pulma
Tyttäreni Maijan kaveri Tiina on 7v, tytär 5v. Ovat lähes päivittäin yhdessä. Tiina on ilmeisesti kamalan epävarma itsestään. Pyrkii koko ajan olemaan kaikessa parempi, tekee keskustelunaiheita tyyliin "puhuttaisko taas minusta". Esim kesken minun ja tyttäreni keskustelun (liittyi jumppaan) tämä pisti väliin "eikös ollutkin hienoja ne minun kärrynpyörät eilen". Eikä mitenkään liittynyt kaveri tai hänen eilen esittämänsä temput koko käsillä olevaan aiheeseen.
Saa samanlaisia vaatteita kuin minä olen ostanut tytölleni. Kun ostin tytölle korvikset, sai Tiina viikon sisällä samanlaiset.
Tiina käskee Maijan kysyä minulta asioita, esim "kysy voitaisko mennä uimaan", "kysy voitaisko mennä ratsastamaan (meillä on hevonen)". Kuiskuttaa minun läsnä ollessani. Jos sanon ei, jatkaa silti Maijan käskemistä, "kysy voitaisko ratsastaa edes vähän". Maija tietää kyllä, että jos olen sanonut että emme lähde nyt ratsastamaan niin se asia pysyy.
Yrittää vähätellä tytärtäni minulle ja muille aikuisille. Tyyliin "Maija suuttui taas jostain, mutta sehän on pikkulapsi, eikös olekin typerää suuttua noin". (Maija ei todellisuudessa suutu Tiinalle oikeastaan koskaan. Esimerkin tapauksessa Maija meni katsomaan kissanpentuja sitten yksin, kun Tiina ei halunnut tulla, ja Tiina tuli haukkumaan Maijaa minulle). Ei todellakaan perinteistä kantelua johon olen kyllä tottunut, vaan sellaista "pikkuaikuisen" äänellä minua mielistelevästi esitettyä toisen haukkumista. Pyrki ikään kuin luomaan "me isot yhdessä juttelemassa tässä ja tyhmä pieni Maija kissojen luona" -asetelman. Olimme menossa seuraavaksi katsomaan hevosia, sinne olisi Tiinan mielestä pitänyt lähteä heti, ilman Maijaa. "no, mennään nyt, ei se tule".
Kuitenkin Tiina on Maijalle tärkeä, Maija haluaa olla hänen kanssaan. Tiinan äidin kanssa ei aiheesta voi keskustella; hän suhtautuu Tiinaan kuin pieneen aikuiseen, ja keskustelee tytön kanssa selvästi Maijastakin niin, että Tiinan ylemmyydentunto Maijaa kohtaan pahentuu. Tilanne alkaa kohta olla niin inhottava, että minun tekee mieli sanoa Tiinalle ilkeästi ihan sen vuoksi että saan siitä jonkinlaista kieroa tyydytystä =( En ole siitä yhtään ylpeä, Tiinahan on LAPSI. Tiina saa kotonaan kiukuttelemalla asiat tahtonsa mukaan läpi (on nähty moneen kertaan).
Tiina saa paljon leluja, esim heti Maijan syntymäpäivien jälkeen Tiinalle ostettiin samanlaisia/enemmän/hienompia tavaroita. Koska hän oli kateellinen Maijalle. Nyt Maija itkee kun Tiinalla on "my little pony äiti" jolla Maija ei saa leikkiä. Ja minä EN OSTA samantien Maijalle samanlaista. Ei ole rahaa, enkä muutenkaan halua mennä siihen kierteeseen. Kun Tiina on meillä hän määrää lähes täysin millä Maija leikkii ja millä Tiina itse. Maija kyllä saa ohjailla sitten myös sitä mitä leikissä tapahtuu. Ja sinänsä tytöillä on kyllä tosi hienot juonelliset leikit hyvinkin usein, pitkään ja sopuisasti.
Mitä tilanteelle voisi tehdä ja miten estää idioottikäyttäytymisen tarttuminen Maijaan? Meillä ei ole paljoa kavereita lähistöllä; en ensisijaisesti haluaisi kamalan radikaalisti vähentää tyttöjen yhteistä aikaa. Mutta senkin teen hyvin pian, jos en muuta keksi =(
Saa samanlaisia vaatteita kuin minä olen ostanut tytölleni. Kun ostin tytölle korvikset, sai Tiina viikon sisällä samanlaiset.
Tiina käskee Maijan kysyä minulta asioita, esim "kysy voitaisko mennä uimaan", "kysy voitaisko mennä ratsastamaan (meillä on hevonen)". Kuiskuttaa minun läsnä ollessani. Jos sanon ei, jatkaa silti Maijan käskemistä, "kysy voitaisko ratsastaa edes vähän". Maija tietää kyllä, että jos olen sanonut että emme lähde nyt ratsastamaan niin se asia pysyy.
Yrittää vähätellä tytärtäni minulle ja muille aikuisille. Tyyliin "Maija suuttui taas jostain, mutta sehän on pikkulapsi, eikös olekin typerää suuttua noin". (Maija ei todellisuudessa suutu Tiinalle oikeastaan koskaan. Esimerkin tapauksessa Maija meni katsomaan kissanpentuja sitten yksin, kun Tiina ei halunnut tulla, ja Tiina tuli haukkumaan Maijaa minulle). Ei todellakaan perinteistä kantelua johon olen kyllä tottunut, vaan sellaista "pikkuaikuisen" äänellä minua mielistelevästi esitettyä toisen haukkumista. Pyrki ikään kuin luomaan "me isot yhdessä juttelemassa tässä ja tyhmä pieni Maija kissojen luona" -asetelman. Olimme menossa seuraavaksi katsomaan hevosia, sinne olisi Tiinan mielestä pitänyt lähteä heti, ilman Maijaa. "no, mennään nyt, ei se tule".
Kuitenkin Tiina on Maijalle tärkeä, Maija haluaa olla hänen kanssaan. Tiinan äidin kanssa ei aiheesta voi keskustella; hän suhtautuu Tiinaan kuin pieneen aikuiseen, ja keskustelee tytön kanssa selvästi Maijastakin niin, että Tiinan ylemmyydentunto Maijaa kohtaan pahentuu. Tilanne alkaa kohta olla niin inhottava, että minun tekee mieli sanoa Tiinalle ilkeästi ihan sen vuoksi että saan siitä jonkinlaista kieroa tyydytystä =( En ole siitä yhtään ylpeä, Tiinahan on LAPSI. Tiina saa kotonaan kiukuttelemalla asiat tahtonsa mukaan läpi (on nähty moneen kertaan).
Tiina saa paljon leluja, esim heti Maijan syntymäpäivien jälkeen Tiinalle ostettiin samanlaisia/enemmän/hienompia tavaroita. Koska hän oli kateellinen Maijalle. Nyt Maija itkee kun Tiinalla on "my little pony äiti" jolla Maija ei saa leikkiä. Ja minä EN OSTA samantien Maijalle samanlaista. Ei ole rahaa, enkä muutenkaan halua mennä siihen kierteeseen. Kun Tiina on meillä hän määrää lähes täysin millä Maija leikkii ja millä Tiina itse. Maija kyllä saa ohjailla sitten myös sitä mitä leikissä tapahtuu. Ja sinänsä tytöillä on kyllä tosi hienot juonelliset leikit hyvinkin usein, pitkään ja sopuisasti.
Mitä tilanteelle voisi tehdä ja miten estää idioottikäyttäytymisen tarttuminen Maijaan? Meillä ei ole paljoa kavereita lähistöllä; en ensisijaisesti haluaisi kamalan radikaalisti vähentää tyttöjen yhteistä aikaa. Mutta senkin teen hyvin pian, jos en muuta keksi =(