lapsen itkuisuus ja refluksi. Mikä neuvoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SeJokaToivoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

SeJokaToivoo

Jäsen
15.03.2005
369
0
16
Meillä on kohta 1v poika,joka kärsii ilmeisesti aika pahasta silence-refluksista. Meillä on ollut kuuriluontoisena lääkityksenä Losec mumps ja toivoimme päässeemme siitä jo eroon (oli 2kk tauko lääkityksessä),mutta vuoden alussa poika muuttui taas itkuisemmaksi (kun alkaa itkeä - vatsan sisältö ilmeisesti nousee kurkkuun ja itku ei sitten lopukkaan) ja aloitin kokeeksi uudestaan lääkityksen ja kipu itkiessä on ilmeisesti helpottanut,kun vatsa on taas hapoton,mutta silti tää elämä tuntuu vaikeelta...kuitenkaan se itku ei meinaa loppua alkaessaan. Koko vuosi on kulunut siihen, että yritetään ehkästä lapsen itkun alkua, koska se itku on ihan kauheeta...ja koko ajan jotenkin on stressi siitä,että jos se itku sitten alkaa, niin se ei lopu helpolla. Rajottaa aika lailla esim. kahdestaan hänen kanssaan autolla liikkumista... Kohta alkaa olla ongelmana myös se,että lapsi alkaa ilmaista omaa tahtoa enemmän itkulla ja jos aina yrittää ehkästä itkua se tarkoittaa lapselle aina periksi antamista. Tänään sitten kokeilin, että en anna perikis päiväunille menossa (isoveli oli kotona ja kuopus ei suostunut pysymään sängyssä, koska isoveli oli ylhäällä vaikka oli väsynyt). Se tarkoitti tunnin hysteeristä itkua sängyssä, olin vieressä,yritin laulaa, ottaa syliin, lohduttaa, laittaa tuttia...mikään ei auttanut...Oikeesti mä oon tosi väsynyt tähän tilanteeseen ja en edes tiedä mistä ja millaista apua hakea. Haluaisinkin kysyä, mikä neuvoksi tohon itkuisuus-refluksi vaivaan? Helpottaako ajan kanssa ja miten asettaa lapselle rajoja? vaikeeta on se,että alussa itku voi olla protesti-itkua,mutta hetkessä se muuttuu ilmeisesti itkuksi siitä, että itkeminen itse aiheuttaa lapselle niin pahan olon. :/
 
:attn: voi kun kuulostaa niin tutulle :/ ihan samoja ajatuksia on omassakin päässä liikkunut viimeaikoina, ja välillä tuntuu ettei se ajatus oikein ees luista kun on itse niin uupunut...yritä siinä sitte olla johdonmukainen ja tunnistaa millon lapsi itkee oikeeta kipua ja millon saattas rauhottua ihan itsekseen. Meillä on ensiviikolla lääkäriaika jossa aletaan tutkia refluksi-taudin mahdollisuutta ja poissuljetaan allergioita, kun kaikki refluksin oireet ollut alusta asti vaihtelevasti päällä ja nyt viimeisimpänä painon tippuminen ja entistä voimakkaampi oksentelu...On kyllä hankalaa todistella ihmisille että pojalla ei kaikki hyvin kun kaikki tuntuvat vain kohauttavan olkia ja sanovat että no lapset nyt itkee ja valvottaa et ihan normaalia, ja aina keksitään joku järkevä selitys itkuille ja kipuilulle esim.hampaat,liikkuminen, läheisyydenkaipuu yms. Meidänki täyty suurinpiirtein itse lapsi diagnosoida, kun ei kukaan tuntunut ottavan vakavasti :/ Onneksi täällä ollaan saatu sellanen hyvinvointineuvola palvelu joka tulee kotiin kuuntelemaan ja auttamaan ja siitä on kyllä ollut tooosi iso apu. He rohkasivat olemaan tiukkana siinä että lapsi tutkitaan ja kannustivat kuuntelemaan vaistoja kun ollaan kuitenkin ainoita jotka sitä arkea näkee.

Omituista minusta jos ei ole teillä tutkittu että onko allergisesta refluksista kyse vai rakenteellisesta? Antoivatko lääkkeet ilman sen suurempia tutkimuksia :whistle: kun eihän se ongelma pelkillä lääkkeillä auta jos on allerginen jollekkii, vaan se täytys tutkia mikä sen aiheuttaa. Itse suosittelisin nyt kun poikakin on vanhempi ja allergioita helpompi tutkia et lääkäriin vaan tutkimaan ja nimenomaan sellaiselle joka on allergiaan ja refluksiin perehtynyt...jos ei muuta ni yksityisen kautta, kun joskus nuo yleislääkärit kunnalla osaa olla aika urpoja!Jos todellinen syy refluksille löytyy niin luulisin et helpommin löytyisi oikeat lääkkeet tai muu hoito/ruokaaineen poisjättäminen olisi paljon helpompaa... Ja jos teillä on tuollainen hyvinvointineuvola mahdollisuus niin suosittelen!! Ei kannata vähätellä uupumista ja väsymistä vaan itse olen huomannut että puhumisesta ja vertaistuesta on hirveesti apua omaan jaksamiseen!!! Tsemppiä ihan hirveesti teille ja jaksamista! :hug: et ole yksin ja ilmottelehan meille kanssakärsijöille, miten tilanne etenee :)
 

Yhteistyössä