Lapsen hankala kaveri, apuja?!!

Tiina kantaa meille mukanaan ne hienot lelunsa. Ja ei anna Maijan leikkiä niillä mitkä ovat Tiinan omia, Maijan leluja hienompia tavaroita. Tiinan kotiin asti minun valtani ei kanna millään niin että voisin määrätä hänet laittamaan osan pois, jos ei halua antaa Maijan niillä leikkiä. Ja kun se idea tuntuu olevan se, että nimen omaan Maijan on nähtävä ne,mutta Tiina itse niillä leikkii.

Juuri näin meilälkin. Ihan juuri näin. Palautan lapsen kotiin joskus, kun tulee ja pyytää päästä meille leluineen. Sanon, että viimeksi meni niin mahdottomaksi, että nyt meille ei vierailu sovi. Äitinsä mielestä minä "niuhotan", mutta minä en anna vieraankaan lapsen purkaa lakanoita sängyistä ja vaatteita kaapista. Esimerkiksi.

 

Mulla ei tähän asiaan ole mitään kovin rakentavaa sanottavaa, mutta ikävä kyllä mä muistan elävästi omasta lapsuudestani parikin kyseisenlaista lasta. Toinen oli minua vanhempi ja toinen samanikäinen.
Käytös jollain tavoilla tasoittui kun kasvettiin vanhemmaksi, mutta mutta... Olisi saanut aiemmin se muutos jo tulla. Oli se sellaista terroria, varsinkin juuri se mun perheen väheksyminen. Itkinkin monta kertaa, en tosin vielä noin pienenä, vaan sitten koulun alettua.
Siitä jäi kyllä mulle itselleni todella pahat muistot.

Ehkä jos juttelisit lapsesi kanssa tästä ystävästä ja ystävyydestä ikäänkuin ohimennen ja kuulostelet miltä hänestä tuntuu. On tietysti ikävämpi homma, ettei muita kavereita seudulla ole: minulla oli ihan sama juttu ja siksi niiden tyttöjen kanssa olinkin tekemisissä.
Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi olla äidin kanssa ja ilman tuollaisia kavereita.

Meneekö tyttösi eskariin/kerhoon/päiväkotiin syksyllä että saisi sitä kautta uusia kavereita? Tuo kaverihan varmaan menee kouluun, eli ehkäpä hänkin "unohtaisi" tyttäresi, kun hän on pienempi.

 

Taidat itse olla kade kun Tiina saa 'parempia tavaroita' kuin Maija?

 

Taidat itse olla kade kun Tiina saa 'parempia tavaroita' kuin Maija?

Minusta tuntuu, että sä et oikein käsittänyt koko asiaa.

 

Taidat itse olla kade kun Tiina saa 'parempia tavaroita' kuin Maija?

Provosoitko tahallasi? Et ymmärtänyt asiaa tai olet muuten vaan kajahtanut.

 

Oikeesti meillä on kanssa samanlainen tapaus naapurin pojan kanssa. Tiedän että hänenkin tapansa johtuvat kotioloista, mutta välillä mulla kuohahtaa kiukku tuota lasta kohtaan. On se sitten kuinka väärin tahansa. Pojan vanhemmilla on vähän sellainen on-off suhde ja varmasti sitten haluavat korvata tavaroilla yms. tilannetta. Ja pojasta on aksvanut juurikin vastaava lapsi kuin ap:n mainitsema Tiina.

Aina pitää kehua tavaroillaan. Jos meidän poika saa jotain, hän saattaa vähätellä tyyliin (ai tollanen, mutta mullapa onkin..). Ja silti seuraavana päivänä hänellä on samanlainen lelu kuin meidän pojalla. Lisäksi kyseinen lapsi ei IKINÄ ole tuonut meidän lapselle syntymäpäivänä lelua, jota hänellä itsellään ei olisi. Musta sekin on erikoista..

Pojat ovat syntyneet samana vuonna. Meidän esikoinen vuoden lopussa ja naapurin poika alkuvuodesta. Aina uudelleen ja uudelleen naapurin poika jaksoi muistuttaa meidän pojalle miten pieni ja nuori se on (meidän poika syntynyt keskosena ja oli naapurin poikaa selvästi lyhyempi ja laihempi). Nyt meidän poika (6v) on venähtänyt ohi naapurin pojan ja tunnustan kiusanneeni naapurin poikaa tyyliin: menkääs nyt selät vastakkain.. Häpeän käytöstäni kyllä..

Mutta kannustukseksi ap:lle, pahimmat vuodet ovat takana ja meidänkin poika pitää nykyään vähän puoliaan..

 

Jos jollakin tytöllä on hevonen, tottakai moni tyttö kadehtisi tilannetta. Miksi omallasi pitäisi olla kaikki muutkin tavarat ? Eikö mikään riitä teille?

 

Nuo on hankalia juttuja. Ei niihin oikein voi puuttua, kun se syypää on yleensä perheen aikuinen tai aikuiset. Nooh, itse lohduttaudun ajatuksella, että muutaman vuoden päästä heillä voi olla todella hankalaa lapsensa kanssa.

 

meillä on samankaltainen tilanne ja olenkin koittanut rajoittaa tyttöjen aikaa. törkeintä minusta on että jos kaveri A tulee meille leikkimään, niin A:n toinen kaveri B tulee hakemaan A:ta pois meiltä (A:n vanhemmat ilmoittaneet B:lle missä A on) ja menevät omiin leikkeihinsä A:lle tai B:lle. tai jos tyttäreni on A:lla voi A yhtäkkiä lähteäkin B:lle kesken A:n ja tyttäreni leikkien. olenkin todennut että A:n perheessä ei juurikaan arvosteta meitä, joten sitä parempi mitä vähemmän olemme tekemisissä.

 

Jos jollakin tytöllä on hevonen, tottakai moni tyttö kadehtisi tilannetta. Miksi omallasi pitäisi olla kaikki muutkin tavarat ? Eikö mikään riitä teille?

Ööh, en ymmärtänyt pointtiasi? Ei Maijalla tarvitse olla hevosia, vaan nimen omaan Tiinalle hankitaan kaikkea vähän enemmän ja vähän hienompaa kuin Maijalle. Välittömästi kun Maija on saanut esim synttärilahjaksi jotain. Sitten Maija ei saa leikkiä Tiinan hienoilla tavaroilla (Tiina saa kyllä leikkiä ihan kaikilla Maijan leluilla, siitä olen pitänyt huolen tiukasti), vaan Tiina pitää hienoutensa itse yhteisessä leikissä. Ottaa niitä jopa meille mukaan, eikä lainaa Maijalle.

Kiva kun olette vastailleet!

Maija menee päiväkotiin, joten saanee (toivottavasti!!) sieltä ystäviä kyllä. Mutta Tiina on hänelle tärkeä, ja minua harmittaa kun tyttöjen hyvin alkanut ystävyys on kovaa vauhtia vinoutumassa ihan nyrjähtäneeksi.

 

Minä ainakin olen sen verran ilkeä että minä sanoisin että meille ei tuoda kuin sellaisia leluja joilla saa kaikki leikkiä, muut lelut voit jättää vaikka eteiseen odottamaan kotiinlähtöä.

 

Meillä on naapuristossa aivan samanlainen tapaus, joka ei kuitenkaan ole ainoa lapsi, mutta perheen ainoa tyttö. Saa eläimiä (joita ei kauaa pidetä ennen kuin häviävät jonnekin) ja leluja jos joku toinenkin lapsi saa. On rohkea ja puhelias ja puhetapa samantapainen kuin kuvasit ja usein nenäkäs. Aika moni naapuruston lapsi käskee esimerkiksi minun lasten sanoa minulle jotain, ja olen pitänyt normaalina. esimerkiksi pyytävät minua viemään uimaan, mutta eivät kehtaa itse pyytää, vaan laittavat lapseni pyytämään.

Mutta jotenkin kuulostaa, että sinulta nyt oma elämä puuttuu, ja oikein inhoat tuota lasta. Aika inhottavaa kiusantekoa kuitenkin lapselle. Mitä jos joku harrastaa samaa omallesi? Et vaikuta kuitenkaan yhtään kummemmalta, samalla tapaa vertaat kuin tuo lapsi ja oma lapsesi vaatii samalla tavalla samoja leluja kuin toisella. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia. Onneksi omat lapseni eivät ole vielä koskaan kertoneet toisten leluista. Eivät edes huomaa, leikkikaverit tärkeimpiä.

Mullekin tuli mieleen,että ap vaikutta nyt itse tekevän samaa kuin tämä ongelma-lapsi,vaikkakin näin virtuaalisesti..

 

no, miten vaan haluatte asian nähdä. En lainkaan ole ylpeä reaktiostani, tiedän että Tiina on LAPSI, ja että provosoidun tällä hetkellä hänestä vähän liikaa. Mutta se miten hän käyttäytyy Maijaa kohtaan on mielestäni erittäin ikävää. Enkä aio Maijaa "uhrata" Tiinan ainoaksi kaveriksi jos äitinä koen että Tiinasta on Maijalle suurempaa haittaa. Kysyin neuvoja tilanteen tervehdyttämiseksi, ja sainkin joiltakin ilmeisen aikuisilta ihmisiltä ihan mielenkiintoisia ajatuksia tilanteeseen. En halua riistää Maijalta enkä Tiinaltakaan ystävää, mutta näin tilanne vaan ei voi jatkua.

 

Minulla oli lapsena samanlainen kaveri, joka pomotti ja manipuloi ja pölli leluja mutta silti oltiin niiiin hyviä ystäviä. Kaverilla oli yksinhuoltajaäiti eikä kovin mainiot kotiolot, eikä niitä rajojakaan. Jälkeenpäin harmittaa, että meidän kotona äiti nosti vierasta jalustalle ja piti minulle ja siskolleni tiukkoja kohteliaisuussääntöjä mutta ei kieltänyt kun kaverini sotki tavarani ja riehui ylikierroksilla. Kun sain kindermunasta hauskemman lelun kun ystäväni, niin tämä nappasi lelun taskuunsa ja juoksi äitinsä luo tyylillä "lähdetään kotiin! lähdetään jo!", eikä kummankaan äiti tehnyt mitään kun sanoin että kaveri X otti minun leluni! En ujona uskaltanut nostaa metakkaa kaverin äidin edessä, eikä minun äitini puuttunut asiaan koska ystävänikään äiti ei kiinnostunut. Jälkeenpäin äiti lohdutti minua, että ostetaan uusi suklaamuna, mutta eihän siitä samanlaista lelua tullut. Ja tuolloin olimme ala-asteella mutta vieläkin harmittaa! Ystäväni kotona häntä suosittiin ja olisin toivonut että minun kotonani äiti olisi edes auttanut (ja opettanut) minua pitämään puoliani korostavan vieraanvaraisuuden sijaan. Siskollani oli samanlainen ongelma päällepäsmäröivän ystävänsä kanssa. Kun sisko itki kotona ettei jaksa lähteä kaverille ennalta sovitusti leikkimään, oli äidistä aina hyvä idea että sisko huijaisi tulleensa kipeäksi (sen sijaan että epäkohteliaasti olisi sanonut ettei jaksa/halua). Empaattisuuteen ja kiltteyteen kasvattaminen on kaiken A ja O mutta joskus pitää myös olla ilkeä. Lapsen pitää tunteä että oma vanhempi on lapsensa puolella kun lapsi asettuu poikkiteloin vahvatahtoiselle ystävälleen ja missä oisi parempi paikka opetella arvostamaan itseään kuin kotona. Elämässä tulee tilanteita joissa joku yrittää itsevarmuudella ja epäkohteliaisuudella kävellä yli, eikä silloin ole hyvä taito osata jäädä jalkoihin. Lapsen pitää tuntea että ei ole ilkeätä pitää puolensa.

Pidä vain rohkeasti tasavertaiset säännöt. Ei ole tasavertaista että Tiina saa leikkiä kaikilla Maijan leluilla mutta ei toistepäin? Joko Tiina tuo teille vain leuluja joilla voi muutkin leikkiä tai Maijalla on oikeus päättää omilla leuluillansa leikkimisestä. Esim. teidän kotona saa kaikki leikkiä kaikilla (voit aivan hyvin sanoa sen Tiinalle ja jos silti tulee yksinoikeuslelun kanssa leikkimään, niin käskeä joko antaa Maijankin leikkiä tai viemään lelun pois). Tiinan kotona on omat sääntönsä ja jos Tiina saa päättää tavaroidensa leikkioikeudesta, saa Maijakin siellä päättää mukana tuoneistaan leluista.
Tavat pitää olla mutta maassa maan tavalla. Nyt oma lapsesi jää jalkoihin sinun epätasa-arvoisten reiluussääntöjesi takia.