6 vuotiaan kaverisuhteet..

[vierailija]

Miten toimisitte/toimitte kyseisessä tilanteessa.
Tyttäreni päiväkodissa on yksi tyttö(vaikka Tiina), joka ei leiki hänen kanssaan päiväkotiajalla ja hakeutuu muiden lasten seuraan. Oma tyttöni haluaisi leikkiä tän toisen kanssa päiväkodissa. Olemme puhuneet paljon kaverisuhteista ja sanottiinkin tytölle, että leikkii muitten kanssa, ei tarvitse mennä "ylimääräiseksi" porukkaan jne.. Päiväkodissa tässä ei ole ongelmaa.
Kotiajalla on. Lapsellani on paljon muita kavereita, joiden kanssa tykkää olla ja leikkiä. Lapset usein leikkivät meillä.
Nyt toista kuukautta tän Tiinan äiti on laittanut painostavaan sävyyn viestejä ja soittanut, jospa Tiina voisi tulla meille leikkimään. Oma tyttäreni ei ole kovinkaan kiinnostunut asiasta juurikaan sen takia, että leikit kelpaisi vain kotiajalla ja meillä, kun on mielenkiintoisia leluja jne..mutta päiväkodissa sitten ei leikitä ja hyvä jos moikataan.Juteltuani tyttären kanssa, tulee myös se esille, että hän haluaa kotiajalla leikkiä heidän kanssaan, jotka ovat ystäviä myös päiväkodissa.
Eilen sanoin Tiinan äidille tästä, kun hän taas soitti asiasta, josko Tiina voisi tulla meille. Hänen äitinsä oli yllättynyt, mutta SILTI painosti ja jahkaili, voisiko Tiina tulla meille. Sama myös, jos lähdemme sukuloimaan, kauppaan, hoploppiin..aina hänen äitinsä on Tiinaa järkkäämässä mukaan. Ymmärtääkseni Tiinan äiti on väsynyt, mahdollisesti masentunut viiden lapsen yksinhuoltaja. Siltä kannalta mietin, pitäisikö meidän silti ottaa tyttö tänne leikkimään, vaikka oma tyttöni taas ei pidä ajatuksesta ja kokee, että hänen on pakko ottaa mukaan vapaa -ajalla leikkiin vaikka itse haluaisi leikkiä toisen kanssa. Periaatteessa olen ajatellut aina, että lapseni saa itse päättää kavereista. Mutta toisaalta jos ajattelen auttaakseni Tiinan äitiä, niin.. ja siis tämä on päivittäistä. Tiina olisi tulossa meille päivittäin moneksi tunniksi. Iltaisin viikolla ja viikonloppuisin jo aamulla. Jos suostun kaikkiin äidin pyyntöihin, Tiina olisi jatkuvasti meillä. Se taas ei sinällään haittaa, koska meillä muutenkin on aina joku. Mutta silloin en ajattelisi omaa tytärtäni.

 

[vierailija]

Jos tyttäresi ilmaisee noin hyvin ettei tahdo "Tiinaa" teille kotia leikkimään, kunnioittaisin sitä päätöstä. Sillä voit osoittaa lapselle, että sinä kuuntelet tytärtäsi ja annat ainakin kotona vaikuttaa asioihin. Olette ilmeisesti hyvin asioista keskustellut ja tyttäresi osaa jo perustella miksi ei tahdo "Tiinaa" leikkeihin.

Mutta "Tiinan" äidin tilanne on mutkikas ja haluaisit auttaa ottamalla kotiasi ehkä ei niin toivotun leikkikaverin. Satunnaisesti ajatus voisi olla hyvä, mutta jatkuvasti se rasittaisi niin sinua kuin tytärtäsi. Saattaisit kohta huomata, että sinulla on "uusi tytär" huollettavana äidin ongelmien kera ja siitä ei noin vain pääse eroon.

Niitä löytyy monia väsyneitä vanhempia jotka ujuttavat lapsensa muiden riippakiviksi ja saavat siten omaa aikaa. Pyytäessä heiltä vastavuoroisuutta, saa pettyä karvaasti. Näitäkin tulisi auttaa, mutta vain satunnaisesti. Karkeasti sanottuna hyväksi käyttöä on tämäkin ja itse olen joutunut omantunnon kanssa painimaan samantapaisten asioiden kanssa.

Nauttikaa niistä arvokkaista, hyvistä ja reiluista leikkikavereista.

 

[vierailija]

Voisihan sille Tiinallekin yrittää nätisti sanoa, että kotiinne kutsutaan kavereita jotka ovat kivoja kavereita päiväkodissakin. Itse ehkä pari kertaa kokeilisin ottaa kylään, jos asia ei olisi omalle lapselle ehdoton ei. Saattaahan ne kemiat kohdatakin kun paremmin tutustuu. Tuollaisessa tilanteessa pitää kuitenkin olla tarkkana ettei joudu tahtomattaan sijais/tukiperheeksi.