillä oli naapurin poika aamusta iltaan. Aamulla saapui yhdeksän paikkeilla ja oli iltaan saakka. Ruokaa ei tarjottu kuin poikkeustapauksissa. Huonoista kotioloista ei ollut kyse, vaan lapsi viihtyi meillä hyvin, kun oli samanikäistä seuraa. Toki oltaisiin voitu tarjota ruokaa, mutta olimme sen verran itsekkäitä, että nautimme, kun saatiin olla hetki perheen kesken. Naapurin lapsi kävi syömässä kotonaan. Usein äiti soitti ja pyysi lapsen kotiin syömään. Tai jos meillä oli ruoka-aika niin lapsi passitettiin kotiinsa sadan metrin päähän.

Mun mielestä on ok, ettei kavereille tarjota ruokaa, jos he asuvat lähellä ja voivat helposti mennä kotiinsa syömään. Mutta sitä en ymmärrä, jos on kauempaa harvinaisempia vieraita, niin mitään ei tarjota, vaikka pöydässä olisi vastaleivotut pullat. Tällaiseenkin olen törmännyt. Kaikkeen siis kannattaa varautua eikä koskaan pidä pitää vieraanvaraisuutta itsestäänselvyytenä.

Aika pitkältä oon kanssasi samaa mieltä, mutta mielestäni tällaisessa yhteydessä itsekkyys ei ole ystävällistä toimintaa.

 

En ruoki lasteni kavereita, elleivät ole erikseen etukäteen kutsuttuja ja sovittu että ovat ns. hoidossa.

Meillä lasten kaverit asuu tässä naapurustossa, joten kotimatka alle 10min kaikilla.
Meillä usein kylässä molemmilla lapsilla kavereita, useamman kerran viikossa 1-4 kaveria, joten jos tarjottaisiin ruokaa pitäisi sitä olla jo hyvin paljon ylimääräistä.

Välipalaa annan joskus ja tietenkin jos nyt vaikka lettuja sattuisin paistamaan ( tästäkin pitää kyllä kysyä vanhemmilta lupa) niin tarjoan. Mutta ruoan teen meidän perheelle.

 

Kyllä tarjoan lasten kavereille ruuan jos ruuan teko hetkellä on tiedossa että meillä on vieras ruoka aikaan.
Lasten kaverit kun asuu 2-5km päässä. Jos kaveri asuis samalla kadun pätkällä/ pihapiirissä niin sillon en välttämättä tarjoa.

 

Meillä on ollut AINA periaatteena, että "lisätään vaikka keittoon vettä, että riittää kaikille". Eli meillä kysytään ruoka-aikaan paikalla olevilta että maistuuko. Ja me ei todellakaan olla mitään huippupalkkaisia, vaan päinvastoin! Tänäänkin syömässä oli "oman porukan" lisäksi tyttären kaveri, kotoa poissa asuva esikoinen ja hänen tyttöystävä, ilman erikkokutsua.

 

Aina löytyy. Tosin ei ole ollut kolmea vierasta teiniä soppapatojen äärellä sitten saattais sapuska loppua kesken jos ei ole varautunut etukäteen.

 

Meillä on kanssa ollut tapana tarjota ruoka kaikille, jotka paikalla sattuvat olemaan. Hurjan suurta joukkoa ei välttämättä kerrallaan ole, perheemme on pieni Tämä tapa on siirtynyt minulle lapsuudenkodista, siellä oli sama meininki.

Tykkäämme tavallisesta arkiruoasta; makaronilaatikosta, kiusauksista, keitoista jne, ja niitä harvoin tulee laskupaloina tehtyä. Ylimääräistä on useimmiten padoissa ja kattiloissa.

Mutta ymmärrän täysin senkin, ettei kaikki toimi samoin. Ja tiedän ihmisiä, joilla aivan oikeasti on jokapäiväisistä ruokarahoista todella tiukkaa. Ei mieleen tulisi heitä itsekkäiksi ajatellakaan, ihan päinvastoin oikeastaan.

 

Itse kysyn, moneltako lapsen on aika lähteä kotiin.

Jos sanoo klo 17-18, en tarjoa ruokaa. Syömme itse sitten klo 18.05.

JOs taas lapsella ei ole kotiintuloaikaa, kysyn, syökö hän ja tarjoan ruoan.

Omani kutsun aina kotiin syömään n. klo 17.

Yksi selllainen kaveri on, joka syö meillä suht säännöllisesti n. 2 kertaa viikossa. Outoa on se, että tunnen vanhemmat ja he eivät koskaan ole ottaneet syömisasiaa esille. Lapselle soitetaan, kun hänen pitää mennä kotiin (yleensä koulun jälkeen on suorilta n. klo 20 asti, jos en passita kotiin aikaisemmin; asuu n. 7 min päässä meiltä). Luottamus on ilmeisesti perheellä sellainen, että syötän lapsen. Kova nälkä sillä aina on ja kehuu ruokaa, joten syököön nälkäänsä.

 

Ei se aina ole rahastakaan kiinni vaan hyvästä kasvatuksesta! Minua hävettäisi hirveästi jos lapseni olisivat kavereilla nälissään "kerjuulla". Samoin minua ällöttää ne kaverit jotka tulevat meille anelemaan "oisko teillä ruokaa". Huonoa käytöstä se vaan on ja jos ei ole, vaan oikeasti joku naapurin kakara toistuvasti on nälissään eikä kotona ole ruokaa tarjolla, kannattaisi ehkä harkita asiasta ilmoittamista jollekin viranomaiselle, kouluun tms.

Olen opettanut aivan pienestä asti, että naapurissa ei sitten syödä, vaan kieltäydytään kohteliaasti ja poistutaan häiritsemästä vaikka olisikin "nälkä" ja kun on oikeasti nälkä ja/tai ruoka-aika, ollaan kotona. Eri asia tietysti on kauempaa tulleet kutsutut vieraat joiden kanssa aina sovitaan etukäteen miten toimitaan. Olisi aika ikävää jos sattuisi tarjoamaan vaikka allergiselle väärää ruokaa tai olisi sattumalta saanut aiheutettua ruokamyrkytyksen pilaantuneilla elintarvikkeilla.

Ruokailu on aina tärkeä kasvatustilanne ja monesti se ainoa hetki päivästä kun koko perhe ehtii toistensa kanssa oikeasti vaihtamaan kuulumisia. Ei siinä tarvita naapurin räkänokkia enää kasvatettavaksi käytöstavoille!

 

Ruokailu on aina tärkeä kasvatustilanne ja monesti se ainoa hetki päivästä kun koko perhe ehtii toistensa kanssa oikeasti vaihtamaan kuulumisia. Ei siinä tarvita naapurin räkänokkia enää kasvatettavaksi käytöstavoille!

Ei meillä ole koskaan pöydässä naapurin räkänokkia istunut, vaan lapsen ystäviä. Aika ilkeästi kommentoitu tuo mielestäni Ja itse ainakin olen tärkeänä kasvatuksellisesti sitäkin pitänyt, että joskus voi pöydässä istua muutakin kuin omaa perhettä. Näin oli omassa lapsuudessakin.

Kummasti ollaan omassa perheessä kuulumiset saatu vaihdettua aina, vaikka vuorollaan ja yhtäaikaakin olemme puolison kanssa vuorotöissä olleet. Emme siis likikään aina ole yhtäaikaa molemmat vanhemmat esim. päivällispöydässä istuneet.

 

Olen neljän teinin yyhoo. Tulen usein töistä kotiin, niin viikon eväät on syöty lasten ja heidän kavereidensa toimesta. Kyllä se pikkuhiljaa alkaa vi****amaan kun rahat on todella tiukalla muutenkin. Teen pienipalkkaista työtä ja eksä on kitupiikki elareiden suhteen. Kukin syököön kotonaan, se on mun toive.

 

[QUOTE="köyhä";30795813]Olen neljän teinin yyhoo. Tulen usein töistä kotiin, niin viikon eväät on syöty lasten ja heidän kavereidensa toimesta. Kyllä se pikkuhiljaa alkaa vi****amaan kun rahat on todella tiukalla muutenkin. Teen pienipalkkaista työtä ja eksä on kitupiikki elareiden suhteen. Kukin syököön kotonaan, se on mun toive.[/QUOTE]

Täysin ymmärrettävää!

 

Ei se aina ole rahastakaan kiinni vaan hyvästä kasvatuksesta! Minua hävettäisi hirveästi jos lapseni olisivat kavereilla nälissään "kerjuulla". Samoin minua ällöttää ne kaverit jotka tulevat meille anelemaan "oisko teillä ruokaa". Huonoa käytöstä se vaan on ja jos ei ole, vaan oikeasti joku naapurin kakara toistuvasti on nälissään eikä kotona ole ruokaa tarjolla, kannattaisi ehkä harkita asiasta ilmoittamista jollekin viranomaiselle, kouluun tms.

Olen opettanut aivan pienestä asti, että naapurissa ei sitten syödä, vaan kieltäydytään kohteliaasti ja poistutaan häiritsemästä vaikka olisikin "nälkä" ja kun on oikeasti nälkä ja/tai ruoka-aika, ollaan kotona. Eri asia tietysti on kauempaa tulleet kutsutut vieraat joiden kanssa aina sovitaan etukäteen miten toimitaan. Olisi aika ikävää jos sattuisi tarjoamaan vaikka allergiselle väärää ruokaa tai olisi sattumalta saanut aiheutettua ruokamyrkytyksen pilaantuneilla elintarvikkeilla.

Ruokailu on aina tärkeä kasvatustilanne ja monesti se ainoa hetki päivästä kun koko perhe ehtii toistensa kanssa oikeasti vaihtamaan kuulumisia. Ei siinä tarvita naapurin räkänokkia enää kasvatettavaksi käytöstavoille!

Voi herran jestas miten vinksahtaneesti joku voikin asian ajatella! :O Siis oletko tosissasi? En halua tietää jos todella olet..

 

Meitä 5. Teen ruoan päivälliseksi, josta jää yleensä seuraavalle päivälle lounaaksi miehelle töihin ja vähintään 2 lapselle. Sit taas uusi ruoka päivälliseksi...
Eli periaatteessa ruokaa aina niin paljon, että siiitä kaverinkin ruokkis. Täällä pikkukylässä tapaamiset on useimmiten sovittuja ja silloin tarjoan välipalan ja ruoan.
Naapurin lapsille joskus jotain piirakkaa tms. jos satun leipomaan ja meillä joku just silloin on. Muuten saavat mennä kotiinsa syömään.

Tämä toimii ainakin nyt, kun vanhin vasta koulussa. Saas nähdä mikä meno on, kun vanhin on teini ja 2 nuorintakin tuo kavereita kotiin. Mut ei meillä tarvi nälissään olla kumminkaan, et kyllä vähintään leipää ja maitoa saa.

 

Voi herran jestas miten vinksahtaneesti joku voikin asian ajatella! :O Siis oletko tosissasi? En halua tietää jos todella olet..

Aivan yhtä vinksahtanut ajattelu kuin se, että kaverit pitäisi ruokkia aina, kun oma perhe syö.

Mun mielestä meillä oli homma hyvin tasapainossa, vaikka kaveri laitettiin pois ruoka-aikaan. Se sopi hyvin kaikille. Jos kaveri olisi syönyt meillä kahdesti päivässä viidesti viikossa ja siihen välipalat päälle, niin varmasti kaverin äitikään ei olisi siitä tykännyt. Suhteissa pitää olla jonkinlainen tasapaino, ellei muuhun ole erityistä syytä. Ei kukaan tykkää siitä, että oma lapsi kulkisi muiden ruokittavana, kos itse ei halua tehdä samaa. Ja todennäköisesti se ruokkijakin melko varmasti kypsyy tilanteeseen jossain vaiheessa. Jos ei suoraan valita, niin selän takana ollaan marttyyreita. Poikkeuksia varmasti on ja jotkut varmasti saavat nautinnon muiden ruokkimisesta. Mun äitikin ruokki kaikki eikä valittanut koska hänet oli opetettu siihen, että kaikki ruokitaan, mutta tiesin, ettei hän pitänyt siitä.

 

Meillä ei syötetä kavereita, jotka asuvat tässä lähistöllä. Tietty sitten, jos joku tulee (esim serkku) kauempaa, mut ei näitä tässä lähellä (alla 10 km). Syy on se, että ruokaa ei riitä. Usein syön itse vain salaattia, jotta se riittää muille. Perheen koko on siinä rajoilla, että riittääkö yksi 400 gramman rasia lihaa/kalaa ruokaan ja sen vuoksi mennään näin. Toki jos ruokana keittoa, voin tarjota muillekin, koska sitä riittää.

 

Hauskaa kun puhut ruokailun kasvatustilanteesta kamalan fiksusti ja samaan hengen vetoon haukut lastesi kavereita räkänokiksi. Hmmm.. Meillä opetetaan myös puhumaan fiksusti ja kunnioittamaan muita Meillä lasten kaverit saavat syödä. Asutaan parin kilsan päästä lasten kavereista ja vanhempien kanssa on sovittu, että syövät täällä. Samoin toisin päin. Mutta kyllä olisi fiksua selvittää vanhempien kanssa, onko lapsen ok syödä ruoka kaverilla. Toisilla voi olla Se tapa, että haluavat syödä keskenään. Eihän Se huonompi tapa ole, jos halutaan keskenään syödä päivällinen ja vaihtaa kuulumisia perheen kesken. Kyllä meillä lapset sen hetken voisivat ulkona odottaa. Varsinkin jos kaverit asuvat siinä samoilla kulmilla, musta Se on ihan järkevääkn ettei aleta toisia syöttämään ellei asiasta ole vanhemman kanssa sovittu.

 

Mulla on monta syytä kyllä ruokkia muitakin suita jos heitä ei oikeasti kotiin ruoka-aikaan kaivata.
-Koska on vaan kaksi syöjää pääsääntöisesti niin ruokaa tulee tehtyä vähintään neljälle, oikeastaan isomallekkin porukalle jos syöjinä on lapsia.
-Mä olin lapsena aina muiden ruokittavana (lama ja asunnon hinta romahti ja myynnin jälkeen jäi vielä velkaa joka tuli kokonaisuudessa äidin maksettavaksi)
-Mulla ei ole puutetta rahasta joten siihenkään en voi vedota
-Mielummin meillä ruoka-aikana kuin kaverilla sillä lapsi ei siedä kovin hyvin maitoproteiiniä
-Mulla on kiitollisuuden velkaa johonkin suntaa, että mua ei koskaan käännytetty ruokapöydästä pois kenenkään luona. :heart:

 

Meille tulee joskus naapurin poika leikkimään iltapäivisin. Kun on ruoka-aika kysyn haluaako hänkin, ja yleensä pojat syövät sitten yhdessä. Mukavaahan se vaan on. Pojat jatkavat leikkejään ja myöhemmin tulee vanhempi hakemaan pojan kotiin. Aina ihmettelevät kun kerron mitä on syönyt, sanovat että syö niin huonosti yleensä, siis kotona. Herää kysymys että mitähän siellä kotona tarjoavat?
Mutta joo, jos on lapsi kylässä meidän ruoka-aikaan niin todellakin kysyn että haluaako syödä myös.

 

Ja kaikille muistutuksena, että on eri asia ruokkia vaikkapa 5-vuotias kuin 15-vuotias. Saatikka päästää lauma 15-vuotiaita syömään koulun jälkeen, lähes päivittäin. Sitä ruokamäärää ei jaksa kantaa kaupasta.

 

Aivan yhtä vinksahtanut ajattelu kuin se, että kaverit pitäisi ruokkia aina, kun oma perhe syö.

Mun mielestä meillä oli homma hyvin tasapainossa, vaikka kaveri laitettiin pois ruoka-aikaan. Se sopi hyvin kaikille. Jos kaveri olisi syönyt meillä kahdesti päivässä viidesti viikossa ja siihen välipalat päälle, niin varmasti kaverin äitikään ei olisi siitä tykännyt. Suhteissa pitää olla jonkinlainen tasapaino, ellei muuhun ole erityistä syytä. Ei kukaan tykkää siitä, että oma lapsi kulkisi muiden ruokittavana, kos itse ei halua tehdä samaa. Ja todennäköisesti se ruokkijakin melko varmasti kypsyy tilanteeseen jossain vaiheessa. Jos ei suoraan valita, niin selän takana ollaan marttyyreita. Poikkeuksia varmasti on ja jotkut varmasti saavat nautinnon muiden ruokkimisesta. Mun äitikin ruokki kaikki eikä valittanut koska hänet oli opetettu siihen, että kaikki ruokitaan, mutta tiesin, ettei hän pitänyt siitä.

Mä en ymmärrä miten joku voi nähdä sen "kerjuulla" olemiseksi, että lapsi leikkii kaverinsa luona ja parin tunnin päästä ruoka-ajan tultua syö. Siis lapsen annos on muutenkin niin pieni, että siinä ei taloudellista tappiota tule! Ja toisekseen, eiköhän meillä aikuisilla ole varaa tinkiä omasta energiasaanista kun taas lapsi joka kuluttaa paljon enemmän ja on kasvuiässä. Ihan noin muistutuksena vaan, että ei varmaan maata kaada jos joskus lapsen kaveri syö ja jos ei ole ruokaa laitettu enempää niin vaikka siitä aikuisten ruokamäärästä!

Minun tuleva lapsi ei toivottavasti ystävysty sellaista ihmisten kanssa, jotka ajattelevat noin epäkypsästi ja itsekkäästi.

 

Mä en ymmärrä miten joku voi nähdä sen "kerjuulla" olemiseksi, että lapsi leikkii kaverinsa luona ja parin tunnin päästä ruoka-ajan tultua syö. Siis lapsen annos on muutenkin niin pieni, että siinä ei taloudellista tappiota tule! Ja toisekseen, eiköhän meillä aikuisilla ole varaa tinkiä omasta energiasaanista kun taas lapsi joka kuluttaa paljon enemmän ja on kasvuiässä. Ihan noin muistutuksena vaan, että ei varmaan maata kaada jos joskus lapsen kaveri syö ja jos ei ole ruokaa laitettu enempää niin vaikka siitä aikuisten ruokamäärästä!

Minun tuleva lapsi ei toivottavasti ystävysty sellaista ihmisten kanssa, jotka ajattelevat noin epäkypsästi ja itsekkäästi.

Sen verran kommentoin että tämä ongelma on varmaan suurin lasten ollessa teini-iässä, pienet leikki-ikäiset eivät tietenkään omin päin kavereillaan edes vieraile. Ja teini-ikäisen annos ei todellakaan ole pieni. Ainakaan jos pojasta on kyse. Äitini usein totesikin, että veljeni annos teini-iässä vastasi samaa kuin minun, äitini ja isäni annos yhteensä.

Mutta muuten olen samoilla linjoilla... meillä ilman muuta lasten kaverit saa ruuan, välillä olen sitten joutunut itse korvaamaan aterian leivällä mutta en ole (toistaiseksi) kokenut ongelmaksi, sillä ei ole ollut toistuvaa. Mutta voin kyllä kuvitella että tilanne on eri, jos pöytään laskeutuu yllättäen lauma teini-ikäisiä, sillä ei meillä yhtäkkiä neljän hengen ateria veny kymmenelle (tai edes kuudelle, jos kaksi syövät kolmen edestä).

Toistaiseksi kuitenkin meillä saavat syödä kaikki, jotka meillä ruoka-aikaan ovat.

 

Mä en ymmärrä miten joku voi nähdä sen "kerjuulla" olemiseksi, että lapsi leikkii kaverinsa luona ja parin tunnin päästä ruoka-ajan tultua syö. Siis lapsen annos on muutenkin niin pieni, että siinä ei taloudellista tappiota tule! Ja toisekseen, eiköhän meillä aikuisilla ole varaa tinkiä omasta energiasaanista kun taas lapsi joka kuluttaa paljon enemmän ja on kasvuiässä. Ihan noin muistutuksena vaan, että ei varmaan maata kaada jos joskus lapsen kaveri syö ja jos ei ole ruokaa laitettu enempää niin vaikka siitä aikuisten ruokamäärästä!

Minun tuleva lapsi ei toivottavasti ystävysty sellaista ihmisten kanssa, jotka ajattelevat noin epäkypsästi ja itsekkäästi.

Mun mielestä on epäkypsää ja itsekästä ajatella, että köyhä yh ruokkii toistenkin lapset.